PÄÄKIRJOITUS

 

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Toisaalta niin taitaa kyllä päättyä kaikki muukin. Pohdin jonkin aikaa, mistä aiheesta tällä kertaa valittaisin tai runoilisin, mutta mikään aihe ei tuntunut tarpeeksi huonolta. Olisin voinut valittaa henkilökohtaisesta jaksamisesta työn, opiskelun ja muun yltiöpäisen sekoilun seassa, joulusta, tietyistä kursseista, rahasta, Kelasta, populaarikulttuurista, sosiaalisesta mediasta, säästä, baareista, vanhuksista, lapsista, aikuisista, talvesta, kesästä, vapaa-ajan puutteesta, haalarimerkkien ompelusta, kirjoittamisesta, lukemisesta, ihmiskäyttäytymisestä, jalkapallosta, salilla käymisestä, tietokonepeleistä, tilastoista ja siivoamisesta. 

Koska aiheita oli selkeästi liikaa enkä osannut niistä valita, ajattelin kääntää kuvitteellisen joulukelkkani kokonaan ja muistella hyviä asioita, koska niitä oli selkeästi helpompi rajata. Moraaliseksi ongelmaksi tässä vain muodostui se, että kehtaanko alkaa julkisesti hehkuttamaan kaikkia itselleni mukavia asioita, koska vielä onnettomammassa asemassa olevat lukijat eivät siitä ehkä kauheasti innostuisi. Päädyn siis kompromissiin ja totean, että ihmiselämä on isoksi osaksi aikamoista roskaa, mutta kyllä sieltä saattaa toisinaan löytää ihan kivojakin juttuja. Näin ainakin väitän omalla mututuntumallani, mutta saa olla vapaasti eri mieltäkin.

Aivan ensimmäisessä pääkirjoituksessani hieman availin silloisia henkilökohtaisia muutoksiani sekä arvailin vain, mihin tämä vuosi lopulta johtaa. No viimein sekin selvisi enkä ole ihan varma, onko alkuvuoden ikävä löyhkä kaikonnut vieläkään kunnolla. Tässä, todennäköisesti viimeisessä, pääkirjoituksessani jatkan tutulla sanahelinäteemalla eli kirjoitan paljon sanomatta oikeasti kunnolla sanaakaan. Miksipä sitä enää hyväksi todettua teemaa vaihtaisi? On kuitenkin toisinaan ollut kovin vapauttavaakin kirjoittaa viinipäissään, mitä mieleen ikinä juolahtaa. Olen myös täysin tyytyväinen, jos edes yksi henkilö itseni lisäksi on näitä blogitekstejäni jaksanut lukea ja ehkä saanut jopa jotain iloakin siitä. Toivoin alkuvuodesta myös, että näkisin ilotulitteita jatkossakin ja kohta selviää, toteutuuko toiveeni. Todennäköisesti taas jokin ikävä sumu pilaa iloni. Sumutkin onneksi lopulta aina hälvenevät.

- Yltiöpositiivisin terveisin Itäkynän päätoimittaja Mikko Heikkonen, joka käyttää alkoholia ainoastaan krapulassa. 

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Vuosi lähenee loppuaan ja niin myös ainejärjestön toimikausi 2022. Vuoden vaihtuminen symboloi uutta alkua, ja sellaista se on myös ainejärjestölle, kun uusi hallitus uusine kasvoineen aloittaa toimintansa. Uuden hallituksen on aina puntaroitava, mikä on sitä vanhaa hyvää, jonka haluaa säilyttää ja missä voidaan vielä kehittyä. Toisaalta myös sitä, mikä olisi jotain täysin uutta, jota voitaisiin vielä aloittaa. Näissä asioissa onneksi auttaa muun muassa lukukauden lopulla toteutettu palautekysely sekä Täkyn nettisivuilta löytyvä palautelaatikko, jonne jäsenet voivat jakaa risuja ja ruusuja ympäri vuoden. Palautteen saaminen ja sen käsitteleminen on tärkeä osa kehittymistä ja kasvamista, minkä vuoksi jäsenet ovat tässä ensisijaisen tärkeässä asemassa ainejärjestön toimivuuden kannalta. 

Vuoden päättyessä myös minun on viimein aika poistua ainejärjestön hallituksen toiminnasta kolmen vuoden jälkeen ja antaa tilaa uusille toimijoille. Fiilikset ovat olleet ristiriitaiset, sillä koen ainejärjestötoiminnan antaneen minulle paljon ja vielä vähän enemmän. Täkyn hallituksesta olen löytänyt hyviä ystäviä, oppinut paljon käytännöllisiä taitoja ja saanut reilusti hyödyllistä tietoa. Eläköityvänä hallitustoimijana voin ehdottomasti suositella ainejärjestötoimintaa jokaiselle, joka sitä vähänkään harkitsee. Toisaalta voin väistyä tehtävistäni rauhallisin mielin, sillä tiedän ainejärjestön hallinnon jäävän hyviin käsiin, enkä malta odottaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. 

Rauhallista joulua ja kasvun täyteistä uutta vuotta 2023 toivottaen

- Johanna Sacklén, Täky ry:n väistyvä puheenjohtaja

HENKILÖKUNNAN YSTÄVÄKIRJA

Itä-Suomen yliopiston henkilökunnan ystäväkirja

 

Nimeni on: Meri Kinnunen

Ammattini on: Kirjallisuuden yliopisto-opettaja

Milloin aloitin nykyisessä ammatissani: Syksyllä 2022

Kuinka päädyin ammattiini: Sattuman kautta. Valmistuin maisteriksi vuonna 2018, minkä jälkeen olen tehnyt töitä muun muassa yliopiston hallinnossa. Teen myös väitöskirjaa, eli valmistumisesta huolimatta en ole löytänyt ulos yliopistolta – katsotaan löydänkö koskaan. Tänä syksynä pääsin ilokseni sijaistamaan oppiaineemme lehtoria.

Mielenkiintoiset kesätyöt/muut työpaikat: Teini-iässä olin kesätöissä ainakin puutarhatyöntekijänä ja päiväkotiapulaisena. Opintojen ohessa siivosin, tiskasin ja yhden kesän vietin palovartijana. Valmistumisen jälkeen olen ollut yliopistolla töissä hallinnon puolella muun muassa opintosihteerinä ja amanuenssina.

Minusta mieluisin

Kirjailija: Tämä on vaikea, lähes mahdoton. Niinpä nimeän klassikko-osastolta yhden kotimaisen ja yhden ulkomaisen: Joel Lehtonen ja Sylvia Plath. Nykykirjallisuuden puolelta nimeän niin ikään kotimaisen ja ulkomaisen suosikin: Pajtim Statovci ja Yiyun Li.

Teos: En tiedä onko mikään muu teos tehnyt minuun yhtä lähtemätöntä vaikutusta kuin Arja ja Risto Tahvolan Pieni tekokuu (1998), joka oli lapsuuteni ehdoton suosikki.

Elokuva: The Rocky Horror Picture Show.

Näyttelijä: Miehistä Leonardo DiCaprio, naisista Pirjo Heikkilä.

Tekeminen: Järvessä uiminen.

Eläin: Kissa.

Väri: Vihreän eri sävyt.

Ruoka: Myskikurpitsakeitto ja sen kylkeen foccaccia.

Mietelause: “And those who were seen dancing were thought to be insane by those who could not hear the music.” -Friedrich Nietzsche

 

Kouluaikana

Mieluisin oppiaine: Historia 

Vaikein oppiaine: Matematiikka

Hauskin muisto: Vietimme ala-asteella leirikouluviikon Turun saaristossa. Harjoittelimme meripelastusta, paistoimme räiskäleitä ja tikkupullaa, rakensimme kanootin risuista ja pressusta ja tietenkin uimme jääkylmässä meressä. En tiedä miten opettajamme jaksoi katsella viikon ajan esiteinien vilkasta meininkiä, mutta hyvä että jaksoi. Reissusta on olemassa jopa suttuista videomateriaalia.

Kuva henkilöstä:

- Toimittanut Mikko Heikkonen

OSMA-RAPORTTI

Syksyn 2022 Osma-tapaaminen järjestettiin tällä kertaa Tampereen ylväissä maisemissa. Kyseessä on siis kaksi kertaa vuodessa järjestettävä suomen kielen opiskelijoiden valtakunnallisen kattojärjestön Osma ry:n tapahtuma, joka kestää viikonlopun ajan ja joka järjestetään aina vuorotellen jokaisessa niin sanotussa osmakaupungissa eli kaupungissa, josta löytyy suomen kielen opiskelijoita. Tapahtumaan kuuluu perinteisesti perjantaina pidettävät luennot kaupungin yliopistolla ja yleinen illanvietto, lauantaina pidetään täysin vakavasti otettava kilpailullinen turnaus sekä sitsit ja sunnuntaina taas useimmiten on brunssi jossakin paikallisessa ruokapaikassa, jos sinne asti joku vielä selviää.

Osmalle epätyypillisesti sää oli jopa yllättävän hyvä eli taivaalta ei satanut jäätä ja tuuli ei viskonut autoja tai muita pienesineitä. Allekirjoittaneella matka taittui perjantaina junaraiteitse läpi Riihimäen ja ehdin jopa kuunnella lähes suurimman osan järjestetyistä luennoistakin. Luentoja pitivät Tampereen yliopiston opettajat Liisa Mustanoja, Kirsi Sandberg ja Johanna Vaattovaara sekä aiheisiin kuului muun muassa sota-ajan kirjeet, perfektin käyttö ja hieman myös sosiolingvistiikkaa. Näiden jälkeen nokka kääntyi nopeasti kohti majapaikkaa ja sen jälkeen Tampereen Pursiseuralle, josta löytyi tuttua ja turvallista illanviettoa. Sen suurempia tapahtumia ei iltaan enää kuulunut, vaikkakin mieleen jäi Ville Mäen joukkueen traaginen häviäminen 15 pisteellä illan Kahoot-visassa.

Osmat järjestetään usein tietyllä teemalla, ja tällä kertaa teemana toimi avaruus. Meillä eli Täkyllä joukkueen kantavana ideana toimi haaksirikkoutuneet avaruusoliot, mikä täysin selkeästi tuli ilmi vaivalle tehdyistä maskeista ja lähes oikeasta lentävästä lautasesta. Rastien tehtävinä olivat muun muassa sokkojunan ohjaaminen, galaksienväliset neuvottelut sekä horoskooppien ja tähtikuvioiden tekeminen. Myöskin yksi laji oli vanha kunnon kyykkä, jossa kirjoittajakin epäonnistui toisessa heitossa komeasti.

Turnauksen jälkeen tuttuun tapaan kiirehdittiin majapaikkojen kautta sitsipaikalle, joka tällä kertaa sijaitsi Hervannan kampuksen alueella, jonne ei kovin lyhyt matka ollutkaan keskustasta. Sitseillä oli ennätysmäärä eli lähemmäs pari sataa (toim. huom.) ihmistä ja sen kyllä huomasi, sillä moni jäi ilman puheenvuoroa, mutta laulu kyllä kuului. Sitsipaikka oli myös mielenkiintoisesti maan alla eräänlaisessa bunkkerissa, mutta sekään ei menoa suuresti haitannut. Sitseillä julistettiin samalla turnauksen suurta mainetta ja kunniaa saava voittaja ja tällä kertaa voittajaksi kipusi Suma Oulusta pistemäärällä 64,4. Toisena tuli Sane Jyväskylästä 63,7 pisteellä ja loistavana kolmosena Täky 63,3 pisteellä. Voitto oli tällä kertaa siis todella lähellä ja toivottavasti keväällä se on täysin hyppysissä. Sitsien jälkeen ilta jatkui taas samassa Pursiseurassa kuin aiemminkin ja menoa oli parhaimmillaan aamuun asti.

Sunnuntain brunssille tämä kyseinen toimittaja ei päässyt, mutta se järjestettiin lopulta eräässä paikallisessa Hesburgerissa. Takaisintulomatka sujui yllättäen melko hartaissa tunnelmissa, kun esimerkiksi auton toimivuutta rukoiltiin. Seuraava Osma järjestetään 2023 keväällä Oulussa ja toivottavasti sinne saadaan mahdollisimman monta autoa, koska Ouluun on tunnetusti hyvin epämukava matkustaa.

- Mikko Heikkonen

TÄKYLÄISTEN LEMMIKIT

Pitkästä aikaa voitaisiin taas esitellä hieman täkyläisten lemmikkejä. Tällä kertaa esittelyyn pääsevät Senjon kissakaksikko.

Nimi: Luigi

Lempinimet: luigibuigi, luigerobuigero, puikula, norppa

Omistaja: Senjo

Ikä: 2,5

Rotu: maatiainen

Suosikkitekeminen: dyykkaaminen, tiskialtaassa makoilu

Inhokkitekeminen: siivouspäivä (pelkää imuria)

Lempiruoka: kaikki toisen lautaselta, pakkausmuovi

Erikoistaito: pupuseisonta

Jos Luigi osaisi puhua, mitä se sanoisi: Nälkä :(

Nimi: Mavis

 

Lempinimet: Meimei, miimii, prinsessa meimei, maavis

Omistaja: Senjo

Ikä: 2,5

Rotu: maatiainen

Suosikkitekeminen: pyllytaputukset

Inhokkitekeminen: siivouspäivä (pelkää imuria)

Lempiruoka: maitotuotteet

Erikoistaito: laulaminen metallisten äänien tahtiin

Jos Mavis osaisi puhua, mitä se sanoisi: spank me daddy                                                                            

Luigi ja Mavis ovat sisarukset Viinijärveltä. Yhdessä kisut viihtyvät ikkunan ja joululahjaksi saadun biljardipelin ääressä, mutta monesti laatuaika muuttuu huutotappeluksi. Molemmat ovat tosi puheliaita, tai kuten muut taloudessa kuvaisivat 'äänekkäitä'. Luigi menee monesti yksin nurkkaan naukumaan demoneita ja Mavis mouruaa ennemmin ulos tai näiden mainittujen taputusten perässä.

Ulkoillaan kissojen kanssa aina kun mahdollista, ja autossa matkaaminen on myös arkipäivää. Kisujen "mummola" on lempipaikka viettää aikaa, sillä sieltä löytyy itse rakennettu kiipeilypuu ja koirakamu.

Kasvukipuja on ollut kummallakin: Luigilla on vaikeaa olla syömättä ruoka-aikojen välissä, ja kynsiin päätyy monesti kaikki muoviin pakattu, jossa VOISI olla ruokaa. Mavis taas on niin ehdollistunut ulkoiluun, että oman hiekkalaatikon löytäminen kotona on aika-ajoin haastavaa.

Luigi ja Mavis ovat hyvin seurallisia, vaikkakin luonteeltaan hyvin erilaisia: Luigi on bileiden piristys ja tykkää vedestä. Mavis on arka, mutta ulkona täysin metsästyselementissään

- Koonnut Mikko Heikkonen

JOULUARVOSTELU

Joulu on taas ja toimitus kokosi tontuista virallisen testiryhmän, joka testasi kaupan halvimmat glögit ja joulusuklaat, jotta muiden ei tarvitse. Joku pikkusieluinen saattaa sanoa, että niin sanotut oikeat “lehdet” tekivät jo saman aiemmin, mutta julkaisutahdista johtuen oli tämän tontturyhmän testi ensimmäisenä, vaikkakin julkaistaan vasta nyt. Kuitenkaan muut vastaavat arvostelut eivät tähän arvosteluun vaikuttaneet ja testaamiset tehtiin sokkona ja täysin selvänä. Ensimmäisenä arvioinnissa ovat glögit.

Valion tumma glögi

- Hinta 1,99 euroa eli ryhmän kallein

- Glöginä ihan jees, vaikka vähän mehumainen. Erään testaajan mielestä liian mehumainen, mutta tästä oli ryhmässä erimielisyyksiä

- Loppuarvosana 2/5.

Rainbowin glögijuoma

- Hinta 1,45 euroa eli ryhmän halvin, josta tulee pari pistettä.

- Alkuun maistuu melko makealta, mutta lopulta aika mehua oli tämäkin. Pliisumpaa kuin Valion vastine. Loppumaku jää puuttumaan, mutta silti kuulemma parempaa kuin Valion.

- Loppuarvosana 2/5.

Marlin perinteinen glögi

- Hinta 1,85 euroa.

- Tasaisen mitäänsanomaton. Tämän arvostelut heittelivät 4-1,5/5, joten hajontaa löytyi. Kuulemma parasta ja kuulemma myös maistui ainoastaan kuumalta.

- Loppuarvosana 2,5/5.

Sitten vielä suklaat. Kuvat ovat hieman, mitä ovat, koska paketit kärsivät hieman kuljetuksessa, mutta tämä vain todistaa, että näitä oikeasti testattiin. Päätonttu osti vielä kaikki tuotteet omilla rahoillaan, joten mistään rahallisesta vaikuttamisesta on turha syyttää (vaikkakin rahallinen vaikuttaminen ei kyllä haittaisi).

Karl Fazer Vihreitä Kuulia suklaalevy (kirjoitetaan ilmeisesti oikeasti noin)

- Hinta 2,95 euroa.

- Ei maistu niin paljon kuulilta kuin voisi olettaa. Onko tämä sitten hyvä vai huono juttu, on kiisteltävissä. Suklaa maistuu enemmän. Marmeladin palat jäävät ikävästi hampaiden väliin. Kuitenkin parhaan kokemuksen saa todennäköisesti, kun ostaa Vihreät kuulat ja suklaat erikseen.

- Loppuarvosana 3/5.

Karl Fazer Manteli, Karpalo & Jouluiset mausteet joulusuklaalevy

- Hinta 2,95 euroa.

- Jouluiset mausteet maistuvat, mitä ne nyt ikinä ovatkaan. Mantelikin maistuu, vaikka tekeekin suklaasta hieman pähkinäistä.

- Loppuarvosana 3,5/5.

Karl Fazer Winter Edition Piparkakku

- Hinta 2,95 euroa.

- Ei maistu miltään, mutta silti ihan jees. Pipari ei maistu kauheasti, mutta tuntuu. Mausteinen maistui enemmän. Pientä miinusta myös nimestä. 

- Loppuarvosana 2,5,/5.

- Tonttutoimitus