lauantai 12. joulukuuta 2020

RUNOJA TÄKYLÄISTEN PÖYTÄLAATIKOISTA, OSA II

Juna

Me istuttiin junassa,

se oli pikajuna

Me istuttiin junassa,

siellä oli vaan me kaksi

Me istuttiin junassa,

eikä aika liikkunut mihinkään

Me istuttiin junassa,

ja sä katsoit mua silmiin

Me istuttiin junassa,

ja sä nousit kyydistä

Mä istun junassa,

ja toivon,

että aika kulkis taaksepäin


ー Johanna Sacklén


minä odotan sinua täällä

kunnes yöstä humisevat pakkaspilvet

pois ja aamuyön kuu kääntää katseensa,

eikä mikään odotus

aiemmin ole painanut

niin kuin nyt

nyt sammutan tähtiä yksi kerrallaan

puhallan ne nukkumaan valovuosien

päähän, ne pitävät siellä toisistaan huolen

kun huomaavat olevansa

yhtä väsyneitä yhtä uupuneita yhtä

halajaisin kanssasi olla

vaan painava jäinen peitto

minut uneen usvaiseen uuvuttaa

ja keinuttaa kaikkeuden kauneus

 

minä odotan sinua täällä

kunnes taivaasta on tuleva kotini

ja ikuisuudesta iätön keveys

 

ー Mustikkauris


Coldplay-paita.

Katse.

Hymy.

Viaton moikkaus.

Kyyti kotiin. 

Pääsykokeet. 

Hengaillaan.

Onni.

Jutellaan. Aamuun asti. Joka päivä.

Sisällä roihuaa.

Roihuaako senkin sisällä?

Tavataan. Nauretaan.

Onni.

Muu maailma häviää.

Suudelma.

Yhteinen matka. 

Kumppanuus. Yhteiset arvot. 

Rakkaus.

Onni. 

Onnellisuus.

Tunteet. Huuma.

Toivo.

Syleily. Lämpö.

Vuosia. Jatkuu.

Uusi koti.

Onnellisuus jatkuu.

Kompromisseja.

Mannapuuroa ja mansikkaa, vai mustikkaa...

Paljon kuoren alla jota muut ei nää

Kuitenkin onni aina jossain lähellä

Tulevaisuus?

Onni näkyy sielläkin. Näkyyhän?

Näkyy. 


ー Syvävenyttelijä


Soihtu

En kanna soihtua enkä seppelettä

En ole sitä mitä kuvittelet

En aina sanoita ajatuksiani

Olen se soihtu

Olen sen arvaamattomuus

Olen sen herkkyys


ー Kristiina Janhunen


Toim. ja kuva: Kristiina Janhunen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti