Nimi: Hertta Ofelia III
Lempinimet: Hertsen Bertsen, Herts Berts, Börts, Hörpsis Mörpsis, Hörbeli Mörbeli, Herbert
Hörbert, Hörbert Mörbert, Mörbs, Mökö-Mörbert (Sallan äiti sanoo Hempukka tai Hemuli)
Omistaja: Täky-Salla ja Metsis-Jonny
Ikä: 1,5 v. (synttärit 24.4.)
Rotu: niin lande kuin olla voi
Suosikkitekeminen: nukkuminen ja syöminen ja Maisalle turpaan antaminen
Inhokkitekeminen: kynsien leikkuu (kun Salla leikkaa, Jonnya kestää)
Lempiruoka: klassinen kissanruoka ja mikä vaan kukka tai viherkasvi, jonka luo pääsee
Erikoistaito: vanupuikkojen löytäminen ja jemmaaminen
Jos Hertta osaisi puhua, mitä sanoisi: Huh? (niin kuin se meemikissa)
Hertan lempiasia koko maailmassa on vanupuikot. Hertta ei kauheasti kehrää, mutta vanupuikon
nähdessään koneisto käynnistyy ja huomio kiinnittyy vain ja ainoastaan vanupuikkoon. Sillä on
myös ihmeellinen kyky varastaa puikkoja, vaikka mitään loogista selitystä niiden saamiselle ei ole.
Tavallisesti Hertan voi löytää makaamasta tai nukkumasta oudossa asennossa. Hertan
lempipaikkoja nukkua on sohvalla sohvatyynyjen väliin uppoutuneena, Sallan äidin virkkaamassa
korissa, kylpyhuoneen takanurkassa sekä vaatteiden seassa vaatekaapeissa.
Hereillä ollessaan Hertta tykkää istua keittiön pöydällä tai olohuoneen ikkunalaudalla vahtimassa,
jos näkisi räystään alla asuvia varpusia tai seinällä kiipeävän oravan. Kauhean tarkkakatseinen
Hertta ei kuitenkaan aina ole – kerran se katseli väärään suuntaan ja siiten hölmistyneenä minuun,
kun yritin kesken teams-puhelun viittoa hiljaa kohti seinää, jossa orava kiipesi. Metsästämisen
lisäksi Hertta pitää huonekasveista ja kukkakimpuista, joita se mieluummin söisi kuin katselisi.
Hertta ei myöskään välitä kielloista, mikäli ne koskevat vesilaseja. Onhan täysi vesilasi selvästi
pöydällä häntä varten, eikö niin?
Hertta ei myöskään erityisemmin välitä sylissä olemisesta, mutta kestää sen koska vanhempien
mielestä se on niin halattava vauva. <3 Ja lopuksi: Hertta on saanut nimensä kyljessään olevasta
isosta mustasta sydämestä.
Nimi: Maisa Victoria
Lempinimet: Maibeli Möibeli, Maipsis Möipsis, Mökö-Maisa, Maisu, Vänkyrä-Maisa
Omistaja: Täky-Salla ja Metsis-Jonny
Ikä: 1 v. (synttärit 1.10.)
Rotu: puoliksi skottilainen suorakorva, puoliksi maatiainen
Suosikkitekeminen: riehuminen ja säätäminen
Inhokkitekeminen: sylissä oleminen ja vieraiden tapaaminen
Lempiruoka: syö mielellään mitä vaan, kissanruoasta porkkanaan
Erikoistaito: Legojen aistiminen
Jos Maisa osaisi puhua, mitä sanoisi: ÄITI HERTTA KIUSAA!!
Maisa on Herttaa puoli vuotta nuorempi ja puolet pienempi ikuinen vauva. Hertan höykyttäessä
Maisaa, on Maisan taktiikka ensimmäisestä tapaamisesta asti ollut sama: heittäytyä selälleen, nostaa
tassut ilmaan ja huutaa kuin syötävä. Päästyään irti painiotteesta, on kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan. Maisa on siis pieni drama queen.
Mietin aina, että jos Maisa olisi päätynyt toiseen perheeseen, se ei olisi koskaan löytänyt elämänsä
suurinta intohimoa: Legoja. Maisa ei ole kova kiipeilemään tai hyppimään, mutta jos pitää päästä
hyllylle, jossa on Legoja, niin kiivettävä sitä on. Maisa ei missään nimessä tavallisen kissan tavoin
töni rakennelmia alas hyllyltä sattumanvaraisesti, vaan nappaa suullaan palan irti rakennelmasta ja
juoksee karkuun osa mukanaan. Jos kyseisen palan laittaa takaisin paikoilleen, on yritettävä
uudestaan – samaa palaa. Dublo ei Maisalle kelvannut, sillä se ei mahdu suuhun eikä sitä voi
kuljettaa ympäriinsä.
Maisa on muutenkin kova tyttö säätämään – jos viereisestä huoneesta kuuluu epämääräisiä ääniä, on
syyllinen yleensä Maisa eikä Hertta (joka todennäköisesti on jossain nukkumassa tai sitten vain
katsoo vierestä). Lintuja ja oravia Maisa vahtii Hertan kanssa, mutta ei yhtä keskittyneesti.
Ilmeisesti skottilaisten rotuun kuuluu, etteivät ne pidä sylissä olosta. Maisa ei poikkea
sukulaisistaan siinä mielessä, sillä syliin otettaessa Maisa vääntelehtii karkuun hyvin nopeasti.
Kuitenkin jos Maisaa lähestyy sen maatessa jossain, kehräämisen voi kuulla huoneen toiselle
puolelle.
Toimittanut: Salla Seppälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti