– Lauri Aalto

PÄÄKIRJOITUS

 

Sivistyssanakirjan mukaan koettelemus on substantiivi, jonka määritelmiä ovat kova kokemus ja vastoinkäyminen. Koen, että meneillään oleva lukuvuosi on ollut koettelemus monille meistä ja auringon valon lisääntyessä tuleekin itsereflektion paikka. Missä onnistuimme, missä otimme ensimmäisen askeleen eteenpäin ja toisaalta kaksi askelta taaksepäin. Milloin koimme tyytyväisyyttä itseemme ja ketkä olivat paikalla silloin, kun heitä eniten tarvitsimme. Mikä satutti meitä ja mistä saimme lohtua. Yllätyimmekö, muistimmeko kiittää ja pyytää anteeksi. Annoimmeko anteeksi?

Vappu kolkuttelee ovella ja opiskelijan on aika ottaa lakki naulasta ja heräillä ”keväiseen” raikkauteen. Ollaan ihmisiä toisillemme ja nautitaan, kunnes uusi koettelemus meidät kellistää. Muista, että aurinko paistaa myös Ellin kämppään!

 

– Hätää kärsivä päätoimittajanne Senjo Strandman, itakyna@gmail.com

P.s. Ulkona on satanut lunta – kyllä se nyt koettelee.

P.p.s. Karjala pirukas tarkoittaa viroksi karjalanpiirakkaa.

P.p.p.s. Viime vuoden Itäkynän erikoisnumero on todella saapunut ilahduttamaan täkyläisiä ja fyysinen lehti löytyy Agoralta Täkyn ilmoitustaululta!

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Kevät- ja syyslukukauden aikakäsitykset tuntuvat eroavan toisistaan merkittävästi. Siinä, missä loka- ja marraskuu tuntuvat loppumattomilta ajanjaksoilta keskellä pimeää ja koleaa loskaista säätä, maalis-huhtikuu tuntuu menevän ohi hujauksessa. Kun sairastaa vielä perinteisen kevätflunssan ja joutuu viettämään muutaman päivän täysin neljän seinän sisällä parhaimpaan lumiensulamisaikaan, huomaa, että aurinko ja kevätsateet ovat tehneet tehtävänsä. Tuntuu siltä, että tunnit suorastaan juoksevat eteenpäin ravihevosen lailla ilman minkäänlaista pysähtymistä.

 

Täky aloitti tänä vuonna vapun juhlinnan poikkeuksellisen aikaisin maskotti-Miquelin yksivuotissynttäreillä. Tätä kirjoittaessani huhtikuun loppuun on vielä sen verran aikaa, että useampi opiskelija tuntuu jo päivittelevän sitä, kuinka tässä oikein ehtii ja jaksaa olla joka paikassa mukana. Osa pohdiskelee, painavatko enemmän kuun vaihteessa vastassa olevat kurssitehtävien palautukset vai kolme viikkoa kestävät vappuriennot. Minä toivon kovasti, ettei kukaan kulu loppuun keskellä velvollisuuksia ja temmellystä, ja ainakin itse aion sallia itselleni hiukan tavallista useammat päiväunet nyt vapun aikaan.

 

Täkyn hallitus on käynyt kuluneen kevään aikana suuria ja tärkeitä keskusteluita esimerkiksi edunvalvonnan kuvioista ja Täkyn tuotteista. Haalarimerkkivarastoa on täydennetty kirjallisuusaiheisilla merkeillä, ja laulukirjaan liittyviä tärkeitä yksityiskohtia on käyty läpi kokouksessa. Kevättalvella on keskusteltu toiminnan läpinäkyvyydestä ja pohdittu omaa jaksamista edistäviä asioita, sillä hallitushommien lomittaminen muuhun elämään voi toisinaan olla hyvin haastavaa ja aikaa vievää. Pienestä kevätväsymyksestä huolimatta kaikki hallituslaiset ovat kuitenkin äärimmäisen innoissaan ja odottavat malttamattomina esimerkiksi mölkkyturnausta, vappuaaton vakiintuneita perinteitä ja ensimmäisiä oikeasti lämpimiä ja aurinkoisia loppukevään päiviä.

Uskomme, että niitä odotatte varmasti te rivijäsenemmekin.

 

Huhtikuisin, kumisaapas- ja sadetakki-ihmisenä ensimmäistä kunnollista

lämmintä keväistä vesisadetta odotellen

 

– pj-Silja

HENKILÖKUNNAN YSTÄVÄKIRJA

 

Itä-Suomen yliopiston henkilökunnan ystäväkirja

 

Nimeni on: Henna Massinen

Ammattini on: suomen ja karjalan kielien tutkija ja suomen kielen yliopisto-opettaja

Milloin aloitin nykyisessä ammatissani: Toimin ensimmäisen kerran suomen kielen yliopisto-opettaja lukuvuonna 2018–2019. Jo ennen sitä opetin yksittäisiä kursseja tehdessäni väitöskirjaani, ja jos lasketaan toimiminen nuorempana tutkijana, niin olen ollut työsuhteessa Itä-Suomen yliopistoon lähes 10 vuotta.

Kuinka päädyin ammattiini: Päädyin tälle alalle, koska olen kiinnostunut suomen kielestä (erityisesti murteista ja nimistöstä) ja suomen sukukielistä.

Mielenkiintoiset kesätyöt/muut työpaikat: Ennen oman alan töihin ryhtymistä kerkesin muun muassa jakaa lehtiä, myydä marjoja, tehdä puhelinasiakaspalvelua sekä olla töissä hautausmaalla. Mielenkiintoisin kesätyöpaikkani oli kuitenkin tutkimusavustajana toimiminen opiskeluaikoina. Litteroin kolmena kesänä rajakarjalaisien haastatteluja, ja edelliseen kohtaan viitaten voisi sanoa, että tuo kesätyö viitoitti tietäni tutkijaksi.

 

Minusta mieluisin

Kirjailija: Näitä voisi mainita paljon, mutta esimerkiksi Sirpa Kähkönen, Ulla-Lena Lundberg ja Mikko Kamula.

Teos: Myös näitä on paljon, mutta viime vuosina lukemistani teoksista lähtemättömän vaikutuksen ovat tehneet mm. Ulla-Lena Lundbergin Kuninkaan Anna ja JP Koskisen Tulisiipi. Viime vuosina olen lukenut myös paljon kiinnostavia teoksia kansanperinteestä ja Suomen historiasta. Luen koko ajan sekä fiktiota että tietokirjallisuutta.

Elokuva: Markku Lehmuskallion pohjoisia vähemmistöjä käsittelevät elokuvat. En katso elokuvia kovin usein, mutta tykkään erityisesti dokumentaarisista elokuvista ja jännityselokuvista.

Näyttelijä: Tähän en kyllä osaa vastata.

Tekeminen: Matkustaminen, lukeminen, luonnossa liikkuminen, sukututkimuksen tekeminen

Eläin: Kissa

Väri: Punainen, sininen

Ruoka: Savustetut muikut, lohikeitto ja ylipäätään kalaruoat

Mietelause: Vierivä kivi ei sammaloidu 🙂

 

Kouluaikana

Mieluisin oppiaine: Äidinkieli, kielet (englanti, ruotsi, ranska ja saksa), maantieto, historia

Vaikein oppiaine: Matematiikka, fysiikka, kemia

Hauskin muisto: Opettaja kysyi meiltä ekaluokalla, mikä on tuulla-verbin vastakohta. Vastasin "tyyntyä", ja sain kuulla, että minulla on hyvä sanavarasto. Opettajan kommentista tuli kaverieni keskuudessa hyväntahtoinen lentävä lause, mutta se varmaan piti myös paikkansa, sillä luin jo tuolloin tosi paljon. 🙂

Toimittanut: Senjo Strandman

TYÖHARJOITTELU KARJALAN HEILISSÄ

Janita aloitti kesäkuussa 2023 harjoittelijana Karjalan Heilissä ja oli siellä heinäkuun loppuun asti töissä. Harjoittelun jälkeen hänet pyydettiin sinne avustajaksi kirjoittamaan juttuja sen mukaan, kun niitä on tarjolla ja kuinka hän itse kerkeää opintojen ohella. 

 Janita Kauppinen, 24-vuotias, kirjallisuuden pääaineopiskelija

 

Harjoittelussa työtehtäviin kuului haastatteluita, kuvien ottamista, juttujen ja kolumnien kirjoittamista, oikolukemista ja muiden työntekijöiden molemminpuolista auttamista. Janitan mukaan toimistotyön ja avustajan työn erottaa se, että toimistotyössä tehdään töitä yhdessä muiden kanssa. Avustajana taas jutut tehdään itsenäisesti. Janita teki palkallisen harjoittelun, johon hän haki yliopiston harjoittelutuen.

 

“Kävin Harjoittelu kannattaa -tapahtumassa, josta sain kuulla, että on mahollista hakee sitä harjottelutukee. Hain sitä ja 2023 vuoden alussa ajattelin hakea Heiliin. Odotin, että aukeisko niillä joku paikka. Ei auennut, mutta rohkaistuin sitten laittamaan sinne sähköpostia”, Janita kertoo. 

 

Janita laittoi sähköpostiin heti töitä kysellessään työhakemuksen ja CV:n. Silloinen päätoimittaja, Hanna Käyhkö, halusi Janitan käymään toimistolla, kun hänelle sopisi, jotta he voisivat sopia töiden aloittamisesta. “Laitoin ehdotuksen siitä ajasta, mutta hän ei vastannut mulle. Keräsin kaiken rohkeuteni ja menin vaa sinne toimistolle anyway. Kysyin, että saivatko he sähköpostia, mutta se oli hukkunut jonnekki sähköpostin syövereihin. Eli paikanpäälle meneminen kannattaa. Janita koki, että kavereiden kannustus paikan hakemiseen oli tosi tärkeää.  

 

“Oikoluku, rakastan lukea virheitä ja korjata niitä.” Janitan mukaan kriittisestä silmästä on höytyä. Hän on oppinut työssään myös antamaan palautetta. Palaute otettiin vastaan positiivisesti. “Opin työharjoittelussa enemmän rohkeutta muiden tekstien arviointiin”, Janita sanoo, “sain kiinni virheitä, joista oltiin tosi kiitollisia.”

 

Hän oppi myös ottamaan palautetta vastaan. Näitä taitoja hän on oppinut jo yliopistossa, mutta työelämässä niitä pääsee harjoittelemaan vielä lisää. “Rakastin jopa sitä ‘tämä lause on kökkö’ -tyylistä palautetta”, naurahtaa Janita.  

 

Janitan mukaan ainakin Karjalan Heilissä palaute teksteistä on paljon konkreettisempaa kuin yliopistossa. Hän sanoi myös, että haastateltavien torjumista tulee oppia sietämään. Haastateltavat saattavat antaa joskus ilkeää palautetta, vaikka kollegat olisivat antaneet hyvää palautetta. Näissä tapauksissa haastateltava on usein herkkä omista sanomisistaan. Janita kuitenkin toteaa, että tällainen palaute on hyvin harvinaista, ja useimmat ihmiset ovat palautteissaan ihania ja antavat hyödyllisiä korjausehdotuksia. Mahdollisilta haastateltavilta tulee torjumisia, mihin kannattaa myös tottua. Janitan mukaan lehtityö on sitä mitä sen kuvittelisikin olevan. Ei tullut oikeastaan mitään yllättävää. 

Palautteen antamisen ja sen vastaan ottamisen lisäksi projekti –kurssilla tehdystä podcast -jaksosta oli hyötyä. Janitan mukaan jaksoa tehdessä oppi ideoimaan kysymyksiä, valmistelemaan haastattelua ja haastattelemaan. Opinnot hyödynsivät myös siten, että työharjoittelusta Janita sai 10 opintopistettä.

 

Opinnot ovat Janitan omasta kokemuksesta melko helppo aikatauluttaa töiden kanssa. Avustajana saa itse päättää ottaako jutun vastaan ja haastattelut voi sopia omien aikataulujen mukaan. Nyt hän on esimerkiksi ottanut kuukauden gradunsa kirjoittamista varten. Töistä on kuulema helppo ottaa taukoa opintoja varten, koska myös uuden päätoimittajan, Laura Määttäsen, kanssa yhteistyö sujuu hyvin: “Kunhan mahdollisista tauoista ilmoitetaan tarpeeksi aikaisin.” Janita toteaa. Yleensä hän kuitenkin ottaa työt vastaan, jos niitä tarjotaan.

 

Janita kertoi kaksi hänelle mieleenpainuvaa työpäivää hänen harjoittelunsa ajalta:

 

“Oli sovittu haastattelu, että menen tekemään juttua kirkolle ja toinen haastattelu alpakkatilalle samalle päivälle. Aamulla tajusin, että mulla on saatanallinen risti hameessa, joka päällä en voinut mennä kirkkoon, enkä voi mennä myöskään alpakkatilalle hameessa. Kävin ostamassa kaupasta housut ja vaihdoin ne hameen tilalle.”

“Toinen oli kun pääsin pienlentokoneeseen, kun Joensuun ilmailukerho pyysi tekemään haastattelua fly in -tapahtumsta. Viiminen juttukeikka, minkä tein kesällä. Pääsin lentämään myös taloni yli. Janitasta se oli jännittävä kokemus.  “Pääsin lentämään kaikkien paikkojen yli, joissa olin haastatteluja tehnyt. Se oli viimenen juttukeikka, jonka mä sinä kesänä tein. Se oli tosi elokuvallinen hetki, kun lennettiin lentokoneella kaikkien paikkojen yli, joissa olin tehnyt haastatteluita.”

 

“Heili on tosi jees työpaikka”, kiteyttää Janita. Heilissä on mukavat työkaverit, hyvä ilmapiiri ja päätoimittajan ovi on aina auki. Työskentely on Janitan mukaan tosi monipuolista, varsinkin jos omistaa ajokortin. Tällöin sai käyttää Heilin autoa ja päästä tekemään töitä tosi laajalla alueella. Toimittajan työssä pystyy myös olla utelias ja kiinnostua uusista jutuista: “Aiemmin ei kiinnostanut lentokoneet, mutta kun haastatteli henkilöä, joita ne kiinnosti ne alkoivat kiinnostaa myös itseä”, Janita kertoo. Uteliaisuudesta on aina hyötyä.

 

 

 Lopuksi Janita kertoi kolme syytä, miksi Karjalan Heili on hyvä työpaikka täkyläiselle: 

 

1.     Tosi hyvä paikka aloittaa, jos kiinnostaa olla toimittajana. Ei ole samanlaista työpainetta kuin muissa isommissa paikoissa. Ei ole kova työpaine, vaan saa olla rauhassa työharjoittelija. 

2.     Tosi itsenäistä, jolloin pääsee kirjoittamaan omista mielenkiinnon kohteista. Ei ole pakollisia uutisia, joista kirjoittaa. Pääsee käyttämään paljon luovuutta. Voi esimerkiksi tehdä oman juhannusvisan, kuten Janita itse teki Karjalan Heiliin. Sopiva suhde avun ja itsenäisen työskentelyn kanssa.

3.     Vaikka opinnot ei varsinaisesti valmista toimittajan ammattiin, niin niistä on kuitenkin hyötyä. Molemmat päätoimittajat ovat olleet suomen kielen pääaineopiskelijoita. 

 

Bonus kysymys: Mitä aiot tehdä vappuna?

”Aion varmaan kulkea Qirjavan mukana, ehkä ekaa kertaa kulkueeseen tai olen kotona. Ei ole vielä varmaa.”

 

Tekstit ja kuvat: Elsa Malinen

TÄKY TESTAA SYKETTÄ-KUNTOSALIT

Testasimme korkeakoululaisille tarkoitetun Sykettä-liikuntapalvelun kaikki neljä Joensuun kuntosalia. Kuntosaleille pääsee sekä Sykettä-palloilutarralla (lukuvuosi 36 euroa, lukukausi 22 euroa) että  ryhmäliikuntatarralla (lukuvuosi 69 euroa, lukukausi 39 euroa). Sykettä-sivuilta löytyvät kuntosalien yleisesittelyt sekä tarkat ohjeet, kuinka saleille kuljetaan. Tässä jutussa arvioimme salien hyviä ja huonoja puolia ja arvostelemme salit asteikolla 0–5. Kokonaisarvosanassa laitteiden ja välineiden painoarvo on 50 %, tilojen 25 % ja viihtyisyyden 25 %, ja mahdolliset muut tekijät voivat vielä osaltaan nostaa tai laskea arvosanaa.

Auroran kuntosali

Kokonaisarvosana: 3+

Sijainti: Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Aurora-rakennus, Yliopistokatu 2.

Aukioloajat: Ma ja pe klo 7.00–16.00, ti ja to klo 8.00–16.00, ke klo 7.00–16.30, la ja su suljettu. Suljettu myös arkipyhinä.

Kulkuoikeus: Ovet ovat auki kuntosalin aukioloaikoina.

Testaamassa: Elina Kurttio ja Ville Mäki keskiviikkona 3.4.2024 klo 9–11.

Tilat: 3½

− Kuntosali on hyvin pieni. Ruuhka-aikoina voi olla ahdasta treenata erityisesti vapailla painoilla, ja laitteisiin voi joutua jonottamaan. Myös pukuhuoneet ja suihkukopit ovat pienet.

+ Toisaalta kompaktilla salilla laitteelta toiselle siirtyminen on kätevää. Vaikka sali on pieni, laitteet on sijoitettu sopiville etäisyyksille toisistaan.

+ Pukuhuoneisiin käydään keskeltä salia, joten niihin uskaltaa jättää tavarat. Salin puolella on myös pienet avaimella lukittavat lokerot.

Laitteet ja välineet: 3½

+ Laitteita on koko kropan treenille. Salilla on myös kyykkyteline ja penkkipunnerruspenkki.

+ Aerobiseen treeniin salilta löytyy pyörä, juoksumatto, soutulaite ja crosstrainer.

+ Mattoja, kuminauhoja ja muita lisävälineitä löytyy hyvin. Uutena on myös lantionnostopenkki.

− Osa laitteista on vanhoja, ja osa laitteiden säädöistä voi olla ensi alkuun mystisiä.

− Kyykkytelineitä on vain yksi, ja siinä ei ole varmistustankoja.

 

Viihtyisyys: 3½

+ Sali oli siisti. Levy- ja käsipainoja ei tarvinnut etsiskellä, kun ne olivat selkeästi omilla paikoillaan.

+ Musiikkia saa laitettua radiosta.

−/+ Päivällä voi olla ahdasta, mutta toisaalta yleensä aamuisin Aurorassa saa treenata rauhassa.

− Peilejä on vain vähän.

− Kuntosaliin ei pääse juuri luonnonvaloa, sillä siellä on vain yksi pieni ikkuna.

 

Muuta:

− Ei avoinna opiskelijoille iltaisin ja viikonloppuisin.

Joensuun Areenan kuntosali

Kokonaisarvosana: 2½

Sijainti: Mehtimäenaukio 2.

Aukioloajat: Käytössä Areenan aukioloaikoina etukäteen varattujen vuorojen ulkopuolella. Varaustilanteen näkee Joensuun Areenan kalenterista.

Kulkuoikeus: Lukukausittain vaihtuva koodi, jonka voi pyytää Sykettä-hakulomakkeen kautta.

Testaamassa: Elina Kurttio ja Ville Mäki 2.4.2024 klo 13–15.

 

Tilat: 3

+ Sali on osa Joensuun Areenaa, jossa pukuhuoneet ovat tilavia ja niitä on useita.

+ Salin alue on tilava.

−/+ Areenan kuntosali on kaistale hallin laidalla juoksuradan vieressä, jonka sisällä on palloilukenttiä. Niillä on koko ajan muita käyttäjiä, joten yksityisyyttä salilla ei ole, mutta lämmitellä voi kätevästi juoksuradalla.

− Kuntosalille voi olla vaikea löytää ensikertalaisena.

− Pukuhuoneissa ei ole lukittavia kaappeja, joten tavarat kannattaa ottaa salille asti, sillä hallissa liikkuu paljon väkeä.

Laitteet ja välineet: 2½

+ Vapaiden painojen alue on kattava.

+ Monta kunnollista kyykkytelinettä, joissa jokaiselle on oma peili.

− Laitteisto on suppeahko. Etu- ja takareisikoneet puuttuvat, toisaalta jalkaprässejä on kaksikin erilaista ja on myös smith- ja hack-laitteet.

− Monet laitteet ja penkit ovat vanhoja ja kuluneita.

− Salilta ei löytynyt esimerkiksi erivahvuisia kuminauhoja.

 

 

Viihtyisyys: 2

+ Peilejä on jokaisen kyykkytelineen edessä sekä käsipainojen edessä.

− Kuntosali oli hieman epäsiisti. Muun muassa levypainoja lojui paljon lattialla, kun kaikille ei ole omia telineitä. Oikeaa levypainoa sai välillä etsimällä etsiä.

− Testatuista saleista eniten rempallaan. Monet peilit olivat rikki ja niin myös yksi välinelaatikko.

− Iso halli on meluisa.

 

Muuta:

– Vaihtelevat aukioloajat, jotka täytyy tarkistaa joka kerta erikseen.

Tikkarinteen kuntosali

Kokonaisarvosana 3½

Sijainti: Karelia-ammattikorkeakoulun Tikkarinne-kampuksen E-talon katutasossa (2. kerros), Tikkarinne 9

Aukioloajat: Ma klo 7.00–8.30, 16.00–17.00 ja klo 18.00–21.00. Ti ja to klo 7.00–8.30 ja 17.00–21.00. Ke klo 7.00–8.30 ja 16.00–21.00. Pe 7.00–8.30 ja 15.00–21.00. La ja su klo 7.00–21.00.

Kulkuoikeus: Kulkuoikeuden saa hakulomakkeella  mobiilisovellukselle tai yliopiston kirjaston kulkutunnisteelle. Mobiilisovelluksen kulkuoikeuden voi saada ainoastaan joko Tikkarinteelle tai Portti54:ään.

Testaamassa: Elina Kurttio ja Ville Mäki 7.4.2024 klo 18–19.

 

Tilat: 4

+ Laitteet ja välineet on sijoiteltu pieneen tilaan käytännöllisesti.

+ Kuntosalin ulkopuolella olevat pukuhuoneet ovat tilavia ja sisältävät lukolliset kaapit.

− Kuntosali on pieni, vaikkakin Auroran salia isompi.

Laitteet ja välineet: 3

+ Karelia-AMK:n fysioterapeuttiopiskelijoiden käyttämässä opetussalissa on paljon erilaisia, myös harvinaisempia laitteita, joita ei muilla Sykettä-saleilla ole.

+ Laitteet ovat uusia ja hyvässä kunnossa.

+ Kuntosalille on vastikään tehty vapaiden painojen puoli, joten sali ei ole enää niin laitepainotteinen.

− Kuitenkaan salilla ei ole vapaan tangon kyykkytelinettä eikä penkkipunnerruspenkkiä, mikä on Tikkarinteen isoin puute. Kyykky ja penkkipunnerrus täytyy tehdä siis smith-laitteessa.

 

 

Viihtyisyys: 4½

+ Tila on hyvin siisti, lähes kliininen.

+ Kaikille välineille on oma paikkansa.

+ Radiosta saa laitettua musiikkia.

Muuta:

− Sali on arkena päivisin opetuskäytössä, mikä rajoittaa arjen aukiolon aamuun ja iltaan.

− Koska Tikkarinteen erillisistä fyysisistä kulkutunnisteista on luovuttu ja ainoaksi välineeksi jäi mobiiliavain, Tikkarinteelle ei voi saada saman lukukauden aikana kulkuoikeutta ollenkaan, jos käyttäjällä on jo mobiiliavain Portti54:ään.

Portti54

Kokonaisarvosana: 4+

Sijainti: Tulliportinkatu 54

Aukioloajat: Ma–su klo 4.30–23

Kulkuoikeus: Kulkuoikeuden saa hakulomakkeella  mobiilisovellukselle tai yliopiston kirjaston kulkutunnisteelle. Mobiilisovelluksen kulkuoikeuden voi saada ainoastaan joko Portti54:ään tai Tikkarinteelle.

Testaamassa: Elina Kurttio ja Ville Mäki 8.4.2024 klo 17–18.30

 

Tilat: 4½

+ Vuonna 2022 avattu Portti54 on ylivoimaisesti suurin Joensuun Sykettä-palveluiden kuntosali.

+ Kuntosalilla on omat treenipuolet vapaille painoille, laitteille, aerobisille laitteille sekä venyttelylle ja verryttelylle.

+ Salilla on myös keittiötila, jossa voi syödä esimerkiksi välipalaa tai keittää kahvit ennen treeniä tai sen jälkeen.

− Pukuhuoneet ovat salin käyttäjämäärään nähden pienet, eikä niissä ole lukittavia kaappeja.

− Käytävällä tosin on jonkinlaiset sähköiset lokerikkokaapit, mutta vaikutti siltä, että ne olivat pois käytöstä, sillä kaikki olivat lukossa.

Laitteet ja välineet: 4½

+ Laitteita on kattavasti joka lihasryhmälle.

+ Kyykkytelineitä on kolme kappaletta. Myös smith- ja hack-laitteet.

+ Taljakeskuksessa on 8 eri asemaa, joissa voi tehdä liikkeitä samanaikaisesti.

+ Uudella salilla laitteet ja välineet ovat moitteettomassa kunnossa

− Levypainoja voisi olla hieman enemmän levytankojen ja levypainoja tarvitsevien laitteitten määrään nähden.

− Kuntosalilta ei löydy vatsapenkkiä.

 

 

Viihtyisyys: 4

+ Kuntosalilla on tilaa treenata, vaikka Portti54 on Sykettä-saleista käyttäjämäärältään suurin. Täyteys vaihtelee paljon: ajoittain on ruuhkaa, mutta erityisesti aamuisin on rauhallista.

+ Salille pääsee luonnonvaloa suurista ikkunoista.

+ Kuntosali on siisti.

− Ruuhka-aikoina tiettyihin laitteisiin voi joutua jonottamaan.

− Levypainot olivat telineissä, mutta varsin sekalaisesti, ja välillä niitä joutui haeskelemaan viereisiltä suorituspaikoilta.

− Peilejä on paljon, mutta venyttely- ja aerobisen treenin huoneista peilit puuttuvat.

 

Muuta:

+ Laajat aukioloajat.

– Hieman syrjäinen sijainti monelle opiskelijalle.

− Mobiiliavaimessa on ollut ongelmia isolla joukolla käyttäjiä.

Yhteenveto

Sykettä-saleista Portti54 lähentelee ketjusalien tasoa hintaa huomioimattakin, ja kun hinnasta puhutaan, Sykettä-salithan ovat puoli-ilmaisia. Saleja myös parannellaan, esimerkiksi Portti54 ja Aurora ovat saaneet viime aikoina uutta varustusta. Kaiken kaikkiaan voimme siis suositella Sykettä-kuntosaleja – eikun rautaa pumppaamaan!

Teksti ja kuvat: Elina Kurttio ja Ville Mäki

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

14.–15.4. VVV

Vappuviikkoihin liittyy monenlaisia toinen toistaan kuluttavampia tapahtumia. Jotkin tapahtumat kuluttavat niin äänihuulia, rahaa kuin jaksamistakin, ja juuri tällainen tapahtuma oli Epsilon ry:n järjestämä VappuViinatVirosta 14.–15. huhtikuuta.

 

Risteilylle lähdettiin tuttuun tapaan sunnuntaiaamuna busseilla Vesikon pihasta. Matkan aikana bussivastaavat järjestivät ohjelmaa ja tunnelma oli katossa. Kahden pysähdyksen taktiikalla selvisimme yllättävänkin sujuvasti laivalle. (Pysähdyspaikoilla ei muuten ollut automaatteja, joista olisi voinut ostaa kolikoilla kaikenlaista turhaa. Ikävä tunnelma.)

 

Laivalle kotiuduttuamme (hyttiydyttyämme?) pääsimme saman tien syömään buffetiin. Hyvin tavallinen laivabuffa sisälsi ruokien lisäksi myös hanajuomia, joita nautittiin kohtuudella. Ruoan jälkeen itse risteilyilottelu pääsi alkamaan. Tärkeimpänä tehtävänä oli suorittaa ja ennen kaikkea voittaa järjestäjien kehittämä risteilybingo, joten suorittamisen taka-ajatus ei koskaan päässyt karkaamaan kauas huolimatta kaikenlaisesta menemisestä ja tekemisestä.

Itse risteily-yöstä on hieman haastavaa raportoida. (Tämä ei johdu mistään tietystä yksittäisestä syystä, vaan on monen asian summa.) Bingotehtäviä kuitenkin suoritettiin erinomaisella intensiteetillä ja Gambina-kokous pidettiin hytissä. Sinisten haalareiden määrä oli kehuttavan suuri. Vaikka osa olikin medianomeja, oli helppoa erottaa medianomit täkyläisistä: jos sinihaalarisen sanavarastoon kuului muitakin sanoja kuin munat ja pallit, kyseessä oli suurella todennäköisyydellä täkyläinen.

 

Itse löysin itseni risteilyn aikana ainakin kannelta smokouksesta (kuin Gambina-kokous, mutta tupakoiden?), makaamasta käytävällä parin yhtäaikaisen arviointivirheen seurauksena, Dirlandaa-letkasta ja juoksemasta enemmän kuin olen juossut viimeisen vuoden aikana yhteensä.    

 

Risteilyn maanantaiaamu valkeni toisille rapeampana kuin toisille, mutta oma hyttiporukkani suuntasi urheasti kohti matkan pääkohdetta: SuperAlkoa. Tälläkin matkalla ehti sattua ja tapahtua vaikka ja mitä liittyen toimimattomiin kortteihin, Vergiin (siihen kammottavaan juomaan) ja katukaivoihin. Lopulta koko konkkaronkka pääsi takaisin laivalle älyttömien kantamuksiensa kanssa.

 

Takaisin risteillessä tunnelma oli yhä yllättävän katossa väsymyksestä huolimatta. Oma kakkossuosikkini oli ehdottomasti bingo, jossa olisi voinut voittaa rahaa. En voittanut. Ykkössuosikiksi nousikin hetki, jossa bingovoitto tuli: joukkueemme VVV 2024:n bingon voittajat voitti risteilybingon!

 

Matka laivasta bussiin oli omanlaisensa kärsimysten tie, mutta onneksi bussissa pääsi rauhoittumaan ja lepäämään mukavasti koko loppureissun ajaksi. Tai olisi voinut päästä, jos kaikki ei vain olisi ollut valvomisen ja stressin yhteisseurauksena maailman hauskinta tuntikausia putkeen. Toivottavasti halukkaat pääsivät silti lepäämään.

 

Lohdutukseksi kaikille tilanteen uhreille voin kertoa, että ääneni ei vieläkään ole ennallaan.

 

Teksti: Pinja Kuntola

Kuva: Sanna Taihomaa

VAPPUBINGO

 

Bingon tehnyt Johanna Sacklén

VAPPUEVÄÄT

Mistä on rakennettu hyvä vappu? Voisi luulla, että vastaus on aivan yksinkertainen, mutta kuvittelet joko itsestäsi liikoja tai vähättelet vapun mahtavuutta, jos luulet selviäväsi vuosikausia jatkuneesta ilmiöstä noin helpolla. – Huoli pois! Olen koonnut tämän käsikirjan, siis eväskorin, jotta vappusi olisi yhtä elinvoimainen kuin minun.

 

1. Varusteet

Oletkin mahdollisesti kuullut legendan ikuisesta vapusta. Voin vahvistaa, että legenda on paikkaansa pitävä ja sen seurauksena on äärimmäisen tärkeää huomioida vuodenaikaan sekä säähän sopivat varusteet. Satoi vettä, lunta tai räntää, paistoi aurinko tai puhalsi tuuli, oli kova pakkanen tai hellekelit: pukeuduthan olosuhteet huomioiden.

 

Vapun viettäjän muotivinkki:

Kirkkaan väriset kuvioidut sukat ovat sekä lämpimät että usein kokonaisuuteen sopivat. Kaulasi ympärille voit kietoa tuulen suunnan ja voimakkuuden mittaavaa värikästä nauhaa, joka tunnetaan myös nimellä serpentiini.

 

2. Ravinteet sekä mahdolliset lisäravinteet ja lääkkeet

Ruoka – mittaamattoman arvokas elämän osa-alue, joka tulee huomioida. Vapun niin sanottuna pääpäivänä suosittelen suosimaan lämpimiä ja suolaisia ruokia, jotka pitävät kehosi tasapainosta huolen. Mukana kannattaa kuitenkin myös kuljettaa esimerkiksi banaania, jos nälkä yllättää kesken kaiken.

Juoma – mittaamattoman arvokas elämän osa-alue, joka tulee huomioida. Vapun niin sanottuna pääpäivänä suosittelen suosimaan vettä, tuota janojuomista parhainta, sekä jotain itsellesi ennalta tuttua suosikkia. Olisi hieman kiusallista päätyä juhlan keskellä juomaan jotain epämiellyttävältä maistuvaa tai outoja sivuvaikutuksia aiheuttavaa.

Sivutaskussa kuljetan itse yleensä pulloa. Kuvassa esimerkkinä vesipullo, mutta voipa pullon sisältö olla esimerkiksi rubiinpunaistakin... Lisäksi kaikki tarpeellinen härpäke löytyy tästä taskusta, kuten myös jotain pientä välipalaa. Mukana roikkuu muovinen parin euron Prisman skumppalasi. Tätä voin suositella kaikille. Kaverina lasilla on muutama vuosi sitten tivolista maasta pelastamani pikkuystävä, joka on kuin ihmeen kaupalla yhä hengissä.

Kannathan myös mukanasi seuraavia ensiapuvälineitä: laastari ja särkylääke. Joskus saatat itse havahtua yllättävään kivun tunteeseen ohimoilla, jolloin kivunlievitys on välttämätöntä. Jos et itse sitä kaipaa, on mahdollista, että Hannu Koutolan puheen aikana ainejärjestösi entinen puheenjohtaja huomaa tarvitsevansa kyseistä helpotusta. Silloin sinä voit astua hätiin ja kokea olosi tärkeäksi.

 

Vetoketjutaskussa mahtuu kuljettamaan yllättävän paljon asiaa.
Reissuvihon lisäksi mukana kulkee yleensä ainakin hiusharja, kuivashampoo, pikku huikka jotakin mukavaa, lääkkeitä ja laastareita. Tapahtumien haalarimerkit kuuluvat myös tähän taskuun, jotta ne eivät katoa.

 

3. Kyykkääminen – pahoittelut, tämä kohta on suunnattu erityisesti vain osalle lukijoista, mutta suosittelen silti perehtymään siihen, jotta voit tarvittaessa ohjeistaa kanssa juhlijaa.

Yllättävän hädän iskiessä on merkittävää osata siihen liittyvä etiketti. Osalle väestöstä kuvailemani toiminto on automaattisesti helpompi, minkä seurauksena koen velvollisuutenani pitää itseni kaltaisten puolia. Otathan siis huomioon seuraavat asiat:

-       jalkalihastesi toiminnot. Jos kyykkääminen konseptina tuntuu vieraalta, suosittelen harjoittelemaan sitä kotona ensin muutamaan kertaan. Näin voit myös varmistaa, että jaloistasi löytyy toiminnon vaatima voima. Huomioithan myös jalkojesi optimaalisen etäisyyden toisistaan, jotta ne eivät häiritse konkreettista tapahtuvaa toimintoa.

-       ympäristön. Jos päädyt suorittamaan toiminnon taajama-alueella on merkittävää kiinnittää huomiota ympäristöön. Lähtökohtaisesti suosisin pusikoita tai esimerkiksi jonkin suuren objektin takana olevaa tilaa. Varmistathan, erityisesti kohteesi ollessa pusikko, ettei alueella ole sinua haavoittavaa kasvillisuutta esimerkiksi nokkosia.

 

Toisella puolella haalareita roikkuu elintärkeä kapistus: pullonavaaja. Jostakin työpaikasta aikanaan mukaan tarttunut avaaja on pelastus niin itselle kuin muillekin. Lisäksi sitä voi tylsyyden iskiessä räpeltää.

4. Asenne

Ei ole niinkään merkittävää, oletko varustautunut loppumattomaan vappuun aurinkoisella vai sotaisalla asenteella. Sen sijaan on todella tärkeää, että sinulla ylipäätänsä on asenne, sillä sen avulla selviät mistä vain. Esimerkiksi kiusallisen tilanteen, jossa päädyt humalatilassa vakuuttelemaan hyvin uskottavasti isällesi puhelimessa, ettet oikeastaan ole ollenkaan kännissä, vaikka juuri tapaamasi isovanhempasi saattavat niin luulla, voi sivuuttaa täysin, jos asenne on kohdillaan. Vaikka en itse tietenkään kyseistä kokemusta ole todistanut, voin vaikuttaa, että sopivalla määrällä raivoa sekä juhlatuulta voi vastaavanlaisen hetken unohtaa todella nopeasti.

 

Näillä eväillä pärjäät ikuisesta vapusta loistavasti. Muistathan kuitenkin huomioida henkilökohtaiset ja tapauskohtaiset tarpeesi, jotka saattavat ilmaantua aivan yllättäen. Reseptiä saa ja tuleekin siis soveltaa ja tärkeintä on, että pidät itsestäsi ja kavereistasi huolen. Hauskaa vappua täkyläiset!

 

Teksti: Saara Kailasalo

Kuvat: Pinja Kuntola

keväästä

 

manian kärki ei taitu, ilo ei mahdu ihon sisään. kadut siivotaan hiekasta.

joka vuosi valo täyttää terävällä energialla. olen rauhaton ja näyttelen ohikulkijoille hampaita.

kevät avaa aistit. kirjoitan unissanikin runoa.

 

kun maaliskuu taittuu huhtikuuksi, laitan juoksutossut jalkaan. alan lenkkeilemään, etten hajottaisi

tavaroita tai rikkoisi lautasia. minä mittaan katuja jalkapohjillani. on pakko varmistaa, että kaikki on

entisellään. että tämä on vieläkin minun kaupunkini. ovatko nämä ne nurkat, jotka tunnen? ovatko

nämä ne ojat, joista keräilin sammakonkutua? ei niitä puita ole vielä kaadettu, joissa minulla oli

tapana kiipeillä.

 

ennen kevättä oli talven pimeä kuoppa, jossa kuukaudet menettivät muotonsa ja liukuivat kiinni

toisiinsa. marraskuu oli raskas ja ruskeanmusta, olemisen muoto ontto. unet sekoittuivat

todellisuuteen. helmikuussa minä polvistuin pyytämään pajunkissoja puhkeamaan.

 

ja rukouksiini vastattiin – kevät tuli. tuli polkupyörän renkaan rapina asfaltin soraa vasten.

 

muutun kurittomaksi. myöhästelen sovituista aikatauluista.

pyörä vie minua ja minä tottelen. kiertoreitti, seikkailureitti, maisemareitti. pyörä on enemmän kuin

kulkuväline: se on minun tapani olla tässä kaupungissa. unohdan liikennesäännöt, ärsytän

autoilijoita, soittelen suuta satulan selästä.

seurailen vuodenajan edistymistä. ei kiinnosta vastatuuli. en välitä vesisateesta. on yö ja minä

halkaisen kaupungin kahtia. poljen penttilästä kanervalaan.

 

toisinaan tartun tangosta ja talutan. kuljen vierellä, saatan poikaa kotiin. se kertoo ketuista ja muista

pienistä eläimistä ylittämässä suojateitä. äänessä on uudenlaista uhmakkaan uteliasta hellyyttä.

 

se hellyys avaa aivoissa ovia, pakottaa muistelemaan viime kesää. parvekkeita, puhaltavaa

tuuletinta. selän ihohuokosia. lokkeja ja niiden ääntä aamuisin. sinistä autoa latvian metsäteillä.

sadetta, joka kasteli teltan ja makuupussit ja retkipatjat ja sukat ja pikkuhousut. liettuan yön ääniä:

minulle cuba libre, sinulle moskovan muuli. kävelimme päivisin niin paljon, että öisin matkalla

likaiseen vuokra-asuntoon oli pakko riisua kengät ja kantaa niitä käsissä. mustat jalkapohjat

valkoisia lakanoita vasten.

kärsivällisyys oli käytetty. lupauksista luovuttu.

helsingissä minä laskin kyyneleet kasvoillesi. sinä riisuit paitaa: vatsan valkea, kaartuvat karvat.

 

sitten on asioita joita en tähän laita. niistä käsistä en kirjoita, joihin en kuulu.

 

on sähkönsinisiä kesiä, jotka tekevät särön ajan kulkuun ja muuttavat elämän suunnan.

sitten on hitaita, täysiä ja raskaita kesiä, jolloin ei tapahdu mitään. harrasta valoa sälekaihtimien

läpi.

on ne pulleat kirsikat riippumassa puiden oksista. on sisiliskot rantakivillä.

 

kevään kuukausissa kiihottavinta on epätietoisuus tulevasta kesästä. aina toukokuun taitteessa

valmistaudun tuntemattomaan. opettelen olemaan kiitollisempi. otan sen mitä annetaan.

 

– Juliet Lehtonen