OPETUSHARJOITTELU KOTISOHVALTA

Koronavirustilanne on vaikuttanut monella tapaa varmaan jokaisen opiskelijan arkeen. Luentosaleissa ja kirjastossa istuminen on vaihtunut kotisohvalla opiskeluun. Tilanteesta huolimatta kevään aikana on tuttuun tapaan oltu myös opetusharjoitteluissa. Itäkynän toimitus halusi selvittää, miten koronavirustilanne on vaikuttanut opetusharjoitteluihin, joten haastattelimme kolmea H3-harjoittelua suorittavaa täkyläistä.

Miten koronavirustilanne on vaikuttanut harjoitteluusi?

Anne, n:s vuosikurssi: Lähiopetus muuttui yllättäen etäopetukseksi ja opettamisen keinoja joutui muuttamaan varsin radikaalisti. Oppilaiden kohtaaminen ja henkilökohtaisen opastuksen tarjoaminen on rutkasti vaikeampaa.

Inka, 4. vuosikurssi: Ehkä itsestään selvästi niin, että harjoittelu toteutetaan nyt etänä. Ehdin pitää muutaman tunnin lähiopetuksessa, minkä jälkeen saatiin aika äkkiä omaksua uudet toimintamallit. Työmäärä harjoittelun ulkopuolisissa opinnoissa on lisääntynyt, mikä luonnollisesti voi vähän heijastua harjoitteluunkin. Lisäksi surettaa se, että ehdimme tammikuun harjoittelussa kehittää loistavan harkkaperjantai-perinteen, mutta etäopetuksen alettua ja ennen kaikkea ravintoloiden sulkeuduttua olemme joutuneet tyytymään kotona syömiseen.

Roosa, 4. vuosikurssi: Pidin kaikki oppituntini etänä. Myös lähes tulkoon kaikki oppituntien seuraamiset tapahtuivat verkon välityksellä.

Miten etäharjoittelu käytännössä eroaa normaalista harjoittelusta? Opetatko kotisohvalta?

Anne: Minulla on pöytäkone, joten sohvan pohjalle en valitettavasti ole päässyt. Etäopetuksessa ei näe oppilaita, koska he pitävät yleensä kameran kiinni ja aina on joku, jolla se ei toimi. Myös keskusteluiden muodostaminen luokan kanssa tuntuu haasteellisemmalta, sillä oppilaat puhuvat vähemmän kuin normaalissa luokkahuonetilanteessa pölöttäessään. Toisaalta etäopetus taas

tarjoaa paljon uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia opetuksen toteuttamiseen – ja pullakahvit pystyy juomaan kesken oppitunnin, kun sammuttaa kameran itsenäisten tehtävien ajaksi!

Inka: Kaikki tapaamiset esimerkiksi ohjaajan ja aineryhmän kanssa ovat etänä. Minä olen pitänyt oppituntini aivan normaalisti oppitunnin mittaisina livekokouksina enkä esimerkiksi valmiina opetusvideoina tai tehtäväpaketteina, joten vuorovaikutus on säilynyt lähes normaalina aktiivisten oppilaiden ansiosta. Kaipaan kuitenkin hieman hauskoja luokkahuonesattumuksia, vaikka tilannekomiikkaa riittää kyllä etätunneillakin. Opetan kotisohvalta tai sängystä käsin. En siis nukahda oman opetukseni aikana, vaan pidän sängyllä hengailusta ihan muuten vain. Näin tarkennuksena.

Roosa: Toisaalta eroaa tosi paljon, toisaalta taas ei niinkään. Olen opettanut Haminasta käsin, eli etäharjoittelussa ei ole ollut mitään väliä, missä päin Suomea elelee. Toisaalta taas oppitunnit on suunniteltava ja pidettävä aivan normaalisti, silloin kun ne lukujärjestyksessä oppilailla ovat.

Aiheuttaako etäharjoittelu enemmän työtä kuin normaalit harjoittelut?

Anne: Koska etäopettaminen on myös ohjaajille ollut uutta ja hakenut muotoaan, vastaan kyllä, on aiheuttanut enemmän työtä. Kun toimivat työskentelytavat ja etäopetuksen mahdollisuudet ovat tulleet paremmin tutuiksi, niin työmääräkin on onneksi hiukan laskenut. Mutta raskaampaa tämä etäharjoittelu kyllä on, kun sekä tuntien suunnittelu että pitäminen tapahtuu tietokoneella kököttäessä.

Inka: Etäharjoittelun toteutustavoissa on melko paljon eroavaisuuksia. Minun kohdallani työmäärä on ehkä hieman normaalia suurempi, mutta ei kuitenkaan enää niin paljon suurempi kuin etäopetukseen lyhyellä varoitusajalla siirryttäessä. Silloin päivät venyivät reilusti yli 12-tuntisiksi. Sanoisinkin ehkä, että jos koko harjoittelu olisi toteutettu etänä alusta asti, työmäärä olisi ollut suhteellisen sama kuin normaalistikin.

Roosa: Toisaalta joo, koska itselläni ei ole käytettävissä oppikirjoja tai mitään muutakaan fyysistä valmista materiaalia. Olen joutunut tekemään siis kaikki tehtävämonisteet ja muut materiaalit ihan itse, mihin on kyllä mennyt aikaa.

Mikä on etäharjoittelussa parasta? Entä mikä ikävintä?

Anne: Parasta on uusiin opetustapoihin ja erilaisiin sovelluksiin tai alustoihin tutustuminen. Etäharkka on tuonut paljon uusia näkökulmia opettamiseen. Ikävintä on ollut luopua perinteistä, jotka tuovat harjoitteluun rentoutta ja arvokasta vertaistukea sekä pientä repäisyä arjesta. Näillä perinteillä viittaan etenkin #harkkaperjantai'hin, joka on ollut merkittävä apu ja keventäjä rankan harkkaviikon päätteeksi. Harkkaperjantai ei ole sama, kun sitä vietetään eri kaupungeissa eri ruoka-annosten äärellä.

Inka: Pidän etäopetusta hyödyllisenä kokemuksena tulevaa työelämääkin silmällä pitäen. Ikävintä on se, että opettamisessa parasta on juuri se yhdessäolo, jota ei voi täysin korvata edes videopuheluilla.

Roosa: Onhan se naurettavan helppoa siirtyä suunnilleen sängystä oppitunnin pitoon. Tauot pystyy hyödyntämään helposti esimerkiksi kotitöitä tekemällä tai ulkoiluttamalla koiraa. Ikävintä on se, ettei oppilaita välttämättä pysty neuvomaan yhtä hyvin ”kädestä pitäen” kuin luokassa. Myös puhuminen yksin tietokoneelle on aika typerää, etenkin jos ei kuulijoiden naamoja näe. Etäopetus minusta myös väsyttää ihan eri tavalla kuin kontaktiopetus. Silmät kuivuvat ja peppu puutuu.

Mikä on hauskinta, mitä sinulle on etäharjoittelussa sattunut?

Anne: Varmaan se, kun koronan takia kotona pysytellyt taapero on tullut kesken oppitunnin pitämisen vilkuttamaan kameralle ja höpöttämään innoissaan Pipsa Possusta ja Ryhmä Hausta. Se oli selvästi oppilaidenkin mielestä hauska kevennys tuntiin.

Inka: Ehkä se, kun poistuin hetkeksi täyttämään vesilasia ja koiranpentuni oli sillä välin ottanut ohjat käsiinsä. Reaktioista päätellen koirani opetustuokiosta pidettiin enemmän kuin lauseenjäsennyksestä.

Roosa: Onhan tässä koettu vaikka mitä. Hauskaa nyt varmaan oppilaista oli se, kun kerran onnistuin poistumaan itse paikalta videokokouksesta, kun painoin vahingossa väärää nappia. Oppilaiden hauskoja kommentteja olisin varmaan kuullut myös ihan kontaktiopetuksessakin.

Kerro paras vinkkisi harjoittelusta selviytymiseen.

Anne: Tähän on pakko vastata harkkaperjantai tai jokin sitä vastaava kevennys kaiken keskelle. Vertaistuki toisilta auskuilta on äärimmäisen tärkeää ja välillä tekee hyvää päästä lätisemään turhia muiden samassa suossa rämpivien kanssa. Myös materiaalien ja ideoiden jakaminen on fiksua niin ajankäytön kuin hermojen säästymisen kannalta. Yhteistyö kannattaa!

Inka: Muista olla itsellesi armollinen. Jokaisen pitämäsi oppitunnin ei tarvitse olla mestariteos, vaan joskus riittävän hyväkin voi riittää.

Roosa: Kannattaa luoda oppilaisiin hyvä yhteys toiminnallisilla tehtävillä ja omalla toiminnalla. Opettaminen on paljon hauskempaa, kun oppilaat ovat aina mukana ja teillä synkkaa ryhmän kanssa hyvin. Se kyllä pätee ihan normaalissakin arjessa. Myös tauot pitää muistaa, taukojumppaa ja muuta. Päivät ovat ainakin itselläni venyneet joskus jopa 12-tuntisiksi ja koneesta irtautuminen on ollut ajoittain tosi vaikeaa. Kannattaa opetella irrottautumaan ja rentoutumaan.

Teksti: Kasper Kärkkäinen ja Hanna Hänninen