maanantai 3. helmikuuta 2020

PÄÄKIRJOITUS

Tärisevin käsin sen aloitan, nimittäin ensimmäisen pääkirjoitukseni Itäkynän uutena päätoimittajana. Voinko nyt käyttää kulunutta ilmaisua ”jännän äärellä” oikeutetusti? Olo on epätodellinen, silti kovin kiitollinen. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen opintojeni ohella kirjoittanut Itäkynään, mutta enpä olisi arvannut sen johtavan vielä päätoimittajan pestiin.

Sentimentaalisuudet sikseen! Vuoden ensimmäinen Itäkynä on nimittäin täällä, ja se keskittyy tuutorointiin. Halusimme itäkynäilijöiden voimin saattaa luettavaksi kaikki ne kivat puolet, jotka tuutorointi on täkyläisille mahdollistanut. Olen itsekin toiminut vertaistuutorina lukuvuonna 2017–2018 sekä seniorituutorina viime kevään ja syksyn. Molemmat ovat kokemuksina tuoneet elämääni valtavasti sisältöä ja mukavia ihmisiä. Mutta mitä kaikkea tuutorointi oikeasti pitää sisällään? Entä jos ei haekaan, vaikka vähän kiinnostaisikin? Tässä numerossa vastataan muun muassa näihin kysymyksiin. Luettavananne on entisen ja nykyisten vertaistuutoreiden kokemuksia, kurkistus kv-tuutoroinnin maailmaan sekä perinteiset puheenjohtajan terveiset. Jotta tämänkertainen Itäkynä ei olisi täysin tuutoroinnin läpitunkema, julkistamme uudeksi osioksi Täkyn tekstiviestipalstan, jonne saa jatkuvasti jättää viestejä. Voit vaikka kommentoida tätä numeroa!

Tuutorihaku on auki vielä tämän viikon sunnuntaihin 9.2. asti. Toivon monen innostuvan tuutoroinnista ja koettavan onneaan hauissa. Kaikkein eniten toivon, että tämän numeron luettuaan mahdollisimman moni innostuisi jatkossa kirjoittamaan tai ihan vain ideoimaan uutta Itäkynää. Myös kertaluontoisia juttuja otetaan vastaan! Mikäli kiinnostuit, olethan yhteydessä minuun: olen tavoitettavissa lähes kaikissa somekanavissa sekä yliopiston nurkilla.


Kivaa alkanutta helmikuuta toivottaa uusi päätoimittajanne
Karoliina

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Uusi vuosi, vanha minä, uusi pesti. Toimin tänä vuonna Täkyn puheenjohtajana, ja alkuvuoden perusteella homma on todella hauskaa ja kiireistä. Olemme kerenneet jo kokoustaa oikein urakalla sekä suunnitella ja toteuttaa kaikkea kivaa täkyläisten päänmenoksi ja/tai iloksi. Täkyn keväästä tulee hieno, luvassa on sekä tuttuja perinteitä että aivan uusia tuulia. Hallituksellamme on mahtavia ideoita ja intoa kehittää toimintaa, ja se tulee näkymään tekemisessämme.

Tällä hetkellä auki on monta kivaa lomaketta: tuutorihaku, Lähtee lapasesta -tapahtuman rastinpitäjien ilmoittautuminen sekä Osman majoittajien kysely. Suosittelen kaikkia täyttämään vaikka jokaisen näistä! Tuutorointi on erittäin tärkeää, ja tästä lehdestä löydät tuutoreina toimineiden täkyläisten hyviä kokemuksia. Lähtee lapasesta ja Osma taas ovat helppoja tapoja osallistua järjestötoimintaan. 

Pahoittelen tekstin lyhyyttä ja mahdollista sekavuutta, oma aktiivisuuteni on nyt hetken aikaa pakollisella tauolla petipotilaana, ja kuumehouruissa kirjoittaminen ei kuulu vahvuuksiini. Toivotan kuitenkin kaikille mahtavaa alkuvuotta, nähdään tapahtumissa ja Humpalla!

Roosu 

MIELEENPAINUVIA TUUTOROINTIKOKEMUKSIA

Täkyn tuutoreita leirillä 2017, http://taky.fi
Saimme tuutoreina paljon uusia kokemuksia ja myös niin sanottua esiintymiskokemusta kertyi paljon. Yliopiston käytännöistä ja palveluista opimme myös uutta. Tutustuimme moniin ihaniin ihmisiin ja saimme uusia kavereita. Tuutoreina pääsimme myös järjestämään kivoja tapahtumia ja toki osallistumaan niihin. Tuutorileirilläkin oli tosi hauskaa!
Tuutorina toimiminen myöhemmin toista kertaa oli varsin antoisaa, joten suosittelen myös vanhempia opiskelijoita hakemaan tuutoriksi!

– Janni, tuutorina 2017–2018 & Roosa, tuutorina 2017–2018 sekä 2019–2020


Tuutorointi oli sekä hauska että haastava kokemus. Se vei paljon aikaa, mutta sen ansiosta tutustuimme moniin mahtaviin tyyppeihin. 2018–2019 tuutoroinnissa kenties paras asia fuksien auttamisen lisäksi olikin uuden, edelleen tiiviin kaveriporukan muodostuminen. Olisimme jääneet paljosta paitsi, jos emme olisi lähteneet tuutoreiksi. 

– Hanna & Kasper, tuutoreina 2018–2019


Paras yksittäinen tuutorointimuisto on ehdottomasti se hetki, kun tajusin fuksien löytäneen toisistaan kavereita. Tuutoroidessa tulee tehtyä kaiken maailman suunnitelmia ja varatoimen varatoimia, jotta kaikkien opintojen alku ja ryhmäytyminen sujuisi kivuttomasti. Minua eniten stressaava ajatus olikin se, että tuutorointimme ei saavuttaisi fukseja ja epäonnistuisimme ryhmäyttämisessä totaalisesti. Joten se hetki, kun tuli marssittua Agoralle ja löydettyä fuksit omista porukoistaan, jäi ehdottomasti mieleen sekä onnistumisena että parhaana tuutorointimuistona.


– Anni H, tuutorina 20192020


Olen toiminut ensin kaksi vuotta vertaistuutorina ja sitten kaksi vuotta seniorituutorina. Ikituutoriksikin on sanottu, mutta eihän tuutorointiin vain kyllästy. Voisin kirjoittaa monta sivua siitä, miksi tuutorointi on parasta ikinä (ja olen niin tehnytkin seniorituutoriraportissani), mutta tiivistän asiani siihen, miksi kuka tahansa voi hakea tuutoriksi.

Tuutoreiksi tarvitaan erilaisia ihmisiä, koostuvathan uudet opiskelijatkin hyvin erilaisista ja eri taustoista tulevista ihmisistä. Tuutoreita voi, saa ja pitää olla erilaisissa rooleissa: voi olla vaikkapa sosiaalinen ryhmäyttäjätuutori, asiallinen faktatuutori tai rento, hiljaisempiinkin fukseihin yhteyden saava tuutori. Tuutoriksi hakiessa ei myöskään tarvitse vielä osata kaikkea, sillä koulutus on kattava. Tärkeintä on oma motivaatio sekä halu auttaa ja oppia.

– Roosu, tuutorina vuodesta 2016 alkaen

KULTTUURIEN KOHTAAMISIA

Lukiosta asti olen ollut kiinnostunut vaihto-opiskelusta sekä kansainvälisyydestä. Vietin lukiossa vaihtovuoden Unkarissa, ja Suomeen palattuani olin varsin aktiivisesti vaihto-oppilaiden kanssa tekemisissä. Oli siis vain luonnollista, että asetuttuani yliopistoelämään päädyin loppujen lopuksi hakemaan kv-tuutoriksi. Kansainvälisten opiskelijoiden tuutorina pystyn toteuttamaan juuri sitä asiaa, joka jo lukiossa houkutteli minut vaihdon ihmeelliseen maailmaan: haluan oppia muista kulttuureista ja olla tekemisissä ulkomaisten opiskelijoiden kanssa.


Kv-tuutorointia olen tehnyt nyt neljä lukukautta, ja se on antanut minulle paljon enemmän kuin olin alun perin odottanut. Jo heti ensimmäisessä koulutuksessa aloin hahmottamaan, että vaihto-oppilaiden asioita hoitamalla oppisin hyvin paljon suomalaisista virallisista käytänteistä. Pankkien, Joensuun Ellin ja maistraatin kanssa olen ollut tekemisissä paljon ja sitä kautta olen oppinut yllättävän paljon näiden tahojen käytänteistä. Taito olla tekemisissä virallisten tahojen kanssa on erittäin hyödyllinen. Samalla myös kehittyy kyky lähteä selvittämään asioita, kun tarve sitä vaatii.

Lisäksi ainakin kaikki vaihto-oppilaat, joita olen täällä Suomessa tuutoroinut, ovat olleet todella mainioita persoonia! Minulla on käynyt sen kanssa tuuri. Hyvin harvinaisen kerran olen ollut tietoinen pienestä draamasta, mutta kaiken kaikkiaan heidän kanssaan on ollut ilo olla tekemisissä. On ollut erittäin mukavaa seurata, miten saamani ryhmien henkilöt ovat tulleet toimeen keskenään ja löytäneet paikkansa suomalaisessa opiskelijaelämässä. Heidän minulle kiitokseksi tuomat lahjat ovat aina lämmittäneet sydäntä, ja heidän kanssaan on aina ilo rupatella ruokalassa, istua iltaa taikka käydä urheilemassa.

Lisäksi kv-tuutoroinnin kautta olen päässyt toteuttamaan intohimoani kieli-ihmisenä. Osaamieni vieraitten kielten käyttö on erittäin tärkeää kielitaidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kommunikoin siis mielelläni vaihto-oppilaiden kanssa heidän äidinkielellään, jos vain suinkin osaan. Autan heitä mielelläni myös aina tarvittaessa suomen kielen oppimisessa. Nyt tänä keväänä lähdin ensimmäistä kertaa vetämään suomen kielen kielikahvilaa. Kielikahvilat ovat vaihto-opiskelijoiden vapaaehtoisesti vetämiä vapaamuotoisia kielen ja kulttuurin oppimistapaamisia, joita muutkin yliopiston oppilaat voivat vetää ja hyödyntää. Yllättävintä kv-tuutoroinnissa on ollut se, miten paljon siitä saa myös hyötyliikuntaa. Etenkin ensimmäisen viikon aikana vaihto-oppilaiden saavuttua käveltyjen kilometrien määrä moninkertaistuu tavalliseen verrattuna. Lisäksi ISYYn survival package -laatikoiden kantaminen on hyvää treeniä käsivarsille.

Kaiken kaikkiaan kv-tuutorointi on paljastanut minulle paljon monipuolisemman maailman kuin olin aluksi kuvitellut. Se ei ole pelkästään vaihto-oppilaiden auttamista tai siihen menevien kulujen korvausten hakemista. Kaikki ihmiset, joihin tutustut, sekä kaikki tahot, joiden kanssa olet tekemisissä, opettavat jatkuvasti jotain uutta ja avaavat mahdollisuuksia, joita ei heti olisi tullut ajatelleeksi.


Teksti ja kuva: Siiri Rantanen

MINUSTA EI KOSKAAN TULLUT TUUTORIA – JA SE ON OKEI

Minusta ei koskaan tullut tuutoria. Tuutorihaun lähestyessä fuksivuonna ajatus tuutorina toimimisesta houkutteli kyllä kovastikin, mutta en nähnyt sopivani kyseiseen rooliin ollenkaan. Olen aina ollut niin sanotusti hitaasti lämpenevää tyyppiä: hiljainen, ujokin uusien tilanteiden ja ihmisten edessä. En pidä myöskään liikaa esillä olemisesta, ainakaan vieraammissa porukoissa. Tapaamani tuutorit olivat reippaita, iloisia ja suorastaan räiskyviä ja puheliaita persoonia. En nähnyt itseäni samanlaisena, en lähellekään. Harmissani jätin siis tuutorihaun tekemättä, vaikka ajatus olisikin kiehtonut.

Toisen kerran tuutorointia mietin kolmannen opintovuoteni aikana. Tuutorihaku lähestyi taas, ja puolivitsillä pohdin vielä ”näin vanhanakin” mukaan lähtemistä. Olin reipastunut ja rentoutunut huomattavasti fuksiaikaiseen itseeni nähden, mutta vielä kolmantenakin vuotena minusta tuntui, että olen välillä yliopistolla niin pihalla ja eksyksissä asioista, etten olisi edelleenkään pätevä ohjaamaan ja auttamaan tuoreita fukseja opiskelujen alussa. Jätin siis tuutoriksi hakemisen jo toisen kerran, tällä kertaa myös lopullisesti. Suljin tuutorinimikkeen mielestäni, mutten ole toisaalta katunutkaan.

On aina yhtä mukava ja innostava kuulla tuutorien touhuista ja menoista. He sosiaalistuvat, saavat kaikenlaisia kokemuksia, tapaavat tuutoroinnin ohella ihmisiä jopa muistakin ainejärjestöistä, saavat suunnitella tapahtumia ja ties mitä muuta. Mutta minun on pakko myöntää, että vaikka en koskaan päätynytkään tuutoriksi, olen saanut kokea aivan samanlaisia asioita opiskeluaikanani. Olen saanut kavereita silti paljon yliopistoaikanani, tutustunut ihmisiin niin omalta kuin muiltakin aloilta, käynyt paljon tapahtumissa ja ehtinyt opiskelemaankin oikein mainiosti. Uusien asioiden kokeminen ja ihmisiin tutustuminen ei vaatinut minua olemaan reipas ja sosiaalinen tuutori, vaan onnistuin siinä ihan omana itsenänikin.

Edelleen joinakin päivinä minua tosin vähän harmittaa, etten arkuuttani koskaan lähtenyt kokeilemaan tuutorina toimimista. Mutta olisinko saanut tuutoroinnin kautta enemmän irti opiskeluajastani? Ehkä jollakin tasolla. Omakohtaisesti voin sanoa myös, ettei tuutoroinnin väliin jättäminen ole tehnyt opiskeluajastani ja minusta vajavaista, vähemmän osallistunutta tai muuten vähemmän tärkeää. 

Toki olisi ihanaa, jos tuutorien joukkoon tietään löytäisi enemmän myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole heti niitä porukan sosiaalisimpia ja menevimpiä. Hiljaisemmat fuksit saattaisivat jopa kaivata samaistuttavampaa tuutoria ja lähestyä tämänkaltaista helpommin. Tuutoreita mahtuu maailmaan kuitenkin kaikenlaisia.

Jotkut kokevat tuutorointiin lähes kutsumusta, jotkut menevät mukaan seikkailun, kokemusten tai jonkun muun syyn perässä. Joistakin ei koskaan tule tuutoreita, syystä taikka toisesta. Ja sekin on ihan okei.


Teksti: Emilia Saukkonen

TÄKYN TEKSTIVIESTIPALSTA

Täkyn tekstiviestipalsta on Itäkynän uusi osio, johon täkyläiset saavat jättää kommenttejaan, havaintojaan ja terveisiään – miksei treffi-ilmoituksiakin. Tällä palstalla hassuttelu hyvän maun rajoissa on sallittua! Itäkynän toimitus ei sensuroi tai suorita kielenhuoltoa, vaan julkaisemme viestit autenttisessa muodossa nimimerkkeineen kaikkien luettavaksi.

Nainen, blondi, ikuinen 25-v. etsii kypsää miestä, jolta löytyisi iän tuomaa charmia. Yhdessä voisimme katsella sarjoja (esim. GoT tai Rillit huurussa) ja syventyä kanonisoituihin teoksiin sekä toisiimme ;)
Siiris92


Miksi koko_ajan kallistuu kaikki? Kahvi kupin kin hinta on vaan noussut.
Mielensäpahoittaja


Hei Osmassa voi oikeesti olla myös selvinpäin! Itekää en aluks uskonu mut sit testasin eikä ollu paha
Skeptinen


Tapahtumien jälkeisten päivien darrapajaritreffit, anyone??
Pitsaa, leffa & päänsilitystä?


Hyvääpäivää kaikki Suomenkielen ja kirjallisuuden opiskeliat! Toivottavasti teidän alku vuosi on sujunut hyvästi! Minulle on ollut vähän opiskelu kiireitä ja vähän on sressiä on ollut. Onneksi kuitenniin sydämmeäni lähellä on tämä Suomenkielenala niin ei ole niin paljon haitannut. Toivotan kaikille opiskelu intoa ja zemppiä ja jaxu halit!
Suomenkieli 4ever


Moi! Tässä kirjoittelee Lissukka-Päivänkakkara-Jummijammi. Olen 4-vuotias, ja olen innokas oppimaan. Nefa ja Täky kutsuivat minut lastenkutsuille, mutta äiti sanoi, että olen liian nuori menemään yksin. Etsisinkin nyt tositarkoituksella luotettavaa lastenhoitajaa, joka voisi tulla mukanani kutsuille! Olethan rento ja bilefiiliksillä liikenteessä. Mikä tapahtuu lastenkutsuilla, jää lastenkutsuille. Älä kerro äidilleni.
Lissukka-Päivänkakkara-Jummijammi


Onks jollain täkyllä lemmikkinä pupuu?? Saisko tulla paijjaamaan pliiis
 Puputyttö