KOLUMNI

Harry Potter -neitsyyteni menetys

“Harry Potter-kirjat ovat rikkoneet myyntiennätyksiä ympäri maailmaa“(Yle Elävä arkisto, 2008). Tällainen otsikko Ylellä on ollut 6.3.2008. Se on sama vuosi, kun Harry Potterin viimeinen osa ilmestyi suomenkielisenä kirjakauppoihin. Sain tietää tämän samalla hetkellä, kun kirjoitan tätä artikkelia. Sama vuosi, kun luin tai katsoin Harry Potterit ensimmäistä kertaa (dramaattista musiikkia.) 

    

Lyhyt taustoitus: minun lapsuuteni sunnuntait kuluivat helluntaiseurakunnassa. Kuljin kaiken maailman pyhäkouluissa, raamattupiireissä, seurakunnan tanssiryhmässä ja mitä nyt seurakunnalla oli tarjota. Meillä telkkarista ei saanut näkyä mitään, mikä sisälsi noituutta: Harry Potterit, Noitatyttö Sabrina (ennen kuin siitä tuli todella okkultistinen ja satanistinen, mitä se on nykyään) tai Winx Clubia. Winx Clubista olin erityisen katkera. Menetetyn lapsuuden voikin siis ottaa takaisin seuraavaksi katsomalla vanhoja Winx Club -jaksoja. 

    

Nyt tiedätte, miksi Harry Potter- huuma rantautui minulle vasta tänä kesänä. Kesäloman tavoitteenani oli lukea kaikki kirjat elokuun loppuun mennessä. Ajattelin sen olevan tarpeeksi pitkällä, koska “ei ne kirjat voi olla niin hyviä”. Tämän väitteen kumosin viikossa, kun kolme ensimmäistä osaa oli jo luettu. Siitä noin kolme viikkoa ja loput oli luettuna. Miten nämä sitten tempaisivat minut mukaansa niin lujasti? Tarinan kulku. Iltaisin saattoi mennä myöhään, ennen kuin malttoi ruveta nukkumaan. “Luen vielä yhden sivun… mutta seuraavalla sivulla selviää tämä juttu”. Näin ajatukseni kulkivat oikeastaan koko lukukokemuksen ajan. 

    

Potter-saaga on hyvin vaikutusvaltainen, koska kuultuani Robbie Coltranen kuolemasta olin itsekin järkyttynyt asiasta. En olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten, että kyseisen näyttelijän menehtyminen voisi vaikuttaa minuun, sillä eihän Alan Rickmaninkaan kuolema koskettanut minua. Olisi varmasti koskettanut, jos olisin tuntenut kirjat ja elokuvat jo silloin.

     

Nyt ymmärrän Potter-villityksen hyvin, mutta ehkä ihmisiä ei pitäisi tuomita sen perusteella, että onko hän nähnyt tai lukenut kyseistä saagaa. Itsehän olen tästä osakseni saanut paheksuntaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjojen lukeminen noin kuukaudessa oli myös henkilökohtainen ennätykseni. Koskaan en ole niin paljoa kirjoja lukenut kuukaudessa. 

-    Elsa Malinen