MENNEITÄ TAPAHTUMIA

14.–15.4. VVV

Vappuviikkoihin liittyy monenlaisia toinen toistaan kuluttavampia tapahtumia. Jotkin tapahtumat kuluttavat niin äänihuulia, rahaa kuin jaksamistakin, ja juuri tällainen tapahtuma oli Epsilon ry:n järjestämä VappuViinatVirosta 14.–15. huhtikuuta.

 

Risteilylle lähdettiin tuttuun tapaan sunnuntaiaamuna busseilla Vesikon pihasta. Matkan aikana bussivastaavat järjestivät ohjelmaa ja tunnelma oli katossa. Kahden pysähdyksen taktiikalla selvisimme yllättävänkin sujuvasti laivalle. (Pysähdyspaikoilla ei muuten ollut automaatteja, joista olisi voinut ostaa kolikoilla kaikenlaista turhaa. Ikävä tunnelma.)

 

Laivalle kotiuduttuamme (hyttiydyttyämme?) pääsimme saman tien syömään buffetiin. Hyvin tavallinen laivabuffa sisälsi ruokien lisäksi myös hanajuomia, joita nautittiin kohtuudella. Ruoan jälkeen itse risteilyilottelu pääsi alkamaan. Tärkeimpänä tehtävänä oli suorittaa ja ennen kaikkea voittaa järjestäjien kehittämä risteilybingo, joten suorittamisen taka-ajatus ei koskaan päässyt karkaamaan kauas huolimatta kaikenlaisesta menemisestä ja tekemisestä.

Itse risteily-yöstä on hieman haastavaa raportoida. (Tämä ei johdu mistään tietystä yksittäisestä syystä, vaan on monen asian summa.) Bingotehtäviä kuitenkin suoritettiin erinomaisella intensiteetillä ja Gambina-kokous pidettiin hytissä. Sinisten haalareiden määrä oli kehuttavan suuri. Vaikka osa olikin medianomeja, oli helppoa erottaa medianomit täkyläisistä: jos sinihaalarisen sanavarastoon kuului muitakin sanoja kuin munat ja pallit, kyseessä oli suurella todennäköisyydellä täkyläinen.

 

Itse löysin itseni risteilyn aikana ainakin kannelta smokouksesta (kuin Gambina-kokous, mutta tupakoiden?), makaamasta käytävällä parin yhtäaikaisen arviointivirheen seurauksena, Dirlandaa-letkasta ja juoksemasta enemmän kuin olen juossut viimeisen vuoden aikana yhteensä.    

 

Risteilyn maanantaiaamu valkeni toisille rapeampana kuin toisille, mutta oma hyttiporukkani suuntasi urheasti kohti matkan pääkohdetta: SuperAlkoa. Tälläkin matkalla ehti sattua ja tapahtua vaikka ja mitä liittyen toimimattomiin kortteihin, Vergiin (siihen kammottavaan juomaan) ja katukaivoihin. Lopulta koko konkkaronkka pääsi takaisin laivalle älyttömien kantamuksiensa kanssa.

 

Takaisin risteillessä tunnelma oli yhä yllättävän katossa väsymyksestä huolimatta. Oma kakkossuosikkini oli ehdottomasti bingo, jossa olisi voinut voittaa rahaa. En voittanut. Ykkössuosikiksi nousikin hetki, jossa bingovoitto tuli: joukkueemme VVV 2024:n bingon voittajat voitti risteilybingon!

 

Matka laivasta bussiin oli omanlaisensa kärsimysten tie, mutta onneksi bussissa pääsi rauhoittumaan ja lepäämään mukavasti koko loppureissun ajaksi. Tai olisi voinut päästä, jos kaikki ei vain olisi ollut valvomisen ja stressin yhteisseurauksena maailman hauskinta tuntikausia putkeen. Toivottavasti halukkaat pääsivät silti lepäämään.

 

Lohdutukseksi kaikille tilanteen uhreille voin kertoa, että ääneni ei vieläkään ole ennallaan.

 

Teksti: Pinja Kuntola

Kuva: Sanna Taihomaa