PÄÄKIRJOITUS

Tekisi mieli kirjoittaa imeliä toivotuksia vuoden vaihtumiseen ja lomailuun liittyen, mutta yritän olla luova ja keksiä nokkelamman kulman summata vuoden viimeistä numeroa. Tällä hetkellä niskassani hyppii musta kissa, joka ihmettelee kovasti käynnissä olevaa luomistyötä. Puolet näytöstä on peittynyt, kun kissa seuraa tasaista naputusta ja kursorin liikettä reunasta toiseen. Kissan kommeltaessa totean, että minäkin voisin yrittää arvostaa niitä arjen pieniä hetkiä, joita tähän loputtomaan näpyttelyynkin sisältyy. Vaikka kursorin seuraaminen kissan tavoin voi tuntua ikävystyttävältä, paperin hiljalleen täyttymisestä voi hakea samaa jännitystä: jos antaa sormien tapailla näppäimistöä voi yllättyä. Sellaista tekniikkaa tässäkin on kokeiltu ja annan sinun, rakas lukija, olla laadunvalvojana.

Iloksenne tai järkytykseksenne (lol) voin myös ilmoittaa jatkavani Itäkynän päätoimittajan pestissä toisen kauden – kiitos luottamuksesta! Koen, että minulla on vielä annettavaa meidän rakkaalle lehdellemme ja samalla pöhinällä aloitetaan uusi vuosi. Julkaisimme ***neljä numeroa Itäkynää tänä vuonna, yhden erikoisnumeron ja kolme verkkoon. Täkyn lukuhaaste sai alkunsa Itäkynän suunnittelukokouksissa ja toivotan jokaiselle lukuintoa suorittamiseen! Joensuun Osmassa eri ainejärjestölehtien päätoimittajat kohtasivat uuden ystävyyden äärellä ja perustimme päätoimittajien yhteisön. Tällä hetkellä mukana on niin suomen kielen kuin kirjallisuudenkin ainejärjestölehtien tekijöitä ja toivon tämän yhteistyön kantavan hedelmää alkavana vuotena.

Kissa palasi näytön äärelle, joten on aika saada tämä lehti purkkiin ennen kuin kynnet puhkovat vuoden viimeisen lehden julkaisukelvottomaksi. Kiitos Itäkynä-tiimille, kiitos lukijoille ja kiitos jokaiselle lehden sponsorille ja tukijalle! ”Me tehtiin tää” ja niin edelleen.

Ihanaa ja valoisaa uutta vuotta sinulle!

Toivottelee

päätoimittaja Senjo Strandman

Kiinnostuitko? Täky ry:n jäsenet ovat tervetulleita tekemään Itäkynää osana Itäkynän suunnittelutiimiä. Lähetä tekstisi osoitteeseen itakyna@gmail.com tai ota yhteyttä päätoimittajaan (senjostr@uef.fi). Osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. <3

***TIEDOTUS:

Hei kaikki Itäkynän lukijat!

Olen aiemminkin kirjoittanut muutoksesta pääkirjoituksissani, mutta en koskaan ajatellut sen olevan ennakointia ainejärjestölehden jatkosta nykyisessä muodossaan. Jatkaessani ihanassa tehtävässä lehden parissa joudun heti toteamaan, että Itäkynä ja sen tekeminen elävät murrosvaihetta. Entiseen tuttuun tapaan numeroita on julkaistu parista neljään kappaletta vuosittain, joista yksi on ollut paperisena julkaistu erikoisnumero ja loput on voitu julkaista verkkoon tälle nimenomaiselle alustalle.

Toimituksessa meidän aikomuksenamme oli julkaista yhteensä neljä numeroa vuonna 2024, mutta valitettavasti niin ei tapahtunut. Tämä johtui siitä, että käyttämämme blogialusta on muuttanut alkuvuoden -24 jälkeen julkaisutapaansa niin, että kirjoitettu teksti on syötettävä alustalleen ominaiselle koodille, joka sitten määrittelee esimerkiksi kappalejakojen paikat, lihavoinnit ja muut vastaavat komennot. En valitettavasti osaa lukea tai kirjoittaa koodia, minkä takia askartelin blogialustan koodauksen parissa joulukuun lopusta tähän päivään.

Julkaisen siis vuoden 2024 neljännen ja viimeisen numeron näin tammikuussa ja pyydän nöyrimmin anteeksi lukijoilta, mutta erityisesti meidän toimittajiltamme siitä, ettei ratkaisua löytynyt nopeammin. Teksti on aseteltu niin selkeäksi kuin mahdollista, mutta otan vastuun kaikista epäselvyyksistä, joita lehden lukemiselle aiheutuu, kuten esimerkiksi lihavointien puuttuminen ja epäselvät kappalejaot. Julkaisujen jatkosta totean tässä vaiheessa, että verkkolehden muoto tulee mitä todennäköisimmin muuttumaan ja että pyrimme löytämään käyttöystävällisen tavan jatkaa Itäkynän julkaisemista.

Kiitos kärsivällisyydestänne ja nauttikaa 04_2024 Itäkynästä!

<3:llä Senjo

PÄÄKIRJOITUS

 

Sivistyssanakirjan mukaan koettelemus on substantiivi, jonka määritelmiä ovat kova kokemus ja vastoinkäyminen. Koen, että meneillään oleva lukuvuosi on ollut koettelemus monille meistä ja auringon valon lisääntyessä tuleekin itsereflektion paikka. Missä onnistuimme, missä otimme ensimmäisen askeleen eteenpäin ja toisaalta kaksi askelta taaksepäin. Milloin koimme tyytyväisyyttä itseemme ja ketkä olivat paikalla silloin, kun heitä eniten tarvitsimme. Mikä satutti meitä ja mistä saimme lohtua. Yllätyimmekö, muistimmeko kiittää ja pyytää anteeksi. Annoimmeko anteeksi?

Vappu kolkuttelee ovella ja opiskelijan on aika ottaa lakki naulasta ja heräillä ”keväiseen” raikkauteen. Ollaan ihmisiä toisillemme ja nautitaan, kunnes uusi koettelemus meidät kellistää. Muista, että aurinko paistaa myös Ellin kämppään!

 

– Hätää kärsivä päätoimittajanne Senjo Strandman, itakyna@gmail.com

P.s. Ulkona on satanut lunta – kyllä se nyt koettelee.

P.p.s. Karjala pirukas tarkoittaa viroksi karjalanpiirakkaa.

P.p.p.s. Viime vuoden Itäkynän erikoisnumero on todella saapunut ilahduttamaan täkyläisiä ja fyysinen lehti löytyy Agoralta Täkyn ilmoitustaululta!

PÄÄKIRJOITUS

 

Kuinka sinä suhtaudut muutokseen? Otatko sen vastaan avosylin vai tuntuuko se odottamattomalta aina uudelleen? Ehkä pelkäät sitä tai välttelet viimeiseen asti. Itse tuskailen muuttuvassa ympäristössä, enkä osaa aina suhtautua siihen rakentavasti. Kaikesta raikkaudestaan huolimatta koen joutuvani käyttämään uuteen orientoitumiseen niin paljon aikaa, etten välttämättä ehdi toipua edellisestä tapauksesta.

Muutos ei tarkoita vastoinkäymistä, eikä se edellytä yllätystä. Muutos voi olla tarkoituksenmukainen ja kauan kaivattu. Se voi tuoda vastaanottajalleen lohtua ja turvaa – myös surua ja tuskaa. Erityisesti vihaan muutosta, jota en voi käsittää. Sellaista, mikä tuhoaa ja satuttaa tai ei selitä itseään.

Hankalinta muutoksessa on se, että se on universaalia ja pysäyttämätöntä. Maailma muuttuu ja niin myös sinä ja minä. Muutoksen tahti ei ole tasaista, eikä oikeudenmukaista, eikä se tule koskaan olemaan valmis. Mutta muutoksella voi myös vaikuttaa ja ennen kaikkea tehdä hyvää.

 

Pohdiskelevan sisääntuloni tarkoituksena oli välittää pinnassa olevia tuntemuksiani uuden tehtävän äärellä. Itäkynään on ikuistettu pala Täkyn yhteisöä ja se toimii läpileikkauksena menneeseen – miksei siis myös tulevaan? Ennen täysin paperinen, nyt blogipohjainen ja mahdollisesti tulevaisuudessa taas uusia sfäärejä saavuttava Itäkynä on minulle kunniatehtävä ja pyrin kohtelemaan sitä sen mukaisesti. Loppuun tiedoksianto, että Itäkynää hiotaan saavutettavammaksi siirtymällä kursivoinnista lihavoinnin käyttöön.

 

-aloitteleva Itäkynän päätoimittaja Senjo Strandman, joka on ihastunut yhdyssanatyyppiin kausivalokausi (itakyna@gmail.com)

PÄÄKIRJOITUS

Mihin me viimeksi jäimmekään? Ilmeisesti tyhjiin kuppiloihin, Zoom-luentoihin, asiakasrajoituksiin, rokotusjonoihin, turvaväleihin sekä epämääräisen konfliktin pelkoon. Niistä nyt on varmaan turha jatkaa sen enempää. Epäilin silloin myös hiukkasen hallitsevan päätäntäelimen valmiuksia poistaa jo melko kauan jatkuneet rajoitukset. Uusi (epä)normaali alkoi tuntua ehkä liikaakin jo normaalilta. Positiiviseksi yllätyksekseni olin kuitenkin väärässä, vaikka nimeltä mainitsemattomasta taudista voidaan olla yhä montaa mieltä. Vaikea on myös unohtaa sitä, kuinka kaukaiselta ja naurettavalta ajatukselta tuntui keskiaikaiseen mielenmaisemaan paremmin sopiva valtion laajentaminen

Missäs sitten olemme nyt? Ilmeisesti olemme nyt edenneet vaiheeseen, joissa noista enää muutama aiheuttaa päänvaivaa minunlaiselleni opiskelijalle. Tietyn tapahtuman jälkeen unohtuivat taudin aiheuttamat estot yhtä nopeasti kuin viimeviikkoisen tentin vastaukset. Toisinaan jossain käydessäni tuntuu kuin olisi palannut takaisin hyviin aikoihin ja viimeiset vuodet olisivat enemmän tai vähemman hävinneet kuin kuuluisa tuhka vähemmän kuuluisaan tuuleen. Onko tämä sitten hyvä vai huono juttu, taitaa riippua jokaisen lukijan subjektiivisesta näkökulmasta. Ikävästi nykyinen ajankohta kuitenkin muistuttaa itsestään vielä enimmäkseen välillisesti kaupan hinnoissa, tehtävien eräpäivissä sekä television uutisissa.

Mihinkäs olemme sitten menossa? Oman toiveeni mukaan ainakin entistä ehompaan ja vähemmän etäiseen vappuun, kesään, syksyyn, talveen ja lopulta nyt toivottavasti ainakin jouluun asti. Uusivuosikin voisi olla ihan mukavaa ajanvietettä taas. Ehkä sen suurempia en nyt ala tässä toivomaan. Itse en taas toivottavasti ole hetkeen menossa kovinkaan kauas tästä viileästä kylästä, koska toisinaan jopa ihan viihdyn täällä. Siitäkin huolimatta, että lähes jokainen mielenosoitus kulkee ikkunani alta ja pääsen myös kuuntelemaan kaunista huutoa ja ympäripyöreää mölinää tiettynä aikana yöstä. Kaikesta ikävästä ja vähemmän ikävästä huolimatta lopetan monologini erään roomalaisen runoilijan kyhäämään fraasiin, joka omasta mielestäni sopii hetkeen kuin hetkeen. Pidemmittä puheitta carpe diem.

- Vaappuvin terveisin Itäkynän päätoimittaja Mikko Heikkonen, joka kerran kiitti itsepalvelukassaa ja ilmoitti samalla, ettei tarvitse kuittia.

PÄÄKIRJOITUS

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Sellainen olo oli ainakin itselläni, kun keskellä yötä katsoin Suvantosillalta sumutaivaan läpi päässeiden rakettien pilkahduksia. Heikosta näkyvyydestä ja olotilasta sekä viileästä säästä huolimatta oli raketteja taivaalla yllättävän paljonkin. Tätäkin jokavuotista tapahtumaa kuitenkin varjosti yhä pieni, nimeltä mainitsematon, kulkutauti, joka selkeästi pakotti keksimään vaihtoehtoisia juhlimistapoja laittamalla kaikki ennestään tutut illanviettopaikat kiinni. Omatkin suunnitelmani muuttuivat yksin kotona istumisesta muiden luona istumiseen, vaikka niin ei alun perin pitänyt käydä.

 Vaikka vuosi taas vaihtui salakavalasti, tuntui, ettei mikään ollut muuttunut. Ravintoloissa eivät vieläkään paistaneet valot, liikunta koostui epätoivoisesta kotona jumppaamisesta eikä ketään tunnistanut maskien takaa. Piikeillä ja piikittömyydellä peloteltiin joka suunnasta ja tuntui, että kaikki tapaamiset piti tehdä jollain tavalla tai joltain piilossa. Itäkynästäkin oli lähellä tulla Etäkynä.

 Kuitenkin tarkemmin ajateltuna monikin asia oli muuttunut varsinkin omassa elämässäni. Esimerkiksi se, että ylipäätään kirjoitan tällaista tekstiä. Esimerkiksi se, että asun nykyään kylmässä Joensuussa ja saan yliopiston ruokalasta suhteellisen halpaa ruokaa. Tapasin myös kuukaudessa enemmän ihmisiä kuin varmaan moneen vuoteen yhteensä. Täytyy kyllä myöntää, että uusien ihmisten tapaaminen on yllättävän raskasta liian suurina annoksina. Varsinkin henkilölle, joka ei yleensä edes avaa asuntonsa verhoja. Joku viisaampi voisi sanoa, että pakolliset turvavälit jopa lähensivät ihmisiä. Toisista ne taas etäännyttivät entisestään.

 Nykytilanne alkaa kuitenkin näyttää jo taas vaihteeksi erilaiselta. Kuvainnollisesti voisi sanoa, että tulevaisuus näyttää menneisyydeltä; vuosi 2022 näyttää vuoden 2019 epävarmalta sisarukselta. Hallitus jopa uhkailee avaavansa yhteiskunnan takaisin entiseen loistoonsa, minkä uskon kyllä vasta, kun näen. On kuitenkin näistä ylipitkän poikkeusajan kehitelmistä ollut toisinaan iloakin. Hybridiluentojen ja tallenteiden keksijälle antaisin helposti vaikka Nobelin rauhanpalkinnon. Vanhan vapauden voi jo melkein haistaa. Se vain valitettavasti meinaa muuttua inhottavaksi löyhkäksi muun Euroopan tapahtumien takia. Toivottavasti kuitenkin tämä Itäkynän numero ja muut tulevat tapahtumat tuovat mieleen tuoksukynttilät eivätkä hajua, joka haisee tunkkaiselta nykyajalta. Toivottavasti jatkossakin rakettien valot pilkottavat sumutaivaan läpi. Ilotulitteet uutenavuotena siis. Ja mieluusti ihan Suomessa.

 

-Toivovin terveisin Itäkynän päätoimittaja Mikko Heikkonen, joka ihmettelee, miksi Blacklist saa yhä jatkua.

PÄÄKIRJOITUS

 

Näin on saatu tämä vuosi 2021 aika lailla purkkiin, ja on aika kiittää teitä kaikkia Itäkynään kirjoittaneita ja lukijakuntaa. Oli kyllä todella kivaa toimia Itäkynän päätoimittajana ja saada lukea aivan upeita tekstejä. Mahtuihan matkan varrelle vaikka mitä vuoristoradan käänteitä, mutta sanoisin, että matka oli antoisa. Tässä vuoden viimeisessä numerossa on laaja kattaus huippuja tekstejä ja innoittavaa sisältöä. Toivon, että lukijana viihdyt näiden tekstien parissa ja voit ammentaa niistä eväitä omaankin elämääsi. Mainitsen vielä erikoisnumeron 2021 voittajakuvasta, joka on Seglan huikeista näkymistä. Kuvaajana toimi Greta Sandgren.  

                                                                  Kuva: Greta Sandgren

Hyvää joulua ja loistokasta uutta vuotta toivotellen

Kristiina

PÄÄKIRJOITUS

Nyt kello on 1.35, ja kirjoitin tuossa juuri Länsimaisen kirjallisuuden esseetä. Siitä tulee melko mielenkiintoinen, sillä Antiikki ei näköjään olekaan sellainen osa-alue, josta tietäisin paljon, mutta mikäs tässä on ollessa. Ehkä voisin välillä yrittää valmistella asioita ajoissa, enkä jättää kaikkea aina viime tippaan. Ehkä joskus teen niin.  

Mutta mennäänhän asiaan… jälleen kerran Itäkynässä on aivan mahtavia tekstejä ja lisäksi kuvakisa. Tästä numerosta voit siis löytää puheenjohtajan terveiset, tekstiviestipalstan, kaksi henkilökunnan ystäväkirjan sivua, opettajien hauskoja lausahduksia, lemmikkipalstan, jutun Osmar-gaalasta 2021, Täkyn vappu-gallupin, kuvakisan ja Täkyn summer bucket listin (kerro, jos kirjoitin ton väärin). 

Huom! Tässä numerossa on tekstiä sen verran, että se on jaottunut kahdelle sivulle, voit toki lukea Itäkynää yläpalkin linkkejä apuna käyttäen. 

Lisäksi Täkyn sähköpostilistalla on Itäkynästä tiedottavassa sähköpostissa liitteenä mahtava runo, joka on luotu käyttämällä Itäkynässä aikaisemmin julkaistuja runoja.  

Kiitos kaikille kirjoittajille ja ihanaa vappua jokaiselle!    

Terkuin Kristiina

Ps. Kaija-mummini sanoin "Älä mieti huonoa eilistä, vaan hyvää huomista <3”. 

Kuva: Seurakoira Lumi Janhunen

PÄÄKIRJOITUS

Tässä kirjoittelee Itäkynän uusi päätoimittaja Kristiina. Olen suoraan sanoen todella jännittynyt siitä, että onnistuiko tämä vuoden ensimmäinen numero. En ole lainkaan huolissani lehden sisällöstä, mutta omat tekniset taitoni luovat ajoittain haasteita. Toisaalta uskon elämän olevan oppimismatka ja toivon, että Itäkynän parissa pääsen kehittämään itseäni parempaan suuntaan. Olen todella kiitollinen kaikille, jotka olivat mukana tämän numeron luomisessa. Kirjoittajat tekivät hienoa ja arvokasta työtä, jonka hedelmistä voimme nauttia tämän julkaisun sivuilla.

Tästä ensimmäisestä numerosta löytyy puheenjohtajan terveiset, innoittavia kertomuksia vahvoista naisista, kiinnostavia kirja-arvosteluja, juttu teatterin kohtaamista haasteista korona-aikaan, runoja sekä tekstiviestipalsta. Uutena palstana lehdestä löytyy henkilökunnan ystäväkirja, jossa päästään tutustumaan Itä-Suomen yliopiston henkilökuntaan kurssien ja opintotuokioiden ulkopuolella.

Itse löysin paljon innoittavia näkökulmia rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta tämän Itäkynän sivuilta. Toivotan myös sinulle tällaisia oivaltavia ja mukavia lukuhetkiä!

Lopetan tämän sepostukseni Maija-mummoni lausahdukseen ”Elä hättäile”.

Terveisin Kristiina       

PÄÄKIRJOITUS

Onneksi vuosi 2020 lähestyy loppuaan. Toivoisin voivani siirtyä uuteen vuoteen ilman suuria odotuksia, mutta voi olla, että 31. joulukuuta toivotan vuoden 2021 naiivisti tervetulleeksi. Kuka ikinä silloin seurassani onkaan, saa ravistella minua elämän karuilla realiteeteilla.

Yksi sana on putkahdellut niin pääkirjoituksissani kuin vuoden sanallisessa ilmaisussa yleisesti: korona. VOIVID-19, joka pilasi opiskelijoilta vapun ja kesältä festarit. Puhun varmasti monen puolesta sanoessani, että hallitus on tehnyt hyviä linjauksia pitkin vuotta, vaikka kulttuurialan tapahtumien rajoittaminen 20:een henkeen oli eritysesti Black Friday -hässäkän aikaan erittäin kyseenalaista. Jos tämä säätö puolestaan yliopistoelämässä on jotain opettanut, niin ainakin ennakkoluulottomuutta kaikessa etäilyssään. Pari viikonloppua takaperin fennistit pääsivät matkaamaan Osman ympäri (lähes) 80:ssä tunnissa ensimmäistä kertaa etäyhteyksin, ja joulukuun alussa Täky juhlisti pikkujoulujaan samalla lailla Zoomin välityksellä. Onneksi tällaisia järjestetään!

Ennen joululoman lepoa on hyvä hetki vilkaista vuoden viimeisen Itäkynän tarjontaa. Toimituksen kesken olemme esimerkiksi koonneet marraskuisen kirjallisuuspiirin lukuvinkit omaksi jutukseen. Lisäksi luettavana on täkyläisten sivuainekokemuksia, vinkkejä ekologisempaan arkeen, runoja sekä aikuisten faabeli kissasta. Vaikka itse sen sanonkin, numerossa on sopivassa tasapainossa sekä "virallisempaa" että kaunokirjallisempaa luettavaa. Iiiso kiitos kaikille kirjoittajille ja kuvaajille, kanssanne on ollut ilo työstää ainejärjestölehteä! Lopuksi haluan myös toivottaa rauhallista joulunaikaa jokaiselle lukijalle, vaikken massiivinen jouluintoilija olekaan. Toivottavasti kenenkään joulukuusi ei kaadu, eikä perheriitoja synny! 

Glöginhuuruisin terveisin väistyvä päätoimittaja Karoliina

PÄÄKIRJOITUS

Syysarjen alkaessa oli aika taas palata tuon ärsyttävän kuuluisan ”sorvin” ääreen, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Omalla kohdallani se on pitänyt sisällään sivuaineopintojen loppuun suorittamista sekä graduprosessin jatkamista vaihtelevin lopputuloksin. Tällä haavaa tunnustan olleeni varsin saamaton molempien suhteen ja voisin sysätä tekemättömyystilanteeni vastuun vaikka harmaan sään piikkiin, mutten soimaa itseäni sen enempää tässä pääkirjoituksessa taikka oikeassa elämässä. Vaikka välillä onkin niin hankalaa olla itselleen armollinen.

Tätä tekstiä kirjoittaessani pälyilen toistuvasti ulos. Syksy on riisuuntunut ja tilalle on satanut ensilumi, joka varmasti sulaa silmänräpäyksessä pois. Alkusyksy kului niin nopeasti, että haluaisin puhua siitä hieman. Saimmehan usean innokkaan täkyläisen voimin Itäkynän kolmannen erikoisnumeron tehdyksi. Yksien kansien väliin mahtui monta hienoa kirjoitusta yhteisöllisyydestä, joka oli lehden kokoava teema. Tekstit, kuvat, visuaalinen ilme – kaikki oli kohdallaan, vaikka jälkikäteen erinäisiä lyöntivirheitä löytyikin. Olen vaalinut kyseistä tuotosta ja toivonut, että sen tekemisen into jatkuisi vielä blogin puolelle.

Siksi tähän numeroon täkyläiset ovat kirjoittaneet heitä kiinnostavista asioista, esimerkiksi uusien opiskelijoiden myötä täkyläisten lemmikit saa toivotun jatko-osansa. Lisäksi olemme saaneet erikoishaastattelun taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestöltä TAKUlta, erikoismerkkien kirjoittamiseen laaditun tarkan opastuksen sekä runoja täkyläisten pöytälaatikoista. Luettavaksi löytyy myös ajanhermoon osuva kirja-arvio Antti Holman uutuusromaanista Kaikki elämästä(ni), muistutus joutenolon tärkeydestä ja tietenkin Täkyn tekstiviestipalstaa, jossa Huonot elämänohjeet ry vastaa polttavimpiin huolenaiheisiin. Tässä numerossa on mukana myös paljon laadukkaita kuvia, joista Itäkynän toimitus iloitsee valtavasti!

Inspiroivia lukuhetkiä toivottaa 
päätoimittaja Karoliina muuttolaatikoiden keskeltä

PÄÄKIRJOITUS

Lyö totaalisen tyhjää. Ei yhtään oivaltavaa ideaa tai pikkunokkelaa lausetta. En suoraan sanottuna jaksaisi kirjoittaa tätä pääkirjoitusta, mutta on pakko. Mistä johtuu, että kirjoittamisesta nauttiva humanistihempukka voi eltaantua harrastukseen näin pahasti?

Se ei ainakaan liity siihen, että olisin kirjoittanut viime aikoina jotenkin tavallista enemmän. Toki gradu on ollut työn alla koko kevään, mutta en ole sitäkään todellisuudessa sivutolkulla ahertanut. Noppia siitä ei ihan heti ole tiedossa – sen sijaan kaikki olennaiset esseepaketit odottavat aloittamista. Olen kuitenkin jo useamman kerran joutunut toteamaan, ettei kirjoittaminen oikein luonnistu. Lienee siis varsin yleistä, että ”koronteenin” aikana laiskottaa aivan urakalla.

Tällaisten kelojen vuoksi tämänkertainen Itäkynä liittyy jaksamiseen. Tiedän, ettei numeron lukeminen voisi mitenkään korvata yhdessä oloa ystävien kanssa, kunnon bileitä taikka vapautta matkustaa. Vaikka lähikontakti puuttuu, voimme silti toimia yhdessä – ja sillä periaatteella tämäkin Itäkynä on saatu ajoiksi, vaikka se kornilta kuulostaa. Muun muassa tällä periaatteella olemme koonneet Itäkynän toimituksen karanteenisuosikit, joista joku voi halutessaan inspiroitua. Sen lisäksi luettavananne on vähän lisää kirjoittamisen tuskaa, vinkkejä pandemia-ahdistuksen taltuttamiseen, ajankohtainen haastattelu etäopeharkkalaisista sekä erään fuksimme kokemus tämän vuoden etävapusta. Numero pitää sisällään myös pj-Roosun keväiset tervehdykset, tekstiviestipalstan ja Kansa saaristossa -novellin jatko-osan.

Olen itse tajunnut tänä aikana jotain olennaista jaksamiseen liittyen: vaikka kuinka sellainen hipsterihkö "plant mom -estetiikka" minua puhutteleekin, en itse ole sellainen. Luulen nimittäin tappaneeni yhden huonekasvini poikkeusolojen aikana, eikä minulla ole aikomustakaan parantaa huolenpitoani sitä kohtaan. En vain jaksa ylimääräistä yrittämistä, en juuri nyt. Ehkä kumppanini pelastaa sen vielä.

Ei kun ihan oikeasti: tsemppiä ja jaksamista jokaiselle kanssatäkyläiselle! Kyllä tämä vielä helpottaa.
Terveisin toiveikas päätoimittajanne Karoliina

PÄÄKIRJOITUS

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Koronavirus jyllää uhkaavana maailmanlaajuisesti, ja nyt on Suomikin ottanut varotoimet käyttöön. Poikkeustila on julistettu: hallitus kielsi aiemmin kokonaan yli 500 hengen tapahtumat, myöhemmin myös yli 10 hengen tapaamisia pyydettiin rajoittamaan. Sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot ovat kokonaan siirtyneet etäopetukseen, tiloja on suljettu ja harkkoja peruttu. Enää ei pääse edes yliopiston ruokalaan syömään ja tuulettamaan kirjantunkkaisia ajatuksiaan. On karanteenin aika.

Odotin kevään luentokursseja innolla. Täkyn hallituksen Instagram my day -vuorossani kerroin, että neljännen vuoden kirjallisuuden opiskelijana suurin osa opinnoistani on muutenkin kirjatenttejä, jolloin kontaktiopetus olisi tullut mielenvireyttä ajatellen tarpeeseen. Kuitenkin kaikki on nyt peruttu. Täkyläisillekin rakas Osma peruttiin tältä keväältä, samoin vappu. Joensuun Osmalandia olisi tuonut elämään hupia, mutta sen peruuntuminen ei kuitenkaan epää kaikkea nautintoa elämästä, eihän? Tämän vuoksi olemme Itäkynän toimituksessa jättäneet numeron teemaksi huvin, jopa kaikessa itseironiassaan.

Tämänkertaisessa Itäkynässä luettavananne on karanteenihuveja, hartaasti toivottu juttu täkyläisten lemmikeistä suloisine kuvineen, uskomaton kertomus kadonneesta pyörästä ja sen löytymisestä sekä novelli, jonka koukuttavaa jatkoa on luvassa tulevissa numeroissa. Pääkirjoitukseni lisäksi puheenjohtajan tervehdys ja tekstiviestipalsta kulkevat mukana jo vakiokalusteina. Erittäin suotavaa on myös vilkaista kuvapainotteinen juttu Täkyn ystävänpäiväständin runoista. Onhan niistä jo kulunut aikaa, mutta ne osuvat hämmentävän tarkasti ajan hermoon. Näinä hetkinä kaikki pienetkin ilot tulevat tarpeeseen: itse olin suorastaan pakahtua, kun keskiviikkoiltana 18.3. Sanna ”Litku” Klemetti soitti Instagram-livessään Angelica-biisin ensimmäistä kertaa vuosiin. Keikka oli muutenkin täydellinen kokonaisuus, intiimi ja mukaansatempaava. Nyt jos koskaan kannattaa olla kiitollinen somesta. 

Toivottavasti viihdytte numeron parissa. Pidetään toisistamme huolta eli vältetään turhaa käyskentelyä ja pestään, hitto soikoon, niitä käsiä! 

Saippuaisin terveisin päätoimittajanne Karoliina, joka viimein katsoi Game of Thronesin

LUKUVUOSI LOPUSSA

Ensimmäinen lukuvuoteni yliopistossa lähestyy loppuaan. Fuksivuoteni on ollut mahtava. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja lukuisista tapahtumista on jäänyt paljon hauskoja muistoja. Opinnotkin ovat sujuneet sivussa suhteellisen mukavasti.

Kevät on ollut kiireinen. Täky on monien muiden tapahtumien lisäksi järjestänyt vuosijuhlia ja kokoustanut ahkerasti. Kiireestä huolimatta kaikki on sujunut mallikkaasti. Vuosijuhlat olivat mieleenpainuvat ja sitseistä muistikuvat ovat hieman sekalaisia, mikä tarkoittaa sitä, että nekin ovat onnistuneet täydellisesti.

Muutaman tentin jälkeen minua odottaa pari päivää vapaata ennen kesätöiden alkua. Kesä on ihmisen parasta aikaa, mutta lukuvuosi oli niin mahtava, että tuskin maltan odottaa syksyä. Itäkynä toivottaa hyvää kesää kaikille lukijoilleen!

Teksti: Kasper Kärkkäinen

KEVÄTTÄ ODOTELLESSA

Pakkanen puree Joensuussa. Ulkona jäätyy, sisällä on kylmä ja luennoilla väsyttää. Koulumatkani polkupyörällä Taka-Noljakasta yliopistolle tuntuu joka kerta yhä hyytävämmältä. Kevätlukukausi on siitä huolimatta lähtenyt vauhdilla käyntiin. Tentit tulevat ja menevät, osa kursseista menee läpi ja osa taas ei. Opiskelu on joka tapauksessa kivaa.

Täkyn uusi hallitus aloitti toimikautensa tammikuussa. Tuleva kevät on tärkeä Täkylle, sillä ainejärjestömme täyttää 45 vuotta. Hallitus onkin kiireinen vuosijuhlien valmisteluiden vuoksi. Vuosijuhlien lisäksi täkyläiset seikkailevat keväällä Osmassa ja juhlivat tietenkin vappua. 

Toimin Täkyn hallituksessa Itäkynä-vastaavana tämän vuoden. Vuosijuhlien, Osman ja vapun kommelluksista kerromme blogissamme. Lisäksi luvassa on paljon muuta viihdyttävää tekstiä. Mikäli sinulla on aihe, josta haluaisit kertoa Itäkynässä, ota rohkeasti yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen itakyna[at]taky.fi

Teksti: Kasper Kärkkäinen