Yhdysvaltain armeija aloittaa salaisen operaation, jonka tarkoitus on selvittää, onko kuolema voitettavissa, ja luoda samalla täydellinen ase. Kahteentoista vankiin istutetaan virus, joka pidentää elinikää radikaalisti ja muuttaa vangit epäinhimillisen voimakkaiksi, valonaroiksi ja verenhimoisiksi olennoiksi, jotka kadottavat tietoisuuden persoonallisuudestaan ja kaikista inhimillisistä tarpeistaan. Tutkijat kuvittelevat hallitsevansa luomiansa olentoja, kunnes ne pakenevat tutkimuskeskuksesta ja tuhoavat lähes kaiken tielleen osuvan. Meille tuttu maailma lakkaa olemasta: kaupungit tyhjenevät, elämä häviää, sähkö katoaa. Jäljelle jää vain viruksen kantajia eli viraaleja ja pieni Kaliforniaan paenneiden ihmisten muodostama yhteisö, Siirtokunta, jonka asukkaiden tärkein tehtävä on pitää toisensa hengissä ja tappaa mahdollisimman paljon viraaleja. Kun lähes sata vuotta on kulunut, maailma alkaa taas muuttua...
* * *
Ensimmäinen siirtokunta esittelee kiehtovan vision maailmasta, joka on täynnä nerokkaita, usein pelottavia yksityiskohtia ja rakastettavia henkilöitä. Siirtokunnassa eletään muurin sisällä sähkövalon suojassa, hengissä pysymisen kannalta välttämättömiin työtehtäviin keskittyen. Insinöörit pitävät sähköjohdot toimintavalmiudessa, ja Vartion jäsenet vartioivat muuria, ampuvat viraaleja ja tekevät retkiä Siirtokunnan ulkopuolelle löytääkseen kunnossa olevaa teknologiaa ja muita hyödyllisiä tarvikkeita. Talous huolehtii hallinnosta ja koko yhteisöä koskevista päätöksistä, sairaalassa hoidetaan niin nuhakuumeet kuin vakavat loukkaantumisetkin, ja Turvapaikka tarjoaa lapsille asuinpaikan ja opetuksen. Kaikki asukkaat tuntevat toisensa, minkä takia he muistuttavat suurta perhettä, jonka jäsenet ovat valmiita tekemään mitä tahansa toistensa puolesta. Osa romaanin lumovoimaa on se, että lukija tietää alusta saakka, kuinka heidän maailmansa syntyi, mutta romaanin henkilöt eivät. Siirtokunnan asukkaille menneisyys on yhtä tuntematon kuin tulevaisuus. Heidän kaikissa teoissaan ja tuntemuksissaan on aistittavissa tunne hetkellisyydestä, siitä että milloin tahansa voi tapahtua jotain yllättävää ja mullistavaa. Romaanin tunnelma tihkuu salaisuuksia ja kysymyksiä, joihin sen henkilöt yrittävät sitkeästi löytää vastaukset.
Ensimmäinen siirtokunta esittelee kiehtovan vision maailmasta, joka on täynnä nerokkaita, usein pelottavia yksityiskohtia ja rakastettavia henkilöitä. Siirtokunnassa eletään muurin sisällä sähkövalon suojassa, hengissä pysymisen kannalta välttämättömiin työtehtäviin keskittyen. Insinöörit pitävät sähköjohdot toimintavalmiudessa, ja Vartion jäsenet vartioivat muuria, ampuvat viraaleja ja tekevät retkiä Siirtokunnan ulkopuolelle löytääkseen kunnossa olevaa teknologiaa ja muita hyödyllisiä tarvikkeita. Talous huolehtii hallinnosta ja koko yhteisöä koskevista päätöksistä, sairaalassa hoidetaan niin nuhakuumeet kuin vakavat loukkaantumisetkin, ja Turvapaikka tarjoaa lapsille asuinpaikan ja opetuksen. Kaikki asukkaat tuntevat toisensa, minkä takia he muistuttavat suurta perhettä, jonka jäsenet ovat valmiita tekemään mitä tahansa toistensa puolesta. Osa romaanin lumovoimaa on se, että lukija tietää alusta saakka, kuinka heidän maailmansa syntyi, mutta romaanin henkilöt eivät. Siirtokunnan asukkaille menneisyys on yhtä tuntematon kuin tulevaisuus. Heidän kaikissa teoissaan ja tuntemuksissaan on aistittavissa tunne hetkellisyydestä, siitä että milloin tahansa voi tapahtua jotain yllättävää ja mullistavaa. Romaanin tunnelma tihkuu salaisuuksia ja kysymyksiä, joihin sen henkilöt yrittävät sitkeästi löytää vastaukset.
Romaanin kieli on hämmästyttävän elinvoimaista, soljuvaa ja osuvaa alusta loppuun. Se jäljittelee taitavasti ihmisen mielenliikkeitä, rönsyilee ja viipyilee samalla tavalla kuin ihmisen ajatukset. Se hapuilee ja siirtyilee sinne tänne kuin ihmisen muisti, yhtä hetkenä selkeästi ja seuraavana hallitsemattomasti. Sanat ja virkkeet pureutuvat yhtä aikaa mieleen ja sydämeen ja jäävät kaikumaan tajuntaan, kuiskailemaan viisauttaan. Cronin käyttää kieltä todella ainutlaatuisella tavalla ja luo sen avulla vahvan, tunteikkaan yhteyden romaanin henkilöihin. Hänellä on ilmiömäinen taito välittää lukijalle henkilöidensä elämäntilanne ja sisimmät tuntemukset muutamalla virkkeellä. Häikäisevää.
Romaanissa ei ole yhtä päähenkilöä vaan useita keskushenkilöitä, joista jokainen vaikuttaa omalla tavallaan romaanin tapahtumiin. Eloisan kielen ansiosta jo ainoastaan tyylin perusteella tietää, kenen silmin tapahtumia tarkastellaan ja kenen mielenmaisemaa kuvaillaan. On pohdiskeleva, älykäs Peter, vartion jäsen, joka isänsä tavoin on valmis kyseenalaistamaan henkiinjääneiden uskomukset ja etsimään jälkiä siirtokunnan ulkopuolisesta elämästä. Peterin veli Theo on yhteisönsä kunnioitetuimpia henkilöitä, veljeään surumielisempi ja sulkeutuneempi. Alicia ja Mausami ovat naissotureita, joilla riittää asennetta, taistelutaitoja ja sydämen viisautta. Lempeä Sara on sairaanhoitaja, ja hänen nero veljensä Michael on vastuussa sähköön liittyvistä asioista omituisen, sokean Eltonin kanssa. Kaiken keskiössä on Amy, 6-vuotias orpotyttö, jolla on erikoisia, ihmiskunnan pelastumisen kannalta äärimmäisen tärkeitä kykyjä. Hän on sekä lukijalle että romaanin henkilöille suuri mysteeri, jonka selvittämistä on mielenkiintoista seurata. Yhdessä muiden ystäviensä kanssa he etsivät vastauksia menneisyyden jättämiin kysymyksiin. He pohtivat, ovatko viraalit todella sieluttomia vai kuuluuko niiden olemukseen jotain muutakin, ovatko he todella yksin maailmassa vai onko jossakin muita aivan yhtä eläviä ihmisiä kuin hekin. Henkilökuvauksessa on erityinen, mielensisäinen ote romaanin alusta loppuun, eikä sille löydy tarpeeksi hienoja sanoja, vaikka kuinka hakisi. Se täytyy itse kokea, jotta sen ymmärtää.
Kaiken muun huikeuden lisäksi romaanissa on mielenkiintoinen, vaihteleva ja monipolvinen juoni, joka saa sydämen sekä hakkaamaan jännityksestä että pakahtumaan tunteista. Tarina pitää tiukasti otteessaan ja jää mieleen pitkäksi aikaa viimeisen sivun lukemisen jälkeen. Raskaiden tuhon, kuoleman ja yksinäisyyden teemojen lisäksi teos käsittelee rakkautta, ystävyyttä ja uskoa parempaan huomiseen älykkäin, oivaltavin ja uudistavin ottein. Kokonaisuutena Ensimmäinen siirtokunta on todella runsas ja monitasoinen, vaikka ei kerrokaan lähellekään kaikkea trilogian yhteiskunnasta. Ajoittainen viitteellisyys ja vihjailu kuuluvat tähän tarinaan niin kuin yksityiskohdatkin.
Ensimmäinen siirtokunta on vaikuttava, jännittävä ja kaunis romaani, jota suosittelen kaikille spekulatiivisen fiktion ja ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystäville. Se on henkeäsalpaava tarina dystopisesta maailmasta, erilaisista ihmiskohtaloista, totuuden etsimisestä, tunteiden kohtaamisesta, unelmien ja arjen välisestä taistelusta, kunniasta, velvollisuuksista, vastuun kantamisesta ja toivosta. Se vie lukijan jonnekin hyvin kauas täältä ja samaan aikaan jonnekin ihmisyyden ja elämän ytimeen, johonkin kaikkien jakamaan, kaikille läsnäolevaan. Syvälliset teemat ja monimutkaiset moraalikysymykset seuraavat toisiaan ja limittyvät yhteen jokaiselle tuttujen ilojen ja surujen kanssa.
Arvosana: 5/5
Teksti: Ida Keränen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti