TERVITUSI TARTUST!

Jaahas. Vaihto. Erasmus. Tartto. Mitä mie niistä osaisin teille kertoa? Noh, ainakin sen että...

Lähdin tänne Tarttoon elokuun 25. päivänä ilman suurempaa mielenkiintoa vaihtoa kohtaan. Olin työskennellyt kesän vieraassa kaupungissa ja olisin vain halunnut viettää syksyn tutussa ja turvallisessa Joensuussa. Kuitenkin kilometrien kuluessa (400 ja risat Helsinkiin + 80 Tallinnaan + 180 Tarttoon) matkalla olemisen ihana tunne kasvoi hetki hetkeltä, ja kun saavuin sateiseen Tarttoon, olinkin jo onnellinen valinnastani lähteä.

Ensimmäiset päivät ja viikot kuluivat sukkelaan yliopistoon ja kaupunkiin tutustuessa, kursseja valitessa sekä Viron ja Suomen erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia kummastellessa (niistä voikin lukea miun blogista). Tämä pieni naapurimaamme on mielestäni enemmän yllättävän samanlainen kuin erilainen. Toki jotkut asiat toimivat eri tavalla, mutta päällisin puolin kaikki, erityisesti ihmiset, ovat hyvin samanlaisia.

Kun aikaa kului, elämä alkoi muokkautua enemmän ja enemmän arjeksi. Jaksan vieläkin yrittää ottaa kaiken irti tästä lyhyestä tutustumisesta vieraaseen kulttuuriin, mutta monet alussa niin jännittävän erilaiset asiat ovat ajan kuluessa muuttuneet jopa ärsyttäviksi. Lukukausi täällä kestää tammikuun loppuun, mutta monet vaihtarit palaavat nyt ennen joulua kotiin. Minulla on vielä yksi tentti tammikuussa, joten vaihtoaikani ei ole aivan lopussa, mutta lähdön tunnelma on kuitenkin vahvasti ilmassa. En ole koko vaihdon aikana katunut hetkeäkään päätöstä lähteä, vaikka tietysti jokainen hetki ei olekaan ollut välttämättä pelkkää kaunista unelmaa (vaikka aika monet hetket kyllä ovat olleet!).

Voisin varmaan kirjoittaa vaikka romaanin kokemuksistani, mutta koska kukaan ei sitä haluaisi lukea, kerron teille viisi asiaa, jotka tuntuvat tällä hetkellä eniten kertomisen arvoisilta:

1. Eesti keel. Jah, ma oskan küll eesti keelt. No ovatko ne viro ja suomi sitten kovin samanlaisia? Ovat kyllä! Kolmen kuukauden, ei edes niin kovin ahkeran ”õppimisen”, jälkeen pystyn keskustelemaan melkein mistä vain arkisista asioista eesti keeles. Toki en osaa kaikkia sanoja, ja englanti joskus auttaa, mutta en kyllä olisi vaikka ranskaa näin hyvin oppinut.

2. Erasmus & Rüütli. Erasmus-vaihtareista kuulee usein, kuinka he vain ryyppäävät koko vaihtonsa ajan, ja noh, kyllä se taitaa joidenkin ohjelmaan kuulua. Täällä Virossa alkoholin juominen julkisilla paikoilla on sallittua ja anniskelualueisiin tottuneesta suomalaisesta tuntuu hullulta, kun baarista saa kävellä pullo kädessä ulos. Tarton keskustan kävelykatu Rüütli täyttyykin (lämpimähköinä – myös marraskuisina) öinä juhlivasta kansasta. Itse en ole viettänyt vaihtoaikaani Rüütlillä, mistä olen ihan iloinen. Lopputulemanani siis on, että kyllä – Erasmus saattaa olla pelkkää ryyppäämistä, mutta ei – sen ei ole pakko olla.

3. Tartu ülikool. Tarton henki. Akateemisuus!  Opiskeluihin olen siis erittäin tyytyväinen – olen käynyt mielenkiintoisia kursseja ja oppinutkin varmaan jotain.

4. Viro. En nyt oikein tiedä mitä sanoa. En oikein tiedä, mitä odotin Virolta, mutta toisaalta olen yllättynyt siitä, miten kaikki on aivan kuten Suomessakin, muttei sitten kuitenkaan ihan. Ehkä odotin jotain erilaisempaa ja olen ehkä vähän pettynyt, kun monet asiat ovat niin samanlaisia.

5. Raatuse köök. Asun opiskelija-asuntolassa, joka siis ei ole mikään suomalaistyyppinen kerrostalo, jossa on tavallisia asuntoja, joissa sattuu asumaan opiskelijoita. Tämä on valtava kerrostalo täynnä kolmen huoneen asuntoja, joissa kaikissa asuu kuusi opiskelijaa, ja alhaalla on vahti koko yön paikalla. Olosuhteet ovat mm. latvialaisen kämppikseni mielestä todella hyvät, mutta prinsessana kaipaisin kyllä omaa huonetta ja vähän vähemmän läpimätiä kaapinovia keittiöön. :P Mutta siis kämppikseni ovat mitä ihanimpia ihmisiä, ja vietämme paljon aikaa yhteisessä keittiössä, enkä todellakaan kadu valintaa asua tässä asuntolassa!

– tammikuussa kotiin palaava Laura

P.S. Käväisin äsken keittiössä ja tšekkiläinen kämppikseni kertoi heidän kutsuvan olutta nimellä ”kansamme nestemäinen leipä”.

Teksti: Laura Tuomainen
Kuvat: Dārta Gātere & Laura Tuomainen

PÄÄKIRJOITUS

Syksy tuli ja tunnetusti hoidan kaiken ajoissa. Syksyn ensimmäisestä Itäkynästä tuli hyvin hallituspainotteinen joukkopaon vuoksi; vuoden 2014 hallituksesta vain kaksi jatkaa. Moni tämän kerran jutuista on hallitukseen liittyviä, sillä näyttää olevan tarpeellista mainostaa paikkoja edes jotain kautta. Mukana on myös vähän rennompaa tekstiä ja kaksi uutta pysyvää palstaa, Minnan Salonki ja Valitut Palat. Minnan Salongissa mystinen Minna vastaa lukijoiden kysymyksiin rakkaudella ja vuosien kokemuksella. Kysymyksiä ei ole rajattu minkään aihepiirin sisään, joten kysymyksissä voi olla aiheena ihan mitä tahansa. Valitut Palat on kirja-arvosteluja, mutta tarkoituksena ei ole arvostella uusinta Finlandia-palkinnon voittanutta teosta vaan  jokin randomisti valittu kirja. Ensimmäisellä kerralla valinnaksi sattui Kakkakirja.

Valitettavasti tällä kerralla emme pääse nauttimaan novelleista tai piirroksista, mutta toivottavasti joulukuun numeroon ilmestyy taas näitä kaikkia viihdyttäviä taiteellisia teoksia. Keväällä on mahdollista, että saamme takaisin taitetun lehden, sillä yksi uusista kirjoittajista on lupautunut opettelemaan taittamisen jalon taidon. Blogimuoto tulee silti säilymään, sillä tämä on paljon tehokkaampaa ja nopeampaa kuin taittaminen.

Syksyä on vain vähän jäljellä, mutta seuraavaan numeroon tulee paljon juttuja. Parasta olisikin, että aina olisi liikaa ideoita, sillä niitä voi aina säästää pahan päivän varalle.

Mukavaa loppusyksyä ja muistakaa Täkyn syyskokous 11.11.2014 kello 18.00 Ravintola Aurassa!

Teksti: Jan Hokkanen

PUHEENJOHTAJA

No mutta ei kun morjesta vuan!

Syksy on jo melko pitkällä, ja toivottavasti viimeisetkin täkymuruset ovat saaneet hierottua rantahiekat jalkapohjistaan. Ainejärjestömme hallituskin on jo kerennyt puuhaamaan ja suunnitelemaan yhtä sun toista kivaa, ja jäsenemme ovat jo päässeet nauttimaan mm. fuksiaisista, yhdessä Fides Ostiensis Ry:n kanssa järjestetyistä avaruuspippaloista ja viime keväänä startanneesta lukupiiritoiminnasta. Muistuttaisin erityisesti uusia opiskelijoita, että olette kaikki lämpimästi tervetulleita lukupiiriin, joten seurailkaa tiedotusta sen osalta.

Tänä syksynä olisi vielä luvassa ainakin yhdessä muitten humislaisten kanssa järjestettävät Warjobileet, pikkujoulut ja totta kai kaikkien kovasti odottama Joensuun Osma. Haluaisin vielä muistuttaa kaikkia täkyläisiä, että myös teidän tulee ilmoittautua Osmaan virallisia kanavia käyttäen, jotta osaamme suhteuttaa vaadittavat järjestelyt oikealla tavalla. Lisäksi kaipailisimme kovasti ihmisiä, jotka olisivat valmiita majoittamaan muiden ainejärjestöjen fennistejä Osma-viikonlopun ajaksi.

Kulunut vuosi Täkyn puheenjohtajana on ollut erittäin palkitseva ja antoisa. Olen saanut paljon uusia näköaloja yliopistomaailmaan ja kokemusta, josta on varmasti paljon hyötyä sitten joskus, kun siirryn oikeasti aikuisten maailmaan ja alan maksaa yhteiskunnallemme veroja. Verojen maksuhan on tunnetusti mm. parasta, mitä rahoillaan voi tehdä. Pari vuotta ainejärjestövastuuta on kuitenkin mielestäni riittävästi, ja vuoden vaihteen jälkeen aion siirtyä syrjään, jotta uudet ihmiset uusine, tuoreine ideoineen pääsevät astumaan esiin ja kehittämään Täkyn toimintaa uuteen suuntaan.

Erityisesti Täky kaipaakin teitä, fuksit. Olette juuri astuneet yliopistomaailmaan ja teiltä löytyy varmasti paljon uusia kehittämisideoita. Vaikka ainejärjestön hallituksessa toimiminen vaatiikin vastuun kantamista ja oman aikataulun suunnittelua, ei sitä varmasti tarvitse katua myöhemmässä elämässä. Jos siis tunnet vähänkin kiinnostusta ainejärjestön hallituksessa toimimista kohtaan, olitpa sitten wanha pieru tai uusi raikas tuulenvire, niin raahaapa itsesi ja perseesi Täkyn syyskokoukseen, joka järjestetään näillä näkymin marraskuun aikana. Tarkemmasta ajankohdasta tiedotellaan, kunhan se saadaan sovittua. Tarjolla kahvia ja pullaa.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Teksti: Kasperi Hakalisto

TALOUDENHOITAJA

Talousvastaavan paikka hyvässä porukassa vapautuu! Kyseessä mukavan simppeli mutta CV:ssä ihan vakuuttava homma. Kunnialla selviäminen ei vaadi erityisen hyvää numeropäätä, eikä taloudellisten päätösten tekemistä tarvitse pelätä – ne tehdään porukalla. Siispä vastaavan kontolle jää laskujen ja maksujen hoitaminen käytännössä ja maksutapahtumien merkitseminen kirjanpitoon (helpompaa kuin se kuuluisa heinänteko). Hommaa ei ole mitään paineita jatkaa seuraavan kauden jälkeen, sillä otan aivan mielelläni paikan takaisin välivuoden jälkeen, jollei siinä joku muu halua jatkaa. 

Teksti: Saara Tenhovuori

PARAS HALLITUSPESTI, VANNON SEN – TAPAHTUMAVASTAAVA

Pelottaako ajatuskin hallituspaikasta ja sen mukanaan tuomasta vastuusta? Hah! Tapahtumavastaavan pesti on parasta ikinä: toimenkuvaani on kuulunut erinäisten tapahtumien ja tempausten keksimistä, suunnittelua ja toteuttamisvastuun siirtämistä muille. Ainejärjestötoiminta kuulostaa vakavalta ja vaativalta, mutta todellisuudessa se on mukavien ihmisten kanssa hengailua ja omien hullujen ideoiden toteuttamista.

Toimittuani pian kaksi vuotta Täkyn (eli teidän, pikku täkykultien ja myös itseni) tapahtumien päämietiskelijänä olen kerännyt plakkariini monenmoista, muun muassa vaan en ainostaan:

-    kyvyn luoda loistavia tapahtumasivuja Facebookiin (vaikka itse sanonkin, kiitos vain)
-    valmiudet järjestää mahtavia ja isojakin bileitä ja mikä tärkeintä
- mahdollisuuden tutustua ihmisiin, KUTEN ESIMERKIKSI YHTEEN PARHAIMMISTA YSTÄVISTÄNI. Laura, olet ihana <3

Kuinka esimerkiksi luulette, että Täkyn ja Fideksen Avaruusbileet kävivät toteen? Helposti. Näin se kutakuinkin meni: minä ja muut ainejärjestöjen vapaa-ajantoiminnasta vastaavat istuimme mässyttämässä karkkia ja viinirypäleitä ja pelailemassa Avalonia Suvaksella jokakuisessa kokoontumisessamme (hävisin, kun en tajunnut olevani Merlin). Siinä iltaa istuessamme tuli minulle ja Fideksen tapahtumavastaavalle Juliannalle mieleen, että ”Hei – pitäisikö järkätä yhdessä bileet nyt syksyllä?” ”No järkätään!”.

Seuraavaksi istuimmekin jo Humpalla kahvilla ja heittelimme villejä ideoita bileiden teemaksi. Tilavaraus laitettiin vetämään, ja sitten ei kun ihmisiä kauppalistan kanssa markettiin. Ou jee!

Ei siis edes taivas ole rajana siinä, kuinka tapahtumavastaavan tointasi toteuttaisit! Randomeimmat ehdotukset ovat parhaita. Miettiä ja ideoida voi yhdessä muun hallituksen, kavereiden, uusien fuksien ja ihan outojen aineiden opiskelijoiden kanssa.

Aikasi tapahtumavastaavana tulee SATAPROSENTTISEN VARMASTI olemaan yliopistourasi parasta.

Teksti: Tytti Tiainen

ATK- JA KV-VASTAAVA

Osta hyvä ATK-vastaavan paikka Täkyn hallituksessa! ATK-vastaavuus on helppoa kuin heinänteko. ATK-vastaava huolehtii Täkyn virtuaaliolemuksessa, eli pääasiassa siitä, että Täkyn verkkosivut ovat ajan tasalla ja että Täkyn sähköpostilista tavoittaa kaikki täkyläiset. Innokas ATK-vastaava saa myös päästää luovuutensa valloilleen, muokata sivuston ulkoasua ja kikkailla verkkosivuille kaikkia kivoja toimintoja. Täkyn verkkosivut on toteutettu Wordpressillä, joten verkkosivujen päivittäminen on yhtä helppoa kuin bloggaaminen – ei tarvitse osata koodata. Hallituksen jäsenenä ATK-vastaavakin pääsee vaikuttamaan paljon Täkyn rientoihin ja muuhun toimintaan hallituksen kokouksissa.
   
Tarjolla myös kv-vastaavan pesti, joka sopii mainiosti vaikkapa jonkun toisen hallitusvastuun kylkiäisiksi. Tässä hommassa pääsee tutustumaan uusiin kivoihin ihmisiin! Uusia tuttuja saa sekä kansainvälisistä opiskelijoista että muiden ainejärjestöjen kv-vastaavista. Kv-vastaava seuraa täkyläisten kansainvälistymismahdollisuuksia ja ideoi, miten kansainvälisiä opiskelijoita voidaan ottaa Täkyn toimintaan mukaan. Kv-vastaavan työnkuvassa vain luovuus on rajana. Järjestäisitkö sinä kv-vastaavana vaikka Täky-ekskursion Karjalan tasavaltaan tai Tallinnaan?

Teksti: Sini Heinoja

TUOTEVASTAAVA

Täkyn tuotevastaava pitää hallussaan Täkyn tärkeimpiä arvotavaroita eli haalarimerkkejä. Tuotevastaava pitää vähintään silmämääräisesti huolta, että merkkejä on riittävästi saatavilla. Mikäli merkki tai merkit ovat uhkaavasti huvenneet innokkaiden fennistien ja muiden ainejärjestöystävien niitä haalareihin kahmiessaan, tulee tuotevastaavan tilata lisää merkkejä Merkilliseltä tai muulta merkkifirmalta. Merkkien tilaus on mukavaa, sillä tuotevastaavan tarvitsee vain lähettää merkkiluonnokset yritykselle ja näyttää peukkua tilaukselle, kun merkit näyttävät siltä kuin pitääkin.

Paras osio tuotevastaavan osuutta ovat tietenkin Osma-viikonloput, joissa pääsee vaihtamaan merkkejä eri puolella Suomea muiden kotimaisten fennistiainejärjestöjen kanssa. Samalla kasvaa erilaisten merkkien valikoima. Aina on tilaa myös uusille omille merkeille, joten tuotevastaava voi pistää ajoittain pystyyn suunnittelukilpailun uusien haalarimerkkien haalimiseksi. Parhaista ehdotuksista voi teettää jälleen upouusia, tyylikkäitä merkkejä.

Helppoa kuin mikä! Oletko sinä seuraava tuotevastaavamme?

Teksti: Saila Latukka

KALENTERI- JA KOPO-VASTAAVA

Hei! Minun tehtäviini ovat hallituksessa kuuluneet sekä kalenterivastaavan että kopo-vastaavan (eli koulutuspoliittisen vastaavan) tehtävät.  En ole ajatellut jatkaa ensi vuoden hallituksessa ollenkaan, joten luovutan mieluusti omat vastaavan toimeni eteenpäin.

Kalenterivastaava(t)
Oletko aina haaveillut sädehtivästä valokeilasta ja mitä upeimmista kampauksista ja asuista? Onko kaapissasi toinen toistaan tyrmäävämpiä asuja, joille et keksi käyttöä? Nyt sinulla on oiva mahdollisuus tehdä salaisista haaveistasi totta! Nimittäin ainejärjestömme Täkyn perinteenä on ollut julkaista joka vuosi tyttökalenteri, jonka malleina ovat toimineet ketkäs muutkaan kuin Täkyn omat kauniit opiskelijat! Jos veresi vetää kameran eteen, niin mikäs sen parempi tilaisuus kuin toimia mallina taikka jopa vastaavana ensi vuoden kalenterissa. Vastaavana pääset johtamaan projektia ja keksimään mahdollisia aiheita tulevaan kalenteriin. Koska kyseessä on perinne, on meille jo muodostunut yhteistyökumppaneita useamman vuoden ajan, esim. Top Studion hiusmuotoilukoulun oppilaat ovat luoneet meille ammattitaidolla kauniit kampaukset. Vastaavana sinun ei tarvitse pelätä jääväsi yksin, vaan kalenteri tehdään tiimityönä ja apua saa aina vanhemmilta opiskelijoilta. Kasaa siis kaverisi mukaan ja ei kun mielikuvitus sykkimään! ;)

Kopo-vastaava
Kiinnostaako sinua mitä mystinen Isyy tekee meidän opiskelijoiden hyväksi? Haluatko olla ensimmäinen, joka kuulee opintoihisi liittyvistä muutoksista? Tunnetko itsesi avuttomaksi yliopistoelämän sykkeessä ja oletko kenties myös mustan kahvin ystävä? Jos vastaat edes yhteen edellä mainituista kyllä, olet juuri sopiva kopo-vastaavan tehtävään! Koulutuspoliittisena vastaavana edustat ainejärjestöämme jaoston kokouksissa, joissa käsitellään Isyyn toimintaa ja vaihdetaan kuulumisia muiden ainejärjestöjen kanssa. Jos tunnet, ettei jokin asia mene mielestäsi aivan putkeen omassa koulutusohjelmassasi, voit ottaa asian esille kokouksissa. Ehkä vaivaan löytyisi jopa lääke! Kaiken lisäksi pääset turinoimaan vakavista aiheista, jolloin voit tuntea itsesi hyvin tärkeäksi. Mutta mikä parasta, jaoston kokouksissa nautiskellaan leppoisassa ilmapiirissä kahvia ja joskus jopa pullaa! (Riippuen pj:n aktiivisuudesta.) Voit ansaita myös 1 opintopisteen aktiivisuudestasi hallituksessa. Tervetuloa vaikuttamaan! :)

Teksti: Mirja Kallinen

SÖPÖILYÄ TAKUN TAHTIIN JA PÄINVASTOIN – TAKU- JA SOPO-VASTAAVA

My vision. Järjestötoiminnassa ihan parhaita puolia on se, kuinka hyvin se totuttaa kokouskäytäntöön sekä kuinka paljon uusia tuttavuuksia sen kautta on mahdollista solmia. Itse olen tavalla tai toisella ollut mukana Täkyn toiminnassa aina fuksivuodestani saakka, ja hallituksen jäsenenä tämä vuosi on toinen kaikkiaan neljän kokonaisen vuoden sisällä. Järjestötoiminnasta minulla ei ole ollut kokemusta ennen yliopisto-opintojani, mutta olen hyvin tyytyväinen päätöksestäni lähteä rohkeasti mukaan. Nyt viidentenä opintovuotenani alkaa tuntua, että on aika siirtyä muihin kuvioihin. Vielä tämän syksyn jatkan enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti toiminnassa mukana, sitten olisi sinun tilaisuutesi astua remmiin mukaan.

Anyway, hieman lisää tehtävistä sopo- ja TAKU-vastaavana, kun nämä himoitut nimikkeet nyt vapautuvat jakoon tulevan kauden hallituksessa.

Sopon eli sosiaalipoliittisen vastaavan toimihan on mitä antoisin, ja kenties niitä vaivattomimpia reittejä osaksi hallitustoimintaa. Käytännössä sopon tehtävä on käydä Isyyn sosiaalipoliittisen jaoston kokouksissa, joita pidetään yksi kuukausittain lukuvuoden sisällä, ja informoida siellä esilletuoduista keskeisimmistä asioista ainejärjestöä. Sopo-kokouksissa taas kuulee kaikkea jännää (ja osin käsittämätöntäkin) faktaa opiskelijoita koskettavista terveyteen, asumiseen ja muihin sosiaalisiin seikkoihin liittyvistä päätöksistä ja suunnitelmista. Myös käsitys muiden ainejärjestöjen kuulumisista ilman erillistä utelua tai salakuuntelua tulee mahdolliseksi.

TAKU-vastaava taas on astetta uudempi ilmiö osana järjestötoimintaa. Se on yhteistyölinkki kirjallisuudenopiskelijoiden sekä Taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestön TAKU ry:n välillä. Kyseinen ammattijärjestö on osa Akavan erityisaloja, ja sillä on yhteistyötä eri puolilla Suomea yliopistoissa toimivien kirjallisuuden ainejärjestöjen kanssa. Käytännön tasolla TAKU-vastaavan toimiin sisältyy osallistuminen kahdesti vuodessa yhteistyötapaamiseen, joka järjestetään TAKU ry:n toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa vaihdetaan kuulumisia ainejärjestöjen sekä TAKUn edustajien kesken leppoisan tuttavallisissa tunnelmissa. Kokoontumiset ovat pienimuotoisia ja luonteeltaan rennon tuttavallisia. TAKU ry korvaa kohtuulliset matkakulut, joita kokoontumiseen saapumisesta yhteyshenkilölle/-henkilöille koituu. Lisäksi TAKU-yhteistyön kautta vastaavan on mahdollista päästä osalliseksi myös muista pienistä oheiseduista, kuten ilmaisesta sisäänpääsystä kirjamessuille tmv… TAKUn toivomus on, että vastaavana toimii henkilö, joka on tai liittyy TAKUn jäseneksi. Jäsenyys on opiskelijalle maksuton. Esimerkiksi mikäli olet pääaineeltasi kirjallisuudenopikelija, et todellakaan aio opettajaksi, mutta et oikein tiedä mitä himskattia voisit opintojesi jälkeisessä tulevaisuudessa tehdä, olisi tämä aivan erityisen oivallinen tilaisuus saada näkymää mahdollisuuksiin, kokemusta sekä ideoita tulevaan. Ja vaikka pääaineesi olisikin suomen kieli, ei sekään auttamattomasti sulje pois TAKUlaisuuden mahdollisuutta.

Osaltani voin erittäin lämpimästi suositella sopo- ja TAKU-vastaavana toimimista. Kokemus on avartanut paljon ja tarjonnut uusia kokemuksia opintojen ohelle. Pieninkin kiinnostus ja aavistus uteliaisuudesta on tarpeeksi! Minulta voit kysellä lisää ja voin luvata, etten tiedä lähellekään kaikkea, jos ylipäänsä jotakin. Terveisin, Marika Asukas, maras@student.uef.fi

Teksti: Marika Asukas

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten.

Minua vaivaa hirveä pentukuume, mutta en tiedä mistä koiria saa halvalla ja luotettavasti. Osaatko auttaa?
- Kääpiöpilsneri32

Heipparallaa Kääpiöpilsneri32! Olethan ottanut huomioon, että koiran omistaminen on suuri vastuu. Eläin ei ole lelu. Se on riippuvainen sinusta ja ehtymättömästä rakkaudestasi, eikä huolenpito saa horjua päiväksikään. Lisäksi koiran ylläpitäminen vaatii paljon rahaa ja aikaa. Pennun kouluttamista ei saa laiminlyödä. Jos sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta nelijalkaisista ystävistä, voi näin suuri elämänmuutos olla shokeeraava. Ennen pennun kotiutumista voikin olla syytä harjoitella vastuun kantamista mäyräkoiran avulla. Tämä opiskelijaystävällinen rotu kannattaa ottaa aluksi hoitoon vaikkapa vain viikonlopuiksi.

     Mikäli rahatilanteesi on heikko ja lemmikkikuume kuitenkin jyllää valtoimenaan, voit hankkia isomman eläinlauman kerralla. Pitämällä kylpyhuoneesi kosteana ja lämpimänä saat nopeasti seuralaisia sokeritoukista. Nämä vipeltäjät ovat aluksi hiukan ujonpuoleisia, mutta ajan myötä opitte varmasti pitämään toisistanne. Voit vahvistaa kiintymyssuhdettanne antamalla niille kauniit nimet. Lemmikin pieni koko ei ole syy laiminlyödä sen kohtelua, sillä näilläkin ystävillä on tunteet. Sokeritoukat ovat kuitenkin helppohoitoisia, joten ajallisia ja taloudellisia resursseja jää myös opiskelija-aktiviteettien harjoittamiseen. Onnellisia hetkiä ja mukavaa yhteiseloa, toivoo Minna.

Uskaltauduin vihdoin ja viimein pyytämään unelmieni tyttöä treffeille. Kuinka käyttäydyn niin, ettei romanttinen illallinen jää viimeiseksi?
- Martti

Hei Martti. Onnittelut siitä, että olet löytänyt elämäsi prinsessan. Ihastumisen ensiaskeleet ovat upeaa ja jännittävää aikaa. Sivistynyt ruokapöytäkäyttäytyminen lähtee seuraavista etikettisäännöistä:

1. Älä kaiva nenää, munaa tai persettä.

2. Mikäli hampaankolosi tursuavat lihasäikeitä, älä hymyile leveästi tai sorki välejä haarukalla.

3. Älä piereskele. Jos rupsu on kuitenkin pakko päästää vapauteen, huolehdi että daamisi on hajunkantaman ulkopuolella.

4. Välttele sanoja horatsu, lauta ja sotanorsu, vaikka hän koettelisikin kärsivällisyyttäsi suunnittelemalla tulevia häitänne.

5. Älä nauti virvokkeita niin paljoa, että kovakouraisen kähminnän lisäksi myös oksennat hänen rinnuksilleen taksin takapenkillä.

Lisäksi sinun kannattaa harkita tarkkaan, onko erikoisimpien seksifantasioiden paljastaminen kannattavaa vielä tässä vaiheessa. Romantiikantäyteisiä treffejä ja Amorin nuolia, toivottaa Minna.

Biletin liikaa ja nyt tililläni on 20 senttiä. Opintotuki tulee vasta kolmen viikon päästä. Mitä köyhä opiskelija syö?

- Porvarit sucks

Arvoisa Porvarit sucks, jokainen meistä on joskus ollut sinun tilanteessasi – monet jopa useana kuukautena peräkkäin. Onneksi luontoäiti tarjoaa meille erilaisia selviytymiskeinoja. Sienestäminen ja marjastaminen on tylsää, mutta voit esimerkiksi hakea lähikaupastasi ilmaisen perunan. Punnitse yksilö, jonka hinta on korkeintaan kaksi senttiä. Tällöin sinua ei veloiteta. Tapa on sovellettavissa myös muiden tärkeiden elintarvikkeiden, kuten irtokarkin, ostamiseen. Näin saat ravinnostasi aivotyöskentelyyn tarvittavat hiilihydraatit ja jälkiruoan.

     Olet ilmeisesti sisäistänyt opiskelijan virvoitusjuomapolitiikan, mutta heikkoina hetkinä voit turvautua joka opiskelijan yleissivistykseen kuuluvaan juomavinkkiin. Eurolla saat sekä palan hiivaa että sokeripussin, joista valmistat suuren sankollisen raikasta ja ravitsevaa kiljua erittäin edullisesti. Humalan sivuuttaminen heikon taloudellisen tilanteen varjossa on syntiä. Promillet lisäksi auttavat unohtamaan sekä nälän että rahahuolet ja nostavat koulutehtäviin tarvittavan luovuuden huippuunsa. Kulinaristisin terveisin Minna.

Olen ollut vailla opiskelustressiä jo kaksi viikkoa. Tämä harmonia on minulle aivan uutta. Olenko vihdoin löytänyt sieluuni rauhan?
- Hallelujah

Se ei ole mahdollista. Soita YTHS:lle. Pikaista paranemista, toivoo Minna.

Nenässäni on suuri syylä. Miten voin silti olla kovis?
- ^*_pUnkfÖrever94_*^

Hei rakas ^*_pUnkfÖrever94_*^. Älä turhaan vaivu murheen alhoon: syylästä huolimatta olet yhtä arvokas ja ihana kuin kaikki muutkin. Syylä on olennainen osa sinua ja persoonaasi, eikä ketään tule tuomita erilaisuuden vuoksi. Rakkaus sinua kohtaan lähtee omasta itsestäsi. Oppimalla hyväksymään pienet epäkohtasi itsevarmuutesi häikäisee myös lähelläsi olevat ihmiset. Kun olet näin löytänyt sisäisen koviksen, voi ulkoisen rakentaminen alkaa. Tuunaa Toyota Corollasta tai Lada Samarasta liekkikuvioiden ja vahvojen subbarien avulla teiden kuninkaan arvoasi pönkittävä menopeli. Älä myöskään unohda erityisvanteita, karvanoppia tai Wunderbaumia. Lopullisen silauksen saat liimaamalla ikkunoihin tarroja, joissa keimailee isotissisiä typyjä. Maine koviksena on taattu, kun saavut yliopiston parkkipaikalle sladissa ja kumia polttaen. Ihan vitun awesome ajaa täysii ja kuunnella Motörheadii. Ace of Spades! \,,/

Rakkaudella, Minna.

Silmäni ovat nauliutuneet tiukasti Täkyn upeaan puheenjohtajaan. Hänen auktoriteettinsa ja jylhä olemuksensa kuitenkin herättävät minussa kunnioituksen lisäksi myös pelkoa, enkä uskalla mennä juttelemaan. Kuinka saisin hänet huomaamaan minut?
- (Everything I Do) I Do It For You <3

Parahin (Everything I Do) I Do It For You <3,

on aivan normaalia, että ihastuminen saa aikaan hämmennyksen ja epävarmuuden tunteita. Tutkimuksissakin on todistettu, että komea ja korkeassa valta-asemassa oleva henkilö voi vaikuttaa vaikeammin lähestyttävältä. Mahdoton tehtävä puheenjohtajan valloittaminen ei kuitenkaan ole, sillä hänenkin rinnassaan sykkii kultainen sydän.

     Yksinkertaisista perusasioista on hyvä lähteä liikkeelle: pidä huoli ulkoisesta olemuksestasi, hyvästä hygieniasta ja ystävällisistä eleistä. Muista hymyillä, sillä näin saat hänet alitajuisesti kiinnittämään sinuun huomiota. Jotta jonain päivänä pääsisit hänen juttusilleen, ota tavaksesi tervehtiä häntä Agoran käytävillä. Voit lisätä vaikeusastetta kysymällä hänen kuulumisiaan, ja kun aika näyttää oikealta, pyydä hänet kanssasi lounaalle Carelialle. Pieni kehu ei saa ketään pahastumaan, joten kannattaa ylistää hänen tyylitajuaan. Kun ystävyyssuhde on rakennettu, voit siirtyä läheisyyden seuraavalle asteelle koskettamalla hänen olkapäätään ja silittämällä hennosti hänen hiuksiaan. Varmista, että satutte samaan saunavuoroon Täkyn yhteisissä iltamissa. Löylyhuoneen hämärässä voit tarjoutua pesemään hänen selkänsä. Lopullinen kosinta kannattaa tehdä sitten, kun olet varma hänen tunteistaan sinua kohtaan.

     Jos jostain syystä edellä mainittu hidas lähestymistapa ei toimi, voit ottaa rivakammat keinot käyttöön. Vaani häntä puiden ja pusikoiden siimeksessä ja opettele hänen päivärutiininsa ulkoa. Kun tuleva aviomiehesi kulkee tavanomaista reittiään, hyökkää nurkan takaa hänen eteensä, tarraa kiinni korvista ja moiskauta mojova suudelma hänen huulilleen. Jos kolkkaat hänet ISK:n avulla ja laitat käsiraudoilla kiinni esimerkiksi patteriin tai pyörätelineeseen, saatte enemmän yhteistä aikaa hellyydelle. Pakota hänet kuuntelemaan nauhoittamaasi Äänne- ja muoto-opin luentoa, jos allekirjoitusta avioliittopapereihin ei muuten heru.

     Onnea ja menestystä valitsemallesi ruusuiselle rakkauden polulle. Dr. Seussin sanoin: you know you're in love when you can't fall asleep because reality is finally better than your dreams.

Puss och kram, Minna.

P.S. Varapuheenjohtaja on sitten minun. Näpit irti.

PERNILLA STALFELT: KAKKAKIRJA

Pernilla Stalfeltin vuonna 2010 julkaistu teos Kakkakirja johdattelee lukijan ulosteen ihmeelliseen maailmaan. Häpeilemätön kerronta ja havainnollistava kuvitus tekevät lukuelämyksestä nautinnollisen niin isoille kuin pienillekin iltasadunnälkäisille. Tarina alkaa meille kaikille tutun jätteen määrittelystä ja etenee sitten pintaa syvemmälle. Tutuiksi tulevat niin pieruhauki, Pirjo Päräyttelijä kuin Paukku-Setäkin.

Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti eri kakkatyyppejä ja niitten käyttötarkoituksia. Kakka saa kasvit kasvamaan ja työllistää kakkakuskeja. Kaulakorun lisäksi siitä voi tehdä pilvenpiirtäjän tai vaikkapa ruokaa. Kakan tärkeä merkitys jokapäiväisessä elämässämme tuodaan hyvin esille. Itse papanoitten lisäksi sivutaan myös pierujen ihanaa olemusta.

Pelkkää hupsuttelua teos ei ole, vaan se pohdiskelee paikoitellen myös erittäin filosofisia kysymyksiä, kuten ”voisikohan pieru näyttää ruskealta pilveltä?”. Teoksen sivistysarvo kohoaa kirjan lopussa huippulukemiinsa intertekstuaalisella viittauksella Aleksis Kiven tuotantoon. Kokonaisuudessaan Kakkakirja on informatiivinen, silmiä avaava ja ravisteleva teos, joka jokaisen kannattaisi hankkia kirjahyllyynsä.

Teksti: Anne Tuovinen ja Noora Koponen

ENSIMMÄINEN SIIRTOKUNTA – JUSTIN CRONIN

  

Yhdysvaltain armeija aloittaa salaisen operaation, jonka tarkoitus on selvittää, onko kuolema voitettavissa, ja luoda samalla täydellinen ase. Kahteentoista vankiin istutetaan virus, joka pidentää elinikää radikaalisti ja muuttaa vangit epäinhimillisen voimakkaiksi, valonaroiksi ja verenhimoisiksi olennoiksi, jotka kadottavat tietoisuuden persoonallisuudestaan ja kaikista inhimillisistä tarpeistaan. Tutkijat kuvittelevat hallitsevansa luomiansa olentoja, kunnes ne pakenevat tutkimuskeskuksesta ja tuhoavat lähes kaiken tielleen osuvan. Meille tuttu maailma lakkaa olemasta: kaupungit tyhjenevät, elämä häviää, sähkö katoaa. Jäljelle jää vain viruksen kantajia eli viraaleja ja pieni Kaliforniaan paenneiden ihmisten muodostama yhteisö, Siirtokunta, jonka asukkaiden tärkein tehtävä on pitää toisensa hengissä ja tappaa mahdollisimman paljon viraaleja. Kun lähes sata vuotta on kulunut, maailma alkaa taas muuttua... 

* * *

Ensimmäinen siirtokunta esittelee kiehtovan vision maailmasta, joka on täynnä nerokkaita, usein pelottavia yksityiskohtia ja rakastettavia henkilöitä. Siirtokunnassa eletään muurin sisällä sähkövalon suojassa, hengissä pysymisen kannalta välttämättömiin työtehtäviin keskittyen. Insinöörit pitävät sähköjohdot toimintavalmiudessa, ja Vartion jäsenet vartioivat muuria, ampuvat viraaleja ja tekevät retkiä Siirtokunnan ulkopuolelle löytääkseen kunnossa olevaa teknologiaa ja muita hyödyllisiä tarvikkeita. Talous huolehtii hallinnosta ja koko yhteisöä koskevista päätöksistä, sairaalassa hoidetaan niin nuhakuumeet kuin vakavat loukkaantumisetkin, ja Turvapaikka tarjoaa lapsille asuinpaikan ja opetuksen. Kaikki asukkaat tuntevat toisensa, minkä takia he muistuttavat suurta perhettä, jonka jäsenet ovat valmiita tekemään mitä tahansa toistensa puolesta. Osa romaanin lumovoimaa on se, että lukija tietää alusta saakka, kuinka heidän maailmansa syntyi, mutta romaanin henkilöt eivät. Siirtokunnan asukkaille menneisyys on yhtä tuntematon kuin tulevaisuus. Heidän kaikissa teoissaan ja tuntemuksissaan on aistittavissa tunne hetkellisyydestä, siitä että milloin tahansa voi tapahtua jotain yllättävää ja mullistavaa. Romaanin tunnelma tihkuu salaisuuksia ja kysymyksiä, joihin sen henkilöt yrittävät sitkeästi löytää vastaukset.

Romaanin kieli on hämmästyttävän elinvoimaista, soljuvaa ja osuvaa alusta loppuun. Se jäljittelee taitavasti ihmisen mielenliikkeitä, rönsyilee ja viipyilee samalla tavalla kuin ihmisen ajatukset. Se hapuilee ja siirtyilee sinne tänne kuin ihmisen muisti, yhtä hetkenä selkeästi ja seuraavana hallitsemattomasti. Sanat ja virkkeet pureutuvat yhtä aikaa mieleen ja sydämeen ja jäävät kaikumaan tajuntaan, kuiskailemaan viisauttaan. Cronin käyttää kieltä todella ainutlaatuisella tavalla ja luo sen avulla vahvan, tunteikkaan yhteyden romaanin henkilöihin. Hänellä on ilmiömäinen taito välittää lukijalle henkilöidensä elämäntilanne ja sisimmät tuntemukset muutamalla virkkeellä. Häikäisevää.

Romaanissa ei ole yhtä päähenkilöä vaan useita keskushenkilöitä, joista jokainen vaikuttaa omalla tavallaan romaanin tapahtumiin. Eloisan kielen ansiosta jo ainoastaan tyylin perusteella tietää, kenen silmin tapahtumia tarkastellaan ja kenen mielenmaisemaa kuvaillaan. On pohdiskeleva, älykäs Peter, vartion jäsen, joka isänsä tavoin on valmis kyseenalaistamaan henkiinjääneiden uskomukset ja etsimään jälkiä siirtokunnan ulkopuolisesta elämästä. Peterin veli Theo on yhteisönsä kunnioitetuimpia henkilöitä, veljeään surumielisempi ja sulkeutuneempi. Alicia ja Mausami ovat naissotureita, joilla riittää asennetta, taistelutaitoja ja sydämen viisautta. Lempeä Sara on sairaanhoitaja, ja hänen nero veljensä Michael on vastuussa sähköön liittyvistä asioista omituisen, sokean Eltonin kanssa. Kaiken keskiössä on Amy, 6-vuotias orpotyttö, jolla on erikoisia, ihmiskunnan pelastumisen kannalta äärimmäisen tärkeitä kykyjä. Hän on sekä lukijalle että romaanin henkilöille suuri mysteeri, jonka selvittämistä on mielenkiintoista seurata. Yhdessä muiden ystäviensä kanssa he etsivät vastauksia menneisyyden jättämiin kysymyksiin. He pohtivat, ovatko viraalit todella sieluttomia vai kuuluuko niiden olemukseen jotain muutakin, ovatko he todella yksin maailmassa vai onko jossakin muita aivan yhtä eläviä ihmisiä kuin hekin. Henkilökuvauksessa on erityinen, mielensisäinen ote romaanin alusta loppuun, eikä sille löydy tarpeeksi hienoja sanoja, vaikka kuinka hakisi. Se täytyy itse kokea, jotta sen ymmärtää.

Kaiken muun huikeuden lisäksi romaanissa on mielenkiintoinen, vaihteleva ja monipolvinen juoni, joka saa sydämen sekä hakkaamaan jännityksestä että pakahtumaan tunteista. Tarina pitää tiukasti otteessaan ja jää mieleen pitkäksi aikaa viimeisen sivun lukemisen jälkeen. Raskaiden tuhon, kuoleman ja yksinäisyyden teemojen lisäksi teos käsittelee rakkautta, ystävyyttä ja uskoa parempaan huomiseen älykkäin, oivaltavin ja uudistavin ottein. Kokonaisuutena Ensimmäinen siirtokunta on todella runsas ja monitasoinen, vaikka ei kerrokaan lähellekään kaikkea trilogian yhteiskunnasta. Ajoittainen viitteellisyys ja vihjailu kuuluvat tähän tarinaan niin kuin yksityiskohdatkin.

Ensimmäinen siirtokunta on vaikuttava, jännittävä ja kaunis romaani, jota suosittelen kaikille spekulatiivisen fiktion ja ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystäville. Se on henkeäsalpaava tarina dystopisesta maailmasta, erilaisista ihmiskohtaloista, totuuden etsimisestä, tunteiden kohtaamisesta, unelmien ja arjen välisestä taistelusta, kunniasta, velvollisuuksista, vastuun kantamisesta ja toivosta. Se vie lukijan jonnekin hyvin kauas täältä ja samaan aikaan jonnekin ihmisyyden ja elämän ytimeen, johonkin kaikkien jakamaan, kaikille läsnäolevaan. Syvälliset teemat ja monimutkaiset moraalikysymykset seuraavat toisiaan ja limittyvät yhteen jokaiselle tuttujen ilojen ja surujen kanssa.

Arvosana: 5/5

Teksti: Ida Keränen

10 KÄSKYÄ FUKSEILLE FUKSEILTA

1. Ymmärräthän, etteivät vanhemmat ihmiset ole yhtä hyvämuistisia kuin sinä – ole siis kohtelias, vaikka he toivottaisivat sinut viidettä kertaa tervetulleeksi yliopistoon.

2. Jos et koe olevasi älyllisesti vajaa, sinun ei tarvitse käydä kaikissa orientaatioviikon infoissa.

3. Huolehdi aina tuutorien hyvästä nesteytyksestä (omasi ohella).

4. "Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä...", joten huolehdithan aina sammuneen tuutorisi kotiin (hänen kotiinsa, ei omaasi).

4. Tutustu heti Joensuun nähtävyyksiin (lue: baareihin). Tuutorit opastavat mielellään.

5. Kasvava nuori tarvitsee pitkät yöunet -> skippaa luento.

6. Akateeminen vartti on venyvä käsite, ainakin fukseilla.

7. Älä vaan kiinnitä huomiota kanssaopiskelijoihisi, hehän saattaisivat vaikka kiinnostua sinusta ja näin häiritä opiskeluasi!

8. Riennä aina yliopiston järjestämiin tapahtumiin riemullisesti!

9. Muista pakata mukaasi vähintään viisi (5) ekstralounasta, jotta selviäisit puuduttavan pitkistä yliopistopäivistä.

10. Muista joka päivä käydä tarkistamassa Moodle, Weboodi, Lukari, sähköposti, opiskelijasähköposti, tiedekunnan nettisivut... Muutu oman elämäsi hakuoppaaksi!

Teksti: Veera Savelius ja Pauliina Karttunen

FUKSIAISET 2014

Täkyn uudet fuksit toivotettiin tervetulleiksi ainejärjestöön 11.9.2014.  Tämän vuoden teema oli kirjallisuudesta tutut hahmot, joten fuksit kiertelivät baarista toiseen pukeutuneina Minna Canthiksi, Peppi Pitkätossuksi, Risto Räppääjäksi ja muiksi ihastuttaviksi olennoiksi. Tehtävärasteja joukkueilla oli kierrettävänään neljä: miinakenttä, tietovisa ja kynän pullottaminen, rap-piste sekä kuningasjuoma.

Fuksiaisten jatkot järjestettiin perinteiseen tapaan Suvaksella. Tarjolla oli ainejärjestön puolesta pientä herkullista purtavaa ja alkoholittomia virvokkeita. Ilta eteni Homonaaman, Fuksilaulun ja muiden yhteisten rallattelujen merkeissä. Tuutorit esittivät kokeneina konkareina alle minuutin varoitusajalla rap-kappaleen, jonka jälkeen estradille pääsivät fuksit omien tuotostensa kanssa. Ilta huipentui rasteilla eniten pisteitä keränneen joukkueen palkitsemiseen.

Teksti: Anne Tuovinen

PÄÄKIRJOITUS

Virtaava hiki, pää pöntössä ja loputon tärinä, niistä on humanistin vappu tehty! Vappu on päässyt hyvin käyntiin 8-appron merkeissä ja kaikenlaisten muiden tapahtumien kautta. Maanantain sitsit vaativat veronsa ja tässä kirjoitan viimeisellä hetkellä tätä kirjoitusta. Aikaisemmin päätin kokeilla uutta osiota, joka kertoisi aina seuraavasta numerosta. Sain surukseni huomata, että toteutuksessa on paljon vikaa. Valitettavasti on äärimmäisen todennäköistä, että jokin kirjoituksista tulee todella myöhässä tai ei ilmesty ollenkaan. En siis jatkossa enää tee kyseistä sivua, koska se on yhtä tyhjän kanssa.

Eniten harmittaa vitutus-kirjoituksen puutos. Valitettavasti en saanut kyseistä kirjoitusta keneltäkään, mutta toisaalta kaikki pääkirjoitukseni ovat siitä, kuinka minua vituttaa. Voisin tähän listata pari aihetta, joista ensimmäinen ja tärkein on Carelia; kyllä siellä voi syödä hiljaakin ja lähteä pois heti kun on syönyt. Toinen suuri vitutuksen aihe tällä hetkellä on se, että olisi joskus kiva saada kaikki kirjoitukset julkaistua silloin kun oli tarkoitus.

Ehkä voisin hiljalleen siirtyä varsinaiseen teemaan tästä ilkeästä vittuilusta, onhan sentään vappu! Tärkeimpiä asioita muistaa on, että älkää koskaan jättäkö kaveria yksin. Tarpeeksi kovassa humalassa voi tulla tehtyä typeriä juttuja ja herätä seuraavana aamuna Liperistä. Toinen tärkeä asia on pitää hauskaa. Aina ei tarvitse alkoholia hauskanpitoon ja siksi toivottavasti holittomillakin on hauska vappu. Tämä päivä on vain kerran vuodessa ja tästä on hyvä aloittaa kesän odotus.

VAROITUS

VAPUN JÄLKEEN OLO VOI TUNTUA HIEMAN TÄLTÄ:

JAN HOKKANEN

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Töttöröö!

Opiskelu lienee ihmisen elämän parasta aikaa. Ja vappu on kiistatta opiskelun parasta aikaa. Kampus herää eloon ja koko kaupunki täyttyy iloisesta haalarikansasta. Opiskelijan mieli kirkastuu hyvästä seurasta ja mystisestä, lapsilta kielletystä taikajuomasta. Vappuna kannattaa olla kännissä. Eihän sitä selvin päin kestä. Tai ainakin siitä suoriutukseen tulisi omata melkoisia velhon kykyjä.

Oikeastaan koko opiskelijavappu rakentuu viinan kanssa läträämisen ympärille. Kaikki muu on pahasti hämärtynyttä. Veikkaan, että aika harva opiskelija oikeasti tietää, miksi opiskelijat edes juhlivat vappua. Joudun itsekin tunnustamaan, että en tiedä. Enkä jaksa selvittää. Vappu on hauskaa ja hauska on kivaa. Ja opiskelijat ovat keksineet vappuunsa hienoja perinteitä, joita myös meillä täkyläisillä on. Alkukiven lakituksella ja opiskelijoiden kulkueella on keskeinen rooli Joensuun kampuksen vapun vietossa. Näin vappuna, meillä täkyläisillä on erityisen suuri syy olla ylpeitä sinisistä haalareistamme. Jos, ja kun, otat vappuna, niin ota myös ainejärjestöllesi.

Hyvää vappua!

Kasperi, pj

SEREMONIAMESTAREIDEN KOOTUT SELITYKSET

TYTTI TIAINEN & LAURA PIKKARAINEN

HUMANISTIN VAPPU

LOTTA PIRINEN

ITKISINKÖ ONNESTA?

Havahduin tunkkaisiin petivaatteisiin kietoutuneena, kun seinäkellon piinaava raksutus tunkeutui alitajuntaani. Tuntui, kuin joku olisi hakannut hikistä päätäni vasaralla. Vanha sänkyni pyöri – tai sitten se oli vaihtoehtoisesti sisällä tupakoimisen seurauksena kellastunut katto. Nostin kuulaani muhkuraiselta tyynyltä ulahtaen. Haparoivin silmin paikansin keittiön pöydältä minulle tyhjänä ilkkuvan Bushmills-pullon täytenä pullistelevan tuhkakupin vierestä.

Nousin hapoilla oleville jaloilleni. Kalsarit olivat imeytyneet persevakoon, jota kutitti muutenkin armottomasti. Tungin käteni housuihin, joissa vastaan tuli teräsvillaankin verrattavissa olevaa tuuheaa karvaa. Talviturkin kasvattaminen oli selvästi hyvällä mallilla. Olin kompastua lattialla lojuviin mainoslehtisiin, kaljapulloihin ja pitsalaatikoihin. Pöytä oli viskilasista jääneiden rinkuloiden kuvioima ja täynnä tupakan tuhkaa, tyhjiä olutpulloja sekä leivänmurusia. Lysähdin tuolille, kaivoin viimeisen savukkeen askista, nostin sen ahavoituneille huulilleni ja sytytin sen. Puolessa välissä alkoi ryityttää, joten yskin ja sylkäisin lattialle. Mitä väliä, olihan kämppä jo muutenkin aivan täyden kaaoksen vallassa. Naistakaan en ollut saanut pitkään aikaan, ja sen hiljalleen krapulapäivään heräilevä pikku kaveri jalkojenikin välissä huomasi.

Tumppasin tupakan vittuuntuneena pöytään ja päätin mennä paskalle yhdessä ryppyisen Kallen kanssa. Mitäpä sitä muutakaan iloa kohmeloinen, ruma ja haiseva poikamies vapaapäivänään keksisi. Kesken toimituksen näemmä lavuaarin reunalle jäänyt puhelin soi.

- Haloja, murahdin ääni painoksissa luuriin kopeloituani sen vapisevaan kouraani.

- Morjesta, Tero täällä! Oon tässä kävelemässä salilta kotiin ja aattelin soitella siullekin välillä. Mitäs Jalmari? kuului parhaan ystäväni aivan liian skarppi ääni toisesta päästä.

- Mitäpä tässä, jäätävä darra. Panettaaki, perkele...

- Et oo jätkä tosissas! Ootsie unohtanu ne treffit, jotka mie siulle täks päiväks järjestin?

- Ei helvetti, tajusin, painoin punaista ja aloin hinkata ahteriani kuumeisesti.

Vaimoni oli kuollut neljä vuotta sitten, mikä oli kyllä toisaalta ihan loistava juttu. Ei sellaista joka asiasta nillittävää hullua eukkoa kestänyt nimittäin kukaan. Hänen poismenossaan oli vain kaksi negatiivista puolta: nykyisin sai hyvää ruokaa melko harvoin ja piti turvautua oman käden onneen aivan liian usein. Koska minua ei ollut siunattu samanlaisella alfaurosmaisella jokaisen naisen kaatavalla ulkomuodolla kuin personal trainer -Teroa, onnistuin pääsemään pukille vain satunnaisesti. Jostain kumman syystä minulla ei myöskään ollut juurikaan varaa ronkeloida naisten suhteen. Omasta mielestäni olin hulvattoman hauska, mutta kaikki eivät tähänastisista kokemuksistani päätellen oikein lämmenneet ronskeille jutuilleni. Myös rakkaudella kasvatettu pikku pömppikseni sekä lähinnä borderterrierin naamaa karvoineen päivineen muistuttavat kasvoni eivät ihastuttaneet aivan jokaista. Siispä tyydyin aika usein juomaan halpaa viskiä kotona, sillä kaupungin puistotyöläisen palkoilla minulla ei ollut varaa käydä huorissakaan. Ilmeisesti Tero oli kyllästynyt jatkuvaan valittamiseeni ja muutenkin hieman rappiolla olevaan elämäntapaani, sillä hän oli mennyt ja järjestänyt minulle treffit, jotka olin nyt itse lahjakkaasti unohtanut. Tyypillistä minulle.

Kello läheni seitsemää, jolloin naisen oli määrä saapua luokseni. Ystäväni puhelun jälkeen minulle oli jäänyt viitisen tuntia aikaa laittaa sekä huusholli että itseni edes jonkinnäköiseen edustuskuntoon. Olin talutellut imuria asunnon nurkasta toiseen luonteelleni epätyypillisen huolellisesti. Lisäksi olin kiikuttanut selkä vääränä roskapusseja ulos ja sen jälkeen tyhjiä pulloja kauppaan. Pullorahoilla olin saanut ostettua tarvikkeet spagetti bologneseen, hienoimpaan niistä harvoista ruokalajeista, joita osasin laittaa. Ape hautui nyt hellalla, ja se sai luvan kelvata. Jos tipunen on vailla jotain muuta, imeköön vaikka munaa tai painukoon jonnekin muualle evästämään, tuumailin myhäillen. Melkein toivoin ruoan olevan syömäkelvotonta; ensimmäinen antamistani vaihtoehdoista oli nimittäin sellainen, josta itsekin hyötyisin varsin mukavalla tavalla. Olisin naureskellut tätä mitä mainiointa oivallusta partaani, ellen olisi ajanut isoa osaa siitä helvettiin hetki sitten. Näytin lähestulkoon ihmiseltä, etenkin kun olin vaihtanut reikäiset ja nukkaantuneet kalsarini siistihköihin farkkuihin ja valkoiseen kauluspaitaan, jonka vaatekaappiini päätymisestä minulla ei ollut suoraan sanottuna minkäänlaista havaintoa. Vienoa vanhan viinan hajua peitti Bossin tuoksu, jonka Tero oli pyytämättä minulle jeesatakseen tuonut. Kumosin naamariini lasillisen jääkylmää vettä ja istuuduin naputtelemaan sormillani pöytää ajanvietteeksi.

Säpsähdin, kun ovikello pirahti vaativasti. Nytpä se nähtäisiin, millaisen mervitapolamaisen pubiruusun Tero oli onnistunut meikäpojan treffikumppaniksi värväämään. Joku rumilus se joka tapauksessa olisi, kun ystäväni ei rutinoituneena panomiehenä ollut häneen itse tyytynyt. Kaikki näytti olevan reilassa: joku entisen emännän jäämistöistä kaivamani musta-valkokuvioinen rätti toimitti pöytäliinan virkaa peittäen tupakan polttamat jäljet pöydän lakkapinnassa, haarukat ja veitset olivat suurin piirtein suorassa ja ehjät lautasetkin olin kaapista onnistunut kaivamaan – eri paria tosin, mutta vitunkos väliä sillä oli. Eiköhän sitä toosaa kuitenkin irtoa, mietiskelin itsevarmana ja räväytin oven auki leveästi virnuillen.

Hymyni hyytyi sen siliän tien, kun näin, mitä oven takana oikein odotteli.

Edessäni seisoi pieni ja hento otus, joka oli pikemminkin tyttö kuin nainen. Tuolla korkeintaan kolmekymppisellä, melkoisen mukiinmenevällä tapauksella oli veikeä katse, jonka osittain kasvojen päälle laskeutuva lyhyt tumma tukka peitti. Kovin kiinteän oloiset pystyt rinnat tuijottivat minua intensiivisesti suoraan silmiin turkoosin paidan läpi. Pällistelin ilmestystä monttu auki, enkä kyennyt muodostamaan yhtäkään tilanteeseen sopivaa lausetta. Sikäli kun minulla nyt yleensäkään tilannetajua olisi ollut.

- Moi! Mahdatko sä olla Jalmari, vai ollaanko tässä väärällä ovella? sirkutti hän hymyn kuultaessa äänestä. Mitä helvetin helvettiä? Mitä tuollainen nainen tekee minun ovellani, kyselin itseltäni ajatuksissani enemmän kuin hämmentyneenä. Jos aamulla päätäni takoi vasara, nyt vähintäänkin leka oli iskeytynyt takaraivoon.

- Jalmarihan minä! Maistuiskos tsirbulalle spagetti? sain änkytettyä. Tunsin, kuinka farkut alkoivat käydä joka hetki ahtaammiksi ja päätin, että olisi loistava hetki päästä pöydän ääreen istumaan ja piilottamaan haaroväli sen alle. Nyt heti, ennen kuin likka huomaisi sen millaisissa himoissa tuskailin ja juoksisi pakoon.

Olin ylittänyt itseni ja onnistunut loihtimaan krapulapäissäni oikeaa gourmet-sapuskaa. Entistä tyytyväisemmäksi minut teki se, että tyttö piti maidosta, sillä mitään mölöä hienompaa ruokajuomaa minulla ei tällä kertaa ollut tarjota. Olimme syöneet hartaudella ja jutelleet lähestulkoon kaikesta maan ja taivaan väliltä. Vaikka minusta tuntui, että vastapäätäni istuva nainen oli jostain aivan toisesta maailmasta, tulimme mainiosti juttuun. Olin onnistunut pitämään turpani rivouksien suhteen kiinni ja naisen pöydän vastakkaisella puolella hämmästyttävän pitkään. Nyt hän kuitenkin nousi seisomaan ja alkoi tähyillä ulko-ovelle päin.

- Tahtoisitko sä jäädä yöksi..? kysyin vaisusti. Sanoilla oli selvästi jotain niiden sanotuksi tulemista vastaan ja ne takertuivat kurkkuuni tiukemmin kuin paska Junttilan tuvan seinään. Vatsaa väänsi niin, että tuntui kuin melkoinen varpusparvi olisi tahtonut pian vapauteen. Olin hämmentynyt ensinnäkin siitä, että luukussani oleili poikkeuksellisen hyvännäköinen ihmisyksilö, sekä siitä, mitä tunsin. Mitä nämä ämmäfiilikset oikein olivat? Kirkkaansininen silmäpari mittaili minua leikitellen ilkikurisen hymyn säestämänä. Nousin seisomaan ja olin onnistua tiputtamaan lautaseni lattialle. Johdatin naisen sängylleni ja sammutin valot. Riisuin hänet varoen, kuin peläten särkymistä ja vedin hänet peiton alla tiukkaan halaukseen. Uskalsin tuskin hengittää, kun olimme aivan hiljaa paikoillamme. Ulkona yö tummui ja tuhannet pienet valopisteet syttyivät taivaalle samalla, kun kyynel vierähti tyynylleni. 

NOORA KOPONEN

TOUCH OF DEATH

Kelly Hashwayn kreikkalaiseen mytologiaan perustuva Touch of Death -trilogia kertoo 17-vuotiaasta Jodista, joka kuulee yllättäen olevansa Ophi, seitsemännentoista horoskooppimerkin alla syntynyt Medusan jälkeläinen, jolla on kyky sekä tappaa että herättää kuolleita henkiin verensä avulla. Koska Jodin veri, sylki ja hiki ovat tappavan myrkyllisiä tavallisille ihmisille, hänen täytyy jättää perheensä ja ystävänsä taakseen ja muuttaa salaiseen kartanoon, jossa pieni Ophien ryhmä opettelee hallitsemaan voimiaan. Ophien elämää valvoo Hades, kuolleiden valtakunnan hallitsija, joka etsii jatkuvasti syytä tuhota heidät. Ophien ja Hadeksen välit kiristyvät entisestään, kun selviää, että Jodi saattaa pystyä pelastamaan Ophit. 

Trilogian ensimmäinen osa, Touch of Death, keskittyy henkilöiden ja Ophien maailman esittelemiseen. Kuvaukset Ophien kyvyistä ovat hämmästyttävän yksityiskohtaisia ja todella mielenkiintoisia. Erityisen ansiokasta on se, kuinka kirjailija liittää henkilön persoonallisuuden ja yliluonnollisten voimien käytön toisiinsa.

Henkilökuvaus on alusta lähtien syvää ja elävää. Henkilöiden ajatusmaailmaan saa helposti yhteyden ja heidän luonteensa tulevat luontevasti näkyviin romaanin tapahtumien kautta. Erityisesti Jodin persoona tulee lähelle lukijaa. Hänen elämässään tapahtuva muutos ja sen herättämät tunteet kuvaillaan tarkasti ja taitavasti. Jodi on hyväsydäminen, vahva ja aito päähenkilö, johon kiintyy nopeasti. Sivuhenkilöistä mielenkiintoisimpia ja mieleenpainuvimpia ovat Alex, joka kertoo Jodille totuuden tämän syntyperästä ja auttaa tätä sopeutumaan uuteen elämäänsä; Victoria, joka johtaa Ophi-koulua käyttäen voimiaan mieluummin pahaan kuin hyvään; ja Medusa, joka neuvoo ja auttaa Opheja äidillisesti patsaan sisältä, johon hänen sielunsa on lukittu.

Juoni etenee sujuvasti ja vaivattomasti ja onnistuu yllättämään monta kertaa. Touch of Death pysyy jännittävänä loppuun saakka. Vaikuttavinta romaanin tarinassa on kuitenkin sen syvälliset, nuorten elämää koskettavat teemat: identiteetin kehittyminen, ihmissuhteet, seurustelu, rakkaus, valintojen tekeminen ja vastuun kantaminen.  Teemat nousevat tarinasta luontevasti

ja monipuolisesti.

Sarjan toinen osa, Stalked by Death, syventää ensimmäisen osan teemoja ja tuo sarjaan myös uusia sisältöjä. Voimakkaita teemoja romaanissa ovat pahuus, lojaalius, moraaliset kysymykset ja itseluottamus. Jodin vastuu Ophien turvallisuudesta kasvaa ja käy välillä melkein ylivoimaiseksi. Kaikkein eniten ongelmia aiheuttaa komea ja sanavalmis Chase, jonka voimat vaikuttavat Jodiin tavalla, jota hän ei kykene hallitsemaan. Chasen motiivit vaikuttavat epämiellyttäviltä, mutta hyvin pitkään on vaikea sanoa, mihin hän todella pyrkii. Jodin kuohuvat tunteet saavat hänen voimansa toimimaan omia aikojaan, mikä aiheuttaa useita vaarallisia ja pelottavia tilanteita sekä hänelle itselleen että hänen ystävilleen. Vaikeuksista huolimatta Jodi ajattelee aina ensin ystäviään ja tekee kaikkensa pitääkseen heidät hengissä. Alexin persoonallisuus ja merkitys Jodin elämässä nousevat uudelle tasolle. Parasta romaanissa onkin Ophien ja erityisesti Jodin voimien toiminnasta annettava uusi tieto ja henkilöissä tapahtuva kehitys. 

Päätösosassa Jodi kohtaa suurimmat haasteensa, pahimmat pelkonsa, kipeimmät muistonsa ja menneisyydessä tehdyt valinnat ja niiden seuraukset. Päätösosa onkin trilogiaan kuuluvista romaaneista 

kaikkein tunteellisin ja koskettavin. Toivon, luottamuksen ja rakkauden merkitys vaikeissa tilanteissa nousee 

keskeiseksi teemaksi. Hadeksen julmuus ja kieroutuneisuus aiheuttavat Opheille kärsimystä, jonka monitahoista olemusta Hashway käsittelee ravistelevalla tavalla. Myös Face of Death sisältää yllättäviä juonenkäänteitä, mutta sen paino on psykologisessa kehityksessä ja vaikeiden tunteiden kuvauksessa.

Kaikille sarjan romaaneille on yhteistä eloisa, ytimekäs ja oivaltava kieli. Hashwaylla on taito ladata paljon merkitystä muutamaan sanaan. Romaanit muodostavat eheän kokonaisuuden, joka on yhtä aikaa viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Trilogia saa sydämen hakkaamaan, nostaa hymyn kasvoille ja liikuttaa mieltä moneen suuntaan. Touch of Death on ehdottomasti lukemisen arvoinen young adult -trilogia, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.

Sarjan arvosana: 5/5

Löydät lisää tietoa muun muassa kirjailijan Facebook-sivulta ja Amazonista.

ITÄKYNÄN VIRALLINEN SKUMPPATESTI

Löydä vapun parhaat juomat Itäkynän avustuksella!

Itäkynän toimituksen jäsenistä (ja yhdestä vierailijasta) koottu raati valikoi ja maisteli vappujuomat puolestanne. Testissä oli neljä kuohuviiniä makeasta erittäin kuivaan, Saksasta Uuteen-Seelantiin. Kaikki maistellut kuohuviinit olivat keskihintaisia, noin 10 euroa / pullo.

Raadin mielipiteet jakautuivat melko vahvasti kuivan (allekirjoittanut) ja makean kuohuviinin ystäviin (muut), joten pisteissä syntyi merkittävää hajontaa. Illan kuluessa kuitenkin kaikki pullot saatiin onnistuneesti tyhjennettyä, joten voimme pitää kaikkia testattuja kuohuviinejä vähintään juomakelpoisina. Kommentteja annettiin kuohuviinien ulkonäöstä, mausta ja käyttöominaisuuksista, minkä lisäksi jokainen raadin jäsen antoi yleisarvosanan asteikolla 1-5.

1. Devil's Rock Riesling Sec. Saksa, kuiva, riesling-rypäle, 10,39€.
Alkon kuvaus: Keskihapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, mausteinen, vivahteikas.
Raadin kommentit:
- Vaalea väri, paljon pieniä kauniita kuplia.
- Tosi mieto maku, aavistuksen päärynämäinen tuoksu.
- Hyvänmakuinen ja harmiton.
- Muistuttaa Bepop Streetin kahden euron kuohuviiniä.
- Ylioppilasjuhlien tervetuliaismalja, aamiaisskumppa.
Arvosana: 3,2/5

2. Lindauer Brut. Uusi-Seelanti, erittäin kuiva, chardonnay- ja pinot noir -rypäleet, 12,39€.
Alkon kuvaus: Hapokas, limettinen, mineraalinen, hennon paahteinen.
Raadin kommentit:
- Kullankeltainen väri.
- Kuivempi ja karvaampi kuin edellinen.
- Rusinainen ja paahteinen, wannabe-shampanja.
- "Tää on niin kauheeta että pakko käydä tupakalla."
- "Huomenna jää kyllä vanhan viinan haju jos tätä juo koko illan."
- "Muuttuu paremmaksi kun juo enemmän."
Arvosana: 2/5 (Hajonta: 1-4)

3. Vallformosa Cava. Espanja, erittäin kuiva. Tarkempia tietoja ei saatavilla, uutuus Alkon valikoimassa.
Raadin kommentit:
- Vihertävä ja edellistä vaaleampi väri, todella pienet kuplat.
- Samantapainen kuin ensimmäinen, mutta kuivempi.
- Mieto ja pehmeä, asiallinen ja sivistynyt, hieman pliisu.
- "Tietyllä tapaa kivan raikas."
- "Vähän hedelmäsalaatin makuista."
Arvosana: 2,6/5.

4. J. C. Le Roux La Fleurette. Etelä-Afrikka, makea, rypäleet sauvignon blanc, chenin blanc, muscat, shiraz, merlot ja pinotage, 9,28€.
Alkon kuvaus: Keskihapokas, mansikkahilloinen, hennon vadelmainen.
Raadin kommentit:
- Voimakas vaaleanpunainen väri.
- "Tuoksuu ja maistuu viinimarjamehulle."
- "Makeaksi yllättävän hyvä."
- "Muumilimsa kohtaa kuohuviinin."
- "Tätä juo helposti liian paljon."
- Alhainen alkoholiprosentti.
Arvosana: 3,4/5.

Teksti: Suvi Koskela ja Maarit Hotanen
Kuvat: Suvi Koskela
Tuotetiedot: Alko.fi

AINAHAN VOI OSMATA!

Eräänä kirkkaana ja tuulisena maaliskuun viikonloppuna lähti pieni mutta urhea joukkomme edustamaan loistokasta ainejärjestöämme Sanen emännöimään ja isännöimään Osmaan Jyväskylään. Minulle kokemus oli siitä jännä, etten ollut ikinä osmannut saatikka vieraillut Jyväskylässä. Molemmat onnistuivat kyllä näyttämään parhaat puolensa, joten voin suositella lämpimästi sekä Osmaa että Jyväskylää kaikille muillekin, jotka ovat epäonnekseen niistä jääneet paitsi.

Osma-viikonloppu alkoi suomen kielen oppiaineen ja Jyväskylän kampuksen esittelyllä sekä luennolla, jonka piti Kotuksen suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja, professori Minna-Riitta Luukka. Luento käsitteli muun muassa ylioppilaskokeita pian huuhtelevia uusia tuulia ja maailmaa järisyttänyttä ja ihmisissä hämmennystä, raivoa, pelkoa ja helpotusta aiheuttanutta alkaa tekemään -muutosta. Loppuilta kuluikin sitten Opinkivellä kaljoitellessa ja saunoessa. Ennen kaljoittelua tosin kokoustettiin oikein urakalla, ja Täkyn oma Sini puheenjohti Osman hallituksen ja yhdistyksen kokoukset.

Seuraavana päivänä jo hiukan ryytynyt porukkamme vaelsi majapaikoistaan kampukselle syömään ja siitä suoraan hurjaan taistoon Osma-turnauksessa. Turnaukseen saapuivat myös viimeiset täkyläisvahvistuksemme. Turnauksessa sanoitettiin uudelleen Dingon Autiotalo (ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon, kun Osman ihanan kanssasi jaan...), kieriskeltiin puistossa, harhailtiin sokeina harjun rinteillä, askarreltiin haalarimerkkejä, harrastettiin ryhmäseksiä viittomakielellä ja muuta mukavaa. Tikkarilla aloitettu vaihtokaupankäynti poiki Täkylle Body Shopin suihkugeelin, mutta Siula veti vielä pidemmän korren, kun nämä helsinkiläiset kauppamiehet ja -naiset vaihtoivat tikkarinsa suoraan sohvaan. Se olikin varmaan se viimeinen niitti, joka sinetöi Siulalle Osma-turnauksen voiton.

Turnauksesta kiiruhdettiin sitsaamaan ravintola Rentukkaan, ja siellä saimme lisää uusia ystäviä, opimme uusia ja hienoja sitsilauluja ja naukkailimme snapseja. Heti naapurirakennuksessa järjestetyt jatkot olivat villit, enemmän tai vähemmän alkoholinhuuruiset ja meluisat, kuitenkin hyvin mieluisat. Enpä muista, milloin olisin laulanut yhtä antaumuksella Robinia kuin silloin. Boom kah!

Sunnuntaina sitä ei auttanutkaan muu kuin kammeta itsensä ylös majapaikkansa lattialta ja keräillä kamppeensa kasaan, ja kun muut osmaajat lähtivät täyttämään krapulaisia vatsojaan Raxiin, suuntasimme minä ja ihanainen matkaseuralaiseni juna-asemalle. Jalat kävelystä kipeinä, äänet laulamisesta käheinä, olomuodot rähjäisinä ja viinahkoisella hajulla ryydytettyinä matkasimme takaisin armaaseen Joensuuhun. Jyväskylän Osma oli osmaamisen arvoinen, majapaikan emäntä ihastuttava ja muiden ainejärjestöjen fennistit aivan yhtä hurmaavia kuin joensuulaiset kollegansa. Toivottavasti ihmiset osmaavat myös ensi syksynä yhtä suurella innostuksella, kun tuo ilojuhla saapuu Joensuuhun.

 

LAURA PIKKARAINEN & MILLA RAJAKANGAS

KUVAT LOTTA PIRINEN

HAALARINKASTAJAISET

Haalarinkastajaisissa upeat fuksit selättivät ihailtavalla tarmokkuudella leikkimielisiä kilpailuja ja ansaitsivat oikeuden käyttää komeita sinisiä pöksyjään julkisesti.

 

Kastetilaisuus järjestettiin 9. huhtikuuta luterilaisen kirkon takana lähes hartaissa tunnelmissa. Juhlaseurue saapui paikalle suuren jännityksen vallassa, ja itse kunkin vatsaa kutitti pieni pelko; täkyjen mielikuvitus on tunnetusti kauniilla tavalla kiero, joten mitä tahansa oli odotettavissa.

Ensimmäiseksi tehtäväksi oli valikoitunut auringonottaminen asennossa, josta uskoi heräävänsä seuraavana aamuna. No ei vaiskaan, oikeasti tarkoituksena oli muodostaa numeroina opintojen aloitusvuosi, joka tälle valiojoukolle sattui olemaan 2013. Fuksien puolustukseksi sanottakoon, että nolla poti pahaa läheisyydenkaipuuta kakkosta kohtaan.

Ja niinhän siinä kävi, että kastajaisissa kahlattiin läpi koko elämän kirjo ja tärkeimmät selviytymiseen tarvittavat taidot. Fuksien vikkeliä jalkoja koeteltiin häntien varastamisessa ja etenkin ryöstön jälkeisessä pakomatkassa. Tulevat Hollywood-tähdet pääsivät loistamaan pienissä näytelmissä ja potentiaaliset Idols-osallistujat näyttivät kyntensä laulaessaan toinen jalka siivousämpärissä. Mika Häkkisen seuraajat paljastuivat vauhdikkaassa moottoriurheilupainotteisessa toimintaepisodissa, jossa kuski rikkoi kaikkia suureen ääneen kuulutettuja lakeja ryyppäämällä renkaidenvaihdon aikana.

Nopeimmat juoksijat saivat oikeuden kajauttaa ilmoille kurkustaan kauniita suomalaisia kappaleita. Fuksien puolustukseksi sanottakoon, että ämpärin huono akustiikka oli ainut syypää mahdollisiin epävireyksiin. Hyvä meininki on se, joka kipaleen kannattelee kertosäkeen loppuun asti.

Humanistin valaistuminen. Tai tarkemmin sanottuna moottorisahamurhan jälkeinen ylösnousemus. Voittajajoukkueiden yhdistetyistä näytelmistä saatiin aikaan pärähtävä ja utopistinen seikkailu. Opiskelijoiden puolustukseksi sanottakoon, että valmiiksi annetuista sivistyssanoista ei ole mahdollista saada aikaan muuta kuin hyvin eeppistä settiä

Ilta huipentui Pikku-Mikkoon, jossa fuksit saivat ensimmäiset merkit haalareihinsa. Allekirjoittanut selvisi paikalle noin tunnin myöhässä, kun kastajaisten kilpaluista voittoina kertyneet Koskenkorva-annokset nostivat ajatuksenjuoksun uusiin sfääreihin tässä taloudellisessa viinapäässä. Muiden fuksien puolesta sanottakoon, että… ei tässä selittelyt enää auta.

Kiitän haalarinkastajaisista kaikkia järjestäjiä ja paikalla olleita naurajia! Oli nimittäin kivaa. Toivottavasti nautitte kostajaisista.

ANNE TUOVINEN

PIIMÄÄ, PORGANDEJA JA VÄRITYSTEHTÄVIÄ

Alkukeväästä meille saapui kaksi vierailevaa tähteä Tallinnan yliopistosta luennoitsemaan viron kielestä. Ensimmäisen viikon helmikuussa veti Annekatrin Kaivapalu. Vaikka kahdeksalta alkaneet aamuluennot hieman hirvittivät myöhäiseen heräämiseen tottunutta humanistia, asia oli onneksi mielenkiintoista.

Normaalisti uuteen kieleen tutustuu opettelemalla ensin perusasiat – tervehdykset ja itsensä esittelyn – mutta nyt aloitettiinkin äännejärjestelmästä ja edettiin siitä sijamuotoihin, verbin taivutukseen ja lopulta adjektiivin vertailuun. Ymmärtämistä auttoi läheinen sukulaisuus suomen kielen kanssa, mutta eroja kielten väliltä löytyi vähintään yhtä paljon kuin samankaltaisuuksia. Sen lisäksi, että piim tarkoittaa lahden toisella puolella maitoa, opimme että partitiivipredikatiivi ilmaistaan virossa nominatiivilla ja -ksi- on konditionaalin eikä translatiivin tunnus. Meille jaettiin myös pari vironkielistä tekstiä, jotka luettiin niin useaan kertaan läpi, että niiden aloituslauseet pyörivät päässä myös kotiinlähdön jälkeen. Viikon lopuksi saimme Kalevi Wiikin kirjoittaman yksisivuisen viron kieliopin, tehtävänannon kurssiin kuuluvan esseen kirjoittamista varten ja tietoa vaihto-opiskelusta Tallinnan yliopistossa.

Maaliskuussa opiskelimme kaksi viikkoa käyttöviroa opettajaopiskelija Helina Puksmanin johdolla. Meininki muistutti jo hieman enemmän peruskoulun vieraan kielen tunteja; en uskonut vielä yliopistossa leikkiväni porkkanaa tai saavani väritystehtäviä läksyksi. Myös videopätkät Pillestä ja Laurista herättivät hyvin kaksijakoisia tunteita. Saimme usein tehtäväksi kirjoittaa Helinalle pieniä tekstejä jostain luennolla käsitellystä aihepiiristä kuten omasta perheestä ja lemmikeistä, luonteesta, ulkonäöstä ja harrastuksista. Pääpaino oli sanaston ja ilmaisujen opettelemisessa; kieliopin virheettömyys jäi hieman toissijaiseksi. Kurssin loppukoe oli samankaltainen kirje kuin kotitehtävinä kirjoitetut tekstit, ja myös siitä sai myöhemmin palautteen sähköpostilla.

Helinan opetus oli hyvin opiskelijalähtöistä, ja saimme myös vaikuttaa siihen, mitä asioita tahdomme oppia. Jokainen pääsi tai joutui ääneen myös erilaisten pari- ja ryhmätehtävien aikana. Luennot tuntuivat hyvin järjestetyiltä kun ottaa huomioon, että kyseessä oli Helinan ensimmäinen suuri opiskelijaryhmä ja hän kertoi aloittavansa seuraavan oppitunnin suunnittelun vasta edellisenä iltana.

On hieman sääli, ettei yliopistolla ole tämän enempää viron kursseja tarjolla. Itseopiskelu on onneksi aina vaihtoehto, jos vain motivaatiota riittää – materiaalia tuntuu kyllä löytyvän. Kurssin aikana jaetut monisteet ovat varmasti myös hyvä apu alkeelliseen viron kielen hallintaan.

Tein äsken testin katselemalla jo aiemmin mainittuja videoita Pillestä ja Laurista ja ilahduin huomatessani, että ymmärrän dialogia edelleen hyvin, eli jotain on jäänyt päähän. Seuraavaksi pitäisi varmaan lähteä Tallinnaan tai miksei johonkin pienempään kaupunkiin testaamaan taitoja ihan todellisessa vuorovaikutustilanteessa. Osaan ainakin kertoa kuvitteellisesta lemmikkikissastani, jos ei muuta.

KIIRA MYLLER