Janita aloitti kesäkuussa 2023 harjoittelijana Karjalan Heilissä ja oli siellä heinäkuun loppuun asti töissä. Harjoittelun jälkeen hänet pyydettiin sinne avustajaksi kirjoittamaan juttuja sen mukaan, kun niitä on tarjolla ja kuinka hän itse kerkeää opintojen ohella.
Janita Kauppinen, 24-vuotias, kirjallisuuden pääaineopiskelija
Harjoittelussa
työtehtäviin kuului haastatteluita, kuvien ottamista, juttujen ja kolumnien
kirjoittamista, oikolukemista ja muiden työntekijöiden molemminpuolista
auttamista. Janitan mukaan toimistotyön ja avustajan työn erottaa se, että
toimistotyössä tehdään töitä yhdessä muiden kanssa. Avustajana taas jutut
tehdään itsenäisesti. Janita teki palkallisen harjoittelun, johon hän haki
yliopiston harjoittelutuen.
“Kävin
Harjoittelu kannattaa -tapahtumassa, josta sain kuulla, että on mahollista
hakee sitä harjottelutukee. Hain sitä ja 2023 vuoden alussa ajattelin hakea
Heiliin. Odotin, että aukeisko niillä joku paikka. Ei auennut, mutta
rohkaistuin sitten laittamaan sinne sähköpostia”, Janita kertoo.
Janita
laittoi sähköpostiin heti töitä kysellessään työhakemuksen ja CV:n. Silloinen
päätoimittaja, Hanna Käyhkö, halusi Janitan käymään toimistolla, kun
hänelle sopisi, jotta he voisivat sopia töiden aloittamisesta. “Laitoin ehdotuksen
siitä ajasta, mutta hän ei vastannut mulle. Keräsin kaiken rohkeuteni ja menin
vaa sinne toimistolle anyway. Kysyin, että saivatko he sähköpostia, mutta se
oli hukkunut jonnekki sähköpostin syövereihin. Eli paikanpäälle meneminen
kannattaa. Janita koki, että kavereiden kannustus paikan hakemiseen oli tosi
tärkeää.
“Oikoluku,
rakastan lukea virheitä ja korjata niitä.” Janitan mukaan kriittisestä silmästä
on höytyä. Hän on oppinut työssään myös antamaan palautetta. Palaute otettiin
vastaan positiivisesti. “Opin työharjoittelussa enemmän rohkeutta muiden
tekstien arviointiin”, Janita sanoo, “sain kiinni virheitä, joista oltiin tosi
kiitollisia.”
Hän
oppi myös ottamaan palautetta vastaan. Näitä taitoja hän on oppinut jo
yliopistossa, mutta työelämässä niitä pääsee harjoittelemaan vielä lisää.
“Rakastin jopa sitä ‘tämä lause on kökkö’ -tyylistä palautetta”, naurahtaa
Janita.
Janitan
mukaan ainakin Karjalan Heilissä palaute teksteistä on paljon konkreettisempaa
kuin yliopistossa. Hän sanoi myös, että haastateltavien torjumista tulee oppia
sietämään. Haastateltavat saattavat antaa joskus ilkeää palautetta, vaikka
kollegat olisivat antaneet hyvää palautetta. Näissä tapauksissa haastateltava
on usein herkkä omista sanomisistaan. Janita kuitenkin toteaa, että tällainen
palaute on hyvin harvinaista, ja useimmat ihmiset ovat palautteissaan ihania ja
antavat hyödyllisiä korjausehdotuksia. Mahdollisilta haastateltavilta tulee
torjumisia, mihin kannattaa myös tottua. Janitan mukaan lehtityö on sitä mitä
sen kuvittelisikin olevan. Ei tullut oikeastaan mitään yllättävää.
Palautteen
antamisen ja sen vastaan ottamisen lisäksi projekti –kurssilla tehdystä podcast
-jaksosta oli hyötyä. Janitan mukaan jaksoa tehdessä oppi ideoimaan kysymyksiä,
valmistelemaan haastattelua ja haastattelemaan. Opinnot hyödynsivät myös siten,
että työharjoittelusta Janita sai 10 opintopistettä.
Opinnot
ovat Janitan omasta kokemuksesta melko helppo aikatauluttaa töiden kanssa.
Avustajana saa itse päättää ottaako jutun vastaan ja haastattelut voi sopia
omien aikataulujen mukaan. Nyt hän on esimerkiksi ottanut kuukauden gradunsa
kirjoittamista varten. Töistä on kuulema helppo ottaa taukoa opintoja varten,
koska myös uuden päätoimittajan, Laura Määttäsen, kanssa yhteistyö sujuu
hyvin: “Kunhan mahdollisista tauoista ilmoitetaan tarpeeksi aikaisin.” Janita
toteaa. Yleensä hän kuitenkin ottaa työt vastaan, jos niitä tarjotaan.
Janita
kertoi kaksi hänelle mieleenpainuvaa työpäivää hänen harjoittelunsa ajalta:
“Oli sovittu haastattelu, että menen tekemään juttua kirkolle ja toinen haastattelu alpakkatilalle samalle päivälle. Aamulla tajusin, että mulla on saatanallinen risti hameessa, joka päällä en voinut mennä kirkkoon, enkä voi mennä myöskään alpakkatilalle hameessa. Kävin ostamassa kaupasta housut ja vaihdoin ne hameen tilalle.”
“Toinen
oli kun pääsin pienlentokoneeseen, kun Joensuun ilmailukerho pyysi tekemään
haastattelua fly in -tapahtumsta. Viiminen juttukeikka, minkä tein kesällä.
Pääsin lentämään myös taloni yli. Janitasta se oli jännittävä kokemus. “Pääsin lentämään kaikkien paikkojen yli,
joissa olin haastatteluja tehnyt. Se oli viimenen juttukeikka, jonka mä sinä
kesänä tein. Se oli tosi elokuvallinen hetki, kun lennettiin lentokoneella
kaikkien paikkojen yli, joissa olin tehnyt haastatteluita.”
“Heili
on tosi jees työpaikka”, kiteyttää Janita. Heilissä on mukavat työkaverit, hyvä
ilmapiiri ja päätoimittajan ovi on aina auki. Työskentely on Janitan mukaan
tosi monipuolista, varsinkin jos omistaa ajokortin. Tällöin sai käyttää Heilin
autoa ja päästä tekemään töitä tosi laajalla alueella. Toimittajan työssä
pystyy myös olla utelias ja kiinnostua uusista jutuista: “Aiemmin ei kiinnostanut
lentokoneet, mutta kun haastatteli henkilöä, joita ne kiinnosti ne alkoivat
kiinnostaa myös itseä”, Janita kertoo. Uteliaisuudesta on aina hyötyä.
Lopuksi Janita kertoi kolme syytä, miksi
Karjalan Heili on hyvä työpaikka täkyläiselle:
1. Tosi
hyvä paikka aloittaa, jos kiinnostaa olla toimittajana. Ei ole samanlaista
työpainetta kuin muissa isommissa paikoissa. Ei ole kova työpaine, vaan saa
olla rauhassa työharjoittelija.
2. Tosi
itsenäistä, jolloin pääsee kirjoittamaan omista mielenkiinnon kohteista. Ei ole
pakollisia uutisia, joista kirjoittaa. Pääsee käyttämään paljon luovuutta. Voi
esimerkiksi tehdä oman juhannusvisan, kuten Janita itse teki Karjalan Heiliin.
Sopiva suhde avun ja itsenäisen työskentelyn kanssa.
3. Vaikka
opinnot ei varsinaisesti valmista toimittajan ammattiin, niin niistä on
kuitenkin hyötyä. Molemmat päätoimittajat ovat olleet suomen kielen
pääaineopiskelijoita.
Bonus
kysymys: Mitä aiot tehdä vappuna?
”Aion
varmaan kulkea Qirjavan mukana, ehkä ekaa kertaa kulkueeseen tai olen kotona.
Ei ole vielä varmaa.”
Tekstit ja kuvat: Elsa Malinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti