Oulun Osma on
Osma-reissuistani ehdottomasti ikimuistoisin. Onkin useaan otteeseen todettu,
että mikäli ei Oulun Osmasta pitänyt, ei varmaan pidä Osmasta ylipäätään.
Vaikka puitteet olivat kunnossa, on osmaamisessa tärkeintä tietysti se, kenen
kanssa osmaa. Siksi BV:n mussukoiden odotettu tapaaminen lämmittikin
sydäntäni aivan erityisesti, ja ystävien läsnäolo takasi koko viikonlopuksi
menoa ja meininkiä. Täkymurujen kanssa kehittelemämme tanssiliike levisi
lauantai-iltana kulovalkean tavoin, ja sen todettiin sopivan jokaiseen
Tukikohdalla kuultuun kappaleeseen. Aamuun asti jatkunut rankka vyölaukun
heiluttelu asetti henkilökohtaisen hyvinvointini vaakalaudalle, kun
post-osmaattiset oireet taltuttivat minut Osman jälkeisellä viikolla. Osma
oli ohi, mutta pakko-oireinen vyölaukkutanssi jatkui.
– 4. Osma
Kun
isäntinä olivat uudet ja vanhat tutut Suma Ry:stä, syksyn osmareissu suuntautui
pohjoiseen, missä täkyläistä odotti (kaiken odotetun) lisäksi merituuli,
graffitit, mandariinit ja peltikatot.
–
4. Osma
Odotukset
itse Osmaa kohtaan olivat varsin korkealla, matkasinhan tuonne riettauden
kehtoon menopeleistä parhaimmassa, jonka nimen jätän nyt kuitenkin
mainitsematta anonymiteettini turvaamiseksi. Nylon Beat, Kalevauva.fi, Scooter,
Kake Randelin ja monet muut hittiparaatimme artistit pitivät huolen siitä, että
minä ja seurueeni olimme varsinaisessa juhlatunnelmassa Ouluun rantautuessamme.
Turnauksessa toiselle sijalle jääminen kirveli hiukan, mutta onneksi lauantain
paardit pitivät huolen siitä, että retkemme sai onnellisen lopun. Parasta
viikonlopussa oli ehdottomasti vyölaukkutanssi, jonka ansiosta vatsalihaksissa
oli seuraavina päivinä sellainen polte, että pystyin tuudittautumaan
uskomukseen kiihkeästä terveiden elämäntapojen noudattamisesta urheilun
merkeissä alkoholin käyt….. ei kun siis fennistiikan sijaan.
–
5. Osma
Aamu.
Liikaa vuohenjuustoa. Läjä. Kadonnut luennoitsija. Peltikattoja. Muistikatko.
Aamuskumppa. Virkkuukoukku. Nokkahuilu. ”Äiti, miksi tuo tyttö näyttää tuolta?”
Viinamandariini. Mandariiniviina. 0,5 pistettä. Kumihanska. Iso itku. Haikeus.
Näin
tiivistettynä. Nyt ainakin tiedän, mikä minusta tuleeKIN isona.
– 5. Osma
Oulu pillaa aina kaiken. Nytkin sai pettyä: jäätävän kylmä
tuuli muuten niin kauniina päivänä, puolikkaan pisteen veroinen karvas tappio
ja sitsipaikalle unohtunut mandariiniviina. Toisaalta Oululla oli varaa
pilatakin jotain. Sumalaiset ovat todistetusti fennistien kultaa - he tuovat
toivoa valmistumisen jälkeiselle ajalle, sillä kolmepäiväistä rypeltämistä
pystyivät jatkamaan nekin, jotka ovat reippaina menneet jo valmistumaan. Tämän
vuosikymmenen nerokkain idea ottaa alumnit mukaan rientoihin! Parasta viikonlopussa
olivat ehdottomasti ystävät, upeat fennistitoverit ja uudet tuttavuudet,
onnistuneesti järjestetyt sitsit, miekkailu, peltikatot, puhelu vessassa ja
Osmalle perinteinen huippu tekemisen meininki. Post-Osmaattinen masennus kesti
taas taattuun tapaan lähes viikon. Onneksi kevään Osmaan ei ole kauaa.
– 7. Osma
Siinä
vaiheessa sitsijatkoja, kun eräs Kannan fuksi sammui nojatuoliin vesikannu
kädessään, tiesin, että on aika lähteä nukkumaan. Pidän tätä edelleen
hatunnoston arvoisena suorituksena häneltä, varsinkin ottaen huomioon tilassa
soineen ysäritrancen siedettäviä desibelirajoja paukuttavan volyymin. Minua ja
Oulua siis yhdistää ainakin yksi asia: me molemmat pidämme jykevästä
tasabiitistä.
– 9. Osma
Kolme
vuotta sitten Oulun Osma antoi kaamean darran, viinapullon sekä pusun ihanalta
tytöltä. Tällä kertaa ei tullut pusuja, muttei onneksi kohmeloakaan. Opin mitä
hienoimman tanssiliikkeen vyölaukun, nautin vanhojen ja uusien
fennistiystävysteni seurasta ja jorasin Ukkosmainetta sydämeni pohjasta. Huikea
ja erinomaisesti järjestetty Osma, harmi että näitä on vain kahdesti vuodessa!
– 14. Osma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti