Kädet raapivat ilmaa
huudan: ”Minä elän, elän!”
Yritän päästä lähelle
sanojen taakse, sielun kielellä.
Elämän virta vyöryy ylitseni
hyökyaallon lailla.
”Ei tämä onnistu,
minä luovutan!”
huudan, mutten kuule mitään.
Sopulit juoksevat mereen
ja minä hajoan viivoiksi, varjoiksi.
Se, mikä suonissa juoksee
onko se merta vai verta?
Teksti: Karoliina Kapanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti