TÄKYLÄISTEN SIVUAINEKOKEMUKSIA

Tässä epävirallisessa sivuaine-esittelyssä saat kuulla ensi käden tietoja siitä, miltä tuntuu opiskella esimerkiksi sosiologiaa tai yleistä kielitiedettä. Jutun tarkoituksena ei ole toimia opinto-ohjauksena vaan pienenä kurkistuksena siihen, millaisia sivuaineita muut täkyläiset opiskelevat ja mitä sanottavaa heillä on niistä.

 

Sukupuolentutkimus

Kiinnostuin sukupuolentutkimuksesta jo silloin, kun se esiteltiin fuksivuotenani sivuaineinfossa. Sukupuolentutkimuksessa joutuu suorittamaan pääasiassa kurssit itsenäisesti joko tentteinä tai esseinä, mutta minulle kurssimateriaali on ollut yksi mielenkiintoisimmista, joten monenkirjavien teosten lukeminen ei ole ollut joka kerta läheskään niin puuduttavaa hommaa kuin kurssikirjojen lukeminen yleensä on.

Sukupuolentutkimuksessa parasta on ollut se, että se on avartanut maailmankuvaani entisestään, ja ymmärrän paremmin naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa mutta myös seksuaalivähemmistöjen, etnisyyksien ja jopa eri-ikäisten kokemaa syrjintää. Olen saanut oppia Suomen naisten historiasta niin koulutuksen kuin politiikankin saralla, tutkinut mainonnan tapoja esittää pikkutyttöjä ja saanut selville, miksi suomalaiset haukkuvat ruotsalaisia homoiksi.

Suosittelen sukupuolentutkimusta kaikille niille, jotka haluavat oppia lisää yhteiskunnallisista hierarkioista – jopa sellaisista, jotka saattavat olla piilossa ja täysin hyväksyttyjä. Sukupuolentutkimus antaa myös hyvät eväät kyseenalaistaa vallalla olevia normeja esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai etnisyydestä.

– 5. vuosikurssin kirjallisuuden pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Sosiologia

Kiinnostuin sosiologiasta toisena opiskeluvuonnani, mutta päädyin opiskelemaan sitä vasta maisterivaiheessa. Kiinnostuin ihmisten toiminnasta yhteiskunnassa ja ajattelin sosiologian sopivan myös kirjallisuuden pariksi, sillä jo kirjallisuuden opinnoissa törmää moniin sosiologian klassikkoajattelijoihin (parasta, jos tykkää namedroppailusta). Sosiologia on myös ja erityisesti mielenkiintoinen siksi, että näkökulmia on tarjolla todella monia. Kaikille pakollisia klassisen sosiologian peruskurssien lisäksi valinnaisia kursseja löytyy niin antirasismin, kriminologian kuin tasa-arvotyönkin parista!

Suosittelen sivuainetta erityisesti, jos yhteiskunnalliset ilmiöt ja keskustelut kiinnostavat! Koen, että sosiologia on erityisen hyödyllinen sivuaine sekä asiantuntijaksi tähtääville että ylipäätään yhteiskunnallisten asioiden ymmärtämiseen.

– 5. vuosikurssin kirjallisuuden pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Markkinointi ja johtaminen

Humanisti kauppatieteiden luennoilla voi kuulostaa oudolta ilmiöltä, mutta itse kaipasin sivuaineeksi jotakin, josta saisin vielä konkreettisempaa osaamista työelämään. Olen kiinnostunut viestinnästä ja tiedottamisesta, ja koin, että markkinoinnin osaaminen voisi olla tässä hyödyksi. Aluksi ajattelin valita sivuaineekseni pelkän markkinoinnin, mutta aivan mielenkiinnosta päätin ilmoittautua myös johtamisen peruskurssille, joka paljastui myös erittäin kiinnostavaksi. Olen käynyt molemmista aineista vasta peruskurssit, mutta jo niistä on saanut paljon hyvää tietoa irti.

Parasta markkinoinnissa ja johtamisessa on ollut se, että pääsee tutkimaan ja analysoimaan tarkemmin asioita, jotka ovat elämässä muutenkin läsnä. Jokainen kohtaa markkinointia esimerkiksi mainonnan muodossa ja johtamista esimerkiksi kursseilla tai työelämässä. On ollut kiinnostavaa tehdä katsausta erilaisiin markkinointi- ja johtamistyyleihin ja peilata niitä omiin kokemuksiin.

Suosittelisin sivuainetta kelle tahansa, joka on kiinnostunut tekemään tulevaisuudessa työtä, jossa joutuu joko vaikuttamaan markkinoinnin avulla tai johtamaan ihmisiä.

– N. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

Japanin kieli ja kulttuuri

Aloitin tänä syksynä japanin kielen ja kulttuurin opiskelun henkilökohtaisen mielenkiinnon takia. Kävin pakollisen johdantokurssin jo vuosi sitten, mutta en samaisena syksynä vielä ehtinyt sivuaineen äärelle. Perusteiden kurssin etäluentoja on kolme kertaa viikossa, ja niillä opiskellaan kielioppia, sanastoa, useampaa merkkijärjestelmää ja kulttuurin vaikutusta kieleen. Opin itse kieliä melko hitaasti, ja olen siksi käyttänyt luentojen ulkopuolella paljon aikaa kielen parissa, mikä on ollut toki työlästä mutta myös erittäin antoisaa. Olen oppinut ensimmäiseltä kielen kurssilta todella paljon, ja tentin myös Japanin perinteinen kulttuuri -kurssin, mikä taas kehitti kulttuurista osaamistani.

Suosittelen tätä sivuainetta ehdottomasti kaikille, joita kiinnostaa uuden kielen opiskelu ja uuteen kulttuurin tutustuminen! Japanin kieli poikkeaa todella monelta osin suomen kielestä, mikä mielestäni tuo uudenlaista näkökulmaa suhteessa kieliin ja niiden käyttöön kulttuuriympäristössä. Tässä sivuaineessa pääsee myös kirjoittamaan uudenlaisilla merkkijärjestelmillä, mikä on mielestäni todella mielekästä!

– 3. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, aineenopettajalinja

 

Karjalan kieli ja kulttuuri

Päädyin valitsemaan sivuaineeksi karjalan kielen ja kulttuurin, koska osallistuin sen johdantokurssille, joka oli niin mielenkiintoinen, että päädyin jatkamaan opiskelua sivuaineena. Karjalan kieli ja kulttuuri sopii hyvin suomen kielen opiskelijalle, varsinkin asiantuntijalinjalla. Parasta on se, että pääsee opiskelemaan vierasta kieltä, joka on kuitenkin suomen läheisin sukukieli, joten fennistiikan opinnoista on sivuaineopinnoissa hyötyä! Kyseessä on vapaa sivuaine, joten suosittelen sen opiskelua kaikille, jotka ovat kiinnostuneita karjalan kielestä tai esimerkiksi pienten kielten asemasta ja elvyttämisestä. Osa kursseista käsittelee myös karjalaista kulttuuria ja historiaa.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Suomen opettaminen toisena ja vieraana kielenä

Suomen opettaminen toisena ja vieraana kielenä sopii hyvin opettajaksi opiskeleville, mutta myös asiantuntijana saa sivuaineesta paljon irti! Parasta sivuaineessani on se, että suomen kieleen saa aivan uudenlaisia näkökulmia, kun katsoo sitä vieraan kielen oppijan perspektiivistä. Sivuaine täydentääkin hyvin omia suomen kielen asiantuntijan opintojani. Sivuaineessa käsitellään muun muassa vieraan kielen oppimisprosessia, millaista suomen kieli on vieraan kielen oppijan näkökulmasta ja millaista on kulttuurien välinen viestintä.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Yleinen kielitiede ja kieliteknologia

Yleisessä kielitieteessä käsitellään nimen mukaisesti kieltä yleisellä tasolla. Oppiaineessa tutkitaan kielten kaikkia eri osa-alueita. Kieliteknologian puolella käsitellään esimerkiksi sitä, miten erilaisilla tietokoneohjelmilla voidaan analysoida puhetta. Päädyin valitsemaan sivuaineen, koska kielitiede kiinnostaa ja halusin suomen kielen opintojen lisäksi tutkia kieltä yleisemmällä tasolla. Suosittelisin yleistä kielitiedettä ja kieliteknologiaa erityisesti kieltenopiskelijoille, esimerkiksi juuri suomen kielen asiantuntijalinjalla opiskeleville. Sivuaine on erittäin kattava kokonaisuus niille, jotka ovat kiinnostuneita kielitieteestä ja haluavat tehdä kielentutkimusta.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

Toim. Roosu Ilvonen

Kuva: Henna Hara

TOSITARINA: KUINKA MENETIN PYÖRÄNI JULMALLE MAAILMALLE, MUTTA IHMEEN KAUTTA SAIN SEN TAKAISIN

Onni onnettomuudessa. Fraasi on kliseinen, ja varmasti monelle tuttu. En ole edes varma, voiko tätä pian teille kuvailemaani tapahtumasarjaa kuvailla pelkkänä onnena tai onnettomuutena, mutta aion silti kertoa tarinani teille. 

Minun onnettomuuteni alkoi eräänä tammikuisena päivänä. Päiväni oli kuin mikä tahansa muukin tavallinen tammikuinen päivä – viileä, toiveikas ja seesteinen – kunnes onnettomuus iskeytyi kasvoilleni lähes tuhannen jäätyneen pohjoiskarjalaisen auringon voimin. Polkupyöräni ei ollut siinä, mihin sen olin edellisenä iltana jättänyt. Elävät ja lähes käsinkosketeltavat muistikuvat edellisestä alkuillasta vyöryivät mieleeni pakokauhun ja paniikin tunteiden siivittäminä. Lukitsin pyöräni kotitaloni etupihalle, samaan paikkaan kuin aina ennenkin. En voinut erehtyä tästä. Mieleni poukkoillessa ja hermojeni kiristyessä pienten katkeavien kuminauhojen tavoin kiersin ympäri kotitaloani, pitkin varastoja ja käytäviä kyseenalaistaen omaa muistiani pyöräni sijainnista, mutta turhaan. Rakas punainen ratsuni oli kadonnut. Tipotiessään.  

Sydämeni hakkasi kuin tuhatta ja sataa soittaessani ensin äidilleni, sitten minua odottavalle poikaystävälleni pyöräni kohtalosta. Hätäpäissäni laadin etsintäkuulutuksia pitkin ja poikin internetin ihmeelliseen maailmaan, ja ilmoitin minua kohdanneesta onnettomuudesta yhdelle jos toisellekin kontaktilleni. Iltani kului hiipivän auton etupenkillä katsastaen vastaan tulevia valotolppiin nojaajia, telineissään odottavia ja ojanpientareille kaatuneita. Mutta yksikään rengaspari ei näyttänyt tutulta. Epätoivo vaihtui pettymykseen, ja päivät kuluivat suuren surun laimentuessa hiljalleen.  

Mietitte varmaan jo nyt tätä lukiessanne, milloin tälle onnettomuudelle saadaan sen onni. Onneni sattui löytymään kahdeksan päivää myöhemmin.  

Olin jo lähestulkoon menettänyt toivoni kadonneen pyöräni suhteen. Pakko myöntää, että olin jopa katsellut uusia uljaita kulkupelejä täyttämään menetyksen aiheuttaman epäkäytännöllisyyden aukon, mutta jokin piti minut silti valveilla vanhan ystäväni suhteen.  

Eräänä aamuna, juuri herättyäni, satuin avaamaan lähestulkoon pahamaineisen sosiaalisen median applikaation Jodelin. Vielä unisin silmin rekisteröin hetken aikaa eteeni avautuvaa päivitystä kuvineen. Lumihangessa makasi pyörä. Yksityiskohdat tarkentuivat minulle peräjälkeen tarkastellessani kuvaa ja siinä ilmeneviä tuntomerkkejä. Punainen naisten pyörä. Etukori. Satulapehmuste. Valkoinen soittokello pienin vaaleanpunaisin kukin.  

Hetket tuntuivat kiitävän lähes hidastettuina sekunnin sadasosina hypätessäni ylös ja kiskoessani vaatetta päälleni. Reilu viikko sitten kadonnut pyöräni oli paikannettu aamuyöllä Jodeliin jonkun toimesta. Kuva sisälsi jopa sijainnin, ja kyseinen katu oli vain muutaman sadan metrin päästä kotoani. Sydän korvissani tykyttäen riensin puolijuoksua kohti Suvantokadun luvattua maata epäuskoisena näkemästäni sekä pohtien sitä, missä kohti kyseistä katua vanha ystäväni mahtoikaan olla kuvattuna.  

Sitten näin sen. Samassa tienristeyksessä, johon olin Suvantokadulle saapunut, näkyi jo kaukaa hangen valkeudesta pilkottava punamusta metallitankojen joukkio. Parilla juoksuaskeleella ylitin tien ja saavuin kyseisen näkymän luokse. Ja siinä se oli. Minun oma polkupyöräni, joka mystisesti kahdeksan päivää sitten katosi kotipihaltani, oli edessäni, lähes vahingoittumattomana. Nostin ystäväni pystyyn, tarkastelin sitä parhaani mukaan suupielteni noustessa yhä vain ylemmäs. Tippuneet ketjut ja mylläytynyt lumikerros viestivät minulle mahdollisen voron syystä hylätä saaliinsa nyt ja tähän. Todellinen onni onnettomuudessa. 

Onnellisena kävelytin pyörän takaisin kotiin silitellen samalla sen satulaa pienten onnen kyynelten kohotessa silmäkulmiini. Aiemmin useampaankin otteeseen kiroamani Jodel oli pelastanut minut onnettomuudestani. Ilman siellä näkemääni kuvaa en olisi ehkä koskaan päätynyt takaisin yhteen vanhan pyöräni kanssa. Kuka tietää missä kaikkialla maailman tai Joensuun kolkissa pyöräni noina kahdeksana päivänä seikkailikaan, tai millaisia kommelluksia ja epäoikeudenmukaisuuksia se joutui kokemaan. Mutta onnellisen sattuman – ja Hehkujen jälkeisen aamuöisen jodlaajan – ansiosta tiemme yhtyivät jälleen. 

Teksti ja kuva: Emilia Saukkonen

MIELEENPAINUVIA TUUTOROINTIKOKEMUKSIA

Täkyn tuutoreita leirillä 2017, http://taky.fi

Saimme tuutoreina paljon uusia kokemuksia ja myös niin sanottua esiintymiskokemusta kertyi paljon. Yliopiston käytännöistä ja palveluista opimme myös uutta. Tutustuimme moniin ihaniin ihmisiin ja saimme uusia kavereita. Tuutoreina pääsimme myös järjestämään kivoja tapahtumia ja toki osallistumaan niihin. Tuutorileirilläkin oli tosi hauskaa!
Tuutorina toimiminen myöhemmin toista kertaa oli varsin antoisaa, joten suosittelen myös vanhempia opiskelijoita hakemaan tuutoriksi!

– Janni, tuutorina 2017–2018 & Roosa, tuutorina 2017–2018 sekä 2019–2020

Tuutorointi oli sekä hauska että haastava kokemus. Se vei paljon aikaa, mutta sen ansiosta tutustuimme moniin mahtaviin tyyppeihin. 2018–2019 tuutoroinnissa kenties paras asia fuksien auttamisen lisäksi olikin uuden, edelleen tiiviin kaveriporukan muodostuminen. Olisimme jääneet paljosta paitsi, jos emme olisi lähteneet tuutoreiksi. 

– Hanna & Kasper, tuutoreina 2018–2019

Paras yksittäinen tuutorointimuisto on ehdottomasti se hetki, kun tajusin fuksien löytäneen toisistaan kavereita. Tuutoroidessa tulee tehtyä kaiken maailman suunnitelmia ja varatoimen varatoimia, jotta kaikkien opintojen alku ja ryhmäytyminen sujuisi kivuttomasti. Minua eniten stressaava ajatus olikin se, että tuutorointimme ei saavuttaisi fukseja ja epäonnistuisimme ryhmäyttämisessä totaalisesti. Joten se hetki, kun tuli marssittua Agoralle ja löydettyä fuksit omista porukoistaan, jäi ehdottomasti mieleen sekä onnistumisena että parhaana tuutorointimuistona.

– Anni H, tuutorina 2019–2020

Olen toiminut ensin kaksi vuotta vertaistuutorina ja sitten kaksi vuotta seniorituutorina. Ikituutoriksikin on sanottu, mutta eihän tuutorointiin vain kyllästy. Voisin kirjoittaa monta sivua siitä, miksi tuutorointi on parasta ikinä (ja olen niin tehnytkin seniorituutoriraportissani), mutta tiivistän asiani siihen, miksi kuka tahansa voi hakea tuutoriksi.

Tuutoreiksi tarvitaan erilaisia ihmisiä, koostuvathan uudet opiskelijatkin hyvin erilaisista ja eri taustoista tulevista ihmisistä. Tuutoreita voi, saa ja pitää olla erilaisissa rooleissa: voi olla vaikkapa sosiaalinen ryhmäyttäjätuutori, asiallinen faktatuutori tai rento, hiljaisempiinkin fukseihin yhteyden saava tuutori. Tuutoriksi hakiessa ei myöskään tarvitse vielä osata kaikkea, sillä koulutus on kattava. Tärkeintä on oma motivaatio sekä halu auttaa ja oppia.

– Roosu, tuutorina vuodesta 2016 alkaen

KULTTUURIEN KOHTAAMISIA

Lukiosta asti olen ollut kiinnostunut vaihto-opiskelusta sekä kansainvälisyydestä. Vietin lukiossa vaihtovuoden Unkarissa, ja Suomeen palattuani olin varsin aktiivisesti vaihto-oppilaiden kanssa tekemisissä. Oli siis vain luonnollista, että asetuttuani yliopistoelämään päädyin loppujen lopuksi hakemaan kv-tuutoriksi. Kansainvälisten opiskelijoiden tuutorina pystyn toteuttamaan juuri sitä asiaa, joka jo lukiossa houkutteli minut vaihdon ihmeelliseen maailmaan: haluan oppia muista kulttuureista ja olla tekemisissä ulkomaisten opiskelijoiden kanssa.

Kv-tuutorointia olen tehnyt nyt neljä lukukautta, ja se on antanut minulle paljon enemmän kuin olin alun perin odottanut. Jo heti ensimmäisessä koulutuksessa aloin hahmottamaan, että vaihto-oppilaiden asioita hoitamalla oppisin hyvin paljon suomalaisista virallisista käytänteistä. Pankkien, Joensuun Ellin ja maistraatin kanssa olen ollut tekemisissä paljon ja sitä kautta olen oppinut yllättävän paljon näiden tahojen käytänteistä. Taito olla tekemisissä virallisten tahojen kanssa on erittäin hyödyllinen. Samalla myös kehittyy kyky lähteä selvittämään asioita, kun tarve sitä vaatii.

Lisäksi ainakin kaikki vaihto-oppilaat, joita olen täällä Suomessa tuutoroinut, ovat olleet todella mainioita persoonia! Minulla on käynyt sen kanssa tuuri. Hyvin harvinaisen kerran olen ollut tietoinen pienestä draamasta, mutta kaiken kaikkiaan heidän kanssaan on ollut ilo olla tekemisissä. On ollut erittäin mukavaa seurata, miten saamani ryhmien henkilöt ovat tulleet toimeen keskenään ja löytäneet paikkansa suomalaisessa opiskelijaelämässä. Heidän minulle kiitokseksi tuomat lahjat ovat aina lämmittäneet sydäntä, ja heidän kanssaan on aina ilo rupatella ruokalassa, istua iltaa taikka käydä urheilemassa.

Lisäksi kv-tuutoroinnin kautta olen päässyt toteuttamaan intohimoani kieli-ihmisenä. Osaamieni vieraitten kielten käyttö on erittäin tärkeää kielitaidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kommunikoin siis mielelläni vaihto-oppilaiden kanssa heidän äidinkielellään, jos vain suinkin osaan. Autan heitä mielelläni myös aina tarvittaessa suomen kielen oppimisessa. Nyt tänä keväänä lähdin ensimmäistä kertaa vetämään suomen kielen kielikahvilaa. Kielikahvilat ovat vaihto-opiskelijoiden vapaaehtoisesti vetämiä vapaamuotoisia kielen ja kulttuurin oppimistapaamisia, joita muutkin yliopiston oppilaat voivat vetää ja hyödyntää. Yllättävintä kv-tuutoroinnissa on ollut se, miten paljon siitä saa myös hyötyliikuntaa. Etenkin ensimmäisen viikon aikana vaihto-oppilaiden saavuttua käveltyjen kilometrien määrä moninkertaistuu tavalliseen verrattuna. Lisäksi ISYYn survival package -laatikoiden kantaminen on hyvää treeniä käsivarsille.

Kaiken kaikkiaan kv-tuutorointi on paljastanut minulle paljon monipuolisemman maailman kuin olin aluksi kuvitellut. Se ei ole pelkästään vaihto-oppilaiden auttamista tai siihen menevien kulujen korvausten hakemista. Kaikki ihmiset, joihin tutustut, sekä kaikki tahot, joiden kanssa olet tekemisissä, opettavat jatkuvasti jotain uutta ja avaavat mahdollisuuksia, joita ei heti olisi tullut ajatelleeksi.

Teksti ja kuva: Siiri Rantanen