Kirjoittaminen on osoittautunut erittäin
haastavaksi viime aikoina. Olen tätäkin tekstiä aloittanut jo neljästi alusta
ja miettinyt joka kerralla, että ei hemmetti, en minä osaa mitään! Kuitenkin
sinnikkäästi jatkan, vaikka välillä huudan koneeni näytölle rumia sanoja ja
siihen kyllästyttyäni istun sohvalle apaattisesti tuijottamaan tyhjyyteen.
Tämä teksti ei ole suinkaan
ainoa, jonka kanssa olen painiskellut. Esimerkiksi erään kurssin essee on
aiheuttanut minulle päänvaivaa jo miltei kuukauden enkä voi sanoa olevani
vieläkään edes puolivälissä. Väkisinkin alan vertaamaan itseäni viime
kesään, jolloin jaksoin kirjoittaa kandin tutkielmaani lämpimässä kirjastossa
koko päivän. Miten minä silloin onnistuin pitämään mielenkiintoani yllä niin
monta tuntia? Kyseessä oli kuitenkin kandi eli paljon vaativampi teksti kuin
seitsemän sivun essee. Missä on se flow, jonka turvin olen kahdessa päivässä
onnistunut kirjoittamaan kirja-analyysin Rouva Bovarysta?
Ehkä tämä johtuu siitä, ettei
minulla ole deadlinea, ainakaan tämän kurssin suhteen. Olen selkeästi ihminen,
joka tarvitsee painetta ja stressiä saadakseen asioita tehtyä, mikä on aika älytöntä, koska
minä myös uuvun ja ahdistun stressistä. Nyt
vain ahdistun, mutta en saa siltikään mitään aikaiseksi.
Deadlinen lisäksi kaipaan
kirjastoa. Kulkihan ilma siellä todella huonosti ja aina joku puhui
naapuripöydässä, mutta asiat tulivat silti enemmän tai vähemmän tehdyksi.
Vähintäänkin tuli toimelias olo, kun oli saanut itsensä raahattua hyvissä ajoin
yliopistolle. Hyvällä tuurilla Carelian aulasta löysi ystävän ja loppupäivä
sujui mukavasti yhdessä opintoja pakoillen. Kun kello oli tarpeeksi paljon,
molemmat hakivat levitetyt kurssikirjansa jostain kirjaston nurkasta ja
lähtivät yhteistuumin keskustan kahvilaan jatkamaan keskusteluja. Nyt kun
haluan pakoilla opintoja, makaan sängyssä ja katson Tiktok-videoita (kyllä,
tällaisia hairahduksia se karanteeni teettää). Tiktokin lisäksi myös Yle Areena
ja Youtube taitavat olla jähmettyneen luovuuteni taustalla.
Joku nokkela loppupäätelmä olisi
ollut hauska kirjoittaa tänne loppuun, mutta kaikki edellisiltana kirjoitetut
”hauskat” jutut tuntuvat tänä aamuna kiusallisilta. Ehkä vaan toivotan
kaikille jaksamista loppukeväälle ja menen takaisin Tiktokin ääreen.
Teksti: Jenny Tähtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti