JOULUKOLUMNI

 

Joulu – yksi päivä muiden joukossa vai vuoden kohokohta?

 

Pohdin ystävien kanssa joulun ja jouluun liittyvien asioiden merkitystä. Toistuvaksi teemaksi muodostui aiheesta riippumatta läheisten kanssa oleminen. Mielenkiintoista oli havaita, kuinka joulun merkitys on muuttunut elämämme aikana ja myös haaveilla kuinka se tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Aluksi haluan sanoa, että olen joulun paras ystävä ja joulun odottaminen on minulle vuoden parasta aikaa. Rakastan jo loppukesästä alkaa miettimään, mitä kaikkea haluan tehdä joulukuussa ja jouluaattona.

 

Lahjojen antaminen ja saaminen on monen mielestä mukavaa. Haluankin jakaa tässä vinkin, jota olen nyt noudattanut muutaman vuoden ajan ja joka mielestäni helpottaa lahjojen hankintaa. Ei ole ympäristön kannalta hyvä asia ostaa lahjaa vain lahjan antamisen ilosta. Kukaan ei tarvitse – korjaan – suurin osa ihmisistä ei tarvitse paritonta kuppia pyörimään astioidensa sekaan. On eri asia, jos tietää henkilön esimerkiksi keräävän jotain astiasarjaa. Vinkkini onkin se, että minulla on puhelimeni muistiossa lista, jossa on ystävieni ja perheenjäsenteni nimet, ja aina kun he mainitsevat jostain, mitä he haluaisivat tai mistä ajattelen heidän pitävän, laitan sen listaan ylös. Näin joulun saapuessa voin avata huolettomasti puhelimeni muistion ja katsoa, jos siellä olisi jotain sopivaa ostettavaa läheisilleni. Tämä tapa on pelastanut minut monelta lahjankeksimispaniikilta.

 

Eri tapoja viettää joulua on myös monia, ja kaikki ovat varmasti oikeita. Niin sanottu perinteinen joulu, jossa käydään joulusaunassa, syödään kinkkua, käydään hautuumaalla ja jaetaan lahjoja, ei välttämättä ole se joulu, jota kaikki haluavat viettää. Osa haluaa viettää joulunsa ulkomailla, osa haluaa uudistaa jouluperinteitä, ja osa ei halua viettää joulua ollenkaan. Mielestäni tähän sopii sama neuvo kuin uskontojen harjoittamiseen, että kunhan kaikilla on mukavaa, niin kaikki saavat tehdä mitä haluavat, ilman että häiritsevät muita. Tuntuu, että ennen joulut menivät samalla kaavalla perheen kanssa, mutta nykyisin nuorena aikuisena joulut vaihtelevat ystävienikin kesken paljon. Huomaan, että myös ehkä jouluperinteet ovat menettäneet hohtoaan. Täytyy kuitenkin mainita, että uskon vahvasti jouluperinteiden taas nousevan uudestaan pinnalle esimerkiksi siinä vaiheessa, kun itselläni on pieniä lapsia tai vietän joulua paikassa, jossa on pieniä lapsia.

 

Lapsuudessa joulustressiä ei ollut olemassa. Pukkia odotettiin, jännitettiin ja lopulta saatiin myös lahjat. Itse muistan, että myös jouluruoka oli päivän kohokohta. Nykyisin koko joulun kohokohta on se, että pääsee viettämään aikaa vanhempien tai muiden läheisten kanssa, joita ei välttämättä näe enää jokapäiväisesti.

 

Nykyään ennen joulua stressaavat vuoden viimeiset tentit ja muut palautukset, ja sen jälkeen alkaa stressata jouluttaminen, joululahjojen osto, jouluruokien valmistaminen, joulunviettopaikkaan pääseminen ja se, että kaikilla pitää olla mukavaa. Faktahan on se, että riitoja syntyy, suunnitelmat menevät pieleen ja jotain aina unohtuu. Katsoin TikTokista vinkin, että jos jokin asia stressaa todella paljon, niin keho ei ymmärrä jännittämisen ja innostumisen eroa. Niissä molemmissa on kärsimätön, adrenaliinista johtuva olo, ja silloin voi huijata mieltään niin, että jännittämisen sijaan olet innostunut. Pistetään joulujännärit siis tanssiksi tänä vuonna. Tässä kohtaa tulee muistuttaa, että älkäähän ottako näitä tekstejä sataprosenttisena faktana.

 

Ihmisten tulisi joulun alla ja muutenkin elämässä antaa itselleen armoa. Ei tarvitsisi stressata, mutta suurin osa kuitenkin stressaa, ja moni jopa kokee stressiä siitä, että stressaa, ja kokee että ei ole soveliasta stressata. Koko elämä on muutenkin yksi stressinsietokyvyn koettelemusten vuoristorata, niin koitetaan muistaa, että joulu ei loppujen lopuksi eroa muista päivistä millään lailla. Joten huoli pois. Joulua voi viettää vaikka marraskuussa, elokuussa tai toukokuussa, jolloin hössötystä ja stressiä olisi ehkä vähemmän. Pitääkin kokeilla!

 

Ihan lopuksi vielä uudestavuodesta ja uudenvuoden lupauksista. Melkeinpä aina uudenvuodenlupaukset liittyvät johonkin elämäntapamuutokseen, jota noudattaa ehkä viikon tai kuukauden jos sitäkään, minkä jälkeen lupaus unohtuu ja palataan tavalliseen elämään. Monta kertaa siis uudenvuodenlupaus päättyy pettymykseen, ettei pystynytkään pitämään lupaustaan. En tiedä, onko tämä uusi idea vai ei, mutta ystävien kesken pohdimme, mitä jos jatkossa tekisimmekin vain uudenvuoden toivomuksia. Sen sijaan, että lupaisimme jotain mahdotonta, voisimmekin toivoa jotain, mitä haluamme uutena vuotena tehdä, kuten päästä matkalle Lontooseen, päästä opiskelemaan tai saada ostettua sen Marimekon upean Unikko-villapaidan.

 

Tällaisten pohdintojen kera kaikille ihanaa joulua ja upeaa uutta vuotta toivottavat Kaija-muori ja tekstiä myös ideoimassa olleet Kristiina-tonttu, Martta-poro ja Henna-tonttu!

Teksti: Kaija Kinnunen