14.–15.4.
VVV
Vappuviikkoihin
liittyy monenlaisia toinen toistaan kuluttavampia tapahtumia. Jotkin tapahtumat
kuluttavat niin äänihuulia, rahaa kuin jaksamistakin, ja juuri tällainen
tapahtuma oli Epsilon ry:n järjestämä VappuViinatVirosta 14.–15. huhtikuuta.
Risteilylle
lähdettiin tuttuun tapaan sunnuntaiaamuna busseilla Vesikon pihasta. Matkan aikana
bussivastaavat järjestivät ohjelmaa ja tunnelma oli katossa. Kahden pysähdyksen
taktiikalla selvisimme yllättävänkin sujuvasti laivalle. (Pysähdyspaikoilla ei
muuten ollut automaatteja, joista olisi voinut ostaa kolikoilla kaikenlaista
turhaa. Ikävä tunnelma.)
Laivalle kotiuduttuamme (hyttiydyttyämme?) pääsimme saman tien syömään buffetiin. Hyvin tavallinen laivabuffa sisälsi ruokien lisäksi myös hanajuomia, joita nautittiin kohtuudella. Ruoan jälkeen itse risteilyilottelu pääsi alkamaan. Tärkeimpänä tehtävänä oli suorittaa ja ennen kaikkea voittaa järjestäjien kehittämä risteilybingo, joten suorittamisen taka-ajatus ei koskaan päässyt karkaamaan kauas huolimatta kaikenlaisesta menemisestä ja tekemisestä.
Itse
risteily-yöstä on hieman haastavaa raportoida. (Tämä ei johdu mistään tietystä yksittäisestä
syystä, vaan on monen asian summa.) Bingotehtäviä kuitenkin suoritettiin erinomaisella
intensiteetillä ja Gambina-kokous pidettiin hytissä. Sinisten
haalareiden määrä oli kehuttavan suuri. Vaikka osa olikin medianomeja, oli helppoa
erottaa medianomit täkyläisistä: jos sinihaalarisen sanavarastoon kuului
muitakin sanoja kuin munat ja pallit, kyseessä oli suurella todennäköisyydellä
täkyläinen.
Itse
löysin itseni risteilyn aikana ainakin kannelta smokouksesta (kuin
Gambina-kokous, mutta tupakoiden?), makaamasta käytävällä parin yhtäaikaisen
arviointivirheen seurauksena, Dirlandaa-letkasta ja juoksemasta enemmän kuin
olen juossut viimeisen vuoden aikana yhteensä.
Risteilyn
maanantaiaamu valkeni toisille rapeampana kuin toisille, mutta oma
hyttiporukkani suuntasi urheasti kohti matkan pääkohdetta: SuperAlkoa. Tälläkin
matkalla ehti sattua ja tapahtua vaikka ja mitä liittyen toimimattomiin
kortteihin, Vergiin (siihen kammottavaan juomaan) ja katukaivoihin. Lopulta
koko konkkaronkka pääsi takaisin laivalle älyttömien kantamuksiensa kanssa.
Takaisin
risteillessä tunnelma oli yhä yllättävän katossa väsymyksestä huolimatta. Oma kakkossuosikkini
oli ehdottomasti bingo, jossa olisi voinut voittaa rahaa. En voittanut. Ykkössuosikiksi
nousikin hetki, jossa bingovoitto tuli: joukkueemme VVV 2024:n bingon voittajat
voitti risteilybingon!
Matka
laivasta bussiin oli omanlaisensa kärsimysten tie, mutta onneksi bussissa pääsi
rauhoittumaan ja lepäämään mukavasti koko loppureissun ajaksi. Tai olisi voinut
päästä, jos kaikki ei vain olisi ollut valvomisen ja stressin yhteisseurauksena
maailman hauskinta tuntikausia putkeen. Toivottavasti halukkaat pääsivät silti
lepäämään.
Lohdutukseksi
kaikille tilanteen uhreille voin kertoa, että ääneni ei vieläkään ole
ennallaan.
Teksti:
Pinja Kuntola
Kuva:
Sanna Taihomaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti