OSMA

 Osma-raportti: Oulu pilaa aina kaiken – Vai pilaako?

 

Maaliskuussa suuri joukko täkyläisiä matkusti puolivuosittaiseen Osma-tapaamiseen Ouluun, joka legendojen mukaan aina pilaa kaiken: sään, Osman, hyvän mielen, milloin minkäkin siis. Minulla ei henkilökohtaista Oulu-kokemusta ollut ennen tätä reissua, mutta Osma-kokemusta onkin ollut jo neljästä perinteisestä Osmasta ja kahdesta etätapahtumasta. Mutta oliko Oulu tosiaan maineensa veroinen ja pilasiko se minulta tämän seitsemännen Osmani?

 

Osmahan käynnistyy jo paljon ennen itse tapahtumaviikonloppua suunnittelun ja valmistelun muodossa. Osma-vastaavamme kokosi ilmoittautuneet yhteen pohtimaan joukkueemme teemaa. Oulun suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Suma ry oli päättänyt kevään Osman teemaksi erilaiset salaliittoteoriat; tapahtuman nimi Osmaminati olikin oikein kuvaava tälle kattoteemalle. Täkyläisten omat salaliittoteoreetikot löivät viisaat päänsä yhteen (eivät kuitenkaan niin kovaa, että kuhmuja olisi syntynyt), ja pian meille olikin keksitty oikein selkeä ja toiminnallinen suunnitelma. Suomea ei ole olemassa, vaan tilalla on japanilaisten kalastusalue. Se vaikutti kaikkien mielestä mainiolta idealta salaliittoteoriaksemme, eikä varmasti yksikään toinen ainejärjestö ajattelisi samaa teoriaa omaksi teemakseen.  

 

Pian koittikin jo Osma-perjantai, jolloin täkyläiset pakkasivat autonsa mielenosoituskylteillä ja suurella voitontahdolla. Sillä Osmanhan voi siis voittaa. Se on tärkeintä, sitten tulee vasta (vai vihta?) hauskanpito. Matkaa ei ollut taitettu edes paria tuntia, kun sattumoisin useampi matkaseurue päätti valita taukopaikakseen Nurmeksen ABC:n, jossa juonimista päästiin jatkamaan ennen kaikkien vetäytymistä takaisin omiin autoihinsa. Matkasää oli tunnelmallinen, ja auton etuikkunaan vaakatasossa satava lumi näytti siltä, kuin matkaisi kuuraketin kyydissä. Se jos mikä nosti nostalgian pintaan viime syksyyn Tampereelle, Osmasfäärin tuolle puolen. Täkyläisillä oli myös onni matkassa, kun yksikään kulkupeleistämme ei joutunut osalliseksi valtatie 4:llä sattuneeseen ketjukolariin.

Perjantain ohjelmaan Osmassa kuuluu toiseen kaupunkiin matkustamisen lisäksi mielenkiintoiset luennot, Osma ry:n hallituksen kokous, yhdistyksen kokous sekä rento illanvietto, jossa voi virittäytyä autenttiseen Osma-tunnelmaan. Tapahtuman luennot jäivät itselläni tällä kertaa aikataulullisista syistä väliin, mutta illanvietto Walhallassa käynnisti oman tapahtumaviikonloppuni oikein mukavasti, mikäli ei oteta huomioon sitä, että bingolappuni tipahti lattialle muodostuneeseen vesilätäkköön. Illanviettopaikan koristelut mukailivat tapahtuman teemaa, ja juhlakansaa palvelivat muun muassa sauna, palju sekä tanssilattia.

 

Osmassa ei pelkästään kisailla ja juhlita, vaan myös uni ja lepo ovat tärkeitä. Osman majoittumisen voi hoitaa monin eri tavoin, ja niistä perinteisin on yöpyä paikallisen osmaajan nurkissa, tässä tapauksessa jonkun sumalaisen kotona. Edellä mainittu onkin mainio tapa saada joku paikallinen esittelemään kaupungin saloja, sekä mahdollisesti saada elinikäisiä fennistitovereita. Suma oli järjestänyt ulkopaikkakuntalaisille osmaajille myös mahdollisuuden koulumajoitukseen, jossa askeettiset olosuhteet nostattavat ryhmähenkeä. Koulumajoitus on oikein hyvä budjettiratkaisu, mikäli oma selkä kestää lattialla nukkumisen. Kolmas vaihtoehto on hoitaa itse oma majoittumisensa, ja mikäli paikkakunnalla ei asu majoitushaluisia ystäviä tai sukulaisia, pääsee hieman kukkaronsa nyörejä raottamalla aina hotellin pehmeisiin lakanoihin viettämään yönsä. Kaltaiselleni useamman Osman kokeneelle seniorille, jolla ikä- ja opiskeluvuodet painavat jo selässä, oli hotelli oikein voittajan valinta. Sillä mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa Osma-lauantain aamu, kuin hotellin aamupalabuffet ja inkiväärishotit.

Turnaus käynnistyi jännittävissä merkeissä muut ainejärjestöt kohdatessamme aloituspaikalla, kun kalaisaan varustukseen sonnustautunut Kopula vaikutti valinneen saman salaliittoteorian kanssamme. Koko Täky oli aivan varma, että keskuudessamme oli myyrä, joka oli vuotanut strategiamme Kopulalle. Illan mittaan sitseillä kuitenkin selvisi, että Kopulan teemana toimikin kalaliittoteoria, ja oikeasti kanssamme saman salaliiton olikin valinnut Siula. Mikäli tätä raporttia lukee joku kopulalainen, syvimmät anteeksipyyntöni mahtipontisesta sivusilmästä, jonka saitte joukkueeltamme.

Yleensä Osma-turnauksen aikaan on jollain tavoin huono sää. Joko on kylmä, sataa vettä tai sitten on todella tuulista. Jos ei mitään aiemmin mainituista, niin liukasta on vähintään. Mutta tämän Oulu oli ainakin onnistunut pilaamaan, nimittäin turnauksen aikaan sää oli mitä mainioin. Keli oli yhtä aurinkoinen kuin rastitapahtumassa suunnistava täkyläisten joukko mielenosoituskyltteineen. Kylttimme saivat myös erittäin paljon katseita, niin paheksuvia kuin huvittuneitakin, Oulun kaduilla. Yhtä turnausrastia pääsimme myös suorittamaan Franzénin valvovan katseen alla. Päädyimme myös erään nimeltä mainitsemattoman puolueen toimistolle levittämään sanomaamme siitä, kuinka koko Suomen valtio on vain yhtä salaliittoa. Henkilökohtaisesti voin myös sanoa, että normaalisti vähintään jossain vaiheessa Osma-turnausta minua vituttaa, mutta tällä Suman järjestämän turnauksen aikana ei vituttanut kertaakaan.

Osma-lauantai ei olisi mitään ilman Osma-sitsejä. Tuo jalo akateeminen pöytäjuhla alkoi oululaistyylisellä keppostelulla, kun alkushotti sai useat sitsaajat toteamaan muumeista tuttuun tapaan ”tämä on vettä”. Sitsi-iltaan kuuluivat kunkin ainejärjestön på bordet -esitykset, jäähtynyt hernekeitto, puhelu tyttöjen vessasta, Osma-konkareiden palkitseminen sekä Paarlevuu-laulu, joka joidenkin legendojen mukaan jatkuu yhä Walon sitsisalissa. Sitsien ehdoton kohokohta kuitenkin oli se, kun oli aika julkistaa tämänkertaisen Osman voittaja. Kaikkihan me tässä vaiheessa tiedämme, että Täky voitti Osman! Oi että sitä huudon ja onnenkyyneleiden määrää. Täky oli ensimmäinen, joka sai viedä kotiin uuden Osma-pokaalin, joka vanhan tilalle on hankittu. Uudessa pokaalissa on toki vanhasta pokaalista pelastettu sählyturnauslaatta, joten perinteet kulkevat mukana. 

Sitsien jälkeisen taksikaaoksen jälkeen ilta jatkui jälleen Walhallaan, jossa Osma-pokaalia kierrätettiin täkyläisten ringissä, jotta jokainen sai siitä maistella mielijuomaansa ja jättää siitä pokaalin pintaan aromit. Haluaisin myös mainita, että ensimmäinen uudesta pokaalista juotu juoma oli Gambina. Eihän pokaalia puhtaana sovi Joensuuhun kuljettaa. Jatkoista tuskin tarvitsee sen enempää tähän kuitenkaan kirjoittaa, koska se mitä jatkoilla tapahtuu, jääkööt sinne. 

Seuraavana aamulla voitosta humaltuneiden täkyläisten oli aika suunnata takaisin kohti rakasta Joensuuta. Menomatkan Nurmes-kohtaamisen kaltaisia suurkokoontumisia ei havaittu paluumatkalla, mutta omasta puolestani voin kuitenkin sanoa matkan kuluneen oikein mukavissa, joskin erittäin väsyneissä merkeissä. Vaikka allekirjoittanut nukkuikin yönsä hotellin pehmoisissa lakanoissa, vei viikonloppu kuitenkin pitkälti mehut tästä osmaajasta. Voisi muuten kuvitella, että reissun haasteet olisivat olleet ohi auton saavuttua Joensuun maaperälle, mutta viimeinen koettelemus kohdattiin vielä lehtemme päätoimittajan parkkipaikalla, jossa väsyneitä osmaajia kuljettanut auto meinasi jäädä niille sijoilleen pysäköintialueen liukkauden vuoksi. Nyt on kuitenkin siitäkin selvitty ja onnellisena voin kertoa odottavani kultajuhlia, jossa nähdään toivottavasti aivan yhtä riemukkaita juhlijoita kuin Osma-sitseillä voiton julistuksen yhteydessä.

 

Loppuun voisin tiivistää, että Oulu ei pilaa aina kaikkea, ei ainakaan Täkyn Osma-voittoa.

 

Teksti ja kuvat: Johanna Sacklén