MIELENRAUHAA MUSTASTA

"Storm, in the morning light. I feel, no more can I say, frozen to myself. I got nobody on my side and surely that ain't right. And surely that ain't right", Beth Gibbonsin ääni vaikeroi. Kolmisenkymmentä hahmoa istuu kumartuneena hämärän salin lattialla ja salin täyttää syvien hengenvetojen ääni. Lavalla palaa kynttilöitä. Missä oikein olen?

Yllä kuvatussa miljöössä harjoitetaan Mustaa joogaa, jota Rokumentti-viikonloppuna tarjoiltiin Kerubin salissa. Kyseessä on joogatunti, jonka taustalla soi raskas musiikki. Rokkia ja rentoutumista rakastavan korvaan tällainen kuulostaa täydelliseltä. Ilmeisesti se on kuulostanut siltä myös monen muun mielestä, sillä sali on täyttynyt kirjavasta joukosta ihmisiä: joogaajia on sporttimimmistä punkkarihippiin, perheenäidistä ja -isästä goottiin. Aiemmin en ole joogatunneilla pahemmin miehiä nähnyt, nyt heitä on runsaasti. Myös ikähaarukka on laaja – vanhin osallistuja lähentelee ulkoisen habituksen perusteella seitsemääkymmentä.

Tämän joogaajan leggingsit ja matto perhos-
kuvioineen eivät varsinaisesti sopineet teemaan.

Tunnin aikana saadaan nauttia vanhoista tutuista klassikkobiiseistä niin System of a Downin, Five Finger Death Punchin, Metallican, Children of Bodomin kuin Portisheadinkin esittämänä. Lisäksi soittolistalta löytyy hieman tuntemattomampiakin kappaleita sekä synkkäsävyisiä instrumentaaleja. Tämän joogatunnin äänimaailmaa ei todellakaan voi kuvata yksipuoliseksi, kun salin täyttävät säröiset kirarat, hypnoottiset bassosoundit, selkäpiitä kivasti kutkuttavat matalat miesäänet, tuplabasari sekä mahtipontiset pianot ja viulut.

Myös tunnin ohjaaja, Sun Ahonlaidan Satu Malinen, ansaitsee kiitosta. Tunti etenee rauhallisesti ja ohjeistukset auttavat löytämään oikean hengitystekniikan helposti. Tänä teknologian ja kiireen aikakautena rauhoittuminen on joskus hankalaa. Heikkouteni joogaajana on aikaisemmin ollut huono keskittymiskyky, tällä kertaa kaoottiset ajatukset kuitenkin jäävät salin ulkopuolelle. Saavutan tunnilla sellaisen rentoutuneisuuden tilan, joka on minulle aivan uusi. Tunnin jälkeen olo on sanoinkuvaamattoman kevyt. Viisi euroa tällaisesta mielenrauhasta tuntuu naurettavan pieneltä. Tätä voin ehdottomasti suositella ihan jokaiselle! 

Teksti ja kuvat: Noora Koponen

HALUATKO HALLITUKSEEN?

Puheenjohtajaksi?

Haluatko kantaaksesi kirkkaimman kruunun? Löytyykö sinulta delegointitaitoja, itsevarmuutta ja rohkeutta edustaa ainejärjestöäsi? Hae Täky ry:n puheenjohtajaksi vuodelle 2017!

Puheenjohtajan rooli kuulostaa suurelta ja vastuulliselta (ja siltä se näyttää myös ansioluettelossa), mutta todellisuudessa se on hauskaa ja mielekästä työtä opiskelujen oheen. Puheenjohtajana oppii paljon uusia taitoja, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa aivan uutta näkökulmaa ainejärjestö-, ylioppilaskunta- ja yliopistotoimintaan. Puheenjohtajana pääset paremmin yhteyksiin sekä yliopiston että ISYY:n henkilökunnan kanssa, ja tätä kautta vaikuttamaan siihen, miten tällä kampuksella opiskellaan. Puheenjohtajana sinulla on myös loistavat mahdollisuudet edetä ISYY:n toimintaan, mikäli ansioluetteloaan haluaa kasvattaa oikein kunnolla (tätä suosittelen, ISYY:n hommat ovat tosi mukavia – ja palkallisia).

Puheenjohtaja kutsuu hallituksen koolle ja johtaa puhetta hallituksen kokouksissa. Puheenjohtajan tehtävä on hallituksen kokouksissa tehtyjen päätösten toimeenpanon valvomista sekä ainejärjestön toiminnan johtamista. Lisäksi toimenkuvaan kuuluu yhteydenpito toiminnan kannalta tärkeisiin henkilöihin, kuten toisten ainejärjestöjen aktiiveihin tai ISYY:n henkilöihin. Puheenjohtaja on ainejärjestön keulakuva ja edustaa yhdistystä erilaisissa tapahtumissa, kokouksissa ja yliopistoarjessa.

Vaikka tehtäviä ja vastuuta on paljon, riippuu puheenjohtajasta itsestään, antaako hän hommien haitata opiskelua. Puheenjohtajuudesta on mahdollista selvitä niin, etteivät opinnot kärsi lainkaan – lisäksi hommasta saa muutaman opintopisteen ylimääräistä. Toisaalta jos vastuut ja eteneminen ainejärjestökentällä kiinnostavat, saa puheenjohtajuudesta hyvän pohjan matkalle tähtiin.

Mikäli tämän perusteella heräsi edes pieni kiinnostus puheenjohtajuuteen, kannattaa olla yhteyksissä minuun tai muihin hallituksen jäseniin. Puheenjohtajalle annetaan hyvä perehdytys, ja uuden pj:n tukena ovat aina sekä varapuheenjohtaja että edellisen vuoden puheenjohtaja. Tyhjästä ei siis tarvitse aloittaa, vaan tukea saa aina. :-)

Minä pääsin puheenjohtajaksi toisena opiskeluvuotena, ja tällä tiellä on tallattu nyt se kaksi vuotta – en malttanut lopettaa yhteen. Puheenjohtajuuden kautta olen saanut niin hienoja kokemuksia ja tavannut niin upeita ihmisiä, että en vaihtaisi näitä vuosia mihinkään. Suosittelen siis aidosti puheenjohtajaksi hakemista, sitä hienompaa hommaa ei ainejärjestössä olekaan!

Anne

TAKU-vastaavaksi tai varapuheenjohtajaksi?

Täkyn hallituksesta on vapautumassa kaksi oikein kivaa pestiä. Olen ollut hallituksemme TAKU-vastaava (henkilö, joka on yhteydessä taide- ja kulttuurialan ammattijärjestöön) nyt kaksi vuotta ja varapuheenjohtajan hommassa vuoden. TAKU-vastaavana olen kokoustanut yhdessä TAKUn edustajan ja muiden yliopistojen kirjallisuuden opiskelijoiden kanssa. Kokouksissa olemme suunnitelleet esimerkiksi työelämätapahtumia eri yliopistoille. Nämä tapahtumat ovat pitäneet sisällään esimerkiksi jo valmistuneiden kirjallisuudenopiskelijoiden uratarinoita, vinkkejä CV:n hiomiseen ja neuvoja työharjoittelun suorittamiseen. Kokoukset on yleensä järjestetty Helsingissä, mutta TAKU korvaa matkat. Tulipa tänä vuonna oltua myös Turun kirjamessuilla ”töissä” tämän pestin ansiosta. Kivaa oli!

Varapuheenjohtajaksi kaivattaisiin myös innokasta henkilöä. Homma on hyvin yksinkertainen: avustat tarvittaessa puheenjohtajaa. Ja saat CV:hen hyvännäköisen merkinnän. Mikäs sen parempaa?

Vaikka hoidinkin näitä molempia tehtäviä, ei ole pakko tarttua molempiin, mutta niinkin saa tehdä. Tule Täkyn syyskokoukseen, sinä hallituksemme potentiaalinen tulevaisuus!

Meri Kinnunen



Sihteeriksi tai Osma-vastaavaksi?

Täkyn hallituksen sihteerinä on helppo olla, koska tehtävä ei vaadi muuta kuin kuuntelutaitoa ja kykyä kirjoittaa. Ainakin ennen tehtävästä on saanut kaksi opintopistettä, joten voit kysyä itseltäsi sitä, mitä seuraavista tekisit kahden opintopisteen eteen:

a) kymmenen sivun essee Raamatun pastisseista

b) kymmenen sivun essee systeemis-funktionaalisen kieliopin hyödyntämisestä perussuomalaisten puoluelehdessä

c) kymmenen sivun essee pragmasemanttisesta fokuspartikkeleiden käytöstä sanikkaisten lisääntymismetodeista kertovassa fiktiivisessä kirjallisuudessa

d) muutama pöytäkirja

Jos vastauksesi oli d), olet todennäköisesti täydellinen sihteeri. Täkyn hallitukseen kuuluminen on usein johtanut siihen, että osallistuu tapahtumien järjestelyihin tavalla tai toisella, joten pastissit ja sanikkaiset ovat saaneet odottaa vuoroaan.

Osma-vastaavan tehtävänä on olla mystinen yhteys Täkyn ja Osma ry:n välillä sekä mahdollisesti toimia Osma ry:n hallituksessa. Osma-vastaavuus ei tarkoita automaattisesti sitä, että kuuluu Osman hallitukseen, vaan jokainen ainejärjestö ilmoittaa Osman syyskokouksessa, kuka tai ketkä ovat oman järjestönsä edustajia Osmassa.

Tänä vuonna tehtävä on ollut helppo ja mukava, mutta keväästä en tiedä. Tulevana keväänä Osma-tapahtuma järjestetään Joensuussa, joten Osma-vastaavalle tulee tehtäväksi tapahtuman koordinointi täällä Joensuussa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että kaikki vastuu jäisi yhden henkilön harteille, vaan apua saa, kun sitä pyytää. Tehtävä tulee siis vaatimaan paineensietokykyä, delegointia ja tehokkuutta.

Jan Hokkanen

Taloudenhoitajaksi?

Rakastatko rahaa, setelien keveyttä kämmenissä ja kolikoiden huumaavaa kilinää? Haluatko tarkkailla muiden ihmisten maksusuorituksia ja lähetellä laskuja, joita itselläsi ei olisi edes varaa maksaa? Jos vastauksesi on kyllä tai edes ehkä, ehdotan sinulle Täky ry:n hallituksen taloudenhoitajan pestiä erittäin lämpimästi! Et tarvitse mitään erityistaitoja, kuten laskupäätä tai talousasioiden tuntemista, niitä ilman on pärjätty ennenkin. Tehtävä on toki vastuullinen, älköön unohdettako sitä tosiasiaa. Apua on kuitenkin tarjolla koko hallituksen ja entisten taloudenhoitajien suunnalta. Kaikkeen on löydettävissä vastaus ja tukea ja turvaa tarvittaessa. Luvassa on opettavainen tehtävä, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa ja joka näyttää CV:ssä erittäin hyvältä. Jos nyt tunsit sydämessäsi houkutuksen niin älä pelkää ilmoittautua ehdokkaaksi. Omasta puolestani lupaan perehdyttää seuraajani parhaiden kykyjeni mukaan niin, että hän voi ilman pelkoa suunnata katseensa horisonttiin kohti tulevia loistokkuuden hetkiä Täky ry:n armoitettuna taloudenhoitajana.

Helena Kyttälä

Tapahtumavastaavaksi?

Päädyin tapahtumavastaavaksi puolivahingossa, kun osallistuin hallituksen syyskokoukseen. Aluksi tapahtumavastaavan pesti vaikutti hiukan työläältä ja pelottavalta, mutta onneksi Veerakin saatiin houkuteltua hoitamaan kissanristiäisiä, ja näin Täky sai kaksi intoa puhkuvaa tapahtumavastaavaa. Homma lähtikin sujumaan mallikkaasti, kun järjestimme esimerkiksi kielten opiskelijoiden sitsit. Pääsin myös järjestämään sitsejä ammattikorkeakoululaisten kanssa, mikä oli mukavaa vaihtelua. Täkyn tapahtumakalenterin päivittäminen tuotti hankaluuksia, koska kirjoitukseni näytti lähinnä riimuilta, mutta Veeran panostuksella syksyn kalenteri on säästynyt turmelukseltani.

Hallituksen toiminnan kautta olen tutustunut moniin mahtaviin tyyppeihin. Koska tapahtumavastaavan työ edellyttää myös pirskeisiin osallistumista, sosiaalinen elämäni sai aikamoista potkua. Enää komeroituminen ja koneella lurkkaaminen ei ollut vaihtoehto, ainakaan yhtä usein. Tapahtumavastavaavatoveri on ollut korvaamaton, koska hommat on aina saanut jaettua sopivasti kahdelle. Muutkin hallituslaiset ovat poikkeuksetta olleet valmiita auttamaan, jos apua olen tapahtumien järjestämiseen mennyt anelemaan. Jos mielesi hamajaa pientä seikkailua, ja haluat karistaa olkapäillesi vuosien aikana kertyneen tomun, tapahtumavastaavaan arvokas asema on sinua varten.

Vilma Ylisipola


Tapahtumavastaavan homma on kivaa. Tapahtumavastaavana pääsee osallistumaan vapaa-ajan jaoston kokouksiin ja tapaamaan sekä tutustumaan moniin uusiin ihmisiin. Saa itse ideoida, millaisia tapahtumia ja kuinka paljon järjestetään ja mikä tärkeintä, pääsee vaikuttamaan siihen milloin niitä järjestetään. Voi järjestää sellaisia bileitä tai tapahtumia, joista itse tykkää ja silloin kun itselle käy. Totta kai tässä täytyy huomioida se, ettei tapahtumaa ole järkeä järjestää, jos sinne ei kukaan muu tule tai halua tulla.

Sitsejä ja muita tapahtumia järjestetään yleensä jonkin toisen ainejärjestön kanssa, jolloin taas pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Tosin myös oman ainejärjestön sisältä saattaa löytyä uusia tuttavuuksia. Tapahtumavastaavalla on periaatteessa aika paljon hommaa verrattuna joihinkin muihin ainejärjestön hallituksen paikkoihin, mutta hyvä työnjohto on kaiken a ja o. Pitää kerätä itselleen innokkaita kanssajärjestäjiä ja delegoida hommia eteenpäin. Yhdessä on myös paljon kivempi tehdä ruokaa tai vääntää sitsikoristeita.

Suosittelen tapahtumavastaavan hommaa lämpimästi kaikille sosiaalisille ja reippaille ihmisille! Itse pystyin olemaan järkkäämässä kaksia sitsejä perusharkan kanssa samaan aikaan, joten aikaa löytyy aina jostakin, jos tähän hommaan haluaa lähteä. Tapahtumavastaavana saa arvokasta kokemusta tapahtumien järjestämisestä ja organisoimisesta, ainejärjestötoiminnasta ja tietenkin uusia tuttavuuksia! Haluan kiittää tapahtumavastaavatoveriani Vilmaa tuesta ja hommien hyvästä hoitumisesta, vaikka välillä itse olinkin käsipuolena. Ja hyvästä seurasta!

Vilman tekstiä kommentoidakseni täytyy huomauttaa, että minunkin käsialani näyttää tapahtumakalenterissa aika kamalalta, jos sitä sinne joskus muistaa eksyä. Ja myös minun sosiaalinen elämäni on välillä tapahtumavastaavan homman takia hyvinkin vilkasta, ei voi vain jäädä kotiin lämpimän peiton alle.

Veera Savelius

Liikuntavastaavaksi tai koulutus- ja sosiaalipoliittiseksi vastaavaksi?

Liikuntavastaavan homma sopii hyvin persoonalle, joka tykkää harrastaa liikkumista TAI haluaa lisää liikuntaa arkeensa! Sinun ei siis tarvitse olla mikään superliikkuja. Avoin innostus riittää hyvin! Vastaavan homma ei siinä mielessä ole kovin vaativa eikä hirveästi vie aikaa. 

Jos sinua kiinnostaa vaikuttaa ainejärjestösi asioihin tai olet kiinnostunut mustasta kahvista, niin tämä homma sopii sinulle kuin nappi silmään! ;) Kopo- ja sopo-jaosto yhdistyvät ensi vuonna yhdeksi jaostoksi ja niiden tehtävänä on huolehtia opiskelijan edunvalvonnasta. Pelkkää kuivaa virallisuuttahan nämä jaostot eivät ole. Sosiaalipoliittinen jaosto järjestää ISYYn alkoholittomia hengailuiltoja, jolloin pelaillaan esimerkiksi lautapelejä tai vietetään ruokateemaista iltamaa. Koulutuspoliittinen jaosto on taas hereillä yliopistoa koskevista ajankohtaisista asioista. Eikö olisi hauskaa tietää asioista ennen muita? Joten jos vaikuttaminen kiinnostaa, niin sinne siis!

Mirja Kallinen

Itäkynä-vastaavaksi?

Hei sinä idearikas, tiimityöstä tykkäävä täkyläinen! Niin hulvatonta kuin Itäkynän päätoimittajana toimiminen onkaan, on myös Itäkynä-vastaavan paikka nyt avoinna. Eihän sitä nyt näin mahtavaa hommaa sentään voi yksi ihminen omia, vaan mahdollisuus kokeilemiseen täytyy tarjota muillekin! Itäkynä-vastaavan homma sopii erityisesti sinulle, joka haaveilet toimittajan urasta, sillä ainejärjestölehtemme päätoimittajana pääset kokeilemaan pienten toimittajan siipiesi kantavuutta turvallisessa ilmatilassa. Pelkoa suurten lehtitalojen taholta niskaan lankeavasta vihasta ei ole – myös ainejärjestön maineen pilaamisen eteen joudut näkemään kyllä melkoisesti vaivaa. Itäkynän tekeminen on mukavaa ja rentoa hommaa, sillä lehti syntyy yhteistyön tuloksena. Päätoimittajana saat viedä lehteä haluamaasi suuntaan. Koska vakituisia kirjoittajia on jo yllin kyllin, ei uuden päätoimittajan kontolle jää kuin lankojen pitäminen hyppysissä – ja apua vanhoilta Itäkynä-vastaavilta saa aina, kun vaan tarvitsee. Siispä tule ja täytä saappaani!

Noora Koponen

Teksti: Anne Tuovinen, Meri Kinnunen, Jan Hokkanen, Helena Kyttälä, Vilma Ylisipola, Veera Savelius, Mirja Kallinen, Noora Koponen

SYKETTÄ: OIKEAOPPISTA JUOKSEMISTA

SYKETTÄ-liikuntapalvelu järjesti tänä syksynä aikavälillä 21.9.–13.10. juoksukoulukurssia, jonka ohjaajana toimi Yury Shikalov. Osallistujamäärä oli rajattu 25 ja onnekkaasti tähän ryhmään oli päätynyt muutama täky, Clarissa Korkea-aho ja Saila Latukka. Heidän kokemuksiaan udellessani aloin itse hieman harmitella, etten kurssille tajunnut mennä. Nimittäin erittäin hyödylliseltä se on vaikuttanut. Molemmat harrastavat juoksemista ja muuta liikuntaa vapaa-ajallaan, joten kurssikuvauksessa mainittu ”pieni kuuden kilometrin lenkki” ei herättänyt pelkorefleksiä kummassakaan. Osallistujilta ei vaadittu superkuntoa, vaan kaikki kiinnostuneet olivat lämpimästi tervetulleita.

Clarissa kuvailee, että ensimmäisellä kokoontumiskerralla ohjaaja kertoi juoksemiseen yleisiä käytännön vinkkejä, kuten oikeanlaisesta pukeutumisesta, ravinnosta ja siitä kuinka usein pitäisi juosta, jotta kehitystä tapahtuisi. Saila lisää tähän, että suositeltu määrä olisi kolme kertaa viikossa, jotka sisältäisivät taukopäivät. Lopuksi odotti kuuden kilometrin juoksu, jonka aikana ohjaaja tarkkaili kurssilaisten tapaa juosta. Ohjaaja huomioi eri tasolla olevat juoksijat määräämällä kunnoltaan paremmille pikku spurtteja. Joukossa oli selvästi ihmisiä, joille lenkki oli rankempaa, joten heidät huomioitiin pitämällä löysempää tahtia. Clarissa ja Saila tunsivat lenkin ehkä liiankin kevyeksi. Tulevasta ohjelmasta ei voisi samaa sanoa.

Toisen kokoontumiskerran teema oli juoksutekniikan perusteet, jolloin Shikalov hyödynsi juoksulenkillä huomioimiaan asioita. Hän näytti aluksi virheasentoja, joiden havaitsi useasti toistuneen kurssilaisilla. Näin päästiin näkemään millaisia virheitä juostessa voikaan tehdä. Saila tottuneena juoksijana piti erityisesti tästä, sillä hän ei ollut aiemmin kiinnittänyt asiaan ollenkaan huomiota. Ohjaaja oli hyvin läsnä ja tietoinen oppilaistaan ja antoi paljon vinkkejä. Ohjelmaan kuului myös voimaharjoituksia, joihin sisältyi porrastreeniä. Tätä harjoitettiin Laulurinteen portailla sekä juoksemalla mäkiä ylös ja alas. Erityisesti porrastreeniosio oli Sailan mielestä rankka. Uimahallissa olisi ollut mahdollista päästä kokeilemaan vesijuoksua, mutta sille kerralle ei kumpikaan päässyt. Molemmat suosittelisivat juoksukoulua kaikille ja olivat erittäin tyytyväisiä ohjelmarunkoon.

Lopuksi pieni mainostus loppuvuoden humppalaisten vuoroista!

Länsikadun koulu. Maanantai klo 20–21. Vaihtuvien lajien vuoroilla pelaamme koripalloa, futsalia ja lentopalloa. Lajit vaihtuvat parin viikon välein.

Viikoilla 45–46 futsalia.

Viikoilla 47–48 lentopalloa.

Viikoilla 49–50 koripalloa.

Tulliportinkadun koulu. Keskiviikko klo 21–22. Agora Oilersin sählyvuoro. 

Teksti: Mirja Kallinen

SYKETTÄ-PALVELU TÄKYJEN SILMIN VOL. 2

Koska varmasti jokaiselle kävi ilmi viime jutustani, kuinka selvitin ja mihin johtopäätökseen tulin erilaisista Sykettä-liikunnoista, päätin tällä kertaa uteliaisuuttani kysellä enemmän muiden täkyjen mielipiteitä. Nyt kyselyripulini kohteina olivat ohjattu kuntosaliharjoittelu, niin kutsuttu aamuteho ja music, dance ja syke nimellä kulkeva nykytanssi sekä zumba. Tällä kertaa olen itse tutkimusmatkaillut ainoastaan kuntosalilla ja yhdellä dance-tunnilla. Tässä jutussa ilmenevät mielipiteet eivät siis täysin edusta meikäläisen ajatuksia. Huomioitavaa on myös näin kesän lähestyessä, että moni Sykettä-liikunta jää kesätauolle ja luultavasti syksyllä aikatauluissa on tapahtunut muutoksia. Syksyä innolla odottaessa!

Jos aloittaisin zumbasta, niin Miian pitämään zumbaan moni täkyistä oli erittäin tyytyväinen. Ohjaajaa pidettiin näin suoraan lainaten ”erittäin ihanana savolaisena”. Kuulostaa siis oikein hyvältä! Yrittäessäni etsiä Miian zumban ajankohtaa en kuitenkaan löytänyt sitä tällä hetkellä olevan tarjolla. Täkyt pitivät zumban plussana sen halpaa hintaa. Eihän paikalle tarvitse kärrätä kuin itsensä ja pukea ylle jotain vaatetta (mikä sattuu pysymään menossa päällä). Parannettavana he näkivät kaiuttimen asettelussa. Ohjeistus ei nimittäin aina kuulu kaikille ja ohjaajan sijainti on vaikeassa paikassa niille, jotka eivät ole eturivissä. Zumba on kuitenkin hyvin hauskaa ja tanssintäytteistä, mikä viehätti näitä rytmitajuisia täkyjä.

Samanlaista tanssillista liikuntaa tarjoaa myös music, dance ja syke, jota vetää Saanamaria Karppinen tiistaisin kello 19–20 Länsikadun koulun liikuntasalissa. Kävin itse yhdellä tunnilla ja tunsin itseni hieman kömpelöksi jäljitellessäni tanssiliikkeitä. Karppinen ohjeisti liikkeet ensin hitaasti askel askeleelta ja sitten paljon rivakammin. Noviisit otettiin siis hyvin huomioon. Oli kiva katsella kuinka muut sisäistivät liikkeet melko nopsasti. Itse en ollut kovin kummoinen tanssija, koska en ilmeisesti handlaa monen eri raajan samanaikaista liikettä. Useammalla käyntikerralla liikesarjat jäisivät luultavasti paremmin muistiin. Hikistä menoa on kuitenkin luvassa ja ellei Karppisen tanssia ennen olisi Nooran jumppa, olisi myös tämä laji oivallinen vaihtoehto.

Korkeakoululiikunta järjestää ohjattua kuntosaliharjoittelua niille, jotka ovat vasta aloittelemassa salilla käyntiä. Vuoro on keskiviikkoisin kello 17–18 ja sille otetaan kerralla vain kahdeksan henkilöä. Paikkana toimii Auroran kuntosali ja sisäänkäynti on ovelasti sisäpihan kautta. Vuorolla ei ole siis ulkopuolisia ”möllääjiä”, vaan jokainen pystyy rauhassa keskittymään omaan suoritukseensa. Ainakin itse tunsin, että tämä oli oikein sopiva koko ryhmälle ja kaikki saivat tarpeeksi ohjausta. Samaa mieltä oli myös haastateltavani Minna, joka on käynyt salilla useamman kerran tämän kevään aikana. Hänen mielestään ohjattu salivuoro on hyvä sellaiselle, jolla ei ole ollenkaan aikaisempaa kokemusta. Myös ajankohta on hänen mielestään sopiva, sillä hän ei itse asu keskusta-alueella, joten hän voi vaivattomasti jäädä opiskelun jälkeen liikkumaan.

Kuntosali-ohjelman hän näkee selkeänä ja hyvänä kokonaisuutena, ja hän on ollut erittäin tyytyväinen kannustavaan ja positiiviseen ohjaukseen. Tästä syystä hän ei nähnyt suurta kynnystä aloittaa kuntosaliharrastusta. Hän oli halunnut pitkään nostattaa kuntoaan ja saada tukea muiden liikuntamuotojen oheen. Hän näkeekin, että kehitystä on tullut paljon ja erityisesti muissa ryhmäliikunnoissa jaksaa tehdä enemmän kuin aikaisemmin. Suurin plussa on tietysti se, että olo on nykyään sekä henkisesti ja fyysisesti paljon parempi. Hän pystyisikin tästä lähtien käymään salilla myös itsenäisesti. Kysyessäni kaipaisiko hän salille jotain uutta, totesi hän, että erikokoisia painoja voisi olla enemmän, sillä tällä hetkellä niitä on vain yksi pari kutakin painoa kohti.

Kyselin myös Minnalta hieman aamutehosta, joka järjestetään Urheilutalon tatamilla tiistaisin kello 11–12. JoenVoli toimii järjestävänä tahona. Minna oli mielissään siitä, että aamupäivälläkin on jotain sykettä kohottavaa liikuntaa. Positiivista oli, että tuli kerrankin herättyä aikaisin! Liikkeiden hän toteaa olevan monitasoisia ja jokaiseen on vaihtoehtona kevyempikin versio. Tehoon kuuluu sykkeen kohotus, lihaskunto ja lopuksi rentoutus. Musiikki on hyvää ja nykyaikaista ja niin kutsutun gymstickin kanssa heiluminen on myös mukavaa vaihtelua. Eli jos on tiistaina aamupäivällä lukkarissa tyhjää, niin kannattaa kokeilla! 

Teksti: Mirja Kallinen

OPISKELIJAN LIIKUNNAN TURVAAMINEN SYKETTÄ-LIIKUNTAPALVELUN AVULLA

Täkyn uutuuttaan kimaltelevana liikuntavastaavana päätin kokeilla tämän mystisen Sykettä-liikuntapalvelun tarjontaa tämän kevään ajan. Valitettavasti moni uusista ahaa-elämyksistä on jäänyt ensikokeilun asteelle, koska osaan ryhmistä on hyvin vaikea päästä tai ne ovat aikataulullisesti vaikeassa kohdassa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti kuinka monipuolisia ja eritoten erikoisiakin liikuntaharrasteita on tarjolla. Voin halutessani aloittaa monta eri kamppailulajia tai tanssahdella nykytanssista alkaen balettiin. Olisi suorastaan ihme, jos jollekulle jäisi valittamisen aihetta. Voisin silloin todeta, että nyt on syytä pitää se leipäläpi kiinni ja raahata olemuksensa lähimmän aktiviteetin huomaan.

Toki näin kliseisesti ilmaistuna laadusta täytyy myös maksaa. Korkeakoulut tarjoavat lukukausien alussa kahden viikon mittaiset ilmaiskokeilujaksot. Tämän jälkeen pelkkä palloilutarra maksaa sen 15 euroa (lukukausi) ja ryhmäliikuntoihin oikeuttava tarra on 30 euroa (lukukausi). Palloilutarralla pystyt osallistumaan ei-ohjattuihin salivuoroihin ja voit hyödyntää yliopiston kuntosaleja. Ryhmäliikunnat taas kattavat palloilulajien lisäksi kaiken muun. Suosittelisin siis ryhmäliikuntatarran hommaamista, sillä se mahdollistaa kuitenkin monipuolisemman setin. Vuodessa siitä kertyy yhteensä 60 euroa, joka ei mielestäni ole paha hinta laittaa liikuntaharrastukseen. Vuoden aikana nimittäin sinulla on mahdollisuus kokeilla ihan kaikkea. Sykettä-liikuntapalvelun tarjontaa pääset seuraamaan sen omilta verkkosivuilta sykettä.fi, jonne sinun täytyy vain luoda omat tunnukset. Sivulta löydät liikuntakalenterin, jossa on lueteltu jokaisen päivän aktiviteetit. Tärkeintä on muistaa ilmoittautua etukäteen. Tämä onnistuu viikkoa ennen kyseisen aktiviteetin ajankohtaa ja osan kohdalla kannattaa olla nopea, sillä ryhmät täyttyvät nopeasti ja paikkoja on hyvin rajallinen määrä.

Kartoitin hieman opiskelijoiden mielipidettä palvelun toimivuudesta ja usein negatiivista palautetta keräsi liikuntapaikkojen etäisyys ja ajankohta. Oma mielipiteeni on, ettei Joensuussa todellisuudessa mikään sijaitse niin kaukana, ettei sitä voisi pyörällä kulkea taikka omin töppösin. Näin talven aikaan sää on kuitenkin heittelehtinyt holtittomasti pakkasten ja loskakelien välillä, joten on ymmärrettävää, ettei matka taitu niin sujuvasti. Eräs uteluihini vastanneista totesikin mukavamielisesti kuntosalien aukioloaikojen olevan perseestä, koska niissä on mahdotonta käydä inhimilliseen aikaan eli illalla opintojen jälkeen. Sykettä-sivulta asiaa tarkistaessani huomasin, ettei salilla ollut viikolla useinkaan mahdollista käydä klo 18 jälkeen. Päivällä olevat aktiviteetit ovatkin enemmän niiden ilo, joiden kalenterit ovat päiväseltään varsin tyhjät. Toisten tunteita taas herättivät perumatta jätetyt sulkapallovuorot. Ilmoittautumisten perumiseen toivottaisiin siis lisää tarkkuutta, sillä tällä hetkellä tuntuu, ettei sitä hirveästi valvota. Intohimoiset sulkapalloilijat nimittäin tahtoisivat varata salivuoron useammaksi tunniksi. Useimmat kuitenkin kehuivat palvelun toimivuutta ja pitävät hintasuhdetta sopivana. Vaikkei myöhään illalla olisikaan mahdollista käydä kuntosalilla, on kuitenkin tarjolla monia muita harrasteita, kuten juuri aiemmin mainittu sulkapallo, jumppaa, nykytanssia ynnä muuta sellaista.

Allekirjoittaneen oma liikkuminen on opiskeluvuosien aikana jäänyt hieman vähäiseksi, koska aikaa on mennyt enemmän yliopiston, kämpän ja baarien muodostaman pyhän kolminaisuuden välillä ravatessa. Toki liikuntaahan sekin on, mutta liikunnasta saatava euforian tunne ja yhteisöllisyys jäävät hieman vähäiseksi. Lisäksi henkihieveriin juoksu on ehkä parasta mitä tiedän, eikä sille ole Joensuun yöelämässä tullut tarvetta. Innostuttuani Sykettä-liikunnoista huomasin pian kuinka helppoa on saada liikunnallisia harrastuksia opintojen oheen (kuulostaa hieman kumiselta mainoslauseelta, mutta pitää paikkansa!). Täytyy olla vain motivaatiota selvittää tällaisen palvelun olemassaolo. Voin vain siis todeta täkyille, että kyllä kannattaa laittaa se 30 euroa muuhunkin kuin paikallisten baarien kannatukseen. Kyllä ne puljut pysyvät pystyssä ilmankin.

Täkyläisen kokeiluviikot

Karate

Ensimmäinen kokeiluni oli karate. Sen tilana toimii Tikkarinteen ammattikorkeakoulun sali (jossa on kummallisen pehmeä lattia!). Pakkasmittari oli runsaasti pakkasen puolella, joten vuorasin itseni lämpimästi. Karatesta tulee totta kai ensimmäisenä mieleen (leffanörtti kun olen) Mr. Miyagin bonsai-puu höperrykset ja siihen aikaan söpön Ralph Macchion ihmeelliset kurkipotkut. Ennakko-odotukset olivat siis hyvin päätä huimaavat. Ehkä löytäisin oman elämäni Miyagin. Raahattuani pakkasen jäädyttämän olemukseni oikeaan paikkaan yllätyin, että paikalla tosiaan oli karate-vermeisiin pukeutuneita ihmisiä. Mr. Miyagia ei kuitenkaan näkynyt, mutten antanut sen häiritä.

Puolentoista tunnin karatemittelö aloitettiin lämmittelemällä eli juoksemalla ympyrää ja tekemällä lopuksi punnerruksia. Kuulostaa siis varsin simppeliltä. Totesin siinä vaiheessa pukeneeni aivan väärät vaatteet, sillä ne tunsivat outoa vetovoimaa lattiaa kohti. Lisäksi huomasin, että kroppani oli pahasti alavireessä. Hyvä että jaksoin punnertaa. Tämän nolon ensiesityksen jälkeen pääsimme viimein asiaan eli kokeilemaan karaten liikesarjoja. Opettelimme aluksi oikeanlaisen asennon käsille ja lyöntien sarjan. Piti muistaa hyvä ryhti ja jalkojen tukeva asento. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin itsensä puolustaminen eli lyönnit ovat tarkoitettu vastustajan lyöntien torjumiseen. Pääsimme siis hutkimaan ihan olan takaa, mutta potkuihin emme sentään vielä päässeet. Auta armias. 

Oikeaoppisesti kädet laitetaan nyrkkiin ja vedetään kylkiin kiinni kämmenet ylöspäin. Oikea kohta on suunnilleen rinnan alapuolella. Vaikka voisi kuvitella, ettei tyhjän ilman lyöminen tuntuisi missään, niin loppujen lopuksi nopeat ja sykähtävät liikkeet saivat käteni ja kylkilihakset huutamaan hoosiannaa. Ei riittänyt että huitoi minne sattuu, vaan liikkeet tulivat tietyssä järjestyksessä ja piti kohdistaa tiettyyn pisteeseen. Ohjaajina meillä oli eritasoisia harrastajia. Jotkut olivat saavuttaneet mustan vyön, joka kertoo karaten täydellisestä ymmärtämisestä ja hallinnasta. Vihreä vyö taas kertoo ohjaajan hallitsevan perusteet.

Vaativimmaksi osuudeksi näin jalkojen ja käsien välisen liikkeen yhdistämisen, sillä tukijalkaa piti siirtää lyönnin voiman kasvattamiseksi. Usein toistettuna ja ohjaajien opastaessa liikkeet alkoivat jäädä hyvin muistiin. Kädet vain meinasivat väsyä, koska niitä jouduttiin jännittämään paljon. Ohjaajat olivat hyvin asiantuntevia ja tunnista jäi minulle hyvä fiilis. Seuraavana päivänä tunsin kyllä hyvin liikkuneeni ja olo ei ollut niin euforinen.

Tankotanssi

Seuraavaksi kokeilin tankotanssia, johon olin tuntenut outoa vetoa jo pitkään. Tankotanssi järjestetään Kuntokeskus Forever Joensuun tiloissa, joka sijaitsee yliopistolta noin kilometrin päässä Kanervalassa. Mukaan neuvottiin ottamaan minishortsit, juomapullo ja pieni pyyhe. En kuitenkaan ottanut shortseja mukaan (olivat hukkuneet kaappiin), joten kokemus jäi osin niistä johtuen hieman vajaaksi. Damn it. Paikalle ohjeistettiin tulemaan 15 minuuttia ennen varsinaisen tunnin alkua, koska osallistujien piti itse koota tankonsa. Tämä tietysti oli mielenkiintoista, sillä en ollut koskaan lajia niin läheltä seurannut, että olisin osannut itse tangon pystyttää.

Hiipparoidessani paikan päälle olin siis hieman ulalla kaikesta. Huomasin hetken pälyiltyäni että tangot oli kasattu nätisti nurkkaan, josta kipitinkin hakemaan potentiaalisen tanssikumppanini. En tiennyt, että tangoissa olisi ollut valinnanvaraa, joten tartuin röyhkeästi ensimmäiseen vastaantulijaan. Tanko ei ollut kovin painava ja kaltaiseni lihakseton nörttikin pystyi sitä heiluttelemaan kepeästi. En onneksi osunut kehenkään ja kiikutin tangon mahdolliselle tanssipaikalle. Yritin apinoida muiden tekemisiä, mutta siitä ei tullut mitään, koska minulla ei ollut edelleenkään mitään hajua mitä olin tekemässä. Oli vain minä ja tanko ja hiljainen mietteliäs hetki. Onneksi paikalle sattui sattumalta tulemaan lajia aiemmin harrastanut puolituttu, jolloin tangon pystyttäminen ei ollutkaan niin mahdoton tehtävä. Sivistyneesti orjuuttaessani hänet tietämyksensä varjolla, saimme tangon viimein paikalleen. Hän neuvoi minua myös auliisti kuinka liikkeet kuuluisi tehdä. Minulle selvisi myös mystisen pyyhkeen merkitys. Sillä hangataan tankoa hiostuneista kädenjäljistä puhtaaksi, jotta ote tangosta olisi mahdollisimman hyvä. Pyyhe ei ollut siis tarkoitettu vain oman tuskanhien pyyhkimiseen.

Valitettavasti toiseksi takaiskuksi paljastui itse tanko (matchini osoittautui pettymykseksi), jonka harrastajakin totesi älyttömän liukkaaksi. Oli siis minulle ensialkajana melkein mahdottomuus pysyä siinä. Ohjaajalla oli myös erikoinen taktiikka edetä hirmuisen nopeasti. Olisin toivonut hieman hitaampaa tahtia ja läheisempää neuvontaa. Toisaalta ryhmän koko oli 30 henkilöä, että se olisi ollut aika mahdotonta. Tankotanssi vaikuttaa myös niin suositulta, ettei ryhmien kokojakaan olisi järkevä pienentää. Kokeilin kuitenkin urhoollisesti roikkua tangossa, vaikka hankalaahan se oli. Olemattomat käsilihakseni joutuivat koville, sillä on aikamoinen urakka kannatella koko kroppaa tankoa vasten. Jännittävä kokemus oli kaikesta huolimatta ja olo olikin seuraavana päivänä kuin rekan alle jääneellä. Näin nätisti ilmaistuna. Opinpahan hieman pidättelemään naurua katsoessani Instagramin tyhmiä heinälatoromanssi – videoita. Nauraminen nimittäin sattui.

Humanistiopiskelijoiden sähly

Keskiviikkoisin klo 20:00–21.00 humanisteilla on mahdollisuus pelailla sählyä Tulliportin koulun liikuntasalissa. Tämä on siis niitä aktiviteetteja, joihin kelpaa pelkkä (huom. 15 euron) palloilutarra. En ollut lukion liikuntatuntien jälkeen pahemmin salibandymailaan koskenut, joten oli jännittävää päästä pelailemaan jotain joukkuepeliä pitkästä aikaa. (Olin aivan hurja pesäpallossa!) Jos en tässä tapauksessa voi ylpeillä superhyvillä sählynpelaaja taidoillani, voin ainakin kerskailla miten vaihdoin mailaan uuden lavan! Kyseessä oli aika omituinen prosessi, johon en nyt keskity tässä turinassa. Voin vain todeta lopputuloksen vaatineen aimo annoksen teippiä, ruuvimeisseliä, keitettyä vettä, käsilihaksia, mielikuvitusta, sirkustemppuja, sisukkuutta ja lopuksi sivistyneesti ilmaan heitettyjä kirosanoja.

Marssiessani paikan päälle (ehkä hieman epäröiden) huomasin, etteivät täkyt suorastaan ole valloittaneet tätä vuoroa. Johtunee siitä, että Täkyn innokkaimmat liikkujat ovat paenneet maasta muihin maisemiin. Tämä täkyttömyys tietysti kauhistuttaa mielen jos toisen. Täristessäni tieni saliin vastassa oli paljon kasvoja, jotka olivat Agoran käytäviltä etäisesti tuttuja tai sitten eivät ollenkaan tuttuja. Kaltaiseni erakkoluonne tunsi pientä pakokauhua. Tunsin itseni alastomaksi. Eihän minulla ollutkaan päällä kuin pitkät mustat trikoohousut ja urheilutoppi. Ei ollut mitään muuta mistä pitää kiinni kuin väkivaltaisesti kasaan survottu mailani, jonka lapa voisi tippua dramaattisesti hetkenä minä hyvänsä. En voinut edes elvistellä sählymailaotteillani. Olimmehan vasta tavanneet pari päivää sitten. Henkinen alastomuus ja uudet tyypit saivat minut pelokkaaksi. Puolustin kuitenkin Täkyn kunniaa ja oikeutta leikkimielisiin sählypeleihin, joten en voinut perääntyä. Loppujen lopuksi paljastui, etten ollut aivan surkea, olin vain monella tapaa järkyttävän huono. En kuitenkaan lannistunut tästä ensimmäisestä kankeasta alusta. Rohkaisin siis sählymailalla nuijitun ylpeyteni ja menin uudelleen piestäväksi. Tällä kertaa menikin jo paljon paremmin ja tein monta vahinkomaalia!

Vuorolla on minusta yleisesti mukava fiilis ja kaikki ovatkin tervetulleita mäiskimään. Kaikki siis mukaan!

Sykettä-jumppa

Kaikista näistä liikuntalajeista eniten ihastuin Noora Mäkelälammen pitämään Sykettä-jumppaan. Kyllä. Luitte oikein. Jumppaan. Joillekuille on voinut palaa verkkokarvoille kuva Donna Summerin Hot stuff -biisin tahdissa raajojaan pumppaavista keski-ikäisistä naisista permanenttikikkaroineen ja pinkkeineen trikoineen (ja nyt huomaan olevani ainut jolle on näin käynyt). Olin siis ajautumassa valonnopeudella sellaiseen soppaan. Mutta asiaan. Koska rakas äitini ei suostunut luopumaan yhdestäkään tuskanhientuoksahtavasta jumppamatostaan, jouduin sijoittamaan rahaa uuteen harrastukseeni. Tulisin siis pitämään siitä, vaikka henki menisi. Äitimuorini viisain neuvoin löytäisin etsimäni jumppahengen Tokmannilta. Tokmanni on kuitenkin kaukana, eikä urheilu ole hauskaa kuin ruutukaavan sisällä, joten päätin, että kun kerta lähdetään törsäämään rahaa muoviseen mattoon, niin mällätään sitten kunnolla. En harrasta piilomainontaa, joten en kerro minne harhaillessani löysin etsimäni. Vihjaan vain sen, että torille ei ollut pitkä matka. Jumppahengen hervoittamana ja taka-ajatuksena uudet nätit rintsikat päädyin siis vahingossa löytämään unelmieni maton. Voin sanoa, että tunne oli kuin juuri tämä matto olisi vedetty jalkojeni alta. Samaan aikaan tyrmäävä, huojentava ja veret päähän ryöpsähtävä tunne, joka sai minut eloon. Olin onnellinen. Olin onnellinen, ettei minun tarvinnutkaan koluta koko seutukuntaa. Olin jopa niin euforiafiiliksissä, ettei maton hinta 29,95 euroa saanut minua edes epäröimään. Matto oli löytänyt minut. Minun oli saatava se. Maksoi mitä maksoi. Se oli sävyltään harmaa ja siinä oli nätti sinivihreä pohja (jos mattoa voi niin intohimoisesti kuvailla). Ainakin kuvittelen sen olevan pohja. Voi olla, että olen käsittänyt koko maton olemuksen väärin. Se oli kaunis. Niin kaunis kuin matto voi olla.

Jos nyt oikeasti pääsisin asiaan, elikkä tätä jumppaa järjestetään kahdesti viikossa. Tiistaina on raskaampi jumppa klo 18:00 ja torstaisin klo 19:00 on kevyt jumppa. Ensimmäisellä kerralla syvävenyttelimme, mikä ei tietysti ollut kovin raskasta. Ehkä sen takia erehdyinkin menemään seuraavalle kerralle, jolloin ei todellakaan enää venytelty vain raajoja. Oli kuitenkin hyvä saada vinkkejä omaan venyttelyyn. Sitä kun ollaan aina niin kiireisiä, ettei niitä olevinaan ehdi tekemään. Lopputuloksen huomaa sitten kankeahkosta olemuksesta.

Jumpassa vaihtuu sisältö joka viikko eli joskus venytellään ja joskus taas huhkitaan ihan henkihieveriin. En suosittele menemään pienessä krapulanpoikasessa paikalle. On nimittäin sellainen meno, että saattaa kuukahtaa lopullisesti. Pidän erityisesti ohjaajan reippaasta ja ystävällisestä asenteesta. Lisäksi musiikkivalinnat ovat hyvin menevät ja liikkeisiin helposti yhdistettävät. Vaikka liikesarjat menisivät osaltaan ohi, niin musiikki voi viedä mukanaan omalla tavallaan. Suosittelisin torstain kevyttä jumppaa kaikille. Ei kannata huolestua taikka masentua vaikka aluksi kunto ei tuntuisi riittävän. Mitä useammin käy, sitä enemmän kehitystä tapahtuu. 

Teksti: Mirja Kallinen 

LIIKUNTAILTAPÄIVÄ JA RÄKÄ POSKELLA

Alla on kuvia liikuntailtapäivältä sekä Räkä poskella-hiihdosta. Kuvateksteistä näkyy kuvaajan nimi. 

Lotta LP

Suvi SK

SK - Lumikenkäily

SK - Lumikenkäily

SK - Lumikenkäily

SK - Lumikenkäily

SK - Lumikenkäily

SK - Lumikenkäily

SK - Lumikenkäily

SK - Lumikenkäily

SK - Räkä Poskella

SK - Räkä Poskella

SK - Räkä Poskella

SK - Räkä Poskella

LP - Mäenlasku

LP - Mäenlasku

LP - Mäenlasku