MENNEITÄ TAPAHTUMIA

14.–15.4. VVV

Vappuviikkoihin liittyy monenlaisia toinen toistaan kuluttavampia tapahtumia. Jotkin tapahtumat kuluttavat niin äänihuulia, rahaa kuin jaksamistakin, ja juuri tällainen tapahtuma oli Epsilon ry:n järjestämä VappuViinatVirosta 14.–15. huhtikuuta.

 

Risteilylle lähdettiin tuttuun tapaan sunnuntaiaamuna busseilla Vesikon pihasta. Matkan aikana bussivastaavat järjestivät ohjelmaa ja tunnelma oli katossa. Kahden pysähdyksen taktiikalla selvisimme yllättävänkin sujuvasti laivalle. (Pysähdyspaikoilla ei muuten ollut automaatteja, joista olisi voinut ostaa kolikoilla kaikenlaista turhaa. Ikävä tunnelma.)

 

Laivalle kotiuduttuamme (hyttiydyttyämme?) pääsimme saman tien syömään buffetiin. Hyvin tavallinen laivabuffa sisälsi ruokien lisäksi myös hanajuomia, joita nautittiin kohtuudella. Ruoan jälkeen itse risteilyilottelu pääsi alkamaan. Tärkeimpänä tehtävänä oli suorittaa ja ennen kaikkea voittaa järjestäjien kehittämä risteilybingo, joten suorittamisen taka-ajatus ei koskaan päässyt karkaamaan kauas huolimatta kaikenlaisesta menemisestä ja tekemisestä.

Itse risteily-yöstä on hieman haastavaa raportoida. (Tämä ei johdu mistään tietystä yksittäisestä syystä, vaan on monen asian summa.) Bingotehtäviä kuitenkin suoritettiin erinomaisella intensiteetillä ja Gambina-kokous pidettiin hytissä. Sinisten haalareiden määrä oli kehuttavan suuri. Vaikka osa olikin medianomeja, oli helppoa erottaa medianomit täkyläisistä: jos sinihaalarisen sanavarastoon kuului muitakin sanoja kuin munat ja pallit, kyseessä oli suurella todennäköisyydellä täkyläinen.

 

Itse löysin itseni risteilyn aikana ainakin kannelta smokouksesta (kuin Gambina-kokous, mutta tupakoiden?), makaamasta käytävällä parin yhtäaikaisen arviointivirheen seurauksena, Dirlandaa-letkasta ja juoksemasta enemmän kuin olen juossut viimeisen vuoden aikana yhteensä.    

 

Risteilyn maanantaiaamu valkeni toisille rapeampana kuin toisille, mutta oma hyttiporukkani suuntasi urheasti kohti matkan pääkohdetta: SuperAlkoa. Tälläkin matkalla ehti sattua ja tapahtua vaikka ja mitä liittyen toimimattomiin kortteihin, Vergiin (siihen kammottavaan juomaan) ja katukaivoihin. Lopulta koko konkkaronkka pääsi takaisin laivalle älyttömien kantamuksiensa kanssa.

 

Takaisin risteillessä tunnelma oli yhä yllättävän katossa väsymyksestä huolimatta. Oma kakkossuosikkini oli ehdottomasti bingo, jossa olisi voinut voittaa rahaa. En voittanut. Ykkössuosikiksi nousikin hetki, jossa bingovoitto tuli: joukkueemme VVV 2024:n bingon voittajat voitti risteilybingon!

 

Matka laivasta bussiin oli omanlaisensa kärsimysten tie, mutta onneksi bussissa pääsi rauhoittumaan ja lepäämään mukavasti koko loppureissun ajaksi. Tai olisi voinut päästä, jos kaikki ei vain olisi ollut valvomisen ja stressin yhteisseurauksena maailman hauskinta tuntikausia putkeen. Toivottavasti halukkaat pääsivät silti lepäämään.

 

Lohdutukseksi kaikille tilanteen uhreille voin kertoa, että ääneni ei vieläkään ole ennallaan.

 

Teksti: Pinja Kuntola

Kuva: Sanna Taihomaa

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

 

7.2. Sinisten haalareiden beer pong

Helmikuun alussa järjestettiin kolmas sinihaalaristen välinen beer pong -turnaus Boreliaksen aulassa. Turnauksen osallistujiin kuului tuttuun tapaan Kassos, Sointi ja Täky, kuten ehkä jo sinisistä haalareista pystyi joku päättelemään. Kisassa pelattiin kaljapallon perinteisillä säännöillä, vaikkakin lopussa saatettiin ainakin pari heittorajarikkomusta katsoa sormien läpi. Pientä porua syntyi myös itse turnauksen niin sanotusta kulkukaaviosta, mutta kovaäänisimmät palautteet saattoivat mahdollisesti juontua itse häviämisen aiheuttamasta harmituksesta, jolloin niihin ei välttämättä tarvitse aivan tosissaan takertua. Paitsi sitten kun uutta turnausta suunnitellaan ja toivottavasti suunnitellaankin. Itse olen aina pitänyt kyseisestä tapahtumasta ja pidin tälläkin kertaa, vaikka ikävästi oma kisani loppui jo ennen finaalia. Turnauksen voittajaksi selvisi ansaitusti AA-kerho -niminen joukkue ja kaikki kunnia heille hyvästä suorituksesta. Kiitos myös muillekin osallistujille sekä katsojille suuren urheilujuhlan tunnusta.

 

-       Mikko Heikkonen

 

 

20.2. Täkyn rasti Opossumi ry:n Rupilisko-Rudolfin jäljillä

Saimme kutsun tulla tuuraamaan pois jäänyttä rastia Kerubille. Rastin ideoinnissa haasteeksi osoittautui ensin valitsemisen vaikeus, sitten samankaltaisuus toisten rastien kanssa ja lopuksi kirjaimellinen päällekkäisyys – tuloste oli vahingossa kaksipuoleinen. Tarkoituksena oli leikata lappusia rastilla kävijöiden nostettavaksi. Onneksemme Kerubin työntekijä kuuli avunhuutomme ja kävi ottamassa kopioita.

 

Rastin idea oli tuttavallinen: nostetaan verbejä ja suomen kieleen ja kirjallisuuteen liittyviä käsitteitä ja niistä rakennetaan vapaamuotoinen esitys. Näimme mm. Trookki-nimisen ravintolan, jossa epämääräisellä persoonalla varustettu tarjoilija tarjoili katharsista asiakkailleen. Strippi taas taipui kätevästi strippiklubiksi. Mora oli nostetuin sana ja taipui murha-aseeksi niin ravintolassa kuin klubilla.

 

Harmiksemme rastin sijainti ei houkutellut kävijöitä samalla tavalla kuin ruutukaava ja suoritusten välillä aikaa kului jopa yli tunti. Rastinpitäjät reipastuivat ja suunnittelivat muuta tulevaa toimintaa.

Yhtäkkiä paikalle pölähti särmä joukko suorittajia, jotka esittelivät itsensä ylitarkastajina tai tarkemmin Rastitarkastajat Oy:nä. Kädenpuristusten jälkeen tuli tiedoksianto, että rastia on tultu arvioimaan. Rastitarkastajat itse suoriutuivat rastin tehtävästä hyvin: tuima monologi taskulampun valossa, jota tukemassa sanomaan reagoiva taustatanssi. Esitys päättyi pyyntöön laskea lausutun puheenvuoron morat.

 

Haastattelin Rastitarkastajat Oy:n edustusta. Paikalla olivat ylitarkastajat Ilvonen, Mäki ja Pesonen.

 

Miten suoriuduitte omasta mielestänne rasteilla ja oliko teillä illalle valmisteltua pelistrategiaa?

-         Hyvin on mennyt. Kyllä meidän mielestä onnistuttiin. Mottomme oli T Ä Y S I L L Ä           voittoon!

Mitä mieltä te olette siitä, mikä Rupilisko-Rudolfin mysteeri on?

-    No ei kyllä tiiä, tuolla Palaverissa oli cocktaileja ja se oli laseihin ainakin käynyt kutemassa, vaikka ne muuta siellä väitti, että oisko siinä jotakin.

Niin että vauvauutisia?

-       Nii.

 

Vaikka Rastitarkastajat Oy:n suoritus ei aivan täyteen kahteenkymmeneen pisteeseen yltänytkään Täkyn rastilla, niin rastinpitäjät saivat timanttisen 1973/20 Rastitarkastajat Oy:n arviossa. Ehkäpä tämä oli kotiinpäin myös heille.

Teksti ja kuvat: Senjo Strandman

Rastitarkastajat Oy: Roosa-Maria Ilvonen, Ville Mäki & Sohvi Pesonen

 

 

21.2. Täkyn post-laskiaisen pulkkamäki-iltapäivä

Pirkan sokeritonta vadelmamehua lämpimänä termarissa ja kaksi mäenlaskuvälineiden Mersua odottivat laskijoita kirkonmäessä keskiviikkoiltapäivänä. Myös ensimmäistä opiskelijamaskotin vuottaan viettävä Mikael Agrikoala pääsi Haltian varaston lämmöstä osallistumaan tapahtumaan.

Mäessä nähtiin tyylipuhdasta laskemista, roskapusseilla liihottamista ja muutamia kuperkeikkojakin. Hyppyri ei laskijoiden harmiksi taipunut pulkan mukaisesti, eivätkä possujunatkaan muodostuneet ongelmitta. Kylmyyttä vastaan ei ainakaan tarvinnut taistella muutaman mäen jälkeen – ylös kapuaminen olikin yllättävän raskasta!

Mikael toimi koko iltapäivän ajan ahkerana mehun jakajana, mutta pääsi illan pimetessä yhden pulkan kyytiin ennen kotiinpaluuta. Lähdön aika tuli luontevasti, sillä samaan mäkeen olivat löytäneet myös ainakin Jimpo ry:n ja Skripti ry:n mäenlaskuporukat.

 

Teksti ja kuvat: Senjo Strandman