Karvaa,
nahkaa ja hikeä. Luonto oli totisesti puhjennut kukkaan
maaliskuisessa Joensuussa. Kadut huusivat loskan ja soran rakkauden
hedelmää. Matka juna-asemalle oli märkä ja narskuva. Ehkäpä
joku lintukin kehtasi laulaa taustalla. Oli taas se aika vuodesta,
kun jokaisen fennistin rinnassa jomottaa haikeankeväinen tuska.
Tuska, joka viimein sai parannuksen, kun suomen kielen opiskelijat
kokoontuivat ympäri Suomea sääntömääräisen kevätkokouksen
merkeissä. Tällä kertaa näitä hurjaakin hurjempia kekkereitä
isännöi Helsingin viheriä ainejärjestö Siula. Teemana oli
mahtipontisesti kaikkien tuntema tv-dokumentti Avara luonto,
mikä vääntyikin helposti fennistin suussa Avaraksi Osmaksi.
Tapahtumaa markkinoitiin mitä kummallisimmin keinoin. Välillä
verkkokalvoillemme puskettiin jos minkälaista videomateriaalia
namusedistä kakadu-papukaijoihin. Välillä koko tapahtuma
poistettiin ja luotiin taas uudelleen. Saimme siis nautiskella
luontoteemasta hyvissä ajoin.
Täkyn susiteemainen Osma-poppoo tapasi toisensa villiintynein
ajatuksin ja rellestävin jaloin juna-asemalla. Kello oli tuolloin
12:17. Kahdeksanhenkinen saattueemme oli hajotettu jo heti matkan
alkaessa. Osa täkyistä oli karistanut Joensuun loskat muutamaa
päivää aikaisemmin, kun taas me toiset päätimme sokeasti luottaa
VR:ään ja toivoa parasta. Helsinkiin saapumisen toiveaika oli klo
16:48. Pääsy pois Pohjois-Kurjalasta sai tietysti aikaan
yliluonnollisen optimistisuuden. Kaikki oli hykerryttävän ihanaa
sillä hetkellä. Mieltä ei vaivannut edes se, että kaljan jälkeen
saattaisi tulla tarve mennä vessaan. Junan vessat ovat kuin Suomen
trooppiset sademetsät. Vasta sinne mentyään löytää totuuden.
Totuuden, jota ei välttämättä halunnut tietää.
Vaikka
olenkin varma, että meidän täkyjen junamatkasta saisi Juhani Ahon
Rautatietä letkeämmän ja ehkä hieman laimeasti sanottuna
”tapahtumarikkaamman” road trip -stoorin (emme olleet edes
kännissä), en kuitenkaan näe sen roolia tässä Osma-eepoksessa
tärkeänä… Hah! Kunhan vitsailin. Kerrottaneen, että keksimme
matkalla mitä omituisimpia viihdykkeitä. Näistä tärkeimmäksi
muodostui itse aika. Ajasta on aina kiva vitsailla. Ainakin kun
kaikilla on mielessä vain se yksi tietty aika eli milloin Täky
olisi lopulta perillä Helsingissä. Tämä aikahan sattui oikein
pahaenteisesti olemaan kello 16:48, jos joku nokkela ei vielä
hoksannut. Kanssamatkustajat saivat siis kärsiä täkyjen
holtittomasta puheripulitulvasta, joka sisälsi aika paljon tuota
numerokoodia. Onneksi kiihkeimmät keskustelut käytiin kuitenkin
Whatsapp-keskustelussa, joten tällä riemukkaalla naljailulla
heräteltiin myös kaukana olevien täky-kollegoiden hermoja. Kaikki
olivat siis mukana hengessä! Lappeenrannassa tussille tuoksahtavat
karkulaisemme hyppäsivät kyytiin. Eiväthän Täkyn vauvat voisi
jäädä näin eläimellisestä menosta paitsi. Täky oli matkalla.
Kello
oli (ihme ja kumma) 16:48 Täkyn komppanian saapuessa Helsingin
rautatieasemalle täynnä riehakasta tarmoa. Helsinki tutisi
liitoksistaan ottaessaan vastaan vieraansa, ja marssimme nestemäiset
eväämme kourassa kohti tuntematonta. Siula oli luonut hyvin
luonnonläheisen ja jännittävän seikkailun eteemme, emmekä
malttaneet olla tarttumasta siihen. Perjantain ohjelmassa oli
etsiytyä viikonlopun majoitusluoliin sekä Osma ry:n kokous. Osa
aloitteli Osma-urakkansa rauhallisin elkein, mutta osa taas
(ennakkopuheista huolimatta) pisti heti satasta alkomittariin ja
lähti eläimellisesti elämöiden Helsingin yöhön. Täytyy kehua,
että Siula oli järjestänyt oikein hyvää salaattia kokoukseen ja
illan biletysmesta oli sopivankokoinen meidän yli sadan hengen
seurueellemme. Saimme nautiskella kaljan humalluttaman Osma-kansan
ohessa myös Helsingin huumaavasta yöstä, josta kaikui
romanttisesti nonstoppina Celine Dionin hellyttävä korvamato (ei
varmaan tarvitse mainita mikä biisi). Allekirjoittanut olisi
halunnut mennä tekemään lähempää tuttavuutta tämän hieman
yksitoikkoisen katudj:n kanssa. Valitettavasti muiden rakkaisiin
harrastuksiin eivät kuuluneet väittelyt tiskijukkien kanssa, joten
mystinen Dion-fani jäi mysteeriksi. Onneksi Ukkometso ja Ukkosmaine
raikuivat ilmassa ja päästivät viimeistään silloin kaikkien
sisäiset pedot esiin. Nukkumaan mentiin hyvissä ajoin ja
majoittajamme olivat loihtineet seuraavana aamuna eteemme niin hyvän
aamiaisen, että muistelen sitä vieläkin.
Lauantaina
turnauksessa Täkyn susiteemainen (mutta taas hieman vajavainen
komppaniamme) lähti matkaan. Vikkelät ja estottomat täkyt eivät
meinanneet pysyä omassa porukassaan suuressa ja mahtavassa Helsinki
cityssä, joten jouduimme suoriutumaan aluksi alimiehityksellä.
Koska alkoholi on kuin bensaa suonnissamme, emme tunteneet edes
krapulaa. Rastiradoilla oli varsin eläimellinen meininki
riisuessamme barbienukkeja, limbotessamme käärmeiden ali,
sanaillessamme silputuista tavuista uusia taideteoksia, kähmiessämme
toisiamme ja juodessamme totta kai kaljaa ja viiniä kaiken tämän
ohessa. Helsinki helli osmaajia urakalla, sillä oli oikein kauniin
keväinen sää. Testasimme myös aitoa helsinkiläistä
kiipeilytelinettä, jossa kokeilimme hirttää yhden Täkyn
vauvoista.
Vaikkei
Täky tällä kertaa viennytkään Osma-pokaalia kotiin (onnittelut
Kanta!), niin tunsimme onnistuneemme oikein mallikkaasti ja meillä
oli kautta 16.48 helvetillisen hauskaa. Sitseillä pääsimme
nauttimaan erilaisista puheista, sitsilauluista ja kenties myös
vähän sivistyneesti tissutellen ja mässäilen, viinasta ja
ruuasta. Turnajaisten ajan oli voimassa Instagramissa #avaraluonto
-teemainen valokuvauskilpailu. Kaikkien yllätykseksi Täky vei tässä
voiton, sillä ilmeisesti siulalaisten mieltä lämmittävät lempeät
sadistisuudet vauvojen ja kiipeilytelineiden välillä. Palkintona
oli ajanhengessä väristyskirja, jota en ole kehdannut (niin suurta
ylpeyttä tuntiessani) sotkea. Kuvatodisteet on valitettavasti
hävitetty hetkellisen ”haluan olla vakavasti otettava ihminen”
mielialahöperryksen vuoksi. Anteeksi tästä. Koska en nyt halua
kertoa koko totuutta matkastamme, päätän tämän Osma-höperrykseni
tähän. Oikein paljon kiitoksia Siulalle tästä kuuman
aurinkoisesta Osma-kokemuksesta! Syksyllä nähdään Turussa, jonne
pokaalikin ansaitusti matkasi! Huom. Täky yrittää olla paikalla
klo 16:48.
Teksti: Mirja Kallinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti