HAASTATTELU

Camilla Nissisen haastattelu

Jos aloitetaan pienellä tutustumisella eli voitko kertoa hieman itsestäsi ja historiastasi.

x

Olen kotoisin Pohjois-Savosta. Muutin Joensuuhun opintojen perässä ja valmistuin Itä-Suomen yliopistolta äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Tällä hetkellä työskentelen Joensuun seutukirjastolla pedagogisena informaatikkona. Omistan huopikkaat ja kituvan chiliviljelmän. 

Olet kirjoittanut kirjan Meitä vastaan rikkoneet, joka kustannusyhtiö Tammen nettisivujen mukaan kuvaa nuoren naisen kasvutarinaa uskonnollisen yhteisön ja syömishäiriön varjossa. Mistä idea lähti?

Vaikka romaani on fiktiivinen, sen aiheet ovat minulle tuttuja omasta elämästäni: olen kasvanut Jehovan todistaja -perheessä ja sairastuin teini-ikäisenä syömishäiriöön. Erosin Jehovan todistajista vuonna 2015, jolloin minulle heräsi tarve purkaa historiaani nimenomaan kirjoittamalla.  Aluksi teksti oli sellaista päiväkirjamaista oksentamista, mutta ymmärsin melko pian, että halusin avata itselleni tuttuja aiheita nimenomaan fiktion keinoin. 

Entä miltä kirjan kirjoittaminen tuntui muuten? Minkä koit esimerkiksi vaikeimmaksi? Tai helpoimmaksi? Tuliko vastaan jotain odottamattomia yllätyksiä?

Kirjoittaminen oli minulle melko raskasta, sillä jouduin samalla käsittelemään itselleni hyvin kipeitä muistoja. Välillä kyseenalaistin koko projektin mielekkyyden, mutta loppujen lopuksi kaikki oli kuitenkin vaivan arvoista. Tuntuu siltä, että olen viimein saanut historialleni jonkinlaisen pisteen. 

Prosessi toi mukanaan myös kirjoitusteknisiä haasteita: romaanissani on kaksi eri aikatasoa, joista toisessa kertoja on lapsi. Jos käyttää lapsikertojaa, täytyy tavoittaa lapsen mieli ja kieli. Lapsi havainnoi ympäristöään hyvin eri tavalla kuin aikuinen. Hän ei tee monimutkaisia tulkintoja tai käytä liian abstraktia kieltä, ja välillä minun oli muistutettava itseäni siitä, ettei kertojani saa olla liian ”älykäs”. 

Kirjoittaessani huomasin myös sen, että jos todella haluaa tehdä romaanimuotoisen teoksen, kirjoittamiseen pitää suhtautua kuin mihin tahansa päivätyöhön. Inspiraatiota on turha jäädä odottelemaan, mutta hyvät istumalihakset (tai sähköpöytä) kannattaa hankkia. 

Löytyykö jotain vinkkiä, minkä haluat jakaa henkilölle, joka vaikka haaveilee kirjan kirjoittamisesta?

Kirjoita siitä mistä tiedät, mutta älä koskaan anna totuuden häiritä hyvää tarinaa. 

Onko lisää kirjoja jo tiedossa?

Seuraava romaani elelee tällä hetkellä aktiivisessa ajatushautomossa. 

Sekä loppuun tiukat ja lyhyet kysymykset

-Lempikirjasi?

On mahdotonta mainita yhtä, mutta jos rajaan kotimaisiin, klassikoista nostaisin estradille Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen ja uudemmista Olli Jalosen Taivaanpallon (on muuten erinomainen esimerkki toimivasta ja uskottavasta lapsikertojasta). 

-Lempikirjailijasi

Kotimaisista vaikutuksen on tehnyt muun muassa Rosa Liksomin lyhytproosa. Tasaisin väliajoin palaan myös John Steinbeckin tuotannon pariin. 

-Lempielokuvasi?

Pianisti  

-Lempivuodenaika?

Syksy, ehdottomasti 

-Jokin mietelause?

Pakko on paras muusa. 

-Jokin hyvä opiskelumuisto?

Ehkä se, kun silloinen kirjallisuuden lehtori Samuli Hägg käveli Agoran kahvilan poikki kirjapino päänsä päällä ja tuuletti mennessään. 

-Muita terveisiä?

Lainaan Jörn Donneria: lukeminen kannattaa aina. 

Kuvan lähde Tammi

-    Toimittanut Mikko Heikkonen