KOLUMNI

 Etäilyä äidin ja Lumi-koiran kanssa

Tammikuussa vietin pari viikkoa yhteiseloa äitini ja Lumi-koirani kanssa. Nuo kaksi viikkoa Joensuun asunnossani muotoutuivat melko mielenkiintoisiksi. Aamuisin sain herätä Vesa-Matti Loirin ”Hyvää puuta” -kaiuntaan, jota äitini soitti uudesta älypuhelimestaan. Vesa-Matti Loirin musiikki on mielestäni oikein hyvää, mutta aamusta olisin ehkä ollut mieluummin hiljaisuudessa. Äitini aurinkoinen persoona ja minun elämääni kyynistynyt asenteeni eivät siis aina kohdanneet. Lumi-koira enimmäkseen seuraili tilannetta, sillä ikänsä puolesta se vain nukkuu ja tuijottaa tyhjyyteen. Lenkillä se kyllä on innoissaan ja teki Joensuussakin paljon uusia tuttavuuksia, lähinnä jahtaamalla naapurini koiraa.

  Aamuista selvittyämme minä aloin opiskelemaan ja äitini pohtimaan, menisikö shoppailemaan vai Kuhasaloon retkelle Lumin kanssa. Siinä äidin pohtiessa minulla alkoi etäluento tai jokin muu opintoihin liittyvä työmaa. Kun avasin Zoom-luennon, kämpässäni soi yleensä Queenin ”These are the days of our lives”, joka sekin on hyvä kappale. Sopiiko se soimaan täysille luennon taustalle? No voit kokeilla itse. Zoom-luennon esittäytymiskierroksen aikana sanoin äidilleni, että laittaisi Queenin vähän hiljemmalle. Lumi oli tässä vaiheessa täydessä unessa, sillä se oli syönyt yhden puruluun, joten olihan tämän suorituksen jälkeen levättävä.

  Iltapäivisin äitini vertaili uusia vaatteitaan ja kenkiään, uusia kenkäpareja taisi kahden viikon aikana kertyä ainakin viidet. Kun olin riittävästi kamppaillut yliopistotehtävieni parissa, lähdimme koko komppania iltalenkille. Lenkillä täytyi jutustella ohikulkijoiden kanssa Joensuun historiasta ja päivitellä säätä. Äitini vaihtoi puhelinnumerotkin yhden ohikulkijan kanssa, kun tulivat niin hyvin juttuun. Lumi oli lenkkien jälkeen voimaton, sillä kävelymme olivat maratonimaisia. Näiden viikkojen aikana tulivat ainakin monet Joensuun lenkkipolut tutuiksi; toki en yksin näihin olisi koskaan mennytkään tutustumaan.    

  Iltaisin nukkumaan mennessäni Lumi käpertyi viereeni ja saimme vielä kuulla jonkin mukavan kappaleen raikuvan äitini puhelimesta. Aivan kuin jokin tuutulaulu, mutta kappalevalinnat olivat hiukan teeman ulkopuolelta. Mielestäni Portion Boysin ”Kyläbaari” on aika mielenkiintoinen valinta päivän päätteeksi soitettavaksi, mutta miksipä ei.

 Itsereflektoidessani tätä muutamaa viikkoa äitini ja Lumin kanssa voin sanoa, että tylsää ei ollut hetkeäkään. Polttimot meinasivat välillä palaa, mutta nehän palavat minulla yksinkin ollessani. Kokonaisuudessaan siis ihan loistava vierailu ja toivottavasti saan nauttia näistä yhteisistä hetkistä äitini ja Lumin kanssa tulevaisuudessakin sopivissa määrin.

-       Kristiina Janhunen