Puolisoni ei halua lapsia, itse
haluaisin jossain vaiheessa. Odotanko että (muuten rakastava & hyvä
puoliso) muuttaa mieltään vai pistänkö vaihtoon?
Tämäpä onkin kinkkinen kysymys!
En nyt ihan noin vain pistäisi ihanaa tyyppiä vaihtoon. Tietenkään kukaan ei
voi luvata, että puolisosi muuttaa jossain vaiheessa mieltään. Tässä olisi nyt
hyvä selvittää, miksi muuten niin täydellinen murusi ei ole samaa mieltä lasten
hankkimisesta – onko hänen mielipiteensä ehdoton ja perusteltu vai perustuuko
se esimerkiksi tämänhetkisen elämäntilanteen luomiin tuntemuksiin? Tämä on nyt
sellainen asia, johon ulkopuolinen ei voi antaa suoraa vastausta ainakaan
tilannetta tarkemmin tuntematta. Ehkäpä voisitte hyötyä ammattilaisen
keskusteluavusta asiaa pohtiessanne? Ette varmasti ole ensimmäinen pariskunta,
joka kamppailee tällaisen tilanteen kanssa, ja esimerkiksi perheneuvolasta
voisi saada asiaan hyviä näkökulmia.
En usko, että missään
parisuhteessa ollaan kaikesta samaa mieltä, ja usein ristiriitojen
ratkaisemisessa tarvitaan molemmilta joustavuutta. Ymmärrän kuitenkin, että
lasten hankkiminen saattaa olla joillekin niitä asioita, joissa ei juurikaan
voida joustaa. Jos et hanki lapsia siksi, että puolisosi ei halua, saatat olla
siitä katkera hänelle myöhemmin. Toisaalta taas jos puolisosi ehdottomasti on
sitä mieltä, että ei lapsia halua, et voi häntä niitä pakottaakaan haluamaan.
Hänellä on myös oikeus mielipiteeseensä.
Ilmeisesti et halua lapsia vielä
vaan jossakin määrittelemättömässä vaiheessa tulevaisuudessa. Olet nimimerkkisi
perusteella vielä suhteellisen nuori, joten teillä on vielä aikaa yhdessä
pohtia asiaa. Neuvoisin sinua keskustelemaan rehellisesti ja avoimesti asiasta
rakkaasi kanssa. Uskon, että sopiva ratkaisu asiaan löytyy, kun ymmärrätte
toisianne ja sitä, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Jos suhteenne on
hyvä ja haluatte olla yhdessä, uskon, että keksitte myös sopivan ratkaisun
yhdessä.
Miten pääsisin helposti ja
nopeasti yli exästäni?
Luulenpa, että ero vähänkään
vakavammasta ja pidempään jatkuneesta parisuhteesta on aina prosessi. Joskus
suurin osa prosessista hoidetaan jo parisuhteen aikana, kun huomataan, että
suhde ei toimi – mietitään, miksi suhde ei enää tee onnelliseksi, mahdollisesti
riidellään, yritetään muuttaa asioita ja omaa sekä toisen persoonallisuutta.
Jos tätä prosessia käydään läpi yhdessä ja lopulta myös yhdessä päätetään, että
suhdetta ei enää kannata jatkaa, voi olla, että tilanne virallisen eron jälkeen
on helpompi. Jos taas vain toinen osapuoli on käsitellyt eroa mielessään ja
päätynyt siihen, että suhdetta ei kannata jatkaa, saattaa jätetyn kumppanin
prosessi olla vasta alussa.
Olen siis sitä mieltä, että
helppoa ja nopeaa ratkaisua exästä yli pääsemiseen ei ole. Jos pelissä on ollut
suuria tunteita, toisen taakse jättäminen on aina prosessi. Jos on käynyt niin
valitettavasti, että ero ei ole ollut yhteinen, selkeä ja helppo päätös, täytyy
ottaa kaikki kliseet käyttöön. Ne ovat kliseitä, koska ne ovat toimineet
ennenkin! Itke rakkauslauluille ja märehdi, jos siltä tuntuu. Ikävöi exääsi,
älä kiellä tunteita, joita sinulle tulee. Jos kiellän sinua ajattelemasta
vihreää sammakkoprinssiä, niin näet mielessäsi aivan varmasti kruunupäisen
sammakon. Sitä tekee mieli pussata ihan vain siltä varalta, jos se vaikka
kaikista järjenmukaisista todisteista huolimatta olisikin oikeasti ihana
prinssi eikä vain sammakko. Anna sammakon olla ihan rauhassa päässäsi, jos se haluaa
siellä olla, kyllä se sieltä pikkuhiljaa loikkii matkoihinsa, kun ei saa
ylimääräistä huomiota.
Syö jäätelöä ja katso Netflixiä
koko päivä, jos siltä tuntuu. Sitten potkaise itseäsi takalistolle ja nouse
siltä sohvalta. Lataa Tinder ja swaippaile ihan huviksesi, vaikket mitään
sieltä etsisikään. Juo pullo viiniä, mutta älä tee sitä yksin. Älä tekstaa
eksällesi humalassa – oikeastaan parempi olisi, jos et hetkeen tekstaisi
hänelle ollenkaan. Ota yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin, joita et ehtinyt nähdä
parisuhteesi aikana. Tee asioita, keskity itseesi ja kaikkiin ihaniin
tyyppeihin ympärilläsi. Puhu erosta ystäviesi kanssa. Usko heitä, kun he
sanovat, että ansaitset parempaa ja meressä on kuumia kultakaloja sinullekin.
Prosessi on vain pakko käydä läpi, ja se on nopeampaa, kun et yritä kieltää
tuntemuksiasi ja sulkeudu itseesi. Pidä katse edessäpäin. Takana ei ole mitään,
mitä enää tarvitsisit.
Missä lienee vika, että vanhojen
ystävieni seura ärsyttää minua tällä hetkellä suunnattomasti, vaikken koe
mitään dramaattista tai käänteentekevää välillämme tapahtuneen?
Olisi mielenkiintoista kuulla,
miten olette ystävienne kanssa alun perin tutustuneet ja millaisia
elämäntilanteenne ovat nyt. Vanhoja ystäviä ei kannata kokonaan unohtaa, mutta
joskus elämäntilanteet vain muuttuvat kovin erilaisiksi ja uudet ystävät
sopivat niihin paremmin kuin alakouluvuosien Call of Duty -kaverit. Elämä
muovaa persoonallisuutta ja mieltymyksiä tiettyyn suuntaan etenkin nuorena ja
nuorena aikuisena. On mahdollista, että olette kasvaneet erilleen.
Tämänhän ei tietenkään tarvitse olla lopullista – voi olla, että olet nyt vain
oman elämäsi ja kasvusi kanssa sellaisessa vaiheessa, että vanhat ystävät ja
heidän tapansa ja juttunsa pännivät. Tähän ei tarvita mitään erityistä
konfliktia, saatat vain olla itse nykyään sellaisessa tilanteessa, että kaipaat
ympärillesi erilaisia ihmisiä. Voi olla, että yläkouluikäisenä teitä yhdistänyt
Backstreet Boysin fanitus tai myöhäismurrosiän pussibreezerireissut eivät enää sido
teitä yhteen tarpeeksi.
Joskus ihmissuhteiden on hyvä
antaa vähän levätä. Ehkäpä ystävyytenne lämpenee vielä tulevaisuudessa, mutta
eihän ystävyyttä voi pakottaa. En suosittele tuikkaamaan siltoja tuleen, mutta
ehkä voisit ottaa hieman etäisyyttä ihmisiin, jotka ärsyttävät sinua. Ärsytys
saattaa vähentyä, kun näet vanhoja ystäviäsi hieman harvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti