PEILIHUONE

Peilikuvani on erilainen.

                                            Se on epätäydellinen

                                            – kauniin epätäydellinen.

Käsin hapuilen kohti tätä kuvatusta

                                            – kaiken tämän pimeyden keskellä…

Tämä heijastava pinta erottaa minut.

                                            Raavin lasia

                                            Kynteni katkeilevat.

Tunnen polttavan nesteen virtaavan sormenpäistäni.

Kaksi veren peittämää katselemassa toisiaan.

                                            Kaksi pintaa

                                            Kaksi minua

                                            – monta minua…

                                            Kuka heistä olen?

Verisillä käsilläni lyön itseni rikki!

Käteni haavoittuvat – minä, verisinä palasina.

                                            Hurmos!

                                            Veri!

Haluan kokonaiseksi!

                                            Syön ja juon!

                                            En anna palasteni mennä hukkaan!

Pyrin täydellisyyteen

Haistan, maistan ja tunnen

                                            minuuteni essessin.

Nautin, ahmin ja tunnen

                                            – en saa itsestäni tarpeekseni!

Kannibalismin huipentuma!

En voi kuitenkaan olla itseni ilman tätä

                                            itseni ahmimista.

Pysäytän ateriani huomatessani liikettä silmäkulmassani

Kallistan pääni

                                           Nauran!

                                           Nauran hysteerisesti!

Syöksyn kuvatusta kohti!

Pirston itseni rippeet!

                                           Verta!

                                           Lisää minua!

Minun on saavutettava          – itseni!

Nälkäni kasvaa…

Teksti: Miska Tanskanen