JOULUKOLUMNI

 

Joulu – yksi päivä muiden joukossa vai vuoden kohokohta?

 

Pohdin ystävien kanssa joulun ja jouluun liittyvien asioiden merkitystä. Toistuvaksi teemaksi muodostui aiheesta riippumatta läheisten kanssa oleminen. Mielenkiintoista oli havaita, kuinka joulun merkitys on muuttunut elämämme aikana ja myös haaveilla kuinka se tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Aluksi haluan sanoa, että olen joulun paras ystävä ja joulun odottaminen on minulle vuoden parasta aikaa. Rakastan jo loppukesästä alkaa miettimään, mitä kaikkea haluan tehdä joulukuussa ja jouluaattona.

 

Lahjojen antaminen ja saaminen on monen mielestä mukavaa. Haluankin jakaa tässä vinkin, jota olen nyt noudattanut muutaman vuoden ajan ja joka mielestäni helpottaa lahjojen hankintaa. Ei ole ympäristön kannalta hyvä asia ostaa lahjaa vain lahjan antamisen ilosta. Kukaan ei tarvitse – korjaan – suurin osa ihmisistä ei tarvitse paritonta kuppia pyörimään astioidensa sekaan. On eri asia, jos tietää henkilön esimerkiksi keräävän jotain astiasarjaa. Vinkkini onkin se, että minulla on puhelimeni muistiossa lista, jossa on ystävieni ja perheenjäsenteni nimet, ja aina kun he mainitsevat jostain, mitä he haluaisivat tai mistä ajattelen heidän pitävän, laitan sen listaan ylös. Näin joulun saapuessa voin avata huolettomasti puhelimeni muistion ja katsoa, jos siellä olisi jotain sopivaa ostettavaa läheisilleni. Tämä tapa on pelastanut minut monelta lahjankeksimispaniikilta.

 

Eri tapoja viettää joulua on myös monia, ja kaikki ovat varmasti oikeita. Niin sanottu perinteinen joulu, jossa käydään joulusaunassa, syödään kinkkua, käydään hautuumaalla ja jaetaan lahjoja, ei välttämättä ole se joulu, jota kaikki haluavat viettää. Osa haluaa viettää joulunsa ulkomailla, osa haluaa uudistaa jouluperinteitä, ja osa ei halua viettää joulua ollenkaan. Mielestäni tähän sopii sama neuvo kuin uskontojen harjoittamiseen, että kunhan kaikilla on mukavaa, niin kaikki saavat tehdä mitä haluavat, ilman että häiritsevät muita. Tuntuu, että ennen joulut menivät samalla kaavalla perheen kanssa, mutta nykyisin nuorena aikuisena joulut vaihtelevat ystävienikin kesken paljon. Huomaan, että myös ehkä jouluperinteet ovat menettäneet hohtoaan. Täytyy kuitenkin mainita, että uskon vahvasti jouluperinteiden taas nousevan uudestaan pinnalle esimerkiksi siinä vaiheessa, kun itselläni on pieniä lapsia tai vietän joulua paikassa, jossa on pieniä lapsia.

 

Lapsuudessa joulustressiä ei ollut olemassa. Pukkia odotettiin, jännitettiin ja lopulta saatiin myös lahjat. Itse muistan, että myös jouluruoka oli päivän kohokohta. Nykyisin koko joulun kohokohta on se, että pääsee viettämään aikaa vanhempien tai muiden läheisten kanssa, joita ei välttämättä näe enää jokapäiväisesti.

 

Nykyään ennen joulua stressaavat vuoden viimeiset tentit ja muut palautukset, ja sen jälkeen alkaa stressata jouluttaminen, joululahjojen osto, jouluruokien valmistaminen, joulunviettopaikkaan pääseminen ja se, että kaikilla pitää olla mukavaa. Faktahan on se, että riitoja syntyy, suunnitelmat menevät pieleen ja jotain aina unohtuu. Katsoin TikTokista vinkin, että jos jokin asia stressaa todella paljon, niin keho ei ymmärrä jännittämisen ja innostumisen eroa. Niissä molemmissa on kärsimätön, adrenaliinista johtuva olo, ja silloin voi huijata mieltään niin, että jännittämisen sijaan olet innostunut. Pistetään joulujännärit siis tanssiksi tänä vuonna. Tässä kohtaa tulee muistuttaa, että älkäähän ottako näitä tekstejä sataprosenttisena faktana.

 

Ihmisten tulisi joulun alla ja muutenkin elämässä antaa itselleen armoa. Ei tarvitsisi stressata, mutta suurin osa kuitenkin stressaa, ja moni jopa kokee stressiä siitä, että stressaa, ja kokee että ei ole soveliasta stressata. Koko elämä on muutenkin yksi stressinsietokyvyn koettelemusten vuoristorata, niin koitetaan muistaa, että joulu ei loppujen lopuksi eroa muista päivistä millään lailla. Joten huoli pois. Joulua voi viettää vaikka marraskuussa, elokuussa tai toukokuussa, jolloin hössötystä ja stressiä olisi ehkä vähemmän. Pitääkin kokeilla!

 

Ihan lopuksi vielä uudestavuodesta ja uudenvuoden lupauksista. Melkeinpä aina uudenvuodenlupaukset liittyvät johonkin elämäntapamuutokseen, jota noudattaa ehkä viikon tai kuukauden jos sitäkään, minkä jälkeen lupaus unohtuu ja palataan tavalliseen elämään. Monta kertaa siis uudenvuodenlupaus päättyy pettymykseen, ettei pystynytkään pitämään lupaustaan. En tiedä, onko tämä uusi idea vai ei, mutta ystävien kesken pohdimme, mitä jos jatkossa tekisimmekin vain uudenvuoden toivomuksia. Sen sijaan, että lupaisimme jotain mahdotonta, voisimmekin toivoa jotain, mitä haluamme uutena vuotena tehdä, kuten päästä matkalle Lontooseen, päästä opiskelemaan tai saada ostettua sen Marimekon upean Unikko-villapaidan.

 

Tällaisten pohdintojen kera kaikille ihanaa joulua ja upeaa uutta vuotta toivottavat Kaija-muori ja tekstiä myös ideoimassa olleet Kristiina-tonttu, Martta-poro ja Henna-tonttu!

Teksti: Kaija Kinnunen

 

 

 

 

 

EKOLOGINEN JOULU

 5 vinkkiä ekologiseen jouluun

 

1.     Paketoi lahjat kierrätysmateriaaliin, esimerkiksi sanomalehteen tai ruskeaan paperikassiin. Molemmat näyttävät kivalta punaisen nauhan kanssa, ja niitä voi myös koristella esimerkiksi liimaamalla paperisen lumihiutaleen paketin kylkeen. Voit myös säästää tämän joulun lahjapaperit ja käyttää ne uudestaan ensi vuonna, mutta muista avata paketit varovasti, jos teet näin. (Huom.! En missään nimessä suosittele tätä!)

2.      Jos lähetät joulukortteja tai tahdot itse askarrella lahjoihin kortit, käytä kierrätysmateriaaleja! Itse käytin tänä vuonna vanhoja piirustuksia ja postin tuomia joulukortteja, jotka leikkelin palasiksi. Samaa vinkkiä voi myös hyödyntää paketeissa oleviin pakettikortteihin.

3.      Tutustu uusiin vegaanisiin jouluruokiin. Piparitaikinan voi myös ostaa vegaanisena, eikä joulutorttuja tarvitse voidella kananmunalla.

4.      Koristele luonnonmateriaaleilla, kuten kävyillä. Käpyihin on helppo kiinnittää naru ja liimata vaikka vähän glitteriä ja nostaa kuuseen roikkumaan. Ja mihin sopivat lauseopin monisteet paremmin kuin paperilumihiutaleiksi ikkunaan?

5.      Viimeisenä ekologiset lahjavinkit, vielä ehtii:

a.      Osta käytettyä: Antikvaarisen kirjakaupan antimet tai kirpputorin astiat ovat oiva lahja! Myös hyväkuntoinen villapaita Fidasta lämmittää aina.

b.      Kertakäyttökulttuuria estävät tuotteet, esimerkiksi kestojuomapullo. Itse ostin viime vuonna äidille lahjaksi juomapullon merkiltä Sagaform, ja hän on tykännyt siitä tosi paljon.

c.       Tue itse tehtyä, jos et itse ehdi tai osaa neuloa lapasia, osta joltain toiselta. Esimerkiksi Joensuun taitokorttelista löytyy ihania käsitöitä. Mitä ikinä ostatkin, vältä pikamuotiketjujen huonolaatuisia vaatteita.

d.      Entäpä aineeton lahja: leffalippu, teatterilippu, museokortti, lounas, äänikirjasovellus… lista on loputon!

e.      Kukkalahjakortti: lähikaupan lahjakortti, jolla saa ostaa vain ja ainoastaan kukkia. Kukat ovat ihana asia saada, mutta aina ei voi itse olla paikalla ostamassa niitä toiselle, joten tämä on hyvä vaihtoehto siihen.

f.      Anna lahjaksi ruokaa: itse tehty mysli purkissa on aivan ihana lahja. Vaihtoehto myslille voi myös olla jonkun leivonnaisen, esimerkiksi keksin, kuiva-aineet, mutta muista laittaa purkin mukana ohjeet ja lista lisättävistä aineista.  

Teksti ja kuvat: Saara Kailasalo

NOVELLI

 

JOULU MAALLA

 

 

–      Käänny tuosta oikealle.

Oli ensimmäinen joulu, kun vein uuden poikaystäväni vanhempieni luokse. Oikeastaan oli ylipäätään ensimmäinen kerta, kun toin hänet kotiin vierailulle. Tiesin jo etukäteen, että nuoremmat sisarukseni tulisivat olemaan innoissaan, samoin äitini. Isäni reaktiota sen sijaan jännitin – hänen mielestään kukaan poikaystävistäni ei ollut vielä ollut tarpeeksi hyvä minulle.

–      Tuon puisen karhuveistoksen jälkeen vai? Aleksi vastasi.

–      Jep, juuri sen.

Olimme lähteneet ajamaan kaupungista aikaisin aamulla, sillä matkantekoon menisi joka tapauksessa useampi tunti. Lisäksi Suomen vaihteleva sää tuottaa aina vaikeuksia ajajalleen, varsinkin talvella. Reilun kolmen tunnin ja usean läheltä piti -tilanteen jälkeen (kiitos jäisten pikkuteiden ja hirvien), saavuimme vihdoin vanhempieni pihaan Metsämaalle. Taivas oli jo ehtinyt hämärtyä; pihalla ja ikkunoissa palavat jouluvalot loistivat kauniina tummaa taustaansa vasten. Talo oli puinen ja kaksikerroksinen, kesällä uudelleen maalattu, ja vaaleansininen väri korostui kylmänä pakkaspäivänä.

–      Anna on täällä, Anna on täällä! kuului ulko-ovelta.

–      Emma! Tule tänne, senkin riiviö! hihkaisin takaisin.

Emma juoksi luokseni ja melkein hyppäsi syliini. Hän oli kymmenen vanha, minä taas 25-vuotias. Aleksi oli minua reilun vuoden vanhempi; tapasimme yliopistossa pari kuukautta sitten, ja juttumme kehittyi nopeasti vakavaksi. Pian jo huomasin ehdottavani Aleksille, jos hän tulisi meille viettämään joulua tänä vuonna.

–      Pidän hänestä jo paljon enemmän kuin edellisestä, Emma sanoi. – Roope oli inhottava pölkkypää.

–      Emma, ei nyt! kuiskasin.

–      Tämä on arvatenkin iso kohteliaisuus! Aleksi vastasi.

–      Äh, ole hiljaa.

Otimme lahjat sekä matkatavarat auton takakontista ja marssimme sisälle. Astuttuamme eteiseen vastaan tuulahti miellyttävä glögin ja pipareiden tuoksu. Äitini tuli keittiöstä ja puristi Aleksin kättä.

–      Ihanaa tavata vihdoin! Anna on puhunut sinusta paljon, ilmeisesti opiskelet asianajajaksi?

–      Pitää paikkansa, Aleksi vastasi. – Se on ollut haaveammattini jo jonkin aikaa. Opiskelemaan pääsyssä vain kesti useampi vuosi.

–      Nykyään on entistä vaikeampaa päästä opiskelemaan! äitini sanoi. – Niin paljon vaaditaan nuorilta ihmisiltä. Mutta tulkaahan glögille ja pipareille keittiöön.

Keittiössä istui toinen sisaruksistani syöden piparitaikinaa, 15-vuotias pikkuveljeni Eero. Hän hymyili minulle säteilevää hymyään ja tuli myös paiskaamaan poikaystäväni kättä. Pörrötin hänen pellavaista tukkaansa.

–      Pelaatko jääkiekkoa? Eero kysyi Aleksilta hetken aikaa juteltuaan.

–      Silloin tällöin, Aleksi sanoi. – En ole mitenkään erityisen hyvä kiekkoilija, mutta luistella kyllä osaan.

–      Mennään pelaamaan joku päivä porukalla! Anna on yliveto pelaaja, Eero sanoi.

–      Jääkiekkomimmi vai? Aleksi naurahti ja katsoi minua hymyillen.

–      Odotahan kunhan päästään jäälle, hymysi hyytyy vielä! vastasin naurahtaen.

Pian keittiöön asteli isäni äiti, 80-vuotias Tyyne-mummi. Mummilla oli tapana viettää jokainen jouluaatto meillä, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus.

–      Siinähän se meidän Anna on! mummi vastasi ja antoi minulle suukon poskelle. Sitten hän siirtyi tarkkailemaan Aleksia.

–      Komean pojan olet valinnut, hän sanoi. – Muistuttaa hieman isääsi nuorempana, samanlaiset silmät ja hiukset.

–      Älä viitsi, mummi! sanoin, mutta hän vain vinkkasi ilkikurisesti silmää.

Glögin ja pipareiden sekä kuulumisten vaihdon jälkeen asetimme matkatavaramme vanhaan huoneeseeni. Siinä huoneessa oli aika pysähtynyt: sängyllä oli edelleen vuosia vanhat pehmoleluni, seiniä koristivat Apulannan ja Happoradion julisteet, eikä kukaan ollut heittänyt kirjahyllyni kirjoja pois. Pystyin edelleen erottamaan hyllystä Pikku prinssin sekä rakkaat Harry Potterini. Täytyykin ottaa ne mukaan joulun jälkeen, ajattelin.

***

Iltapäivä kääntyi nopeasti illaksi, ja keittiössä aloitetut jouluvalmistelut olivat hyvällä mallilla. Ei aikaakaan, kun isäni saapui töistä – hän oli työskennellyt aattopäivänä niin kauan kuin muistin. Mukanaan hän toi tapansa mukaan metsästä kaatamansa joulukuusen. Olin kauhusta kankeana: hän ei varmaan taaskaan hyväksyisi…

–      Hei isä! hihkaisin mahdollisimman hilpeästi.

–      Mitä pikku tyttöni! hän vastasi hymyillen. Hienoa, hän on hyvällä tuulella…

–      Isä hei, tässä on poikaystäväni Aleksi.

Isäni katsoi Aleksia kulmat kurtussa, mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Lopulta hän näytti kuitenkin hyväksyneen poikaystäväni ainakin ulkoisen olemuksen perusteella, kätteli häntä, ja pyysi mukaansa laittamaan kuusen paikoilleen olohuoneeseen.

–      Vai että sinä ja Anna… isä aloitti heidän asetellessaan kuusta paikoilleen. – Kauankos olitte olleetkaan yhdessä, pari kuukautta?

–      Joo suurin piirtein. Tapasimme yliopistolla samalla kurssilla.

–      Aivan. Se ei olekaan vielä kovin pitkä aika. Osaatkos lämmittää puusaunan? Jos tekisimme sen seuraavaksi, niin olisi ruuan jälkeen sitten lämmin.

Aleksi nyökkäsi ja isä johdatti hänet ulos hakemaan varastosta halkoja. Aleksi otti syliinsä reilun pinollisen, samoin isä. Takaisin sisälle tullessaan isäni tokaisi:

–      Minun on pakko olla rehellinen tässä tilanteessa. Annan entiset poikaystävät ovat olleet melkoisia persoonia, korkeintaan puolisen vuotta maisemissa ja sitten lähteneet, jättäen Annan murtuneeksi. En suoraan sanottuna kestä katsoa sitä. Haluan vain tyttärelleni parasta kuten kuka tahansa lastansa rakastava isä, joten toivon, että olet poikkeus edellisiin. Anna on aina ollut hiukan poikatyttö, jonka vuoksi rauhallinen mies voisi tasoittaa hänen temperamenttiaan.

–      Voin vakuuttaa, ettei minulla ole minkäänlaista aikomusta lähteä Annan elämästä, Aleksi sanoi.

–      Toivotaan niin.

***

Kun sauna oli lämmitetty, isä vaihtoi yllensä kauluspaidan ja tuli keittiöön. Kissamme Matti oli jo keksinyt hypätä keittiön tasolle haistaessaan savustetun lohen.

–      Kissa pois pöydältä! isäni huudahti, mutta otti Matin lempeästi syliinsä ja asetti 13-vuotiaan kissaherran sohvalle istumaan. Hetken päästä huomasin, kuinka hän vei Matille salaa lohta.

–      Serkkunne tulevat pian joulunviettoon, voidaan sitten aloittaa ilta glögillä, äitini sanoi. Onkos kuusi jo koristeltu? Eikö? Menkäähän lapset ja Anna ja Aleksi tekemään se, vielä ehtii hyvin!

Kuusen vieressä odotti iso laatikollinen joulukoristeita. Minä nappasin suosikkikoristeeni, itse tekemäni enkelin, ja asetin sen ensimmäisenä kuuseen. Emma ja Eero leikkivät tapansa mukaan hopeanauhalla ja heittelivät sitä kuuseen.

–      Varovasti nyt, se menee vielä rikki!

–      Hei Anna muuten, Aleksi sanoi. Isäsi jutteli hieman kanssani.

–      Voi ei, mitä nyt?

–      Ei mitään vakavaa! Hän vain mainitsi, etteivät edelliset poikaystäväsi ole olleet kovin… miellyttäviä.

–      Mitä isä mistään tietää?

–      Hän sanoi, että he ovat vain häipyneet elämästäsi ja isäsi toivoo, etten ole samanlainen.

–      Oletko sinä? kysyin. Sen oli tarkoitus olla vitsi, mutta Aleksi ei ottanut sitä niin.

–      Oletko tosissasi!? Luuletko että olisin muuten tullut tänne viettämään joulua kanssasi?

–      Okei, okei, ei ollut tarkoitus loukata! Tuntuu vain, että isäni pelästyttää kaikki poikaystävät pois käytöksellään…

–      Hän vain haluaa sinun parastasi, Aleksi sanoi.

–      Niin kai, vastasin tuohtuneesti.

Kuulimme auton kaartavan pihaan. Serkkumme olivat saapuneet.

–      Tulkaahan keittiöön kaikki! äitini huusi. – Saatte glögiä, aikuisille on tarjolla myös terästettyä.

Äidilläni oli tapana toivottaa kaikki tervetulleeksi joulun viettoon glögilasin äärellä ennen kuin aloittaisimme jouluruokailun. Setäni ja hänen vaimonsa sekä serkkuni Teemu ja Timo, seisoivat keittiössä. Tervehdin kaikkia iloisesti ja esittelin Aleksin. Pian Aleksi jo jutteli serkusten kanssa, ja he näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään.

Kun glögi oli nautittu, siirryimme ruokapöydän ääreen seisomaan. Perheessämme oli tapana lukea ennen ruokailua jouluevankeliumi ja laulaa sen jälkeen Enkeli taivaan. Isäni ehdotti, että Aleksi voisi lukea evankeliumin tänä vuonna.

–      Älä nyt isä, ei Aleksi kuitenkaan halua…

–      Ei ei, kyllä minä voin lukea sen! Aleksi sanoi.

Aleksi luki evankeliumin levollisesti, selkeällä äänellä, saaden äitini melkein kyyneliin. Kun evankeliumi oli luettu, aloitti setäni vaimo Enkeli taivaan ‑virren ja me muut lauloimme perässä. Sen jälkeen oli vihdoin aika syödä.

–      Viiniä? äitini tuli kysymään minulta ja Aleksilta.

***

Ruokailun jälkeen pidimme hieman taukoa ennen jälkiruokaa. Tyyne-mummi oli taas leiponut taivaallista lakka-kinuskijäädykettään, josta leikkasin ison palasen itselleni ja Aleksille. Sitten istuimme tapamme mukaan olohuoneeseen juttelemaan, kunnes serkkujeni oli aika lähteä kotiin avaamaan lahjat. Me teimme samoin – oli ihanaa kuunnella lahjapapereiden rapinaa ja hengittää havujen tuoksua.

–      Katsokaa, sain lahjaksi askartelutarvikkeet! Emma huudahti.

Sitten olikin jo aika mennä joulusaunaan. Jätin itse saunan väliin, koska olin liian väsynyt, mutta isäni halusi mennä ensimmäisenä ja pyysi Aleksia mukaansa.

–      Ei sitten mitään kuulustelua, joohan isä? sanoin.

–      Ei tietenkään, isäni vastasi. En tiedä uskoinko häntä vai en.

Aleksin ja isän mentyä saunaan Tyyne-mummi tuli luokseni.

–      Isäsi pitää Aleksista kovasti, mummi sanoi.

–      Oletko aivan varma?

–      Täysin varma. Tarkkailin isääsi illan aikana, ja hän vaikutti oikein iloiselta. Vaikkei sitä ulospäin näytäkään.

Saunassa ollessaan isä ja Aleksi juttelivat niitä näitä ja jopa heittivät vitsiäkin väliin. Lopulta isä sanoi:

–      Tiedätkö mitä? Tämän päivän perusteella olen huomannut, että muistutat melko paljon minua ollessani nuorempi. Etkä vain ulkonäkösi takia! Vaikka tämä saattaakin kuulostaa äskeisen jälkeen hieman itsekkäältä, niin minusta tuntuu, että olet oikein hyvä mies Annalle rauhallisuutesi ja tasapainoisuutesi vuoksi. Olet kaiken lisäksi erittäin mukavakin.

–      Kiitos, Aleksi vastasi hieman hämmentyneenä, mutta iloisena.

–      Toivottavasti osaat kuitenkin pitää myös hauskaa. Oletko juossut ennen saunasta suoraan lumihankeen?

–      En ikinä, Aleksi sanoi.

–      Etkö? No nyt on korkea aika! Ota tämä vaikka sellaisena tervetulotoivotuksena meidän perheeseemme. Tulehan! Se on nopeasti ohi, usko pois!

Isä ja Aleksi juoksivat ulos, mutta Aleksi ei päässyt kuistia pidemmälle. Silloin isäni astui hänen viereensä ja tuuppasi hänet suoraan lumihankeen.

–      Ei saatana miten kylmää! Aleksi kirosi.

–      Noh noh, luntahan se vain on, isä sanoi nauraen. Tule, mennään takaisin saunaan! Ensi kerralla sujuu jo paremmin.   

   

      Teksti: Henna Ehrukainen                                                        

 

 

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Maa on valkea ja vuosi lähestyy loppuaan. Syksy tuntui olevan ohi jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Nyt olohuonetta koristaa kuusi ja kissat tiputtavat siitä palloja minkä ehtivät.

Täkyn syksy on ollut kiireinen ja niin on ollut myös monen täkyläisen. Kaivatut perinteiset tapahtumat palasivat lähimuotoisiksi pitkän odotuksen jäkeen, saimme kokoontua yhteen fennistiystäviemme kanssa, ja toiminnan jatkuvuutta on kehitetty.

Syyslukukauteen mahtui todella paljon hyvää, ja muistelen erityisesti Osmaa lämmöllä vielä pitkään. Muistakaa ottaa joululomalla itsellenne omaa aikaa ja ladatkaa akkuja tulevaan vuoteen.

Viimeisellä puheenjohtajan tervehdykselläni haluan kiittää kaikkia täkyläisiä kuluneesta vuodesta ja toivottaa onnea tulevalle hallitukselle!

Ilman kontekstia paras kohtaamani lopetus kuuluu:

Epätoivoisin evankeliumiterveisin

Miro

PÄÄKIRJOITUS

Nyt kello on 1.35, ja kirjoitin tuossa juuri Länsimaisen kirjallisuuden esseetä. Siitä tulee melko mielenkiintoinen, sillä Antiikki ei näköjään olekaan sellainen osa-alue, josta tietäisin paljon, mutta mikäs tässä on ollessa. Ehkä voisin välillä yrittää valmistella asioita ajoissa, enkä jättää kaikkea aina viime tippaan. Ehkä joskus teen niin.  

Mutta mennäänhän asiaan… jälleen kerran Itäkynässä on aivan mahtavia tekstejä ja lisäksi kuvakisa. Tästä numerosta voit siis löytää puheenjohtajan terveiset, tekstiviestipalstan, kaksi henkilökunnan ystäväkirjan sivua, opettajien hauskoja lausahduksia, lemmikkipalstan, jutun Osmar-gaalasta 2021, Täkyn vappu-gallupin, kuvakisan ja Täkyn summer bucket listin (kerro, jos kirjoitin ton väärin). 

Huom! Tässä numerossa on tekstiä sen verran, että se on jaottunut kahdelle sivulle, voit toki lukea Itäkynää yläpalkin linkkejä apuna käyttäen. 

Lisäksi Täkyn sähköpostilistalla on Itäkynästä tiedottavassa sähköpostissa liitteenä mahtava runo, joka on luotu käyttämällä Itäkynässä aikaisemmin julkaistuja runoja.  

Kiitos kaikille kirjoittajille ja ihanaa vappua jokaiselle!    

Terkuin Kristiina

Ps. Kaija-mummini sanoin "Älä mieti huonoa eilistä, vaan hyvää huomista <3”. 

Kuva: Seurakoira Lumi Janhunen

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Nyt on vappu, joka on ainakin itselleni todella kiireistä aikaa. Tämä kevät on ollut kokonaisuudessaan todella hektinen ja rankka. Täkyn hallitus on toiminut ahkerasti koko vuoden ja pian on aika vetää hieman henkeä. Kevään aikana Täky on järjestänyt perinteisiä tapahtumia ja pyrkinyt toiminnassaan monipuolisuuteen. Tällä linjalla tullaan jatkamaan! Hyvää vappua ja kesää!

 

Puheenjohtaja Miro

OSMAR-GAALA 2021

 

Osmar-gaala 2021

Täky ei ole voittanut Osmassa vuosiin. PAITSI OSMAR-GAALASSA 2021!

Etä-Osma järjestettiin jo toista kertaa entistä isompana ja upeampana. Osmar-gaala oli täynnä elokuvatähtiä ja toimintaleffan dramaattisia käänteitä. Gaalatunnelma tiivistyi lauantai-illan sitseillä, kun turnauksen rastisuorituksen voittajia paljastettiin, ja Täkyn nimi näkyi palkintosijoilla usein. Lopulta oli aika julistaa Osmar-gaalan voittaja, joka monen vuoden odotuksen jälkeen oli TÄKY!

 Osmar-gaala oli kyllä kokonaisuudessaan aivan mahtava! Etä-Osmat on näyttänyt mulle, että myös etätapahtumat voivat olla hauskoja ja ikimuistoisia. Osmar-gaalassa erityisesti perjantain illanvietto ja tietysti Täkyn turnausvoitto olivat parhaita juttuja. Viestipalsta oli myös älyttömän hyvä lisä ja on ollut ilo huomata, että sinne tulee edelleenkin aktiivisesti viestejä.

Johanna

 

Miten voitto saavutettiin?

Vaikka turnauksen voitto perustuukin rastisuorituksiin, ei taustatyön tärkeyttä tule vähätellä. Ihanat, ahkerat täkyläiset suunnittelivat Täkyn postikorttia ja turnausrastia monta päivää ja tuntia, ja huolellinen valmistautuminen nostatti ainakin omaa Osma-tunnelmaani ja siinä samassa paransi turnaussuorittamista.

Itse rastisuorituksiin osallistui vieläkin suurempi porukka, ja tämän koko ryhmän tärkeyttä ei voi korostaa tarpeeksi! Suorituksista tuli huikeita, ja voitto oli ansaittu. Rasteja suorittaessa oli myös selkeästi hauskaa, mikä on tärkeintä. Oma suosikkini oli ehkä se, kun teimme oman ääniraidan Suman videolle tekemällä kaikki erittäin laadukkaita äänitehosteita, kuten ”narsk, narsk” yhteen ääneen Zoomin kautta. Myös erittäin väsyneen kaoottinen propagandavideomme siitä, miksi kannattaisi tulla opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Itä-Suomen yliopistoon, oli jälkikäteen katsottuna erittäin kaunis elämys, vaikka sitseillä sitä esiteltäessä vähän hävettikin.

Itse voiton hetki oli aivan käsittämätön (miten tää voi olla todellista?). Henkilökohtaisesti en ollut edes uskoa, että olimme oikeasti voittaneet. Koko hetki tuntui sekavalta, mutta huikealta unelta. Kun tilanne lopulta upposi jokseenkin päähän, oli voitonhuuma erittäin vahva ja fiilis aivan uskomaton. Kerkesimme jo hieman hehkuttaa ja juhlia voittoa Osmar-gaalan jatkojen aikana, ja pääsin itse avaamaan kaapissa pitkään sopivaa hetkeä odottaneen samppanjapullon. Toivon kuitenkin kovasti, että vielä saisimme itse Osma-pokaalin Joensuuhun, ja voisimme pitää tämän suuren saavutuksen arvoiset voitonjuhlat, kunhan tilanne sen sallii!

 

Tämän kevään Osma oli kokonaisuudessaan mahtava ja mieleenpainuva tapahtuma! Kuten myös syksyn etä-Osmassa, niin tälläkin kertaa parasta oli päästä juttelemaan uusille tuttavuuksille ja jatkaa illanviettoa aina aamuun asti. Yksi jännittävimmistä ja hauskimmista hetkistä oli päästä katsomaan muiden ainejärjestöjen tekemiä trailereita sekä esittelemään oma traileri muille. Ja koska voittaminen on aina parasta, niin pitää vielä mainita, että turnausvoiton juhlistaminen ja torilla tanssiminen oli ehdottomasti yksi koko viikonlopun kohokohdista!

 

Niin siis mikä postikortti?

Yleensä Osma-sitseillä ainejärjestöillä on omat på border -esitykset, joissa ainejärjestö kutsutaan seisomaan tuoleilleen ja esittämään itse sanoittamansa, Osman teemaan sopivan kappaleen. Etä-Osmassa tätä perinnettä jouduttiin etäyhteyksien aiheuttaman laulujen kakofonian takia soveltamaan, ja koska ensimmäisen etä-Osman teemana oli Osman ympäri 80 tunnissa, oli loogista tehdä postikorttivideot, joissa järjestöt pääsivät esittelemään omaa kaupunkiaan ja järjestöään. Tämän kevään Osman ollessa elokuvateemainen, oli elokuvatraileri helppo valinta videopostikortin toteutustavaksi.

Täkyn postikorttia suunniteltiin pitkään ja hartaasti, ja genret ja ideat kerkesivät muuttua monta kertaa. Lopulta päädyttiin kuitenkin tositapahtumiin pohjautuvaan elokuvaan, joka kertoi Täkyn huonosta menestyksestä Osmassa ja siitä, miten täkyläiset päättivät tänä vuonna treenata ahkerasti koetusta varten.

Trailerin loppupuolella jännitys tiivistyy, kun kysymys siitä, voittaako Täky Osmar-gaalan jää ilmaan. Tunnelma nousee aivan kattoon Osma-biisin soidessa taustalla, ja varsinkin Täkyn oikeasti VOITETTUA, on videon katsominen aivan huikea elämys!

Haluan Osma-vastaavana kiittää vielä kerran kaikkia postikortin tekemiseen osallistuneita ihmistä, erityisesti Vipeä, joka editoi videon ja sai sen epämääräisestä kuvamateriaalista huolimatta toimimaan loistavasti!

 

Osmassa oli tällä kertaa parasta se, kun pääs näkemään täkyläisiä ekaa kertaa aikoihin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Oli ihan parasta hengailla porukalla pitkän kaavan mukaan osmameiningeissä ja fiilistellä opiskelijaelämää. Koirat illanviettoseurana oli best!! Ja oli ihan huikeeta nähä se, miten paljon porukka oli panostanu niihin postikortteihin! Jotenkin tuntu, että osma toi fennistejä lähemmäs toisiaan, vaikka etänä oltiinkin.

Osmafan4ever

 

 

Mainitsit Täkyn rastin, mitä siitä?

Myös Täkyn rastiin käytettiin tänä vuonna uskomattomasti aikaa ja vaivaa, ja se näkyy lopputuloksessa. Rastia lähestyttiin siltä kantilta, että halusimme tehdä suorittamisesta mahdollisimman hauskaa muille joukkueille, ja toivoimme, että rastilla voisi osallistaa kaikkia joukkueen jäseniä.

Rastista kehkeytyi interaktiivinen tarina, jossa joukkueet pääsivät tekemään valintoja Osman lauantaipäivänä, ja näin selvittämään tarinan eri reiteiltä paljastuvia vihjeitä siitä, kuka perjantain illanvietossa tavattu Osma-ihastus on.

Ainakin omasta mielestäni myös rastista tuli aivan huikea, vaikka valitettavasti aivan kaikki sisältö ei päätynytkään siihen versioon, jota muut järjestöt suorittivat. Osman viestipalstalla kuitenkin kehuttiin rastia kovasti, ja jälkikäteenkin kuului paljon ylistystä, ja muutama Kopulan edustaja uhosi pelaavansa kaikki mahdolliset reitit vielä läpi. Rasti toi paljon iloa myös järjestäjän näkökulmasta, sillä vaikka tiesikin kaikki reitit ja vaihtoehdot, oli tarinan läpipelaaminen silti jostain syystä erittäin hauskaa.

Haluankin vielä kiittää myös rastin tekijöitä, jotka ideoivat ja kirjoittivat huimasti materiaalia, jotta tarinasta saatiin mielenkiintoinen ja eri reittivaihtoehtoja oli paljon!

 

Parasta oli sitseillä esitetty kaunis tulkinta All Starista.

Minä en sitä ainakaan esilaulanut.

 

Kokonaisuutena Osmar-gaala oli onnistunut ja huikea elämys. Omia lempimuistojani ovat ehdottomasti se hetki, kun tajusin, että olimme voittaneet, perjantain illanvieton kaoottinen Arvaa kuka -peli, sekä anonyymin viestipalstan lukeminen. Järjestäjänä koko viikonloppu oli melko hektinen, mutta kaikki oli sen arvoista, koska ihmisillä oli hauskaa!

 

Paras muisto Osmar-gaalasta oli sitsien jälkeinen tunne, kun järjestelyt olivat onnistuneet ja ei tarvinnut enää stressata. Oli myös mahtavaa voittaa ja pitää jännitystä yllä.

Miro

Teksti ja kuva: Roosa-Maria Ilvonen

TÄKYN VAPPU-GALLUP

 

Täkyn vappu 2021

 

Yliopistossa ei ole kahteen vuoteen voitu viettää kunnon opiskelijavappua. Tällaisina aikoina onkin hyvä muistella menneitä vappuja ja jakaa omia vappumuistoja muille täkyläisille.

Kysyimme teiltä tiukkoja kysymyksiä vapusta ja saimmekin mukavan määrän vastauksia. Ohessa kaksintaistelujen tulokset:

 

Munkki vai tippaleipä?

Teetkö siman itse vai ostatko sen kaupasta?

Vappuserpentiini vai vappupallo?

 

Mitä syöt mieluiten vappuna?

 

–      Perunasalaattia

–      Herkkuja; esimerkiksi karkkia ja tippaleipää

–      Pizzaa

–      Munkkeja!: RINKELImunkkeja ja rahkamunkkeja

–      Munkkeja ja olutta

–      Sibs ja dibs

–      Jäätelöä

–      Nakkeja ja valkosipulikermaperunoita

–      Jotain hyvää noutoruokaa. Tai sitten omasta grillistä jotain namia😍

–      Noutoruokaa ja skumppaa punkun kaa

–      Hörskypottuja (vegaanisia)

 

Mikä on lempivapputapahtumasi?

–      Se että saa laittaa valkolakin päähän

–      Vappukulkue

–      Vappupiknik

–      Mantan lakitus

–      Agora cup! Mutta myös vappuaaton fuksirata ja kostajaiset.

–      Vappuparaati!!!

–      Piknik!

–      Vappuleijonan metsästys

–      Paha sanoa, kun en ole tavallista opiskelijavappua kokenut. Veikkasin Alkukivien lakituksen ja kulkueen olevan kuitenkin se kohokohta, vaikka käsittääkseni se ei kestä kovin pitkään.

–      Täkyn vappuaaton vapputapahtuma ♥️

–      Ryyppäjäiset

–      Fuksirata+kostajaiset

–      Ei tapahtumalla väliä, kunhan sää on aurinkoinen ja lämmin.

–      Omat synttärit

 

Kerro hyvä vappumuisto 😊

–      Joskus pienenä käytii kattoo vanhojen autojen ajotapahtumaa ja ostettiin jäätelöt

–      Pelattiin kavereitten kaa juomapelejä

–      Hilpeä kulkue, kiitos kostajaisten jälkeiset päiväkännit. Alkukivien lakituksen jälkeinen epävireinen Meelelahutuslaulu tuo vapun.

–      Oli paljon simaa ja paljon munkkeja ja sain hienon vappupallon

–      Eka vappu ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen, kun mentiin lukiolaiskaverien kanssa piknikille Kaivariin.

–      Pielisjoessa hilluminen vaatteet päällä. En tosin mitään siitä itse muista.

–      Toisena opiskelijavappunani olin saanut kostajaisista kanamunan säästöön. Koin kanamunaa kohtaan vahvoja äidillisiä tunteita ja kuljetin sitä mukanani koko vappuparaatin aina Ilosaareen asti, jossa nimesin hänet Voitto Jalo Taistoksi.

–      Viime vuonna olin vappuna töissä, jonka jälkeen menin viettämään iltaa kavereiden kanssa ja meillä oli erittäin mukavaa. Söimme pari munkkia liikaa ja tanssimme terassilla.

–      Lakin kantaminen kulkueessa

–      Join alkoholitonta simaa ja luulin olevani päissäni. Lumevaikutus oli hyvin toimiva.

–      Vappu 2019, ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa ”kunnon” vappuni lakki päässä.

–      Fuksivappuna kaikki oli uutta, ihmeellistä ja hienoa! Oli ihan järkyttävän siistiä viettää pitkä vappu sitseineen ja approineen ja kokea esimerkiksi alkukivien lakitusseremonia ensimmäistä kertaa.

–      Vappupiknikit Ilosaaressa kavereiden ja ainejärjestön kesken samalla kun Rytmihäiriköt soittaa taustalla musiikkia.

–      Ekan opiskelijavapun ilmapallo, joka kulki koko päivän mukana ja sai kehuja.

–      Olin tuutorina muutama vuosi sitten, ja fuksit järjesti meille vanhemmille opiskelijoille tosi kivat kostajaiset! Oltiin ylpeitä meidän fukseista.

–      Huojuva torni -peli gännitehtävillä

 

 

 

Koonneet: Martta Kitinoja ja Kristiina Janhunen