Syysarjen
alkaessa oli aika taas palata tuon ärsyttävän kuuluisan ”sorvin” ääreen, mitä
se ikinä tarkoittaakaan. Omalla kohdallani se on pitänyt sisällään
sivuaineopintojen loppuun suorittamista sekä graduprosessin jatkamista vaihtelevin
lopputuloksin. Tällä haavaa tunnustan olleeni varsin saamaton molempien suhteen
ja voisin sysätä tekemättömyystilanteeni vastuun vaikka harmaan sään piikkiin,
mutten soimaa itseäni sen enempää tässä pääkirjoituksessa taikka oikeassa
elämässä. Vaikka välillä onkin niin hankalaa olla itselleen armollinen.
Tätä tekstiä kirjoittaessani pälyilen toistuvasti ulos. Syksy on riisuuntunut ja tilalle on satanut
ensilumi, joka varmasti sulaa silmänräpäyksessä pois. Alkusyksy kului niin
nopeasti, että haluaisin puhua siitä hieman. Saimmehan usean innokkaan
täkyläisen voimin Itäkynän kolmannen erikoisnumeron tehdyksi. Yksien kansien
väliin mahtui monta hienoa kirjoitusta yhteisöllisyydestä, joka oli lehden
kokoava teema. Tekstit, kuvat, visuaalinen ilme – kaikki oli kohdallaan, vaikka
jälkikäteen erinäisiä lyöntivirheitä löytyikin. Olen vaalinut kyseistä tuotosta
ja toivonut, että sen tekemisen into jatkuisi vielä blogin puolelle.
Siksi tähän numeroon täkyläiset ovat kirjoittaneet heitä kiinnostavista asioista, esimerkiksi uusien opiskelijoiden myötä täkyläisten lemmikit saa toivotun jatko-osansa. Lisäksi olemme saaneet erikoishaastattelun taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestöltä TAKUlta, erikoismerkkien kirjoittamiseen laaditun tarkan opastuksen sekä runoja täkyläisten pöytälaatikoista. Luettavaksi löytyy myös ajanhermoon osuva kirja-arvio Antti Holman uutuusromaanista Kaikki elämästä(ni), muistutus joutenolon tärkeydestä ja tietenkin Täkyn tekstiviestipalstaa, jossa Huonot elämänohjeet ry vastaa polttavimpiin huolenaiheisiin. Tässä numerossa on mukana myös paljon laadukkaita kuvia, joista Itäkynän toimitus iloitsee valtavasti!
päätoimittaja Karoliina muuttolaatikoiden keskeltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti