TEHDÄÄN SE HELPOKSI – ERIKOISMERKKIEN KIRJOITTAMINEN TIETOKONEELLA

Tietokoneella kirjoitettaessa tarvitaan välillä merkkejä, joiden tuottaminen voi aiheuttaa päänvaivaa. Tällaisia erikoismerkkejä ovat esimerkiksi ajatusviiva – ja asteen merkki °. Käsin kirjoitettaessa on tietenkin helppo vain piirtää vaaditunlainen merkki, esimerkiksi ajatusviivan kohdalla vetää pitempi viiva. Tietokoneella ei voi tehdä niin, ja siksi moni saattaa kokea oikeiden merkkien käytön hankalaksi tai jopa turhaksi, vaikka tietäisikin, että näillä merkeillä on omat, normitetut käyttötarkoituksensa.

Erikoismerkkien kirjoittamiseen on monia tapoja. Voi käyttää Lisää merkki -toimintoa, käydä kopioimassa merkin webistä tai näppäillä jokaisella merkillä olevan yksilöllisen koodin (Alt-koodi). Kaikki nämä tavat ovat kuitenkin vaivalloisia, ja Lisää merkki -toimintokin on vain toimisto-ohjelmissa. Eikö olisikin helpompaa pystyä kirjoittamaan merkit suoraan näppäimistöltä ja missä tahansa ohjelmassa tai tekstikentässä samaan tapaan kuin tavallisetkin kirjaimet, numerot ja välimerkit? Tämä on mahdollista käyttämällä oletusnäppäimistöasettelusta poikkeavaa, paranneltua näppäimistöasettelua.

Tässä kohtaa moni varmaan kysyy, mikä on näppäimistöasettelu, joten selitetäänpä se. Näppäimistöasettelu tarkoittaa merkkien järjestystä näppäimistöllä eli sitä, mitä merkkejä tietokoneen mikäkin näppäin tuottaa. Latinalaisia aakkosia käytettäessä aivan ylivoimaisesti yleisin on kaikille tuttu QWERTY-asettelu, joka lukijallakin lienee tietokoneellaan käytössä. Sen, minkä merkin tietokoneen mikin näppäin sitä painettaessa tuottaa, määrittää pieni ohjelma, näppäimistöajuri. Esimerkiksi kun QWERTY-asettelussa painetaan välittömästi Caps Lockin oikealla puolella olevaa näppäintä, ajuri määrittää, että näyttöpäätteelle piirretään ”a”. Eli se, mitä näppäimissä fyysisesti lukee (= kaiverrukset), on vain ikään kuin ohje käyttäjälle eikä vaikuta siihen, mitä näppäimet lopulta tekevät. Jokainen voi asentaa esimerkiksi kyrillisen asettelun ja kirjoittaa venäjää ihan samalla fyysisellä näppäimistöllä.

Uusi, kattavampi näppäimistöasettelu

Suomalainen monikielinen näppäimistö on skandinaavisesta (ä:n ja ö:n sisältävästä) QWERTY-asettelusta laajennettu versio, johon on lisätty suomen kielen normien mukaisia välimerkkejä, kuten ajatusviiva. Sen suunnitteluperiaatteena on ollut, että ei muuteta mitään olemassa olevaa, eli kaikki uudet toiminnot ovat lisäyksiä vanhojen rinnalle. Koska asettelussa on mielestäni joitakin puutteita, laadin sen pohjalta uuden asettelun, joka sopii erityisesti fennistiikan tarpeisiin. Tein siihen useita lisäyksiä ja myös muutaman harkitun muutoksen. Nimesin asettelun Fennistin näppäimistöasetteluksi.

Asettelussa erikoismerkkejä kirjoitetaan erilaisin näppäinkomennoin eli -yhdistelmin ja lisäykset on tehty paikkoihin, jotka ovat aiemmin olleet tyhjiä. Näin ollen suurimmassa osassa komennoista on mukana AltGr-näppäin, jolla kirjoitetaan ns. kolmannen tason merkkejä, esimerkiksi @ tunnetusti kirjoitetaan painamalla AltGr 2. Seuraavaan taulukkoon olen koonnut tärpeiksi Fennistin asettelun keskeisimmät uudet merkit verrattuna perusskandinaaviseen. Tummennetut ovat suomalaiseen monikieliseen asetteluun tekemiäni lisäyksiä, eikä niitä siksi ole mainittu sen kattavammassa kuvauksessa, josta voi lukea lisää merkeistä, joita asettelulla saa tuotettua. Monikieliseen verrattuna olen lisännyt myös koko joukon loogisia operaattoreita, mutta tilan säästämiseksi en listaa niitä tässä. Lainaus- ja heittomerkin taas sijoitin suoraan vastaavien suorien merkkien paikalle kirjoittamisen sujuvoittamiseksi. Niiden ja ∅-merkin lisäksi muita muutoksia ei ole, joten näppäimistöllä voi kirjoittaa aivan niin kuin tavallisella asettelullakin.

Asettelun käyttöönotto

Fennistin näppäimistöasettelu on ladattavissa pakattuna kansiona täältä. Lataamisen jälkeen se täytyy vielä asentaa ja ottaa käyttöön. Asennukseen on kuvallinen ohje. Se on tehty Windows 7:ään, mutta asennus toimii samalla tavalla myös Windows 10:ssä, vaikka ikkunat näyttävät erilaisilta. Microsoft Defender SmartScreen tai muu virustorjuntaohjelmisto saattaa asennuksessa herjata, koska tiedosto on tuntematon, mutta varoituksen voi huoletta ohittaa: näppäimistöajuri on täysin turvallinen. Jos asettelu ei tule asentamisen jälkeen suoraan käyttöön, saa sen päälle Windows 10:ssä seuraavasti: Asetukset → Aika ja kieli → Kieli → Ensisijaiset kielet ‑kohdasta painike, jossa lukee ”sovelluksen oletuskieli” ym. → Asetukset → Lisää näppäimistö → listasta valitaan Fennistin näppäimistö. Tämän lisäksi voi asettaa asettelun olevan aina ensisijainen eli käytössä, kun tietokoneen käynnistää: Kieli-valikosta Valitse syöttötapa, jota käytetään aina oletuksena → Oletuskirjoitustavan ohitus.

Valitettavasti kaikki fontit eivät tue kaikkia erikoismerkkejä. Esimerkiksi kun kirjoittaa ∅-merkin Times New Romanilla, Word vaihtaa fontiksi Cambria Mathin, koska Times New Romanissa ei ∅-merkkiä ole. Tilanteen voi ratkaista sillä, että vaihtaa merkin jälkeen fontin takaisin alkuperäiseen ja  kirjoittaa täten erikoismerkkiä tukevalla fontilla vain kyseisen merkin. Kuitenkin suurinta osaa tässä esitellyistä merkeistä, kuten ajatusviivaa, tukevat kaikki yleisimmin käytettävät fontit.

Apua, en ole Windows-käyttäjä!

Tässä jutussa esitelty näppäimistöasettelu toimii vain Windowsilla, mutta Maceillä tilanne on onneksi oletuksena Windowsia parempi. Esimerkiksi ajatusviivan saa painamalla Alt viiva.

Puhelimille taas on pilvin pimein eri näppäimistösovelluksia, ja niissä toiminnot vaihtelevat, mutta yleisimmillä sovelluksilla erikoismerkkejä saa painamalla siihen liittyvää näppäintä pitkään. Esimerkiksi Androidissa yleisellä Gboardilla ja iPhonen näppäimistöllä ajatusviivan saa painamalla pitkään yhdysmerkkiä. Tutustu rohkeasti laitteesi ominaisuuksiin!

Lähde ja lisätietoa

Jukka K. Korpela: Merkkien kirjoittamisen ohjeita
Ongelmia käyttöönotossa tai muuta kysyttävää? Kirjoittajaan saa ottaa yhteyttä sähköpostilla villmaki@student.uef.fi tai vaikka yksityisviestillä WhatsAppissa.

Teksti ja kuva: Ville Mäki

TÄKYLÄISTEN LEMMIKIT, OSA II

Haluatko uusia eläinystäviä? Kiinnostaako sinua, millaisia lemmikkejä muiden täkyläisten kotona asustaa? Täkyläisten lemmikkien esittelyt jatkuvat ja tässä osassa pääsemme tutustumaan Lumiin, Jadeen, Masaan ja Vipiin! Ensimmäinen osa on luettavissa täällä. Mikäli haluat esitellä oman lemmikkisi kaikille täkyläisille, ota yhteyttä jutun kirjoittajiin, sillä esittelyjä tehdään lisää.

Nimi: Lumi

Omistaja: Kristiina (1. vuosikurssi)

Ikä: 7 v

Rotu/laji: Kääpiösnautseri

Suosikkitekeminen: Mökillä sorsien jahtaaminen, vaikka ei saakaan niitä ikinä kiinni

Inhokkitekeminen: Kynsien leikkaaminen

Lempiruoka: Kaikki kotiruoka, ei haluaisi syödä omia raksuja

Lempilelu: Hirvipehmolelu

Lumi asuu Mikkelissä, mutta käy Kristiinan luona Joensuussa. Lumi on jäänyt kooltaan melko pieneksi, sillä se oli 8 pennun pentueesta, josta kaikki jäivät kuitenkin henkiin. Luonteeltaan Lumi on rauhallinen, viisas ja ihana, mutta ei kauheasti pidä lapsista ja on aika mustasukkainen. Sillä on kuitenkin muutama hyvä koirakaveri. Lumi elelee kotikoirana ja nauttii, kun saa olla mökillä vapaana jahtaamassa sorsia. Lumissa parasta on pyyteetön rakkaus: se aistii todella hyvin tunnetiloja ja pyrkii aina auttamaan. Lumin erityistaitona ja vahvuutena on sen ymmärtäväisyys ja herkkyys. Lumi ei tykkää uida. Hauska muisto Lumista on se, että pentuna se kävi hotkaisemassa parissa sekunnissa kokonaisen leivän, joka oli jätetty hetkeksi vartioimatta, ja yritti sen jälkeen esittää täysin viatonta. Lumi kuitenkin oppi tempauksestaan, ettei moinen käytös ole sopivaa. 

Nimi: Jade

Omistaja: Miro (3. vuosikurssi)

Ikä: 4 kk

Rotu/laji: Maatiaiskissa

Suosikkitekeminen: Ehdottomasti syöminen, minkä tahansa syöminen

Inhokkitekeminen: Vessassa käyminen, koska se on sellainen pakollinen paha

Lempiruoka: Ruoka

Lempilelu: Kaikki kynsiin tarttuvat lelut. Jade ei osaa irrottaa lelua kynsistä, joten se taistelee leluja vastaan

Jade on hurjapää crackhead, rämäpäiden rämäpää. Jade saattaa hyppiä selkään varoittamatta. Jade tykkää hakeutua lämpöön ja viihtyy usein Miron pöydällä olevan lampun lähellä, koska se lämpenee. Jade tykkää olla sylissä ja painia Miron toisen kissan, Aavan, kanssa. Aava oli aluksi vähän loukkaantunut uudesta tulokkaasta, mutta nykyään ne ovat Jaden kanssa hyviä ystäviä. Jadessa parasta on se, että se on niin reipas ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa eikä siitä tarvitse olla huolissaan. Jade on hyvin ketterä ja osaa tasapainoilla taitavasti. Jade on hyvin mukavuudenhaluinen ja käyttää mielellään Aavalle hankittua oikein pehmeää petiä, joka ei Aavalle kelvannut. Välillä kuitenkin mikä tahansa käy nukkumapaikaksi: kerran Jade oli nukahtanut mikrokuvun sisään. Jade jopa syö Lahdessa käydessään Miron perheen koiran ruokaa, ja koska koira on nirso, niin se ei heti syö omaa ruokaansa. Sen takia koiranruoka nostettiin keittiön tiskipöydälle, ja Jade kierteli ympäri keittiötä etsiessään reittiä ylös tasolle. Lopulta Jade keksi hypätä roskiksen kautta pöydälle. Se on siis varsin nokkela ja keksii aina uusia reittejä, joiden kautta se pääsee pöydälle.

Nimi: Masa eli ”Matto-Masa”

Omistaja: Jankta (1. vuosikurssi)

Ikä: Suunnilleen 10 v

Rotu/laji: Maatiaiskisu

Suosikkitekeminen: Parasta on repiä matot rikki

Inhokkitekeminen: Kylpeminen ja tassujen peseminen

Lempiruoka: Joulukinkku ja tippaleipä

Lempilelu: Matot, laturin johto

Masa on arka uusien ihmisten kanssa, mutta hellyydenkipeä omistajan kanssa. Se on luonteeltaan myös tosi utelias ja syö kaikki kärpäset, jotka vain löytää. Masan erityistaitona on ovien avaaminen. Masassa parasta on se, kun omistajan tehdessä koulujuttuja se tulee seuraamaan olan takaa ja yrittää esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Masalla oli kerran pissaongelmia, ja se piti viedä eläinlääkäriin, vaikka se vihaakin autossa olemista. Masa oli koko automatkan Janktan sylissä. Masa on Instagram-influensseri, ja sitä voi seurata Instagramissa @mattomasa. Masa on kerran tuhonnut erään maton kokonaan yhteistyössä kanin kanssa. Masalla on myös tapana repiä Janktan patjaa, jos hän ei herää ajoissa antamaan ruokaa. Tämä on pelastanut Janktan muutaman kerran koulusta myöhästymiseltä.

Nimi: Vipi             

Omistaja: Sini (1. vuosikurssi)

Ikä: 1 ½ vuotta

Rotu/laji: Harjasgekko

Suosikkitekeminen: Elävien hyönteisten metsästäminen ja nukkuminen

Inhokkitekeminen: Käsittely

Lempiruoka: Sirkat ja gekkojen jauheruoka, joka muistuttaa Pilttiä. Lempimakuna vesimeloni

Lempilelu: Vipi tykkää uudesta luolastaan ja liaanista

Vipi tykkää viettää aikaa omassa luolassaan ja kiipeillä liaaneissa. Vipi on yöllinen eläjä, josta on aina seuraa silloin, jos ei saa öisin unta. Terraarion saa sisustaa mielensä mukaan lemmikin elinympäristöä kuvaavaksi. Gekon hoitoon kuuluu olennaisena osana kasvien suihkuttelu ja terraarion puhtaanapito ja joka toinen päivä liskon syöttäminen. Vipin ruokavalioon kuuluvia sirkkojakin täytyy hoitaa. Vipi tykkää syödä lusikasta tai sirkkoja pinseteistä. Se pääsee välillä myös vapaasti metsästämään. Eläinlääkärin löytäminen gekolle on osoittautunut haastavaksi, sillä kaikki eläinlääkärit eivät välttämättä tiedä mitään gekkojen hoidosta. Vipi on kotoisin Ruotsista. Vipin erityistaitona voisi olla sen kyky pystyä nukkumaan pää alaspäin. Harjasgekot voivat elää jopa 20-vuotiaiksi, ja niitä elää Ile de Pins ‑saarilla luonnonvaraisina.

Teksti ja toteutus: Roosa Luoma ja Roosu Ilvonen

Kuvat: Omistajien omia 

OODI JOUTENOLOLLE!

Päätin kesällä kirjoittaa Itäkynän erikoisnumeroa ajatellen joutenolosta. Ironista kyllä, sille ei löytynytkään aikaa, sillä projekti piti tiukasti otteessaan. Sitä suuremmalla syyllä julkaisen juttuni nyt syksyllä, kun monet kurssit lähestyvät loppuaan tentteineen ja oppimispäiväkirjoineen. Haluan myös heti alkuun huomauttaa, etten tarkoita joutenolon oodillani siihen täydellistä tuudittumista vaan pikemmin muistutusta siitä, ettei kenenkään tarvitse opiskella kellon ympäri. Ainakin yhden todistettavan burnoutin kokeneena en voi liikaa korostaa lepäämisen tarvetta.

Suomalainen yhteiskunta pitää työtä suuressa arvossa. Kulttuurissamme on aivan tavallista puhua jo lämpimikseen työstä, peräti perustaa siihen oma ihmisarvonsa. Tällaisesta ilmapiiristä minä aloitin työtaipaleeni kesätyöllä viisitoistavuotiaana vuonna 2012. Tuon kesän jälkeen minulla oli lähes aina jokin pieni pätkä töitä, aika usein vain kaksi viikkoa, mutta kuten sain usein kuulla: ”Se on tyhjää parempi!” Vuonna 2015 ollessani 18-vuotias minulla oli ensimmäistä kertaa eläissäni koko kesän mittainen kesätyöpesti matkailuneuvojana. Työ oli varsin antoisaa, mutta myös kuormittavaa. Samana syksynä olivat edessä ylioppilaskokeet, jolloin täyspäiväisen kesätyöskentelyn ohella minun tuli lukea kolmeen aineeseen. En muista, luinko oikeasti kaikkiin kolmeen, mutta sen painostavan pitäisi-ajatuksen muistan valitettavan hyvin. Uupumukseen vaadittava cocktail-annokseni oli päivänvarjoa vaille valmis, kun aloin samaan aikaan totutella yksinasumiseen.

Abivuosi ja ylioppilaskokeet koittivat. Elin kuin usvassa, mutta selvisin molemmista koettelemuksista senkin uhalla, että olin aivan poikki. Niinpä kesällä 2016 en mennytkään kesätöihin, ja se jos mikä tuntui sekä äärimmäisen helpottavalta että käsittämättömän syyllistävältä. Ajattelin heitä, jotka painavat koko kesän töitä: he pyörittävät tätä yhteiskuntaa sillä välin, kun minä herään vasta yhdeltä iltapäivällä aamupalalle. Tunsin joka kerta häpeää kertoessani muille, etten tehnyt kesätöitä. Etenkin, kun yliopisto-opintoni alkoivat niinkin myöhään kuin syyskuussa. Lomani ei jostain syystä tuntunut ansaitulta, vaikka sitä se – erityisesti jälkikäteen tajuttuna – oli.

Aloitin yliopistossa ja uudessa kaupungissa syksyllä 2016, ja aloin melkein saman tien stressata kesän työtilannetta: mistä löydän töitä, kuinka ajoissa pitää hakea? Onneksi löysin mieleiseni paikan Joensuun taidemuseosta, johon pääsinkin kuukaudeksi työskentelemään asiakaspalveluun. Kyseisestä pestistä voisin kertoa vaikka kuinka paljon hyvää, mutta se ei tämän tarinan juonen kannalta ole olennaista, sillä seuraavana kesänä 2018 minua ei onni potkaissutkaan, ja olin jälleen ilman töitä. Tälläkään kertaa en kokenut vähääkään ansainneeni kesälomaa, vaikka olin painanut yli 70 opintopistettä kyseiseltä lukuvuodelta. Tuolta kesältä muistan monta hyvää tapahtumaa, mutta mieleni oli pohjavireeltään kovin pettynyt. Alkusyksystä opinnot stressasivat saman tien, kun en kesällä sallinut itselleni lepoa. Tuntui kuin olisin antanut ajan valua hukkaan. Jos olisin tajunnut, olisin ollut syyllistämättä itseäni ja ottanut lomasta kaiken irti, ja olisin ladannut akkuni kandivuotta varten. Olisin tehnyt rauhan sen suhteen, että aina ei tarvitse tehdä mitään.

Opiskelemme syyskuusta toukokuuhun täyspainoisesti, jolloin vähemmästäkin ansaitsisi tuuletusta – vaatiihan jo yksi opintopiste 27 tuntia aktiivista ajattelua. Siksi jo tämän nojalla joutenolon pitäisi olla täysin sallittua! Toisinaan voimavarat eivät riitä opiskeluun ollenkaan, saati minkään työn tekemiseen tai edes ajattelemiseen. On tuskaisen vaikeaa olla tekemättä mitään, kun aivot soimaamat ja aloittavat pahimmassa tapauksessa painostavan ahdistuksen kierteen. Entä jos olenkin ansainnut kunnon tauon, vaikka aivoni sanoisivat muuta? Eikö juuri silloin pitäisi tajuta pysähtyä?

Kesällä 2020 minulla ei ollut kesätöitä tai opintojeni puolesta edes harjoittelupaikkaa. Aikaisempaan peilaten voisi luulla, että olisin tuplaten surullinen ja lannistunut, mutten ollutkaan! Tällä kertaa muistin oikeasti levätä ja nauttia, mikä tuntuu suorastaan helvetin hyvältä nyt. Näin haluan muistuttaa, että on oikeasti hyväksyttävää, jos ei yrityksistään huolimatta tai jaksamisen puutteesta saa töitä ja voi luvan kanssa pyhittää aikansa ja kehonsa joutenololle. On korkea aika muuttaa suhtautumistamme työhön, joten miksemme alottaisi tätä kumouksellisuutta levosta käsin.

Teksti: Karoliina Kapanen
Kuva: Henna Hara

ELÄMÄNMAKUINEN KIRJA-ARVOSTELU

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni). Otava. 304 s.

Olen kokonaisen viikon ajan selaillut Antti Holman sosiaalista mediaa ja yrittänyt pohtia sopivaa lähestymistapaa hänen uusimpaan teokseensa Kaikki elämästä(ni). Ironista, että olen samanlaisen pulman äärellä kuin teoksen päähenkilökin: deadline häämöttää parin päivän päässä, mutta minkäänlaista järkevää tekstiä ei ole Word-tiedostoon ilmestynyt, ellei satunnaisia havaintoja ajatusvirtani seasta lasketa.

Antti Holma tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi Putous-sarjan kautta vuonna 2014 hahmollaan Kristiina ”Kissi” Vähä-Hiilari, joka hurmasi aikoinaan ihanalla olemuksellaan (ja ihan huimilla hauiksillaan!). Holma-fanitukseni alkoi kuitenkin vasta myöhemmin, kun löysin hänen podcastinsa Auta Antti!, jossa Holma vastasi kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin ja ongelmiin esimerkiksi sähköhammasharjojen sopivista säilytyspaikoista tai kuolemanpelosta. Podcastin kautta löysin myös Radio Sodoman, Sanden ja Suvi-Tuulin Youtube-videot sekä Instagramin Häpeäralli-stoorin. Tartuin siis innoissani Holman uusimpaan teokseen, jonka odotin olevan sopivan rentoa ja nauruhermoja kutkuttavaa lukemista kaiken koulutyön ohella.

Teos alkaa Sonkajärveltä, jonne päähenkilö palaa muistelemaan lapsuuttaan sekä etsimään seuraavaan teokseensa sopivaa aihetta. Palataan häpeän alkujuurille, jossa päähenkilön mielen valtaavat muistot kyttäävistä naapureista, joulupukista sekä jumalasta. Seuraavaksi päähenkilö matkaa Helsinkiin, jossa hän haaveilee nuorena miehenä Teatterikorkeakouluun pääsystä, Kansallisteatterissa esiintymisestä sekä ensirakastajan roolista. Kaikki haaveet toteutuvat, mutta eivät ollenkaan päähenkilön haluamalla tavalla, ja haaveiden toteutus maksaa kokonaisen sielun saatanalle. Lontoossa vietetään nuoruuden villiä kesää, mutta päähenkilön palatessa myöhemmin takaisin kaupunki ei tunnu enää ollenkaan tutulta. Missä on se nostalginen nuoruuden Lontoo, jossa hän menetti monta neitsyyttä? Viimeinen määränpää on New York, jossa päähenkilö rakastuu ranskalaiseen harpunsoittajaan.

Myönnän, että olin aluksi pettynyt, kun lukemani teksti ei naurattanut minua läheskään yhtä paljon kuin olin toivonut. Tosin sellaista ei ollut missään luvattu, mutta sain silti epämiellyttäviä ja odottamattomia tunteita, jotka saivat minut pohtimaan, miksi ylipäätään edes pidän Antti Holmasta. Selvää on se, että Holma osaa olla hauska, jos on ollenkaan seurannut hänen sketsejään Youtubessa tai Instagramissa. En kuitenkaan usko, että pelkkä hyvä huumorintaju voisi olla syy hänen suosioonsa. Muistan esimerkiksi, kuinka hän kuvailee eräässä Auta Antti! ‑jaksossa olevansa melko epämiellyttävä ihminen mutta osaavansa piilottaa sen muilta ihmisiltä. Samoin teoksen päähenkilö vaikutti hieman ärsyttävältä persoonalta, joka oli esimerkiksi kateellinen ihmisille, joilla on lapsuudentraumoja ja jotka täten pystyvät ammentamaan taiteellista luovuuttaan. Päähenkilö ei myöskään tuntunut olevan koskaan tyytyväinen saavutuksiinsa, vaan olisi toivonut haaveidensa toteutuvan jollain muulla tavalla. Hän myös kokee valtavaa häpeää sekä epäonnistumisen tunteita vertaillessaan itseään muihin ihmisiin. Holma on myös itse puhunut hyvin avoimesti omista häpeäkokemuksistaan, kuten myöhästymisestään omasta teatteriesityksestä. Näitä epämiellyttäviä tunteita yhdistää se, että ne ovat hyvin inhimillisiä tunteita, jotka Holma kirjoittaa hyvin rehellisesti esille. Mitä enemmän luin teosta, tajusin, että juuri tämä rehellisyys kaikista tunteista, jopa niistä epämiellyttävistä ja hävettävistä, kiehtoo minua eniten Holman henkilökuvassa.

Kaikki elämästä(ni) ei siis lopulta ollut aivan hirveä pettymys. Elämässä kaikki ei ole aina läheskään ihanaa ja hauskaa, vaan joskus hävettää aivan hirveästi, kun kaupan kassalla yrittää sanoa ”kiitos” ja ”kiitti” samaan aikaan ja lopulta suusta pääsee ”kiitto”. Toisinaan on kateellinen ja ärsyyntynyt läheisen ihmisen menestyksestä, vaikka haluaisikin olla onnellinen tämän puolesta. Välillä haluaisi vain maata painavan peiton alla ja unohtaa, että sen peiton ulkopuolella on jotain elämää. Nämä kaikki ovat hyvin inhimillisiä tunteita, vaikka eivät aina toivottuja, mutta varmasti jokainen tunnistaa kokeneensa joskus tällaisia tunteita. Niistä vain ei puhuta kovin usein.

Teos sopii varsinkin Holma-faneille. Sieltä löytyy paljon viittauksia niihin asioihin, joista Holma on puhunut muun muassa podcastissaan, mutta myös saatanan hahmo tuntui hyvin tutulta ja miksei Sanden ja Suvi-Tuulin käymät keskustelutkin. Jos Antti Holma ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan hänen teokseensa tai muihin tässäkin tekstissä esiteltyihin ”kulttuurituotteisiin”. Kaikki elämästä(ni) on myös kuvitettu todella kauniisti, ja se on saatavina myös äänikirjana itse kirjailijan lukemana. Jos muuten ei kiinnosta tarttua kirjaan, niin Holma on myös mainostanut teostaan nukahtamislääkkeenä. Hänen ääneensä on kuulemma mukava nukahtaa.

Vielä pieni paljastus tähän loppuun: hävettää niin hirveästi lähettää tätä tekstiä yhtään minnekään, mutta sellaista se elämä joskus on.

Teksti ja kuva: Jenny Tähtinen

RUNOJA TÄKYLÄISTEN PÖYTÄLAATIKOISTA, OSA I

Aamuisin

 

kuljetan sormenpäitäni ihoasi vasten

painaen mieleeni jokaisen ääriviivasi

 

aamun ensisäteet valaisevat unisia kasvojasi

ja sinä minua.

 

― Emilia Saukkonen

Läheisyydessään

 

hänen tuoksussaan tuntui lupaus tulevasta

jollaista en ole koskaan osannut odottaakaan

äänessään outoa kaipausta

vaikka olisimme edelleen vieretysten

 

kuin olisin viimein ollut kotona sinne niin kauan kaivattuani

tai saanut keuhkot täyteen oltuani hukkumaisillani

 

tai pyyhkisi kasvonsa viimeisen illan

esityksen päätteeksi

ja saisi olla jälleen oma 

haavoittuvainen itsensä

vailla vaatimusta näytöksestä ja roolista

ja saisi siltikin aplodeja ja ylistystä

 

— Emilia Saukkonen

Juovuksissa

Kuva: Kristiina Janhunen

Ollappa juovuksissa

sinun viinistä,

sinusta

Tanniininen, täyteläinen,

hennon kirsikkainen

Sinä

Olen humaltunut

Aamulla on krapula,

kun et ole siinä

― Johanna Sacklén

Tärkeä päivä

Tänään on se päivä

Tiedät kyllä mitä tarkoitan

Juuri se päivä, jolloin kaikki on täydellistä kuin

Marmorisalissa ilman yhtäkään säröä tai häiritsevää hälinää

Tänään on täydellisen tyhjiön kaltainen tila

Äänikään ei siis luonnollisesti kuulu, jos sitä olisi edes olemassa

Tänään on se päivä; Juuri se päivä, jolloin voi olla tässä omana itsenänsä "minuna" 

Olla osa tätä tärkeää päivää, jota kutsutaan nimellä se päivä

— Kristiina Janhunen

Toim. Kristiina Janhunen

TÄKYN TEKSTIVIESTIPALSTA: HUONOT ELÄMÄNOHJEET RY VASTAA

Huolestuttavatko ihmissuhteet? Harmittaako syksyn etäily? Stressaavatko opinnot? Kerro murheesi Täkyn uudistuneella tekstiviestipalstalla, jossa Itäkynän toimituksen oman elämänsä filosofit auttavat sinua ongelmissasi. Toimitus vastaa kysymyksiisi pilke silmäkulmassa ja jakaa erittäin huonoja, mutta noudattamisen arvoisia elämänohjeita.

 

Näin fuksina etäily ja liiallinen kotona oleskelu alkavat pikkuhiljaa ahdistaa. Kuinka vielä suhteellisiin uusiin luokkalaisiin voisi tutustua paremmin, mutta turvallisesti?

extra_smol

 

Hyvä extra_smol,

tämä ongelma on tullut varmasti monille tutuksi tämän vuoden aikana, joten kiitos hyvästä kysymyksestäsi, rohkeutesi auttaa varmasti muitakin saman tilanteen kanssa painivia!

Tilanteeseen on muutamakin hyväksi todettu ratkaisu. Etäilyn aiheuttamaa yksinäisyyden tunnetta (ja plussana myös tekemisen puutetta) voit lieventää kätevästi pikku askarteluprojektin avulla. Kuten kaikki varmasti tietävät, on uusiin opiskelutovereihin helpoin tutustua vaivihkaisen stalkkaamisen kautta. Laita siis Sherlock-hattusi päähän ja etsi käsiisi korkealaatuiset kasvokuvat kaikista niistä opiskelijoista, joihin et ole vielä päässyt tutustumaan kunnolla. Kuvat kerättyäsi on aika laittaa tulostin laulamaan. Leikkaa kasvot irti tulosteista, ja kiinnitä ne esimerkiksi pehmoleluille naamioiksi. Mikäli haluat erityisen realistisen kokemuksen, voit myös täyttää ylimääräisiä vaatteita tyynyillä ja muilla pehmykkeillä ja liimata kasvokuvan paidankauluksen yläpuolelle!

Mikäli oman kodin neljän seinän sisällä pysyttely uusien pehmokavereidesi kanssa tuntuu liian ahdistavalta, kannattaa pitää mielessä Täkyn pitämät erinäiset tapahtumat, esimerkiksi täkyläisten tepastelut. Myös etätapahtumiin ja etäluennoille voi osallistua muualtakin kuin kotisohvalta: ota kone tai puhelin mukaan ja lähde seikkailulle! Esimerkiksi Suvantosillan alla on mahtavan idyllinen ilmapiiri, jota voi verrata aidon ihmiskontaktin tuottamaan lämpöön.

 

Olen opiskelijana täydellisyyden tavoittelija ja haluaisin saada hyviä arvosanoja sekä oppia kaiken perusteellisesti, vaikka aika ei aina anna siihen myötä. Kuinka olla itselleen opiskelujen suhteen armollinen?

extra_smol

 

Arvoisa extra_smol,

täydellisyyden tavoittelu ja vuorokauden rajalliset tunnit ovat kaksi asiaa, jotka sotivat jatkuvasti vastakkain. Ehdotukseni onkin siis, että hankkiudut jommastakummasta puolesta eroon.

Mikäli haluat pitää korkealle asetetut tavoitteesi, voit ruveta valvomaan kaikki yöt! Tämä tuo monta lisätuntia päivääsi, ja näin aikasi riittää paremmin morfologian ja kirjallisuuden klassikoiden opiskeluun ja arvosanojen hiomiseen. Mikäli öinen valvominen ei oikein tunnu sujuvan, voit esimerkiksi korvata kahvimaidon energiajuomalla. Tämä herkkujuoma pitää sinut taatusti hereillä!

Jos valvomisvaihtoehto kuulostaa liian radikaalilta ja valitset mieluummin mielenterveyden arvosanojen sijasta, voit myös koittaa muuttaa ajatusmallejasi: sen sijaan, että haluaisit hyviä arvosanoja, voit toistella peilin edessä vaikkapa lausetta ”ei humanisti kuitenkaan saa töitä, 5/5-paperit eivät lämmitä yhtään sen enempää sillan alla asustellessa”. Mikäli huomaat, ettei tämä uskottelu tuota toivottuja tuloksia, vaan toteat yhä uudelleen humanistin olevan tärkeä osa työelämää, voit kokeilla uuden harrastuksen hankkimista. Mikäli valitset harrastuksesi hyvin, vie se kaiken aikasi ja et enää ehdi murehtia opintojasi! Äärimmäisessä tapauksessa kannattaa harkita jopa ainejärjestötoimintaa.

Onko Muumien Piisamirotta filosofian maisteri?

FM tähtäimessä

 

Kuva: Henna Hara

Hyvä FM tähtäimessä,

olet selkeästi asian ytimessä. Muumien Piisamirotan maailmaa syleilevässä elämänasenteessa tiivistyy filosofian maisterin syvin olemus. Mikään muu tutkinto ei takaa yhtä positiivista asennetta ja suurta elämänviisautta kuin filosofian maisterin tutkinto.

Piisamirotta on pohtiva sielu, joka ennen kaikkea tarvitsee tilaa itselleen ja ajatuksilleen. Hän on pessimistinen maailmanlopun odottaja, jonka mukaan kaikki arkipäiväinen on turhaa ja merkityksetöntä. Tähän asenteeseen voi varmasti samaistua jokainen, joka lopulta saa käsiinsä filosofian maisterin paperit, meni siihen sitten viisi, seitsemän tai kymmenen vuotta. Sillä ei joka tapauksessa ole mitään merkitystä, sillä maailmanloppu tulee kuitenkin.

Vastaus kysymykseesi oli kuitenkin ilmiselvä, joten loppuun voisin lainata Piisamirotan viisaita sanoja: ”Typerä nainen.”

 

Alan olla kyllästynyt Tinderin selaamiseen ja Tinder-treffeillä käymiseen. Mitä muita keinoja tulevan kumppanin löytämiseen olisi?

Tinderöijä_69

 

Rakas Tinderöijä_69,

minulle tuli hieman paha mieli, kun luin flexaustasi siitä, että sinulle satelee treffipyyntöjä kyllästymiseen saakka.

Onneksi tämä palsta on kuitenkin täysin objektiivinen, joten itsetuntoni romahtamisesta huolimatta aion olla avulias ja paljastaa Sen Suurimman Salaisuuden tulevan kumppanin löytämiseen: halloweentaian.

Kerää halloweenyönä seitsemän erilaista kaljatölkkiä. Kaiverra kurpitsaan sydämesi hartain toive, ja syö kurpitsasi sisälmykset raakana. Heitä puhelimesi kaivoon tai vessanpönttöön, ja pyörähdä kolmesti ympäri toistellen vieraskielisiä riimuja. Aseta tyynysi alle viisi erilaista pullonkorkkia. Kieri alasti peiton alla ja nukahda pää pullonkorkkien yllä. Näet aamulla tulevan puolisosi kasvot, kun oksennat lattialle ja katsot laattalammikosta kuvastuvaa heijastusta.

Apua, pelkään olevani vampyyri! Erään Täkyn tapahtuman jälkeen käsivarteeni oli ilmestynyt kaksi punaista pistettä. Tämän jälkeen olen huomannut kehossani tapahtuvan erilaisia muutoksia. Olen huomannut, että nykyään tunnen oloni väsyneemmäksi silloin, jos olen nukkunut kunnon yöunet kuin silloin, jos päätän valvoa koko yön. Kampus Bistrossa syödessäni havaitsen usein silmieni sokaistuvan ruokailuvälineistä heijastuvista valoista. Onko joku täkyläinen muuttanut minut vampyyriksi? Mitä minun tulisi nyt tehdä? Miten voin sopeutua uuteen elämääni?

Oman elämänsä Bella Swan(ko?)                                              

 

Arvon Oman elämänsä Bella Swan(ko?),

ymmärrän suuren huolesi, sillä vampyyrina olemisessa on monia haittapuolia. Kaikista vakavin tietysti on se, ettet voi enää nauttia valkosipulileivästä.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen: se näyttää enemmänkin suomen kielen yliopistonlehtorilta, jolla ei ole kahvikuppia, jota hipelöidä luennon aikana. Uuteen elämäntyyliin on varmasti haastavaa totutella, mutta se ei silti missään nimessä ole mahdotonta. Kiitä onneasi siitä, että tällä hetkellä kaikki luennot hoituvat verkon välityksellä, joten et joudu kärvistelemään auringon valossa matkalla Agoran luentosaleihin. Voit myös ottaa kaiken ilon irti siitä, että kykenet vaivatta valvomaan yösi. Humanisti kuitenkin tunnetusti työskentelee parhaiten keskiyön ja aamu kolmen välillä, varsinkin deadlinen lähestyessä.

Uskon, että sinun ei tarvitse enää tuhlata vähäisiä opintotukiasi Kampus Bistron ruokiin, sillä ne tuskin täyttävät enää huutavaa nälkääsi. Ravinnontarpeesi tyydyttyy varmasti sillä, kun isket hampaasi pahaa-aavistamattoman opiskelijatoverisi kaulaan. Varmista kuitenkin, että opiskelijatoverisi ei ota ruokailuasi flirttailuyrityksenä, sillä nykyajan nuorilla aikuisilla on erikoisia mieltymyksiä.

Jos nämä ohjeet eivät vielä piristäneet sinua, niin voit tuudittautua ainakin siihen, ettei sinun tarvitse enää miettiä asuasi Täkyn halloweenbileisiin. Voit saapua paikalle vain omana itsenäsi ja olla varmasti illan karmein ilmestys.

Nyt kun yliopiston ravintolat ovat viikonloppuisin kiinni, on kovin vaikeaa vastustaa kiusausta tilata kaikkea hyvää roskaruokaa. Kuinka voisin vastustaa kiusausta näkemättä kuitenkaan liikaa vaivaa esimerkiksi keittiössä hääräilyyn.

Pizzaperjantai

 

Hei Pizzaperjantai,

valitettavasti nimimerkkisi aiheutti minussa niin vahvan pizzanhimon, että sorruin itse tilaamaan ruokaa kotiini. Kiitos.

Jotta vastaavalta vältyttäisiin tulevaisuudessa, suosittelisin sinulle kokkausiltoja kavereiden kanssa! Yhdessäolo tekee keittiössä hääräämisestäkin hauskempaa, ja ruokalajin voi valita opiskelijabudjettiin sopivaksi. Suht yleinen haittavaikutus (esiintyy enintään viidellä kymmenestä) on se, että ruoanlaittoilta saattaa pikkuhiljaa ja aivan huomaamatta lipsua ruokajuomista ryyppäämisen puolelle, mutta tämä on aivan normaalia!

Tässä vielä oma lempireseptini opiskelijaruokaa varten!

Tarvitset

–     makaronia

–     kaljaa

–     soijarouhetta

–     pullon viinaa

–     vettä

–     mausteita.

Keitä makaroni ohjeen mukaan. Juo samalla pari kaljaa. Makaronin kiehuessa voit valmistaa soijarouheen paketin ohjeen mukaan ja juoda vielä pari kaljaa. Kun sekä soijarouhe että makaroni ovat valmiita, sekoita ne keskenään, mausta maun mukaan ja korkkaa viinapullo. Tarjoile lämpimänä, viina kylmänä. Bone apple tea!

 

Onko ok, jos ei tunne olevansa humanisti, mutta opiskelee suomen kieltä ja kirjallisuutta?

Valehumanisti

 

Rakas Valehumanisti,

ensimmäiseksi sinun tulee kysyä itseltäsi, mitä humanistisuus oikein mielestäsi tarkoittaa. Onko humanismi tieteenala vaiko kenties mielentila? Entä tulisiko humanistin sopeutua johonkin tiettyyn muottiin? Kenties pukeutua jättisuuriin villapaitoihin, kierrellä kirpputoreilla ja harrastaa filosofista pohdintaa. Ehkä humanistisuuden perimmäinen ajatus on kuitenkin siinä, että aivokapasiteettia ei turhaan kannata rasittaa antaakseen suoria vastauksia. Mieluummin voisi vaikka pohdiskella onko elämän tarkoitus mahdollisesti hyvä kirjallisuuden klassikko punaviinilasin vauhdittamana vaiko kenties VISKistä nauttiminen sateisena syysiltana.

Olen aivan varma siitä, että kunhan hyväksyt kohtalosi työttömänä humanistina, opit nauttimaan elämästäsi ja alat tuntea yhteenkuuluvuutta muihin humanistikollegoihisi.

PÄÄKIRJOITUS

Lyö totaalisen tyhjää. Ei yhtään oivaltavaa ideaa tai pikkunokkelaa lausetta. En suoraan sanottuna jaksaisi kirjoittaa tätä pääkirjoitusta, mutta on pakko. Mistä johtuu, että kirjoittamisesta nauttiva humanistihempukka voi eltaantua harrastukseen näin pahasti?

Se ei ainakaan liity siihen, että olisin kirjoittanut viime aikoina jotenkin tavallista enemmän. Toki gradu on ollut työn alla koko kevään, mutta en ole sitäkään todellisuudessa sivutolkulla ahertanut. Noppia siitä ei ihan heti ole tiedossa – sen sijaan kaikki olennaiset esseepaketit odottavat aloittamista. Olen kuitenkin jo useamman kerran joutunut toteamaan, ettei kirjoittaminen oikein luonnistu. Lienee siis varsin yleistä, että ”koronteenin” aikana laiskottaa aivan urakalla.

Tällaisten kelojen vuoksi tämänkertainen Itäkynä liittyy jaksamiseen. Tiedän, ettei numeron lukeminen voisi mitenkään korvata yhdessä oloa ystävien kanssa, kunnon bileitä taikka vapautta matkustaa. Vaikka lähikontakti puuttuu, voimme silti toimia yhdessä – ja sillä periaatteella tämäkin Itäkynä on saatu ajoiksi, vaikka se kornilta kuulostaa. Muun muassa tällä periaatteella olemme koonneet Itäkynän toimituksen karanteenisuosikit, joista joku voi halutessaan inspiroitua. Sen lisäksi luettavananne on vähän lisää kirjoittamisen tuskaa, vinkkejä pandemia-ahdistuksen taltuttamiseen, ajankohtainen haastattelu etäopeharkkalaisista sekä erään fuksimme kokemus tämän vuoden etävapusta. Numero pitää sisällään myös pj-Roosun keväiset tervehdykset, tekstiviestipalstan ja Kansa saaristossa -novellin jatko-osan.

Olen itse tajunnut tänä aikana jotain olennaista jaksamiseen liittyen: vaikka kuinka sellainen hipsterihkö "plant mom -estetiikka" minua puhutteleekin, en itse ole sellainen. Luulen nimittäin tappaneeni yhden huonekasvini poikkeusolojen aikana, eikä minulla ole aikomustakaan parantaa huolenpitoani sitä kohtaan. En vain jaksa ylimääräistä yrittämistä, en juuri nyt. Ehkä kumppanini pelastaa sen vielä.

Ei kun ihan oikeasti: tsemppiä ja jaksamista jokaiselle kanssatäkyläiselle! Kyllä tämä vielä helpottaa.
Terveisin toiveikas päätoimittajanne Karoliina

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Monella tapaa uudenlainen ja haastava kevät alkaa pian väistyä kesän tieltä. Kevään kohokohdat olivat tänä vuonna hieman erilaisia, kun Vappupreppiä vietettiin Discordissa ja Alkukivien lakitusta seurattiin videon välityksellä. Vaikka Vappuprepin Meelelahutuslaulut eivät korvia hivelleetkään eivätkä lopulta päätyneet lakitusvideolle, oli uudessa vapunviettotavassa positiivisiakin käänteitä: kuinka moni on aiempina vuosina kuullut joka lauseen perinteisestä lakituspuheesta?

Täkyn katse alkaa jo kohdistua pikkuhiljaa syksyä ja uusia opiskelijoita kohti, uudet upeat tuutorit ovat jo kouluttautuneet kovalla vauhdilla ja puheenjohtajana olen päässyt kirjoittamaan syksyllä aloittaville opiskelijoille tarkoitettua esittelyä Täkystä. Esittelytekstiä kirjoittaessani olen miettinyt paljon sitä, miten selittää ainejärjestön ja Täkyn roolia, ja tätä pohdittuani ajattelin muistin virkistämiseksi kerrata omasta mielestäni tärkeimpiä kohtia myös kaikille vanhemmille täkyläisille.

Ainejärjestön tarkoitus on toimia jäsentensä etujen puolesta. Täkyn tavoite on kehittyä entistäkin helpostilähestyttävämmäksi ja jäsenlähtöisemmäksi, joten meihin saa aina olla yhteydessä! Jos sinulla on esimerkiksi ideoita etätapahtumiin, parannusehdotuksia viestintään, kysymyksiä edunvalvonnan käytänteistä tai mitä tahansa muuta asiaa, voi hallitukseen olla yhteydessä sähköpostilla, somessa tai vaikka anonyymisti tekstiviestipalstalla!

Hyvää loppukevättä ja alkavaa kesää kaikille täkyläisille!

– pj-Roosu

TOIMITUKSEN KARANTEENISUOSIKIT

Tämänkertaisessa Itäkynän numerossa kirjoittajat kertovat omat karanteenisuosikkinsa. Huomioitavaa: mitään mainituista suosikeista ei tule suorittaa ollakseen pakosta produktiivinen näin neljän seinän sisällä. Jokainen puuhailkoon oman jaksamisensa mukaan ilman ylimääräisiä odotuksia.

Olen aina ollut laiskanpuoleinen liikkuja, mikä on vain korostunut poikkeusaikoina. Kymmenen minuutin jooga- ja treenivideot ovat sen vuoksi peruskuntoni pelastus, sillä niihin en keksi tarpeeksi hyviä tekosyitä olla liikkumatta. Vaikka ne kestävät vain kymmenen minuuttia, olo on heti paljon virkeämpi, kun on koko päivän muutoin vain istunut. Pienen treenin tai venyttelyn jälkeen voi taas hyvillä mielin istua loppuillan.

– Jenny

Miun suosikki koronan aikaan on ollut ehdottomasti Nintendo-peli Animal Crossing: New Horizons. Koukutuin kyseiseen virtuaalimaailmaan hetkessä, enkä totta puhuen ole pelin aloituksen jälkeen pitänyt kuin kolme (tuskaista) pelaamatonta päivää. Pelissä aloitat uuden elämän autiolla saarella, josta saat ajan ja vaivan kanssa rakentaa oman paratiisisi. Olenkin kuluttanut tunteja suunnitellen kukkapenkkejä, tiekuvioita ja hedelmätarhoja, puhumattakaan kalastuksen ja tarantellametsästyksen jaloista taidoista. Omalle saarelleni olen paennut oikean elämän epävarmuuksia yhä uudelleen, ystävystynyt naapureihini ja kironnut asuntolainojani. Animal Crossing on pelastanut kotoiluviikkoni täysin. Vielä kun aikanaan keksisi, miten päästä eroon tästä uudesta addiktiosta…

– Emilia

Miun yksi suosikkiharrastuksista kotona pysytellessä on ollut talojen rakentaminen Simsissä. Kun itse ei pääse näkemään paljoa muuta kuin oman kotinsa neljää seinää, on ollut kiva muuttaa maisemaa rakentamalla ja sisustamalla taloja simulaatiopelissä. Ikävä sivuvaikutus on se, että samalla tekisi mieli sisustaa omakin koti alusta alkaen uusiksi.

– Roosu

Minun karanteenisuosikkini on leivän leipominen. Hyvä leipä vaatii paljon työstämistä, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Kotona ollessa ei ole mitään muuta kuin aikaa, joten olen harjoitellut useita itselleni uusia leipäreseptejä. Tyhjyyttään huutavat leipähyllyt kaupassa eivät ole haitanneet, kun on itse pyöräyttänyt sämpylät, paahtoleivät ja ruisleivät. Seuraavaksi ajattelin alkaa kasvattamaan omaa hapanjuurtani. Asiaan toki kuuluu hapanjuuren nimeäminen, sillä se on kuin lemmikki, koska sitä tulee ruokkia säännöllisin väliajoin

– Johanna

Mun suosikkitekeminen oli vapun aikaan oman siman valmistaminen. Paitsi, että kotisima on parasta sen maun vuoksi, myös sen tekeminen on tosi jännittävää ja hauskaa. Haaveilen myös kombutsan tekemisestä itse.
– Kasper

Olen korona-aikaan innostunut jopa aeimpaa enemmän musiikin tekemisestä ja harjoittelemisesta. YouTube on täynnä mahtavia laulunopetusvideoita, ja nyt laulamista ja soittamista voi harjoitella ja äänittää rauhassa omaan tahtiin vaikka koko päivän, jos siltä tuntuu. Minusta on ihanaa uppoutua musiikkiprojektien pariin, on se sitten uuden laulutekniikan harjoittelua tai oman äänityksen miksaamista.
– Hanna

Miun karanteenisuosikki on lipsynkkaus. Koska olen liian ujo kiduttamaan naapureitani ei-aina-niin-korvia-hivelevillä musiikkitaidoillani, en tiedä parempaa kuin esimerkiksi siivotessa iskeä kuulokkeita korville ja tanssahdella sekä laulaa ilman, että äänet häiritsisivät ketään.

– Siiri

Itse asiassa koko alkuvuoden suosikki on miulle ollut YleX:n uuden musiikin rock-show, jota luotsaa Suomen paras musatoimittaja Teppo Vapaus. Ohjelma olisi joka torstai-ilta kuunneltavissa suoraan radiotaajuuksilta, mutta tunnustan heti, että tykkään mieluiten kuunnella sen omalla ajalla ajatuksen kanssa. Ohjelman ansiosta olen kevään aikana löytänyt omaan kuunteluun monta uutta vaihtoehtomusiikin artistia ja bändiä!

– Karoliina

KIRJOITTAMINEN ON HANKALAA

Kirjoittaminen on osoittautunut erittäin haastavaksi viime aikoina. Olen tätäkin tekstiä aloittanut jo neljästi alusta ja miettinyt joka kerralla, että ei hemmetti, en minä osaa mitään! Kuitenkin sinnikkäästi jatkan, vaikka välillä huudan koneeni näytölle rumia sanoja ja siihen kyllästyttyäni istun sohvalle apaattisesti tuijottamaan tyhjyyteen.

Tämä teksti ei ole suinkaan ainoa, jonka kanssa olen painiskellut. Esimerkiksi erään kurssin essee on aiheuttanut minulle päänvaivaa jo miltei kuukauden enkä voi sanoa olevani vieläkään edes puolivälissä. Väkisinkin alan vertaamaan itseäni viime kesään, jolloin jaksoin kirjoittaa kandin tutkielmaani lämpimässä kirjastossa koko päivän. Miten minä silloin onnistuin pitämään mielenkiintoani yllä niin monta tuntia? Kyseessä oli kuitenkin kandi eli paljon vaativampi teksti kuin seitsemän sivun essee. Missä on se flow, jonka turvin olen kahdessa päivässä onnistunut kirjoittamaan kirja-analyysin Rouva Bovarysta?

Ehkä tämä johtuu siitä, ettei minulla ole deadlinea, ainakaan tämän kurssin suhteen. Olen selkeästi ihminen, joka tarvitsee painetta ja stressiä saadakseen asioita tehtyä, mikä on aika älytöntä, koska minä myös uuvun ja ahdistun stressistä. Nyt vain ahdistun, mutta en saa siltikään mitään aikaiseksi.

Deadlinen lisäksi kaipaan kirjastoa. Kulkihan ilma siellä todella huonosti ja aina joku puhui naapuripöydässä, mutta asiat tulivat silti enemmän tai vähemmän tehdyksi. Vähintäänkin tuli toimelias olo, kun oli saanut itsensä raahattua hyvissä ajoin yliopistolle. Hyvällä tuurilla Carelian aulasta löysi ystävän ja loppupäivä sujui mukavasti yhdessä opintoja pakoillen. Kun kello oli tarpeeksi paljon, molemmat hakivat levitetyt kurssikirjansa jostain kirjaston nurkasta ja lähtivät yhteistuumin keskustan kahvilaan jatkamaan keskusteluja. Nyt kun haluan pakoilla opintoja, makaan sängyssä ja katson Tiktok-videoita (kyllä, tällaisia hairahduksia se karanteeni teettää). Tiktokin lisäksi myös Yle Areena ja Youtube taitavat olla jähmettyneen luovuuteni taustalla.

Joku nokkela loppupäätelmä olisi ollut hauska kirjoittaa tänne loppuun, mutta kaikki edellisiltana kirjoitetut ”hauskat” jutut tuntuvat tänä aamuna kiusallisilta. Ehkä vaan toivotan kaikille jaksamista loppukeväälle ja menen takaisin Tiktokin ääreen.

Teksti: Jenny Tähtinen