lauantai 26. helmikuuta 2022

PÄÄKIRJOITUS


Uusi vuosi, vanhat kujeet. Sellainen olo oli ainakin itselläni, kun keskellä yötä katsoin Suvantosillalta sumutaivaan läpi päässeiden rakettien pilkahduksia. Heikosta näkyvyydestä ja olotilasta sekä viileästä säästä huolimatta oli raketteja taivaalla yllättävän
 paljonkin. Tätäkin jokavuotista tapahtumaa kuitenkin varjosti yhä pieni, nimeltä mainitsematon, kulkutauti, joka selkeästi pakotti keksimään vaihtoehtoisia juhlimistapoja laittamalla kaikki ennestään tutut illanviettopaikat kiinni. Omatkin suunnitelmani muuttuivat yksin kotona istumisesta muiden luona istumiseen, vaikka niin ei alun perin pitänyt käydä.

 Vaikka vuosi taas vaihtui salakavalasti, tuntui, ettei mikään ollut muuttunut. Ravintoloissa eivät vieläkään paistaneet valot, liikunta koostui epätoivoisesta kotona jumppaamisesta eikä ketään tunnistanut maskien takaa. Piikeillä ja piikittömyydellä peloteltiin joka suunnasta ja tuntui, että kaikki tapaamiset piti tehdä jollain tavalla tai joltain piilossa. Itäkynästäkin oli lähellä tulla Etäkynä.

 Kuitenkin tarkemmin ajateltuna monikin asia oli muuttunut varsinkin omassa elämässäni. Esimerkiksi se, että ylipäätään kirjoitan tällaista tekstiä. Esimerkiksi se, että asun nykyään kylmässä Joensuussa ja saan yliopiston ruokalasta suhteellisen halpaa ruokaa. Tapasin myös kuukaudessa enemmän ihmisiä kuin varmaan moneen vuoteen yhteensä. Täytyy kyllä myöntää, että uusien ihmisten tapaaminen on yllättävän raskasta liian suurina annoksina. Varsinkin henkilölle, joka ei yleensä edes avaa asuntonsa verhoja. Joku viisaampi voisi sanoa, että pakolliset turvavälit jopa lähensivät ihmisiä. Toisista ne taas etäännyttivät entisestään.

 Nykytilanne alkaa kuitenkin näyttää jo taas vaihteeksi erilaiselta. Kuvainnollisesti voisi sanoa, että tulevaisuus näyttää menneisyydeltä; vuosi 2022 näyttää vuoden 2019 epävarmalta sisarukselta. Hallitus jopa uhkailee avaavansa yhteiskunnan takaisin entiseen loistoonsa, minkä uskon kyllä vasta, kun näen. On kuitenkin näistä ylipitkän poikkeusajan kehitelmistä ollut toisinaan iloakin. Hybridiluentojen ja tallenteiden keksijälle antaisin helposti vaikka Nobelin rauhanpalkinnon. Vanhan vapauden voi jo melkein haistaa. Se vain valitettavasti meinaa muuttua inhottavaksi löyhkäksi muun Euroopan tapahtumien takia. Toivottavasti kuitenkin tämä Itäkynän numero ja muut tulevat tapahtumat tuovat mieleen tuoksukynttilät eivätkä hajua, joka haisee tunkkaiselta nykyajalta. Toivottavasti jatkossakin rakettien valot pilkottavat sumutaivaan läpi. Ilotulitteet uutenavuotena siis. Ja mieluusti ihan Suomessa.

 

-Toivovin terveisin Itäkynän päätoimittaja Mikko Heikkonen, joka ihmettelee, miksi Blacklist saa yhä jatkua.



HENKILÖKUNNAN YSTÄVÄKIRJA

Itä-Suomen yliopiston henkilökunnan ystäväkirja


Nimeni on: Mika Hallila

Ammattini on: kirjallisuudentutkija / kirjallisuuden ma. professori

Milloin aloitin nykyisessä ammatissani: 1.1.1999 / 1.8.2021

Kuinka päädyin ammattiini: Tulin Joensuuhun silloiseen Joensuun yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta vuonna 1994. Valmistuin filosofian maisteriksi keväällä 1998 ja aloitin kirjallisuuden assistenttina 1.1.1999.

Mielenkiintoiset kesätyöt/muut työpaikat: Satunnaisia tehtäviä hoitoalalla ja esim. kouluavustajana vuoteen 1994. Syyslukukausi 1998 äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana yläkoulussa Ilomantsissa. Vuodesta 1999 tutkimus- ja opetustyössä kolmessa yliopistossa eri tehtävissä assistentista ja yliopistonlehtorista professuureihin. (Yliopistot: Joensuun yliopisto / Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Varsovan yliopisto.)

 

Minusta mieluisin

Kirjailija: Asko Sahlberg

Teos: klassikoista Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan; uusimmasta kirjallisuudesta Pirkko Saisio: Passio

Elokuva: kestosuosikki on Vittorio de Sica: Polkupyörävaras; tämän hetken suosikki on Paweł Pawlikowski: Zimna Wojna (Cold War)

Näyttelijä: Joanna Kulig

Tekeminen: karaoke, kävely, lumikenkäily, saunominen, kotityöt ja elokuvien katselu

Eläin: kissa (erityisesti omat kissat Hilma ja Viljo)

Väri: harmaa

Ruoka: kaikki hyvä, muttei enää lihaa

Mietelause: ”Jumala nauraa kuullessaan suunnitelmasi. (vanha juutalainen sananlasku) ja/tai ”Etheenpäin, etheenpäin, ei muutako etheenpäin!” (Rosa Liksom: Kreisland)


Kouluaikana

Mieluisin oppiaine: äidinkieli

Vaikein oppiaine: ruotsi

Hauskin muisto: Kolmannella luokalla maailman mukavin opettaja, Tero, luki meille oppilailleen usein satuja ääneen. Hän otti myös huomioon toivomuksiamme, ja kuulimme ”Kolme kultaista hiusta” -sadun todella moneen kertaan.

 

 

Kuva henkilöstä:























- Toimittanut Elina Kurttio

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS


Helmikuinen Joensuu näyttää rauhalliselta paksun lumipeitteen alla, mutta Täkyn hallitus aloittelee ahkerasti uutta hallituskautta. Odotan toiveikkaana jo kevättä ja uskon, että viime vuosien poikkeava tilanne – josta on muodostunut jo turhankin arkinen – väistyisi tieltä. Jatkuva epävarma tilanne ja ikuisuuksia kestänyt etäily painavat opiskelijoiden harteita, joten olisi jo enemmän kuin toivottavaa, että pääsisimme tapaamaan toisiamme turvallisin mielin ja voimaantumaan muiden ihmisten seurasta.

Täky onkin suunnitellut jo keväälle paljon kaikkea kivaa tekemistä niin tapahtumien kuin työelämäyhteistöidenkin saralla. Myös monet pitkäkestoiset projektit, kuten Täkyn laulukirja ja nettisivu-uudistus, etenevät hitaasti, mutta varmasti. Hallitus tekee myös näiden näkyvämpien projektien lisäksi paljon pinnan alla tapahtuvaa työtä, joka on aivan yhtä tärkeää, kuin railakkaat opiskelijariennot. Tätä taustalla tapahtuvaa työtä on muun muassa edunvalvonnallinen työ sekä esimerkiksi yhteistyö oppiaineemme tuutoreiden kanssa, mitä varten perustimmekin tälle hallituskaudelle tuutorivastaavan pestin.

Yksi Täkyn tämän vuoden tavoitteista on päästä osallistamaan jäsenistöä entistä enemmän ja saada jäsenten ääni kuuluviin, sillä jäsenet muodostavat rakkaan ainejärjestömme. Puheenjohtajana koen kaikista palkitsevimpana sen, jos saan jäsenillemme tunteen siitä, että he ovat arvostettu osa muodostamaamme yhteisöä. Haluan myös muistuttaa, että minua saa milloin vain tulla nykäisemään hihasta (vaikka toisinaan ennen aamukahvin juomista voin näyttääkin äkäiseltä) ja tulla juttelemaan mistä tahansa.

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille!

-          Johanna Sacklén

PEPIN KÄYTTÖOHJEITA

 Pepin käyttöohjeita

 

Loppuvuodesta 2021 Itä-Suomen yliopisto päätti siirtyä vanhasta opintorekisteri WebOodista uuteen ja parempaan Peppiin. Opiskelija voi Pepissä esimerkiksi suunnitella opintoja, katsoa lukujärjestystä, seurata edistymistä, varata tapaamisaikoja, ilmoittautua opintoihin, hankkia opiskelutodistuksen ja opintosuoritusotteen, hakea muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemista sekä tarkastella ja muokata omia yhteystietoja. Ominaisuuksista puuttuvat ainoastaan ruuan kotiinkuljetus, omien kuvien sekä muistiinpanojen jakaminen ja sijaisen hankkiminen vaikeita aamuluentoja varten. Pepin käyttöohjeita on jaettu laajasti muun muassa UEF:n Sharepointissa sekä virallisessa tiedotuskanava Yammerissa, mutta koska niitä ei lue kukaan, jaamme tärkeimmät ohjeet tässä.

 

  1. Pepin yksi tärkeimpiä ja olennaisimpia ominaisuuksia on henkilökohtaisen opintosuunnitelman eli HOPSin tekeminen.
    1. Aloittaessasi HOPSin suunnittelua on tärkeää ensinnäkin tarkistaa, ettei sinua ole epähuomiossa merkitty esimerkiksi historian opiskelijaksi. Tällainen virhe on täysin ymmärrettävää, sillä suomen kieli sotkeutuu monesti historiaan tai muihin vastaaviin humanistisiin tieteisiin, kuten teologiaan.
    2. Kun olet valinnut monesta mahdollisesta opiskeluoikeudestasi haluamasi, voit alkaa selata annettuja kursseja. Tähtien asennosta riippuen ovat ehdotetut kurssit jossain määrin oikeita. Tuskin kuitenkaan silloin, jos ehdotuksiin ilmestyy opintoja vuodelta 2014.
    3. Opintojen valintaa helpottaa myös se, että niistä saadut opintopisteet on toisinaan merkitty esimerkiksi 1-10 op.
    4. Jos haluat löytää etsimäsi kurssin, on se helpointa etsiä vanhasta ja kuopatusta WebOodista ja lyödä sieltä löytyvä kurssikoodi hakuun.

 

  1. Peppi antaa mahdollisuuden nähdä ja luoda myös omat lukujärjestykset Lukkarikoneen kautta.
    1. Lukkarikone on hyvä työkalu opiskelijan arjen hallintaan. Paitsi silloin, jos se sotkee Tuudon lukujärjestyksen, josta kaikki oikeasti tarkistavat tuntinsa.

 

  1. Opintoja pystyy kätevästi hakea opintohausta, ja kokonaisuuksia voi lisätä suoraan sieltä HOPSiin.
    1. Opintojen hakupainike on vain niin pieni, että likinäköisimmillä voi olla ongelmia löytää sitä.
    2. On myös vaikea lisätä esimerkiksi sivuaineopintoja, jos niitä ei kunnolla löydy koko Pepistä.
      1. Eikä myöskään hätää, jos lisäät itsellesi väärän opintokokonaisuuden. Ilmoitat vahingosta ainoastaan tiedekunnan amanuenssille, joka kyllä kaivaa huolesi sähköpostipinosta toivottavasti vuoden loppuun mennessä.

 

  1. Pepin antama mahdollisuus ajoittaa valittuja opintoja on oikeasti hyvä ominaisuus.
    1. Kunhan vain sitä jaksaisi käyttää.

 

  1. Etusivulla on myös mahdollista tutustua Itä-Suomen yliopiston opintotarjontaan opinto-oppaiden kautta
    1. Perustutkinto-oppaiden pieni ongelma on vain se, että suurin osa niiden sisällöstä näyttää tyhjää. Sisällön tyhjyys ei kyllä välttämättä yllätä yliopisto-opiskelijoita.
    2. Osa opintojaksoista on sentään mahdollista löytää oppaan hakutoiminnon kautta.

 

 

Peppi on yhä hieman vaiheessa, mutta rekisterin pienet hienosäädöt toivottavasti muuttavat joku päivä sivuston lähes toimivaksi kokonaisuudeksi. Jos koet, että tämän artikkelin ohjeet eivät edistä opintojesi tilaa, suosittelemme lukemaan ja seuraamaan Pepin Sharepoint-sivustoa sekä Yammer-tiliä tai ottamaan yhteyttä tiedekunnan amanuenssiin.

https://studentuef.sharepoint.com/sites/Peppi-kasikirja

https://web.yammer.com/main/groups/eyJfdHlwZSI6Ikdyb3VwIiwiaWQiOiIxMDg4MDI1NCJ9/all

 

Jos et saanut tässä vielä tarpeeksi Peppi-asiaa, suosittelemme myös vahvasti tutustumaan kyseisen linkin tarjontaan:

https://web.yammer.com/main/threads/eyJfdHlwZSI6IlRocmVhZCIsImlkIjoiMTQ0MDM5MzU2NjcxNTkwNCJ9

 

 

- Pepin aktiivikäyttäjä(t)


TÄKYLÄISTEN LEMMIKIT

Lemmikkipalsta on tehnyt paluun! Tällä kertaa päästään tutustumaan uusimpien täkyläisten eli fuksien lemmikkeihin. Seuraavaksi esittäytyvät ihanat Aava ja Eetu.

 


                                                                                                  Aava odottamassa leikkiseuraa      


Nimi: Aava

Lempinimet: Ave, Avetsu, Ovetškin, Nöttönen

Omistaja: Saara A. (1. vuosikurssi)

Ikä: 1 v 2 kk

Rotu: amerikanstaffordshirenterrieri

Suosikkitekeminen: vetoleikit ja nukkuminen

Inhokkitekeminen: odottaminen

Lempiruoka: jauheliha                                           

Erikoistaito: itsensä ilmaisu esim. mouruamalla, tai kyljelle meno        

Jos Aava osaisi puhua, mitä se sanoisi: ”Kuka täällä jaksais leikkiä kolme tuntia putkeen?”

 

Aavaa voisi kuvata Crash Bandicootina. Aava on sata lasissa kaiken tekevä sohvaperuna. Sohvaperuna siksi, että Aava rakastaa ottaa rennosti varsinkin, jos sen voi tehdä jonkun kainalossa. Kotona Aava tykkääkin nuhjata mahdollisimman lähellä ihmisiä ja pyrkiä heidän syliinsä, joskus ehkä unohtaen, että se ei olekaan enää niin pieni. Aamut ja päivät Aava on tottunut nukkumaan. Se aktivoituu vasta iltaa kohden kerättyään päivän energiaa. Aava innostuu herkästi mistä vain: ihmisistä, ulkoilusta, ruuasta tai lekottelusta. Saara ja Aava ulkoilevat paljon yhdessä sekä treenaavat erilaisia temppuja. Tällä hetkellä harjoittelun alla ovat kyljelleen meno ja kieriminen. Päivittäin he harjoittelevat lenkeillä ohituksia sekä malttia. Kivaa yhteistä tekemistä ovat myös kovat vetoleikit, joissa Aava vie yleensä pidemmän korren.

Aava voi joskus olla herkkä ja vähän ujo uusissa tilanteissa. Aava mieluummin antaa muiden koirien lähestyä itseään kuin että itse tekisi aloitteen. Ihmisissä tilanne onkin päinvastainen: Aava saattaa aluksi olla turhankin innokas tavatessaan uuden ihmisen. Aava on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti koira, joka rakastaa rintarapsutuksia ja touhottamista.

 


                                                                                    Kesäisin Eetun lempitekeminen on köllötellä auringossa parvekkeella tai kuistilla.

Nimi: Eetu

Omistaja: Juulia (1. vuosikurssi)

Ikä: 8 v

Rotu: kartusiaani

Suosikkitekeminen: syöminen ja nukkuminen

Inhokkitekeminen: kynsien leikkaaminen, kylpeminen ja nälässä oleminen

Lempiruoka: kaikki ruoka menee, mutta varsinkin tonnikala, lohi, katkaravut, nakit ja juusto

Erikoistaito: osaa ahtautua Juulian mielestä mahdottomiin paikkoihin

Jos Eetu osaisi puhua, mitä se sanoisi: ”Ruokaa NYT!!”

 

Eetu on aina siellä missä muutkin ovat yleensä vielä huomion keskipisteenä, jopa kuvissa, joissa hän tykkää poseerata. Eetua voisi kuvata Karvisena. Se rakastaa ruokaa, nukkumista ja huomiota. Eetu viihtyy sylissä ja tykkää kiehnätä ihmisten jaloissa hakemassa huomiota ja silityksiä. Jos huomiota ei tule heti, saattaa Eetu tehdä pieniä tihutöitä huomion saamiseksi. Pohjimmiltaan Eetu on kuitenkin seurallinen, suloinen ja hiukan nössö kissa, joka ei tekisi edes ötökälle pahaa. Huomiota pyritään saamaan keneltä tahansa. Kerran Eetu otti hiukan yhteen ampiaisen kanssa ja sen tassu turposi. Onneksi Eetu osasi hienosti ja dramaattisesti esitellä tassun eläinlääkärille.

 

Eetu osaa käyttää jokaisen tilanteen hyödykseen, sillä jos joku kotona sattuu istumaan, on Eetu silmänräpäyksessä tämän sylissä. Eetulla on selkeät rutiinit ja varsinkin ruoka-ajoista se on hyvin tarkka. Joka ilta Eetu katsoo televisiota isän kanssa nukkuen tämän jaloilla. Illan päätteeksi Eetu hiippailee kodinhoitohuoneeseen nukkumaan omaan sänkyynsä ja nukkuu siellä aamuun asti. Tietyllä äänenpainolla ruoka sanottaessa Eetu on kuitenkin heti hereillä. Se vaistoaa pahan mielen ja kivut ja on heti paikalla lohduttamassa ja halaamassa.


-  Toimittanut Martta Kitinoja


YSTÄVÄNPÄIVÄN GALLUP

 

Ystävänpäivän yleinen ystävä- ja yleispäteväkyselygallup

 

Ystävänpäivää vietettiin jonkin aikaa sitten, joten päätimme toimituksen työryhmässä tehdä aiheeseen liittyvän kyselyn. Samalla tiedustelimme hieman yleistä tunnelmaa ja tulevaisuuden toiveita. Tässä jutussa hieman avaamme kysymyksiä ja vastauksia sekä pyrimme parhaan kykymme mukaan tulkitsemaan niitä.



 

Ensimmäisenä kysyttiin tuntemuksia ajankohtaan sopivista työtavoista. Mielipiteitä selkeästi herätti myös vastausvaihtoehtojen oikeakielisyys, vaikka läheily lopulta voitti äänestyksen. Kysymys jättää kieltämättä vaihtoehtojen tulkinnan avoimeksi, sillä kumpaakaan sanaa ei tahdo löytyä tietoverkon valtateiltä. Urbaani Sanakirja antaa sentään kuvauksen etäilylle, mutta uskomme vahvasti toimituksessa, että sitä vaihtoehtoa eivät tainneet vastaajat hakea. Tuloksista voimme kuitenkin päätellä ainakin sen, että lähimailla tapahtuvat tilaisuudet voittavat etänä tapahtuvat tilaisuudet. Onneksi nykyään voi usein valita haluamansa osallistumistavan.




Ystävänpäivän hengessä haettiin seuraavaksi potentiaalisia uusia ystäviä, joita on usein vaikeampi saada enää vanhemmalla iällä. Tämän kisan voitti suvereenisti suomenruotsalainen kirjailija Tove Jansson. Valitettavasti vain tämän muumimamman tapaaminen olisi nykypäivänä kovin hankalaa. Toisaalta tämä pätee samalla aika moneen muuhunkin vastausvaihtoehtoon. Tovelta kuulisi epäilemättä hyviä tarinoita kahvilla istuessa, joten äänestyksen voittaja ei tullut täysin yllätyksenä. Kisa kakkossijastakaan ei ollut varsinaisen tiukka, sillä toiseksi tuli tietenkin akateeminen rehtorimme Tapio Määttä. Mielenkiintoista olisi tavata Krista Kiurun äänestäjät.

 


 

Kolmas barometri tunnusteli ystävänpäivän tunnelmia. Ikävästi traumatisoituneet ja ystävänpäivään neutraalisti suhtautuvat päätyivät tällä kertaa tasatulokseen. Peruskoulun ystävänpäivätraumat ovat varsin ymmärrettäviä, sillä väkinäinen halailu ja nimien kerääminen ovat parhaimmillaan/pahimmillaan poliisitapauksia. Tasaväkisiä olivat myös ystävänpäivästä yksinnauttijat sekä siitä ihan yleisesti nauttivat henkilöt. Kaksi vastaajaa ei ollut kuullut koko merkkipäivästä, joten tässä heille lisätietoa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/04/ystavanpaiva-142

 

 

 

 

Samalla teemalla haettiin suosittuja asioita, joita vastaajat tykkäävät tehdä mieluiten muiden kanssa. Näistä rajatuista aiheista selkeän äänten enemmistön sai kahvittelu. Ja Kahoot. Humpalla. Tasaisena kaksikkona taas olivat ryhmätyöt akateemisen denaturoinnin kanssa. Kyselytyöryhmä ei voi kuitenkaan suositella denaturointia edes akateemisessa mielessä eikä ota vastuuta kyseisestä toiminnasta. Debatointi taas jäi syystäkin viimeiseksi.

 

 

 

 

Viimeinen kysymys oli lyhyt ja ytimekäs. Tällainen kysymys on muutenkin hyvä esittää hyvissä ajoin näin helmikuussa. Moni vastaaja halusi olla ilmeisen näppärä ja vastata vaihtoehtoisen myöntävän vastauksen. Muutama pessimistikin löytyi, jotka uskovat, että seuraavakin vappu vietetään ruudun takana. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole, ellei joku välttämättä halua itse sitä viettää niin. Pari kielteistä vastaustakin ilmeisesti saatiin, vaikka vaihtoehtoon oli merkitty melko eksplisiittisesti vastauksen väärämielinen luonne.

 

 

Gallupin vapaammassa osassa toivottiin terveyttä kukille ja muille kasveille sekä tunnelmoitiin jo hieman valmiiksi vappua. Myös ystävä- ja yleispäteväkyselygallupin nimen selitystä hieman tiedusteltiin pohtimalla, onko kyseessä ystäväpäteväkyselygallup, ystäväkyselygallup vai ystävägallup. Luovaa taidetta ei ole tapana avata, joten tämä jätetään lukijan eli kokijan tulkittavaksi. Vastauksissa kyseltiin myös Täkyn pulkkailupäivän perään. Kyselytyöryhmä ei (onneksi) vastaa tapahtumista, mutta vastaa sen verran, että tulevaisuus näyttää lumiselta.

 

 

-Kyselytyöryhmä Mikko ja Roosu

KOLUMNI

 Etäilyä äidin ja Lumi-koiran kanssa

Tammikuussa vietin pari viikkoa yhteiseloa äitini ja Lumi-koirani kanssa. Nuo kaksi viikkoa Joensuun asunnossani muotoutuivat melko mielenkiintoisiksi. Aamuisin sain herätä Vesa-Matti Loirin ”Hyvää puuta” -kaiuntaan, jota äitini soitti uudesta älypuhelimestaan. Vesa-Matti Loirin musiikki on mielestäni oikein hyvää, mutta aamusta olisin ehkä ollut mieluummin hiljaisuudessa. Äitini aurinkoinen persoona ja minun elämääni kyynistynyt asenteeni eivät siis aina kohdanneet. Lumi-koira enimmäkseen seuraili tilannetta, sillä ikänsä puolesta se vain nukkuu ja tuijottaa tyhjyyteen. Lenkillä se kyllä on innoissaan ja teki Joensuussakin paljon uusia tuttavuuksia, lähinnä jahtaamalla naapurini koiraa.

  Aamuista selvittyämme minä aloin opiskelemaan ja äitini pohtimaan, menisikö shoppailemaan vai Kuhasaloon retkelle Lumin kanssa. Siinä äidin pohtiessa minulla alkoi etäluento tai jokin muu opintoihin liittyvä työmaa. Kun avasin Zoom-luennon, kämpässäni soi yleensä Queenin ”These are the days of our lives”, joka sekin on hyvä kappale. Sopiiko se soimaan täysille luennon taustalle? No voit kokeilla itse. Zoom-luennon esittäytymiskierroksen aikana sanoin äidilleni, että laittaisi Queenin vähän hiljemmalle. Lumi oli tässä vaiheessa täydessä unessa, sillä se oli syönyt yhden puruluun, joten olihan tämän suorituksen jälkeen levättävä.

  Iltapäivisin äitini vertaili uusia vaatteitaan ja kenkiään, uusia kenkäpareja taisi kahden viikon aikana kertyä ainakin viidet. Kun olin riittävästi kamppaillut yliopistotehtävieni parissa, lähdimme koko komppania iltalenkille. Lenkillä täytyi jutustella ohikulkijoiden kanssa Joensuun historiasta ja päivitellä säätä. Äitini vaihtoi puhelinnumerotkin yhden ohikulkijan kanssa, kun tulivat niin hyvin juttuun. Lumi oli lenkkien jälkeen voimaton, sillä kävelymme olivat maratonimaisia. Näiden viikkojen aikana tulivat ainakin monet Joensuun lenkkipolut tutuiksi; toki en yksin näihin olisi koskaan mennytkään tutustumaan.    

  Iltaisin nukkumaan mennessäni Lumi käpertyi viereeni ja saimme vielä kuulla jonkin mukavan kappaleen raikuvan äitini puhelimesta. Aivan kuin jokin tuutulaulu, mutta kappalevalinnat olivat hiukan teeman ulkopuolelta. Mielestäni Portion Boysin ”Kyläbaari” on aika mielenkiintoinen valinta päivän päätteeksi soitettavaksi, mutta miksipä ei.

 Itsereflektoidessani tätä muutamaa viikkoa äitini ja Lumin kanssa voin sanoa, että tylsää ei ollut hetkeäkään. Polttimot meinasivat välillä palaa, mutta nehän palavat minulla yksinkin ollessani. Kokonaisuudessaan siis ihan loistava vierailu ja toivottavasti saan nauttia näistä yhteisistä hetkistä äitini ja Lumikanssa tulevaisuudessakin sopivissa määrin.


-       Kristiina Janhunen

TÄKYN TEKSTARIPALSTA

 

Huolestuttavatko ihmissuhteet? Harmittaako etäily? Stressaavatko opinnot? Kerro murheesi Täkyn tekstiviestipalstalla, jossa Itäkynän toimituksen oman elämänsä filosofit auttavat sinua ongelmissasi. Toimitus vastaa kysymyksiisi pilke silmäkulmassa ja jakaa erittäin huonoja, mutta noudattamisen arvoisia, elämänohjeita.


Tekstaripalsta on edelleen käytössä myös Itäkynän yleisönosastona, johon täkyläiset saavat jättää kommenttejaan, havaintojaan ja terveisiään – miksei treffi-ilmoituksiakin.


Tällä palstalla hassuttelu hyvän maun rajoissa on sallittua! Vastaukset tulevat anonyymeinä, mutta jätäthän nimimerkin viestisi perään.

Palstalle pääset kirjoittamaan tästä



Joko saa odottaa vappua?

Ikuinen henkinen opiskelija

 

Arvoisa Ikuinen henkinen opiskelija, olet jättänyt viestisi tekstiviestipalstalle lokakuussa. Olet ollut jo tuolloin aivan auttamattoman MYÖHÄSSÄ. Vappua ei ole enää odotettu pitkään aikaan, sitä on jo juhlittu. Missä ovat ilmapallosi ja serpentiinisi? Oletko kehdannut käyttää jotakin muuta hattua kuin ylioppilaslakkia? EIKÖ SIMA MAISTU? Innostus on jo vähintäänkin suotavaa, sillä tunnetusti vappu ei lopu. Ennen kuin huomaatkaan, kaivautuu Täkyn lakki jo häkkivaraston uumenista ja löytää tiensä Alkukivien päähän.

 


Yliopiston mainoslause on ”Yksi älykäs päätös.” Minua kiinnostaisi kovasti, mikä se yliopiston yksi älykäs päätös oli vai odotetaanko sitä yhä?

Juokseva Nälkä

 

Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä, Juokseva Nälkä. Tätä älykästä päätöstä on etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta siitä ei ole ollut hyötyä, sillä eihän kukaan tiedä mikä tai millainen se on. Toimitus pääsi kuitenkin näkemään monta kissaa ja koiraa, joten täysin turhaa etsintätyö ei ole ollut. Yksi älykäs päätös herättää kuitenkin edelleen useita kysymyksiä. Miksi niitä on vain yksi? Ovatko loput päätökset typeriä? Luulisi, että yliopiston kaltaisessa instituutiossa osattaisiin tehdä useampikin kuin vain yksi päätös, joka on järkevä.

Myös täkyläiset ovat pohtineet tätä kysymystä (loppuvastaus on yksi pitkä viittaus Täkyn ensimmäiseen postikorttiin)!

Itä-Suomen yliopiston motto on ”Yksi älykäs päätös”. Tätä päätöstä täkyläiset joutuvat miettimään harvinaisen useasti. Minkä luulet täkyläisen valitsevan? Onko se kasvomaskin käyttö (toim. huom. postikortti on kuvattu ennen maskisuositusta)? Vai tenttiin ajoissa lukeminen? Ei, tässä on täkyläisen yksi älykäs päätös: [täkyläinen juo vettä omasta juomapullosta].

 

 

Tuleeko Jyväskylän Osmaa?

korona vois jo loppuu kiitoos

 

Hyvä Korona vois jo loppuu kiitoos, tämän vastauksen julkistuessa onkin jo varmasti tietoosi tullut, että Jyväskylän Osma todellakin on tulossa maaliskuussa, mikä onkin täkyläisille mainio mahdollisuus päästä noutamaan Osma-pokaali takaisin kotiin. Jyväskylän Osma on myös mainio mahdollisuus maakuntamatkailla Suomen Ateenaan, jonne on pakkauduttu opiskelemaan huuhaahumanismia. Eli uskoisi täkyläisten olevan siellä kuin kotonaan. Kotoisuuden tunnetta lisännee sanelaisten siniset haalarit, jotka ovat sävy sävyyn Täkyn haalareiden kanssa. Jyväskylästä varmaan voisi loruilla tähän vastaukseen vaikka mitä, mutta lyhyestä kuitenkin virsi kaunis: eli Osma tulee (ellei ulkoavaruudesta syöksyvä meteori tuhoa ennen sitä maapalloa) ja Täky lähtee sen voittamaan!

 


Voisiko Itäkynään laittaa myös ihan oikeita tekstiviestejä? Niitä on ikävä.

Möö

 

Arvoisa Möö, pakko aivan ensiksi kehua sympaattista nimimerkkiäsi. Se on niin lyhyt ja ytimekäs, mutta silti niin täynnä tunnetta. Täkyn tekstiviestipalstalle voi laittaa mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, eikä viestien tarvitse välttämättä olla kysymysmuotoisia.

Ilmeisesti kuitenkin puhut viestien lähetysmuodosta, mutta perinteisiä tekstiviestejä ei ole ainakaan toimituksessamme kukaan kirjoitellut sitten 2000-luvun alkupuolen. Kuinkakohan vanhoista Itäkynistä mahdat puhua? Toisaalta 2000-luvun alkuhan on noussut uudestaan trendiin; tervetuloa takaisin Playstation 2, Britney Spears ja saldorajat! Muistatko, kuinka kuukauden saldo tuli kulutettua loppuun tekstaillessa viikossa, minkä jälkeen koko loppukuu piti jaksaa kävellä kaverin ovelle, jos oli asiaa tai sitten soittaa lankapuhelimella? Näitä asioita tuskin sinullakaan on ikävä. Tai mistäs minä tiedän.

Nykyinen Forms-lomakkeemme on toki kömpelöhkö, mutta se mahdollistaa teidän viestittelijöiden sekä meidän vastaajien anonymiteetin. Olisi paljon tylsempää, jos jo numerosta tunnistaisit tekstaripalstan vastaajan olevan Tekstianalyysitaidot-kurssin työparisi, jonka pilkkuvirheitä jouduit korjaamaan jokaisesta tekstistä.

 

 

Milloin oikein pääsen voittamaan? Osmassa en voinut voittaa koska Täky järjesti turnauksen, fuksiaisissa en voittanut koska en ole fuksi. Eikö tämä ole vähän epäreilua?

(Hieman) kilpailuhenkinen

 

Ymmärrän turhautumisesi, hyvä (Hieman) kilpailuhenkinen. Sanoisin, että ainahan voit voittaa elämässä, mutta sekään tuskin on humanistista alaa opiskellessa kovin realistinen tavoite. Kevään mittaan tulee onneksi monia voittomahdollisuuksia ihan jo opiskelijatapahtumien osalta; vappuna on odotettavissa pitkään koronan vuoksi paussilla ollut humanististen ainejärjestöjen Agora Cup -tapahtuma, jossa voit päästä loistamaan jalkapalloturnauksessa! Mikäli urheilu ei ole vahvuuksiasi, niin esimerkiksi vappuaattona fuksien järjestämissä kostajaisissa pääset kisailemaan muiden vanhojen täkyläisten kanssa et ole varmasti yksin kilpailuhenkisyytesi kanssa. Näiden tulevien mahdollisuuksien lisäksi voit tietenkin aina kutsua ystäväsi pelaamaan kanssasi Kimbleä tai Monopolia, mutta kannattaa harkita, onko pelin voittaminen ystävyyssuhteiden häviämisen arvoista.

 

Loppuun fuksien lähettämiä terveisiä haalarinkastajaisista:

 

moikkumoiii :))))

empunlapset

 

täky on best :)

etäilijäfuksit

 

Mietin tässä vaan, että kuinka ihanan vastaanottavainen joka ainoa jäsen voi fuksille olla 🖤

Mysteeri