”Sinun ei tarvitse pelätä minua”
Askeleet
olivat haparoivat, käsien tärinä ei tahtonut loppua. Miehen vaatteisiin
pukeutuneena Iltatähti haroi lyhyitä hiuksiaan. Mielessään hän kirosi sitä,
että hänet oli kidnapattu vieraalle laivalle. Hän kirosi entistä
työnantajaansa, joka oli myynyt hänet ja hän kirosi sitä miestä, joka nauraen
oli pakottanut hänet osaksi miehistöään. Viirupöllö oli käskenyt Iltatähden
tulla luokseen heti tämän saatua vaatteet taas ylleen. Iltatähti ei uskaltanut
uhmata tätä käskyä, joten hän pyyhki silmiinsä kihonneet kyyneleet ja veti
muutaman kerran syvään henkeä:
”Minun
on pakko selvitä tästä. Tavalla tai toisella minä kyllä selviän tästä”,
Iltatähti kuiskasi itselleen ja kapusi portaat ylös.
Iltatähti päätyi keskikannelle tilaan, jossa ei ollut
juurikaan ihmisiä. Iltatähti kapusi vielä toiset portaat ylös ja päätyi
raikkaaseen meri-ilmaan. Aurinko häikäisi hetken Iltatähden silmiä, mutta hänen
totuttuaan valon määrään Iltatähti ei voinut kuin ihaillen katsoa kaikkea
ympärillään. Meri kimalsi, aallot löivät laivan kylkeen ja merimiehet kulkivat
kannella paikasta toiseen tehtäviensä parissa. Ensin joka suuntaan ulottuva meri
sai Iltatähden haltioitumaan: se oli kerta kaikkiaan kaunis näky. Kauaa tämä
näky ei kuitenkaan pystynyt Iltatähteä haltioimaan. Pian loputtomiin ulottuva
meri muistutti häntä siitä, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia paeta
tältä alukselta, joka alkoi äkkiä tuntua kuin vankilalta. Iltatähti painoi
katseensa maahan.
”Seuraa
minua. Minä vien sinut kapteenin kajuuttaan”, kuului ääni Iltatähden vierestä.
Iltatähti huomasi toisen Viirupöllön luona olleen miehen seisovan aivan hänen
vieressään. Iltatähti ei voinut muuta kuin seurata miestä vaieten.
Viirupöllö istui
työpöytänsä ääressä. Iltatähden nähdessään hänen silmiinsä syttyi heti ilkeän
viekas kiilto:
”No
niin, nyt kun olet täällä, voin selittää vielä tarkemmin tilanteesi”,
Viirupöllö sanoi ja osoitti tuolia työpöytänsä edessä. Iltatähti istuutui
siihen.
”Olet
varmaan ihmetellyt sitä, miksi ostin juuri sinut Orpojen kartanosta ja toin
sinut laivalleni”, Viirupöllö sanoi. Iltatähti pysyi hiljaa, joten hän jatkoi:
”Tein sen puhtaasti rahan takia. Sinun kaltaisestasi tytöstä saa sievoisen
summan Lasisaarien markkinoilla.” Kaikki se väri, jonka Iltatähti oli ehtinyt
kerätä kasvoilleen heidän edellisen keskustelunsa jälkeen, katosi samoin tein.
Viirupöllö aikoi myydä hänet, eikä Iltatähti edes tahtonut kuvitella,
minkälaiselle ostajalle.
”Sinun
kannaltasi paras vaihtoehto on toimia kiltisti osana laivan miehistöä, kunnes
pääsemme perille. Jos et aiheuta minulle hankaluuksia tällä aluksella, minulla
ei ole mitään syytä kohdella sinua huonosti. Jos taas asetut kanssani
poikkiteloin, voit olla varma, että hiustesi menettäminen ei ole pahin asia,
joka sinulle tapahtuu. Aiotko siis aiheuttaa minulle hankaluuksia?”
Iltatähti
pyöritti päätään. Viirupöllö näytti tyytyväiseltä:
”Pääsky
tulee olemaan sinusta vastuussa. Pysy poissa hankaluuksista. Kuten aikaisemmin
mainitsin, en mene takuuseen miehistöstäni. Nimesi tällä aluksella olkoon
Kottarainen. Varmistakin, että käytät sitä”, Viirupöllö komensi, mutta
Iltatähti ei sanonut mitään. Viirupöllö syventyi edessään oleviin papereihin ja
huomatessaan, että Iltatähti vain istui hänen edessään, hän kohdisti katseensa:
”Ja
jollet aio jäädä minulle viihdykkeeksi tänne kajuuttaan, suosittelen, että
pyydät Pääskyltä ensimmäiset työtehtäväsi. Hänen pitäisi olla tällä hetkellä
ruorissa”, Viirupöllö virnisti. Iltatähti säpsähti ylös tuoliltaan ja
poistui.
Seuraavat päivät olivat
Iltatähdelle kidutusta. Hän ei uskaltanut uhmata Viirupöllöä taikka herättää
miehistön huomiota. Hän oli kuuliaisesti mennyt Pääskyn puheille, eikä
Pääskyllä ollut pienintäkään aikomusta päästää häntä helpolla. Pääsky käski
hänen tehdä paljon raskaita työtehtäviä ilman kunnollisia taukoja eikä
hetkeksikään päästänyt Iltatähteä silmistään. Joka ilta Iltatähti vajosi
riippukeinuunsa lopen uupuneena, ja joka ilta hän lojui myöhään hereillä. Hän
pelkäsi kohtaloaan ja hän pelkäsi sitä, mikä odottaisi häntä, kun Lasisaaret
viimein lähestyisivät.
Oli myöhäinen ilta.
Ruokailu oli juuri ohi ja Iltatähti oli vesivannan ääressä tiskaamassa
astioita. Pääsky istui viinipullo kädessään vihannessäkkien päällä. Oven
ulkopuolelta saattoi kuulla muiden miehistön jäsenien laulua.
”Tiedätkö,
minä olen oikeastaan aika iloinen, että kapteeni laittoi minut sinun
vahdiksesi. On hauskaa nähdä, miten sinä aina yksinkertaisesta käskystä teet
kaiken, mitä minä pyydän”, Pääsky sanoi, pomppasi pystyyn ja nappasi puukon
vyöltään vieden sen Iltatähden kaulalle.
”Ei
sillä, että sinulla olisi mitään mahdollisuutta väittää vastaan”, Pääsky sanoi
nauraen ja vajosi takaisin säkkien päälle. Hän otti pitkän kulauksen viiniä.
”Lisäksi
minun ei tarvitse teeskennellä ystävällistä noiden meluavien idioottien luona”,
hän jatkoi ja nojasi taaksepäin sulkien silmänsä. Iltatähti oli huomannut,
ettei Pääsky odottanut hänen puhuvan takaisin, joten hän vain jatkoi astioiden
pesua toivoen, että Pääsky joko poistuisi tai nukahtaisi. Pääsky oli muutenkin
aivan liian tuttavallinen hänen kanssaan: puhui kevyesti rupatellen aivan kuin
kaikki olisi hyvin. Aivan kuin Iltatähti olisi osa miehistöä eikä kapteenin
ostama vanki. Iltatähden toive kävi toteen. Pian hän saattoi kuulla Pääskyn
tasaisen hengityksen takanaan, ja kun hän käänsi katseensa, hän huomasi Pääskyn
nukahtaneet vihannessäkkien päälle. Iltatähti jatkoi astioiden pesua
onnellisena siitä, että hänellä viimein oli pieni hetki aikaa olla vain
itsekseen. Hyvän aikaa Iltatähti saikin olla omassa rauhassaan, kunnes ovi
avautui ja sisään astui eräs miehistön nuorista miehistä. Iltatähti vilkaisi
vaistomaisesti Pääskyä, mutta tämä vaikutti olevan yhä unessa:
”Oliko
sinulla jotain asiaa tänne?” Iltatähti kysyi nuorelta mieheltä hiljaisella
äänellä.
”Tulin
nappaamaan vielä yhden keksin ennen nukkumaan menoa. Tämän päivän työurakat
todella saivat vatsan murisemaan”, nuori mies vastasi. Hän meni erään tynnyrin
luokse ja otti sieltä keksin käsiinsä. Sitä mutustellen hän jäi nojailemaan
seinään.
”Sinä
olet se uusi tyyppi, jonka kapteeni palkkasi edellisestä satamasta. Onko
merimiehen elämä maittanut?” mies kysyi.
”Ei
valittamista”, Iltatähti sanoi katsomatta mieheen.
”Mikä
sinun nimesi on?” mies kysyi.
”Kottarainen”,
Iltatähti sanoi pitäen mielessään kapteenin ohjeet.
”Meikä
on Lapinharakka”, mies esittäytyi, ”meillä ei ole vielä ollut iloa työskennellä
yhdessä.”
”Teen
hyvin pitkälti vain pikkuaskareita”, Iltatähti sanoi. Heidän välilleen
laskeutui hiljaisuus.
”Anna
minä autan sinua tuon kanssa”, Lapinharakka sanoi ja nappasi ylimääräisen
rätinriekaleen käsiinsä. Iltatähti katsoi Lapinharakkaa yllättyneenä:
”Miksi
sinä haluaisit auttaa minua?” hän ihmetteli.
”Sinulla
näyttää olevan tässä vielä hyvä urakka jäljellä, joten jos apu ei kelpaa, niin
kaikin mokomin pysy vielä valveilla tiskivuorossa”, Lapinharakka sanoi ja nosti
molemmat kätensä ilmaan kuin antautumisen merkiksi.
”En
minä tarkoittanut sitä niin. Jos haluat auttaa minua, niin otan avun ilolla
vastaan”, Iltatähti sanoi. Lapinharakka virnisti ja ryhtyi kuivaamaan
Iltatähden pesemiä astioita. Hetken he tekivät työtä hiljaisuuden vallitessa.
”Laivalla
on hyvä tuntea ne ihmiset, joiden kanssa työskentelee”, Lapinharakka sanoi,
”joten, oletko sinä Pääskyn tuttavia?”
”En
oikeastaan. Kapteeni käski hänen opettaa minulle merenkäyntiä”, Iltatähti
kertoi.
”Sinussa
tosiaan on jotain hyvin epämerimiesmäistä. Tämä on siis ensimmäinen kertasi
merillä?”
Ja niin Lapinharakka ja
Iltatähti jatkoivat hiljaisella äänellä jutteluaan. Iltatähti ei uskaltanut
luottaa uuteen tuttavuuteensa niin paljon, että olisi paljastanut tälle
salaisuutensa. Hänestä oli kuitenkin mukava huomata, että hän oli ehkä löytänyt
miehistöstä jäsenen, joka oikeasti saattoi olla jopa ystävällinen ja mukava.
Seuraavat päivät edesauttoivat tätä ajatusta. Muutaman kerran Iltatähti päätyi
kuin päätyikin työskentelemään yhdessä Lapinharakan kanssa, ja kummallakin
kerralla Lapinharakka kohteli häntä melkein kuin ystävää.
Ajan kuluessa Iltatähti
harmikseen huomasi, että Pääskyllä oli taipumus juoda itsensä tukevaan
humalaan. Eikä humalainen Pääsky ollut Iltatähdelle mieleistä seuraa. Humalassa
Pääsky kohteli Iltatähteä kuin tämä olisi ollut hänen omaisuuttaan, eikä hän
todellakaan hillinnyt suutaan ollessaan kahden Iltatähden kanssa. Iltatähti
alkoi pelätä Pääskyä. Kaikki se, mitä Pääsky sanoi ja teki, saivat Iltatähden
pelkäämään, että Pääsky vielä joku päivä saisi päähänsä ylittää valtuutensa hänen
vahtinaan. Iltatähti pelkäsi, mitä kaikkea Pääsky saattaisi saada päähänsä
tehdä hänelle. Ja eräs päivä Iltatähden pelot kävivät toteen.
Iltatähti oli siivoamassa
huonetta, jossa säilytettiin erilaisia välttämättömiä tarvikkeita. Pääsky tuli
hänen luokseen ja Iltatähti saattoi heti huomata, että Pääsky oli juonut jo
hyvän määrän rommia. Iltatähti yritti olla välittämättä Pääskystä.
”Kapteeni
haaskaa kyllä paljon myydessään sinut pois”, Pääsky sanoi ja käveli lähemmäs.
Iltatähti jatkoi työntekoa hiljaa.
”Etkö
sinä taaskaan aio puhua minulle? Kuule, ota sinäkin hörppy ja rentoudu. Et sinä
tule kuolemaan siihen, että vastaisit minulle hieman useammin”, Pääsky sanoi ja
tyrkkäsi rommipullon Iltatähden käteen.
”Mitä
sinä sitten olisit halunnut minun vastaavan tuohon edelliseen? Että viihdyn
laivalla ja minun myyminen todella olisi haaskausta? Tiedät, että valehtelisin,
jos sanoisin niin”, Iltatähti sanoi. Pääsky rypisti kulmiaan tyytymättömänä ja
oli hetken vaiti.
”Muistaakseni
käskin sinun ottaa hörpyn”, hän sanoi lopulta. Iltatähti vei pullon huulilleen
ja otti kulauksen. Ilme Pääskyn kasvoilla muuttui tyytyväisemmäksi.
”Hyvä
tyttö”, Pääsky sanoi, eikä Iltatähti pitänyt tavasta, jolla Pääsky asettui
aivan hänen lähelleen. Pääsky otti puukkonsa esille ja vei sen Iltatähden
paidan kaula-aukolle.
”Etkö
sinä olisi kiltti tyttö, ja antaisi minun hieman leikkiä sinulla? Me kun kerran
olemme täällä kaksin”, Pääsky sipaisi Iltatähden lyhyitä hiuksia. Iltatähti
perääntyi automaattisesti, mutta Pääsky nopeasti otti hänestä kiinni ja
vangitsi laivan seinää vasten.
”Älä,
minä pyydän”, Iltatähti vaikeroi, mutta Pääsky painoi käden hänen suulleen.
”Ei, minä pyydän. Ole hetken kiltti tyttö ja
minä helpotan sinun työtehtäviäsi”, Pääsky sanoi. Iltatähti pyöritti päättään
ja yritti venkoilla irti Pääskyn otteesta. Pääskyn ilme muuttui turhautuneeksi
ja nopealla liikkeellä hän löi Iltatähden lattiaan. Iltatähti yritti kompuroida
pois, mutta Pääsky oli pian taas hänen kimpussaan. Pääsky kahlitsi hänet
voimakkain ottein lattiaan.
”Kiltti,
älä”, Iltatähti aneli.
”Jos
ei sovinnolla, niin sitten väkisin. Sinulla ei ole mitään oikeutta sanoa
minulle ei”, Pääsky sanoi ja alkoi puukollaan leikkata Iltatähden paitaa rikki.
Silloin Iltatähti kuuli yllättyneen älähdyksen, ja pienen hetken päästä joku
kiskaisi Pääskyn hänen kimpustaan. Iltatähti näki Lapinharakan seisomassa hänen
ja Pääskyn välissä. Pääsky valmistautui hyökkäämään:
”Poistu
täältä samoin tein! Tämä ei koske sinua”, hän sanoi ottaen paremman otteen
puukostaan. Lapinharakka ei liikahtanut.
”Jos
minä poistun, jätätkö sinä Kottaraisen rauhaan?” Lapinharakka kysyi.
”Kuten
sanoin, se ei ole sinun asiasi”, Pääsky tiuskaisi.
”Siinä
tapauksessa sinä saat luvan olla se, joka poistuu”, Lapinharakka sanoi
päättäväinen ilme kasvoillaan. Syvenevä kiukku heijastui Pääskyn kasvoilta:
”Sinä
et minua määrää”, Pääsky tiuskaisi ja huomatessaan, ettei Lapinharakka aikonut
liikahtaa, hän hyökkäsi tämän kimppuun. Iltatähti päästi kauhistuneen
huudahduksen luullessaan, että Pääsky puukottaisi Lapinharakan, mutta
Lapinharakka onnistui täpärästi väistämään iskun. Siitä alkoi tappelu, josta
Iltatähti järkytykseltään ei pystynyt kääntämään katsettaan. Lapinharakka oli
yllättävän hyvä tappelija eikä kestänyt kauaa, ennen kuin Pääskyn puukko liukui
molempien ulottumattomiin lattiaa pitkin. Yhdellä tarkalla iskulla Lapinharakka
löi Pääskyä, joka putosi tajuttomana lattiaan. Kauhistuneena Iltatähti kompuroi
taaksepäin, kunnes ei enää pystynyt perääntymään enempää. Shokki värisytti
hänen kehoaan. Lapinharakka tuli lähemmäs. Tiukasti pitäen kiinni puukolla
leikatusta paidastaan Iltatähti yritti käpertyä mahdollisimman pieneen kokoon.
”Hei,
kaikki on hyvin. En minä sinua satuta”, Lapinharakka sanoi ja yritti koskea
Iltatähteä. Iltatähti säpsähti hänen kosketustaan. Lapinharakka katsoi
tarkkaavaisin silmin Iltatähden asentoa, tämän olemusta. Oivallus alkoi näkyä
hänen kasvoillaan.
”Sinä
olet nainen, etkö olekin”, Lapinharakka sanoi. Iltatähti näytti
säikähtäneemmältä.
”Ei
sinun minua tarvitse pelätä. En minä aio tehdä sinulle mitään pahaa”,
Lapinharakka sanoi ja ojensi kätensä. Varovasti Iltatähti tarttui siihen, ja
kun Lapinharakka auttoi hänet lähemmäksi, Iltatähti lysähti väristen tämän
syliin. Lapinharakka silitti Iltatähden hiuksia:
”Haluatko
sinä kertoa minulle, miten nainen on eksynyt tähän laivaan?” Lapinharakka
kysyi. Iltatähti katsoi tätä silmiin ja näki Lapinharakan huokuvan pelkkää
hyvää tahtoa. Niin hän yhä värisevällä äänellä kertoi Lapinharakalle kaiken.
”Minä
en voi uskoa, että meidän kapteenimme on sekaantunut ihmiskauppaan! Minä olin
aina luullut häntä kunnialliseksi mieheksi”, Lapinharakka sanoi ja oli pitkään
vaiti.
”Minä
saatan pystyä auttamaan sinua, jos kertomasi oikeasti on totta. Mutta ensin
meidän täytyy keksiä, mitä teemme hänen
kanssaan”, Lapinharakka lopulta sanoi ja vilkaisi yhä lattialla tajuttomana
makaavaan Pääskyyn.
Jatkuu seuraavassa numerossa…
Teksti: Siiri Rantanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti