Eräänä kirkkaana ja tuulisena maaliskuun viikonloppuna lähti pieni mutta urhea joukkomme edustamaan loistokasta ainejärjestöämme Sanen emännöimään ja isännöimään Osmaan Jyväskylään. Minulle kokemus oli siitä jännä, etten ollut ikinä osmannut saatikka vieraillut Jyväskylässä. Molemmat onnistuivat kyllä näyttämään parhaat puolensa, joten voin suositella lämpimästi sekä Osmaa että Jyväskylää kaikille muillekin, jotka ovat epäonnekseen niistä jääneet paitsi.
Osma-viikonloppu alkoi suomen kielen oppiaineen ja Jyväskylän kampuksen esittelyllä sekä luennolla, jonka piti Kotuksen suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja, professori Minna-Riitta Luukka. Luento käsitteli muun muassa ylioppilaskokeita pian huuhtelevia uusia tuulia ja maailmaa järisyttänyttä ja ihmisissä hämmennystä, raivoa, pelkoa ja helpotusta aiheuttanutta alkaa tekemään -muutosta. Loppuilta kuluikin sitten Opinkivellä kaljoitellessa ja saunoessa. Ennen kaljoittelua tosin kokoustettiin oikein urakalla, ja Täkyn oma Sini puheenjohti Osman hallituksen ja yhdistyksen kokoukset.
Seuraavana päivänä jo hiukan ryytynyt porukkamme vaelsi majapaikoistaan kampukselle syömään ja siitä suoraan hurjaan taistoon Osma-turnauksessa. Turnaukseen saapuivat myös viimeiset täkyläisvahvistuksemme. Turnauksessa sanoitettiin uudelleen Dingon Autiotalo (ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon, kun Osman ihanan kanssasi jaan...), kieriskeltiin puistossa, harhailtiin sokeina harjun rinteillä, askarreltiin haalarimerkkejä, harrastettiin ryhmäseksiä viittomakielellä ja muuta mukavaa. Tikkarilla aloitettu vaihtokaupankäynti poiki Täkylle Body Shopin suihkugeelin, mutta Siula veti vielä pidemmän korren, kun nämä helsinkiläiset kauppamiehet ja -naiset vaihtoivat tikkarinsa suoraan sohvaan. Se olikin varmaan se viimeinen niitti, joka sinetöi Siulalle Osma-turnauksen voiton.
Turnauksesta kiiruhdettiin sitsaamaan ravintola Rentukkaan, ja siellä saimme lisää uusia ystäviä, opimme uusia ja hienoja sitsilauluja ja naukkailimme snapseja. Heti naapurirakennuksessa järjestetyt jatkot olivat villit, enemmän tai vähemmän alkoholinhuuruiset ja meluisat, kuitenkin hyvin mieluisat. Enpä muista, milloin olisin laulanut yhtä antaumuksella Robinia kuin silloin. Boom kah!
Sunnuntaina sitä ei auttanutkaan muu kuin kammeta itsensä ylös majapaikkansa lattialta ja keräillä kamppeensa kasaan, ja kun muut osmaajat lähtivät täyttämään krapulaisia vatsojaan Raxiin, suuntasimme minä ja ihanainen matkaseuralaiseni juna-asemalle. Jalat kävelystä kipeinä, äänet laulamisesta käheinä, olomuodot rähjäisinä ja viinahkoisella hajulla ryydytettyinä matkasimme takaisin armaaseen Joensuuhun. Jyväskylän Osma oli osmaamisen arvoinen, majapaikan emäntä ihastuttava ja muiden ainejärjestöjen fennistit aivan yhtä hurmaavia kuin joensuulaiset kollegansa. Toivottavasti ihmiset osmaavat myös ensi syksynä yhtä suurella innostuksella, kun tuo ilojuhla saapuu Joensuuhun.
LAURA PIKKARAINEN & MILLA RAJAKANGAS
KUVAT LOTTA PIRINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti