HAALARINKASTAJAISET

Haalarinkastajaisissa upeat fuksit selättivät ihailtavalla tarmokkuudella leikkimielisiä kilpailuja ja ansaitsivat oikeuden käyttää komeita sinisiä pöksyjään julkisesti.

 

Kastetilaisuus järjestettiin 9. huhtikuuta luterilaisen kirkon takana lähes hartaissa tunnelmissa. Juhlaseurue saapui paikalle suuren jännityksen vallassa, ja itse kunkin vatsaa kutitti pieni pelko; täkyjen mielikuvitus on tunnetusti kauniilla tavalla kiero, joten mitä tahansa oli odotettavissa.

Ensimmäiseksi tehtäväksi oli valikoitunut auringonottaminen asennossa, josta uskoi heräävänsä seuraavana aamuna. No ei vaiskaan, oikeasti tarkoituksena oli muodostaa numeroina opintojen aloitusvuosi, joka tälle valiojoukolle sattui olemaan 2013. Fuksien puolustukseksi sanottakoon, että nolla poti pahaa läheisyydenkaipuuta kakkosta kohtaan.

Ja niinhän siinä kävi, että kastajaisissa kahlattiin läpi koko elämän kirjo ja tärkeimmät selviytymiseen tarvittavat taidot. Fuksien vikkeliä jalkoja koeteltiin häntien varastamisessa ja etenkin ryöstön jälkeisessä pakomatkassa. Tulevat Hollywood-tähdet pääsivät loistamaan pienissä näytelmissä ja potentiaaliset Idols-osallistujat näyttivät kyntensä laulaessaan toinen jalka siivousämpärissä. Mika Häkkisen seuraajat paljastuivat vauhdikkaassa moottoriurheilupainotteisessa toimintaepisodissa, jossa kuski rikkoi kaikkia suureen ääneen kuulutettuja lakeja ryyppäämällä renkaidenvaihdon aikana.

Nopeimmat juoksijat saivat oikeuden kajauttaa ilmoille kurkustaan kauniita suomalaisia kappaleita. Fuksien puolustukseksi sanottakoon, että ämpärin huono akustiikka oli ainut syypää mahdollisiin epävireyksiin. Hyvä meininki on se, joka kipaleen kannattelee kertosäkeen loppuun asti.

Humanistin valaistuminen. Tai tarkemmin sanottuna moottorisahamurhan jälkeinen ylösnousemus. Voittajajoukkueiden yhdistetyistä näytelmistä saatiin aikaan pärähtävä ja utopistinen seikkailu. Opiskelijoiden puolustukseksi sanottakoon, että valmiiksi annetuista sivistyssanoista ei ole mahdollista saada aikaan muuta kuin hyvin eeppistä settiä

Ilta huipentui Pikku-Mikkoon, jossa fuksit saivat ensimmäiset merkit haalareihinsa. Allekirjoittanut selvisi paikalle noin tunnin myöhässä, kun kastajaisten kilpaluista voittoina kertyneet Koskenkorva-annokset nostivat ajatuksenjuoksun uusiin sfääreihin tässä taloudellisessa viinapäässä. Muiden fuksien puolesta sanottakoon, että… ei tässä selittelyt enää auta.

Kiitän haalarinkastajaisista kaikkia järjestäjiä ja paikalla olleita naurajia! Oli nimittäin kivaa. Toivottavasti nautitte kostajaisista.

ANNE TUOVINEN