TEKNOLOGIA – AINOA TOIVEENI ON…

Teknologia ja sen mukanaan tuomat muutokset ovat herättäneet keskustelua siitä lähtien, kun niitä on ollut. Tällä hetkellä tärkein kysymys tuntuu olevan tekoälyn kehityksen myötä katoavat työpaikat, mutta myös esimerkiksi sosiaalisen median yleistyminen aiheutti aikanaan paljon huolta. Onhan se nyt kamalaa, että asiat eivät pysy sellaisina kuin aina ennen – työntekohan saattaa vaikka vahingossa helpottua, ja sitä ei halua kukaan.

 

Itse olen yrittänyt pysyä uteliaana, kärsivällisenä ja innokkaana kokeilemaan uusia asioita. Digiloikka ei herättänyt minussa muita negatiivisia tuntemuksia kuin inhon itse sanaa kohtaan. Työssäni käytän alustoja ja sovelluksia, joiden jatkuvasti uudistuvat toiminnot helpottavat elämääni suuresti.

 

Suurimmaksi ongelmaksi ovatkin muodostuneet huonot ja/tai tarpeettomat muutokset, joita yliopistomaailmassa tunnutaan viljelevän suorastaan riemulla. Vaikka en juuri teknologiasta mitään ymmärrä, olen suorastaan ensiluokkainen siitä valittamisessa. Kyse ei siis tässä(kään) tapauksessa ole siitä, että osaisin itse tehdä jonkin asian paremmin, vaan siitä, että sen, joka näistä on vastuussa, pitäisi osata.

 

Yliopistoaikanani olen törmännyt moniin enemmän tai vähemmän hehkutettuihin muutoksiin, jotka eivät lopulta ole vaikuttaneet elämääni laisinkaan. Tai jos ovatkin, niin sitten elämänlaatuani heikentävällä tavalla. Vai onko joku muka sitä mieltä, että vain ja ainoastaan opintojen suunnittelun vaikeuttamisessa ylivertainen Peppi on parannus verrattuna ikiaikaisen turvalliseen palikka-alusta WebOodiin?

 

Hyvä on, Peppi on ehkä modernimman ja miellyttävämmän näköinen ja ulkoasultaan ainakin pyrkii jonkinlaiseen selkeyteen. Valitettavasti tämä jää käytännössä pyrkimyksen tasolle, sillä jollain keinolla Peppi onnistuu olemaan jopa sekavampi kuin edeltäjänsä, jossa neuvostoaikaisen nettisivun läpi pujotteleminen vaati pitkäjänteisyyttä, mutta ei sentään loputtomasti aivokapasiteettia. Peppi ilottelee sinisillä muka selkeillä muodoillaan ja lopulta vaatii enemmän käyttäjän mielikuvitusta kurssi-ilmoittautumisissa kuin WebOodi koskaan. En tiedä muista, mutta itse käyttäisin mielikuvitustani ennemmin oikeastaan mihin tahansa muuhun. WebOodi ei ollut hyvä alusta, mutta sentään sen kömpelyys oli tuttua.

 

Mobiilisukupolven puolesta voin myös kertoa, että viimeisin Peppi-uudistus saa verkkosivun näyttäytymään mobiilissa niin kaoottisena sekasorron riemuvoittona, että ennemmin taistelen kirjaston tulostimien kanssa, jätän sormeni Agoran ovien väliin toistuvasti tai vaikka kirjoitan koko graduni kerralla loppuun kuin yritän ilmoittautua yhdellekään kurssille mobiilissa. Tämähän tarkoittaa vain sitä, että en enää ilmoittaudu kursseille, ilmestyn vain paikalle. Jos Peppi olisi musiikkia, se olisi keskinkertaisen kansikuvan taakse piiloutuva nauhoitus esikoulun musiikkituokiosta, jossa jokainen lapsi haluaa jälkikäteen kuulla oman soittimensa, mitä seuraa äärimmäisen kivulias kakofonia.

 

Myös Moodlen hidas siirtyminen eLearniin on ollut hermojani raastava operaatio. Tismalleen saman, ei edes erityisen hyvän, alustan siirtäminen toiseen paikkaan tuntuu turhan lisäksi turhauttavalta. Moodlelle oli juuri kehitetty, ei edes erityisen hyvä, sovellus, ja eLearnilla ei tällaista käsittääkseni vieläkään ole. Mobiilissa kummatkin alustat toimivat välttävästi, mutta jos verkkosivukaan ei lähtökohtaisesti ole kaikkein käyttäjäystävällisin, mitä voi mobiilipuolelta edes odottaa? Jos eLearn olisi musiikkia, se olisi kopio jostakin niin värittömästä, hajuttomasta ja mauttomasta albumista, että kopiointia ei ole edes vaivauduttu peittämään. Kuitenkin etsimäsi kappale löytyy aina vain toiselta näistä identtisistä albumeista, ja todennäköisesti avaat aina ensin sen väärän.

 

Luonnollisesti myös yliopiston yhdeksi tärkeimmistä tiedotuskanavista tituleerattu Yammer on päässyt osingoille uudistuksista. En oikeastaan edes osaa sanoa tästä uudistuksesta juuri mitään, sillä kyseisen alustan käyttö ei alun perinkään kuulunut arkeeni. Muutoksen vaikutus näkyykin elämässäni lähinnä silloin, kun mainitsen, etten käytä Yammeria, tai siis Viva Engagea. Tiedotuskanavan uudistukselta odottaisi jonkinlaista parannusta, mutta pidemmän nimen lisäksi en ole kuullut muutoksista keneltäkään. Tämä voi toki johtua siitä, että kukaan muukaan ei kyseistä kanavaa käytä. En osaa sanoa, millainen alusta olisi parempi, mutta tältä ns. yliopiston sisäiseltä Facebookilta ei tosiaan voi odottaa suuria, kun jo oikeankin Facebookin keski-ikä alkaa kohota melko korkealle. Jos Viva Engage olisi musiikkia, se olisi boomer-sukupolven tekemä miksaus jostakin kiusallisesti tehdystä muka samaistuttavasta räppibiisistä, jonka alkuperäinenkin versio veti kuulijoita puoleensa vain silloin, kun siihen liittyi jotakin sisäistä draamaa.

 

En siis suoranaisesti ole teknologia- tai uudistusvastainen. Oikeastaan pidän uudistuksista: monet isommat maailman muutokset pyrkivät palvelemaan alati kasvavaa mukavuudenhaluani, ja sehän sopii minulle. Ainoa toiveeni on, että uudistukset olisivat hyviä. Tai edes keskinkertaisia. Tai edes yhdellä merkittävällä tavalla edistyksekkäämpiä edeltäjiinsä verrattuna.

 

Tai no, kunhan ne eivät olisi ainakaan huonompia.

 

-       Pinja Kuntola