torstai 29. huhtikuuta 2021

PÄÄKIRJOITUS

Nyt kello on 1.35, ja kirjoitin tuossa juuri Länsimaisen kirjallisuuden esseetä. Siitä tulee melko mielenkiintoinen, sillä Antiikki ei näköjään olekaan sellainen osa-alue, josta tietäisin paljon, mutta mikäs tässä on ollessa. Ehkä voisin välillä yrittää valmistella asioita ajoissa, enkä jättää kaikkea aina viime tippaan. Ehkä joskus teen niin.  

Mutta mennäänhän asiaan… jälleen kerran Itäkynässä on aivan mahtavia tekstejä ja lisäksi kuvakisa. Tästä numerosta voit siis löytää puheenjohtajan terveiset, tekstiviestipalstan, kaksi henkilökunnan ystäväkirjan sivua, opettajien hauskoja lausahduksia, lemmikkipalstan, jutun Osmar-gaalasta 2021, Täkyn vappu-gallupin, kuvakisan ja Täkyn summer bucket listin (kerro, jos kirjoitin ton väärin). 

Huom! Tässä numerossa on tekstiä sen verran, että se on jaottunut kahdelle sivulle, voit toki lukea Itäkynää yläpalkin linkkejä apuna käyttäen. 

Lisäksi Täkyn sähköpostilistalla on Itäkynästä tiedottavassa sähköpostissa liitteenä mahtava runo, joka on luotu käyttämällä Itäkynässä aikaisemmin julkaistuja runoja.  

Kiitos kaikille kirjoittajille ja ihanaa vappua jokaiselle!    

Terkuin Kristiina

Ps. Kaija-mummini sanoin "Älä mieti huonoa eilistä, vaan hyvää huomista <3”. 










Kuva: Seurakoira Lumi Janhunen

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Nyt on vappu, joka on ainakin itselleni todella kiireistä aikaa. Tämä kevät on ollut kokonaisuudessaan todella hektinen ja rankka. Täkyn hallitus on toiminut ahkerasti koko vuoden ja pian on aika vetää hieman henkeä. Kevään aikana Täky on järjestänyt perinteisiä tapahtumia ja pyrkinyt toiminnassaan monipuolisuuteen. Tällä linjalla tullaan jatkamaan! Hyvää vappua ja kesää!

 

Puheenjohtaja Miro

OSMAR-GAALA 2021

 

Osmar-gaala 2021

Täky ei ole voittanut Osmassa vuosiin. PAITSI OSMAR-GAALASSA 2021!

Etä-Osma järjestettiin jo toista kertaa entistä isompana ja upeampana. Osmar-gaala oli täynnä elokuvatähtiä ja toimintaleffan dramaattisia käänteitä. Gaalatunnelma tiivistyi lauantai-illan sitseillä, kun turnauksen rastisuorituksen voittajia paljastettiin, ja Täkyn nimi näkyi palkintosijoilla usein. Lopulta oli aika julistaa Osmar-gaalan voittaja, joka monen vuoden odotuksen jälkeen oli TÄKY!

 Osmar-gaala oli kyllä kokonaisuudessaan aivan mahtava! Etä-Osmat on näyttänyt mulle, että myös etätapahtumat voivat olla hauskoja ja ikimuistoisia. Osmar-gaalassa erityisesti perjantain illanvietto ja tietysti Täkyn turnausvoitto olivat parhaita juttuja. Viestipalsta oli myös älyttömän hyvä lisä ja on ollut ilo huomata, että sinne tulee edelleenkin aktiivisesti viestejä.

Johanna

 

Miten voitto saavutettiin?

Vaikka turnauksen voitto perustuukin rastisuorituksiin, ei taustatyön tärkeyttä tule vähätellä. Ihanat, ahkerat täkyläiset suunnittelivat Täkyn postikorttia ja turnausrastia monta päivää ja tuntia, ja huolellinen valmistautuminen nostatti ainakin omaa Osma-tunnelmaani ja siinä samassa paransi turnaussuorittamista.

Itse rastisuorituksiin osallistui vieläkin suurempi porukka, ja tämän koko ryhmän tärkeyttä ei voi korostaa tarpeeksi! Suorituksista tuli huikeita, ja voitto oli ansaittu. Rasteja suorittaessa oli myös selkeästi hauskaa, mikä on tärkeintä. Oma suosikkini oli ehkä se, kun teimme oman ääniraidan Suman videolle tekemällä kaikki erittäin laadukkaita äänitehosteita, kuten ”narsk, narsk” yhteen ääneen Zoomin kautta. Myös erittäin väsyneen kaoottinen propagandavideomme siitä, miksi kannattaisi tulla opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Itä-Suomen yliopistoon, oli jälkikäteen katsottuna erittäin kaunis elämys, vaikka sitseillä sitä esiteltäessä vähän hävettikin.

Itse voiton hetki oli aivan käsittämätön (miten tää voi olla todellista?). Henkilökohtaisesti en ollut edes uskoa, että olimme oikeasti voittaneet. Koko hetki tuntui sekavalta, mutta huikealta unelta. Kun tilanne lopulta upposi jokseenkin päähän, oli voitonhuuma erittäin vahva ja fiilis aivan uskomaton. Kerkesimme jo hieman hehkuttaa ja juhlia voittoa Osmar-gaalan jatkojen aikana, ja pääsin itse avaamaan kaapissa pitkään sopivaa hetkeä odottaneen samppanjapullon. Toivon kuitenkin kovasti, että vielä saisimme itse Osma-pokaalin Joensuuhun, ja voisimme pitää tämän suuren saavutuksen arvoiset voitonjuhlat, kunhan tilanne sen sallii!

 

Tämän kevään Osma oli kokonaisuudessaan mahtava ja mieleenpainuva tapahtuma! Kuten myös syksyn etä-Osmassa, niin tälläkin kertaa parasta oli päästä juttelemaan uusille tuttavuuksille ja jatkaa illanviettoa aina aamuun asti. Yksi jännittävimmistä ja hauskimmista hetkistä oli päästä katsomaan muiden ainejärjestöjen tekemiä trailereita sekä esittelemään oma traileri muille. Ja koska voittaminen on aina parasta, niin pitää vielä mainita, että turnausvoiton juhlistaminen ja torilla tanssiminen oli ehdottomasti yksi koko viikonlopun kohokohdista!

 

Niin siis mikä postikortti?

Yleensä Osma-sitseillä ainejärjestöillä on omat på border -esitykset, joissa ainejärjestö kutsutaan seisomaan tuoleilleen ja esittämään itse sanoittamansa, Osman teemaan sopivan kappaleen. Etä-Osmassa tätä perinnettä jouduttiin etäyhteyksien aiheuttaman laulujen kakofonian takia soveltamaan, ja koska ensimmäisen etä-Osman teemana oli Osman ympäri 80 tunnissa, oli loogista tehdä postikorttivideot, joissa järjestöt pääsivät esittelemään omaa kaupunkiaan ja järjestöään. Tämän kevään Osman ollessa elokuvateemainen, oli elokuvatraileri helppo valinta videopostikortin toteutustavaksi.

Täkyn postikorttia suunniteltiin pitkään ja hartaasti, ja genret ja ideat kerkesivät muuttua monta kertaa. Lopulta päädyttiin kuitenkin tositapahtumiin pohjautuvaan elokuvaan, joka kertoi Täkyn huonosta menestyksestä Osmassa ja siitä, miten täkyläiset päättivät tänä vuonna treenata ahkerasti koetusta varten.

Trailerin loppupuolella jännitys tiivistyy, kun kysymys siitä, voittaako Täky Osmar-gaalan jää ilmaan. Tunnelma nousee aivan kattoon Osma-biisin soidessa taustalla, ja varsinkin Täkyn oikeasti VOITETTUA, on videon katsominen aivan huikea elämys!

Haluan Osma-vastaavana kiittää vielä kerran kaikkia postikortin tekemiseen osallistuneita ihmistä, erityisesti Vipeä, joka editoi videon ja sai sen epämääräisestä kuvamateriaalista huolimatta toimimaan loistavasti!

 

Osmassa oli tällä kertaa parasta se, kun pääs näkemään täkyläisiä ekaa kertaa aikoihin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Oli ihan parasta hengailla porukalla pitkän kaavan mukaan osmameiningeissä ja fiilistellä opiskelijaelämää. Koirat illanviettoseurana oli best!! Ja oli ihan huikeeta nähä se, miten paljon porukka oli panostanu niihin postikortteihin! Jotenkin tuntu, että osma toi fennistejä lähemmäs toisiaan, vaikka etänä oltiinkin.

Osmafan4ever

 

 

Mainitsit Täkyn rastin, mitä siitä?

Myös Täkyn rastiin käytettiin tänä vuonna uskomattomasti aikaa ja vaivaa, ja se näkyy lopputuloksessa. Rastia lähestyttiin siltä kantilta, että halusimme tehdä suorittamisesta mahdollisimman hauskaa muille joukkueille, ja toivoimme, että rastilla voisi osallistaa kaikkia joukkueen jäseniä.

Rastista kehkeytyi interaktiivinen tarina, jossa joukkueet pääsivät tekemään valintoja Osman lauantaipäivänä, ja näin selvittämään tarinan eri reiteiltä paljastuvia vihjeitä siitä, kuka perjantain illanvietossa tavattu Osma-ihastus on.

Ainakin omasta mielestäni myös rastista tuli aivan huikea, vaikka valitettavasti aivan kaikki sisältö ei päätynytkään siihen versioon, jota muut järjestöt suorittivat. Osman viestipalstalla kuitenkin kehuttiin rastia kovasti, ja jälkikäteenkin kuului paljon ylistystä, ja muutama Kopulan edustaja uhosi pelaavansa kaikki mahdolliset reitit vielä läpi. Rasti toi paljon iloa myös järjestäjän näkökulmasta, sillä vaikka tiesikin kaikki reitit ja vaihtoehdot, oli tarinan läpipelaaminen silti jostain syystä erittäin hauskaa.

Haluankin vielä kiittää myös rastin tekijöitä, jotka ideoivat ja kirjoittivat huimasti materiaalia, jotta tarinasta saatiin mielenkiintoinen ja eri reittivaihtoehtoja oli paljon!

 

Parasta oli sitseillä esitetty kaunis tulkinta All Starista.

Minä en sitä ainakaan esilaulanut.

 

Kokonaisuutena Osmar-gaala oli onnistunut ja huikea elämys. Omia lempimuistojani ovat ehdottomasti se hetki, kun tajusin, että olimme voittaneet, perjantain illanvieton kaoottinen Arvaa kuka -peli, sekä anonyymin viestipalstan lukeminen. Järjestäjänä koko viikonloppu oli melko hektinen, mutta kaikki oli sen arvoista, koska ihmisillä oli hauskaa!

 

Paras muisto Osmar-gaalasta oli sitsien jälkeinen tunne, kun järjestelyt olivat onnistuneet ja ei tarvinnut enää stressata. Oli myös mahtavaa voittaa ja pitää jännitystä yllä.

Miro


Teksti ja kuva: Roosa-Maria Ilvonen




TÄKYN VAPPU-GALLUP

 

Täkyn vappu 2021

 

Yliopistossa ei ole kahteen vuoteen voitu viettää kunnon opiskelijavappua. Tällaisina aikoina onkin hyvä muistella menneitä vappuja ja jakaa omia vappumuistoja muille täkyläisille.

Kysyimme teiltä tiukkoja kysymyksiä vapusta ja saimmekin mukavan määrän vastauksia. Ohessa kaksintaistelujen tulokset:

 

Munkki vai tippaleipä?











Teetkö siman itse vai ostatko sen kaupasta?










Vappuserpentiini vai vappupallo?







 



Mitä syöt mieluiten vappuna?

 

      Perunasalaattia

      Herkkuja; esimerkiksi karkkia ja tippaleipää

      Pizzaa

      Munkkeja!: RINKELImunkkeja ja rahkamunkkeja

      Munkkeja ja olutta

      Sibs ja dibs

      Jäätelöä

      Nakkeja ja valkosipulikermaperunoita

      Jotain hyvää noutoruokaa. Tai sitten omasta grillistä jotain namia😍

      Noutoruokaa ja skumppaa punkun kaa

      Hörskypottuja (vegaanisia)

 

Mikä on lempivapputapahtumasi?

      Se että saa laittaa valkolakin päähän

      Vappukulkue

      Vappupiknik

      Mantan lakitus

      Agora cup! Mutta myös vappuaaton fuksirata ja kostajaiset.

      Vappuparaati!!!

      Piknik!

      Vappuleijonan metsästys

      Paha sanoa, kun en ole tavallista opiskelijavappua kokenut. Veikkasin Alkukivien lakituksen ja kulkueen olevan kuitenkin se kohokohta, vaikka käsittääkseni se ei kestä kovin pitkään.

      Täkyn vappuaaton vapputapahtuma ♥️

      Ryyppäjäiset

      Fuksirata+kostajaiset

      Ei tapahtumalla väliä, kunhan sää on aurinkoinen ja lämmin.

      Omat synttärit

 

Kerro hyvä vappumuisto 😊

      Joskus pienenä käytii kattoo vanhojen autojen ajotapahtumaa ja ostettiin jäätelöt

      Pelattiin kavereitten kaa juomapelejä

      Hilpeä kulkue, kiitos kostajaisten jälkeiset päiväkännit. Alkukivien lakituksen jälkeinen epävireinen Meelelahutuslaulu tuo vapun.

      Oli paljon simaa ja paljon munkkeja ja sain hienon vappupallon

      Eka vappu ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen, kun mentiin lukiolaiskaverien kanssa piknikille Kaivariin.

      Pielisjoessa hilluminen vaatteet päällä. En tosin mitään siitä itse muista.

      Toisena opiskelijavappunani olin saanut kostajaisista kanamunan säästöön. Koin kanamunaa kohtaan vahvoja äidillisiä tunteita ja kuljetin sitä mukanani koko vappuparaatin aina Ilosaareen asti, jossa nimesin hänet Voitto Jalo Taistoksi.

      Viime vuonna olin vappuna töissä, jonka jälkeen menin viettämään iltaa kavereiden kanssa ja meillä oli erittäin mukavaa. Söimme pari munkkia liikaa ja tanssimme terassilla.

      Lakin kantaminen kulkueessa

      Join alkoholitonta simaa ja luulin olevani päissäni. Lumevaikutus oli hyvin toimiva.

      Vappu 2019, ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa ”kunnon” vappuni lakki päässä.

      Fuksivappuna kaikki oli uutta, ihmeellistä ja hienoa! Oli ihan järkyttävän siistiä viettää pitkä vappu sitseineen ja approineen ja kokea esimerkiksi alkukivien lakitusseremonia ensimmäistä kertaa.

      Vappupiknikit Ilosaaressa kavereiden ja ainejärjestön kesken samalla kun Rytmihäiriköt soittaa taustalla musiikkia.

      Ekan opiskelijavapun ilmapallo, joka kulki koko päivän mukana ja sai kehuja.

      Olin tuutorina muutama vuosi sitten, ja fuksit järjesti meille vanhemmille opiskelijoille tosi kivat kostajaiset! Oltiin ylpeitä meidän fukseista.

      Huojuva torni -peli gännitehtävillä

 

 

 

Koonneet: Martta Kitinoja ja Kristiina Janhunen

 

 

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON HENKILÖKUNNAN YSTÄVÄKIRJA, OSA II

 Itä-Suomen yliopiston henkilökunnan ystäväkirja: 


Tällä palstalla Itä-Suomen yliopiston henkilökuntaa esittäytyy ystäväkirjan muodossa. Pääsemme kurkistamaan muun muassa henkilökunnan jäsenten työhistoriaan ja mieluisimpiin mietelauseisiin. Tässä toisessa osassa meille esittäytyvät professorit Erkki Sevänen ja Risto Turunen.


Nimeni on: Erkki Sevänen


Ammattini on: professori

 

Milloin aloitin nykyisessä ammatissani: Joensuun yliopistossa aloitin assistentin sijaisena vuonna 1983, professuurin sain 1998.

 

Kuinka päädyin ammattiini: Aloitin kirjallisuuden ja filosofian opintoni Turun yliopistossa vuonna 1975. Varsin pian tajusin, että viihdyn erinomaisesti yliopistomaailmassa ja juuri sinne haluan asettua valmistuttuani.

 

Mikä on työhistoriani: Olen syntynyt vuonna 1954. Koulu- ja opiskeluaikoinani olin töissä rakennuksilla, varastoissa, tehtaissa ja voimalaitoksissa, siis puhtaasti ruumiillisissa hommissa. Työt olivat raskaita, mutta niistä sai hyvää palkkaa, ja siten sain opiskeluaikanakin vähän särvintä leivän päälle. Sitten vuosina 1981–1983 olin tuntiopettajana Turun yliopistossa, ja vuonna 1983 siirryin Turusta Joensuun yliopiston kirjallisuuden assistentin sijaiseksi. Olen toiminut 38 vuotta Joensuun/Itä-Suomen yliopistossa. Vuodesta 2010 olen toiminut myös dosenttina Helsingin yliopistossa.

 

Minusta mieluisin: 

 

Kirjailija: Nuoruudessani pidin erityisesti Albert Camus’n romaaneista ja Väinö Linnasta. Runoilijoista minulle läheisiä olivat Pablo Neruda, Edith Södergran ja Bo Carpelan. Viime vuosikymmeninä suosikkejani ovat olleet Katja Kettu, Milan Kundera, Ulla-Lena Lundberg ja Juha Seppälä.

 

Teos: Camus’n ”Rutto”, Linnan ”Täällä Pohjantähden alla”, Södergranin ”Maa jota ei ole”, Ketun ”Kätilö”, Kunderan ”Kuolemattomuus”, Lundbergin ”Jää”, Seppälän ”Paholaisen haarukka”

 

Elokuva: ”Ruusun nimi”, ”Morsian pukeutuu mustaan”

 

Näyttelijä: Sean Connery, Jeanne Moreau

 

Tekeminen: liikunta, remontointi

 

Eläin: koirat

 

Väri: ---------

 

Ruoka: lohiruoka

 

Mietelause: ----------

 

Koulussa oli:

 

Mieluisin oppiaine: äidinkieli, historia, liikunta

 

Vaikein oppiaine: geometria

 

Hauskin muisto: ------------



Nimeni on: Risto T.




Ammattini on: Professori ja ihmiskunnan palvelija. Yliopistolaissahan sanotaan, että yliopiston tehtävä on muun muassa ”kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

 

Milloin aloitin nykyisessä ammatissani: En enää ees muista – joskus muinoin

 

Kuinka päädyin ammattiini: Yritin tehdä kaikkea muuta ja sitten vaan päädyin tähän – ei vainen, kovalla työllä ja päämäärättömällä peräänantamattomuudella kuin Jukolan Jussi.

 

Mikä on työhistoriani: Suotyöntekijä, ojankaivaja, apusähköasentaja, elokuvakoneenkäyttäjä, kriitikko (kirjallisuus, teatteri, elokuvat, tanssitaidekin), toimittaja, tutkimusapulainen, amanuenssi, assistentti, tutkija, yliassistentti, ma. professori, professori. – Mielenkiintoisin noista kaikista oli tuo suotyöntekijä – ehkä aika kultaa muistot.

(mielenkiintoiset kesätyöt / muut työpaikat)

 

Minusta mieluisin: 

 

Kirjailija: Niitä on niin monta, mutta Veijo Merta haastatellessa 1990-luvun lopulla hänen ehtymätön kertomuskoneensa ja pienen miehen syvältä jytisevä kertojan ääni jättivät lähtemättömän vaikutelman. Suosittelen kuuntelemaan Merta esim. osoitteesta https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/14/veijo-meri-moderni-sotakuvaaja

 

Teos: Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu – Se on ehtymätön sanojen ja ajatusten aarreaitta. Niin kuin esim.:

 

Tänään on juuri oikea aika

 muurahaisen lentää kuuhun

 ja tehdä siellä semmoinen taika

 että namusia sataa suuhun

 

Voiko ajatus olla syvempi ja kirkkaampi… ei voi.

 

Elokuva: François Truffaut’n  Les Quatre Cents Coups (400 kepposta). Syntymävuotenani ilmestynyt maailman kaunein elokuvatarina pojasta, joka halusi nähdä meren.

 

Näyttelijä: miesoletetuista Gérard Depardieu, naisoletetuista Isabelle Huppert, suomalaisista Sulevi Peltola ja ulkolaisista Toshirō Mifune

 

Tekeminen: Tekeminen ja muu koohotus ovat yliarvostettua kaikissa muodoissaan – joutenolossa ja ajatuksen liidossa on ihmiskunnan tulevaisuus.

 

Eläin: Elukat on mukavia kaikki paitsi rotat ja hämähäkit silloin, kun ne täyttävät mielen sokkelot.

 

Väri: Sateenkaari on hyvän värinen ja metsän syvyys ja meri – ja lopulta, niin kuin Leino sanoo, ”Jää punajuova kauneuden voimaton kaipuu”.

 

Ruoka: Kaikki ruoka silloin kun sitä on riittävästi, mutta nopeasti paahdetusta kuhafileestä kylmän valkoviinin ja ruisleivän kanssa en kieltäydy, vaikka sitä olisi liian vähän.

 

Mietelause: Tämä on lainattu Maustetyttöjen Kaisa Karjalaiselta: ”Ei se siitä.”

 

Koulussa oli:

 

Mieluisin oppiaine: ainekirjoitus

 

Vaikein oppiaine: ainekirjoitus

 

Hauskin muisto: Kun kello soi koulupäivän päättyneeksi ja päästiin kotiin.



Toim. Kristiina Janhunen