Kuinka sinä suhtaudut muutokseen? Otatko sen vastaan avosylin vai tuntuuko se odottamattomalta aina uudelleen? Ehkä pelkäät sitä tai välttelet viimeiseen asti. Itse tuskailen muuttuvassa ympäristössä, enkä osaa aina suhtautua siihen rakentavasti. Kaikesta raikkaudestaan huolimatta koen joutuvani käyttämään uuteen orientoitumiseen niin paljon aikaa, etten välttämättä ehdi toipua edellisestä tapauksesta.
Muutos ei tarkoita vastoinkäymistä, eikä se edellytä yllätystä. Muutos voi olla tarkoituksenmukainen ja kauan kaivattu. Se voi tuoda vastaanottajalleen lohtua ja turvaa – myös surua ja tuskaa. Erityisesti vihaan muutosta, jota en voi käsittää. Sellaista, mikä tuhoaa ja satuttaa tai ei selitä itseään.
Hankalinta
muutoksessa on se, että se on universaalia ja pysäyttämätöntä. Maailma muuttuu
ja niin myös sinä ja minä. Muutoksen tahti ei ole tasaista, eikä oikeudenmukaista,
eikä se tule koskaan olemaan valmis. Mutta muutoksella voi myös vaikuttaa ja ennen
kaikkea tehdä hyvää.
Pohdiskelevan
sisääntuloni tarkoituksena oli välittää pinnassa olevia tuntemuksiani uuden tehtävän äärellä. Itäkynään on ikuistettu pala Täkyn yhteisöä
ja se toimii läpileikkauksena menneeseen – miksei siis myös tulevaan? Ennen
täysin paperinen, nyt blogipohjainen ja mahdollisesti tulevaisuudessa taas uusia
sfäärejä saavuttava Itäkynä on minulle kunniatehtävä ja pyrin kohtelemaan sitä
sen mukaisesti. Loppuun tiedoksianto, että Itäkynää hiotaan saavutettavammaksi siirtymällä
kursivoinnista lihavoinnin käyttöön.
-aloitteleva Itäkynän päätoimittaja Senjo Strandman, joka on ihastunut yhdyssanatyyppiin kausivalokausi (itakyna@gmail.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti