Täky ja vappu, tuttu yhtälö. Sitä hehkutetaan fukseille jo orientaatioviikolla, vappu kulkee koko vuoden mukanamme eikä varmasti missään näy yhtä paljon suomenlipunsinisiä haalareita kuin vappukulkueessa. Mutta mitä itse täkyläiset vapusta ajattelevat? Nyt selvitetään, mistä Täkyn vapussa on oikein kyse!
Kysyin asiaa ensiksi entiseltä puheenjohtajaltamme Annelta:
”Pieni ainejärjestö ja iso, kaikille kuuluva vappuperinne. Yhtälö ei ole kovin yleinen, mutta Täky kantaa hienosti ja ylpeänä vahvoilla hartioillaan vuodesta toiseen tapahtumaa, joka hipoo toistuvuudellaan ainutlaatuisuuden rajoja. Alkukivien lakitus on tärkeä tapahtuma vapun juhlinnassa niin meille täkyille kuin muille isyyläisille. Yhtä näkyvää tapahtumaa keskeisenä osana koko yliopiston vapun viettoa ei ole helppo järjestää, sillä massiivisen yleisön (ja tv-kameroiden!) saaminen paikalle ei onnistu itsestään. Alkukivien lakitukselle on muodostunut upea maine perinteenä, jota kaikki eivät ymmärrä, mutta jota ilman jäisi vapusta puuttumaan jotain olennaista. Ja jos tapahtuman kapinoiva tarkoitus on päässyt joiltain unohtumaan, niin sehän vain kertoo upeasta iästä: tarpeeksi monta sukupolvea kun kulkee, niin rikkinäinen puhelin on taattu efekti. Aina voi järjestää uusia tapahtumia, mutta yrittäkääpä ylläpitää jokin niistä samanlaisena yli kolmekymmentä vuotta. Täky voi ylpeänä iskeä silmää ja todeta, että tältä jengiltä se hoituu.”
Entä mitä mieltä vapusta on fuksimme?
”Oon saanut siitä sellaisen kuvan, että silloin tapahtuu paljon. Ollaan ylioppilaslakit päässä ja haalarit päällä, juodaan skumppaa. Oon myös kuullut siitä lakitushommasta, että pidetään puhe, mutta en tiedä mihin se liittyy. Tiedän myös, että Täky on ekana siinä kulkueessa. En oikeestaan tiedä muita perinteitä, enkä oikeestaan sitä, miksi koko vappu ylipäänsä on opiskelijoille niin tärkeä. Jengi istuu piknikillä jossain ulkona. Varmaan pitäis tietää. Se on kuitenkin kai opiskelijoiden isoin jokavuotinen juttu.”
Mihin perimätieto Täkyn vappuperinteestä on katkennut? Onko tämä rikkinäinen puhelin –efekti siis jo tapahtunut? Pyysin itse vappupuheen pitäjää, ikitäky Hannu Koutolaa kertomaan, miksi juuri Täky on saanut kunnian lakittaa alkukivet.
”Täkyn vuosikurssi -85 oli jokseenkin mukava. Siltä on jäänyt useita elämänikäisiä ystäviä. Kun olin peloissani menossa pitämään 30. vappupuhetta, Jyrki Riikonen huudahti yleisön joukosta. Emme olleet tavanneet noin 25 vuoteen.
Koko jupakka alkoi niin, että me Jyrkin kanssa kuljettiin kaupungilla, ja tuumittiin, että mitähän sitä tekis, että mainittais.
Noihin aikoihin, 80-luvulla, oli juuri jokin tärkeä patsaskiista käynnissä, vissiin Kekkosen 'Suuri aika'-patsas, jossa oli vain jotain kivenkäkkänöitä, eikä minkäänlaista näköisyyttä.
Noihin aikoihin ylioppilaskunta lakitti vappuisin Torson, eli Kanavaneidon, siinä Itäsillan kupeessa. Niiden vappupuheet koskivat opintososiaalisia asioita, ja olivat kuolettavan tylsiä. Älkää koskaan päästäkö opiskelijapoliitikkoa puhumaan tärkeistä asioista.
Keksimme että jos vappuna lakitettaisiin jokin muu kuin näköispatsas. Kain Tapperin teos 'Alkukivet' kävi tähän tarkoitukseen hyvin. Vuosikurssi -85 ilahtui ajatuksesta. Lakki laadittiin Tapio Hokkasen johdolla kanaverkosta. Se on hattukokoa 407.
Jo toisella lakituskerralla poliisiauto ajoi ohi, kurvasi ympäri, ja vilkut päällä saattoi Täkykulkueen kiville.
Alkuun hattu jätettiin kiven päälle yöksi. Mutta 90-luvun alussa joku vappuriemukas keksi pölliä sen, ja retuutti sen jokeen. Senkin on täytynyt olla työläs prosessi, mutta mitäpä sitä ei vappuriemussaan saisi aikaiseksi.
Yliopiston valpas vahtimestari, jonka nimi ei ole mulle koskaan selvinnyt, havaitsi hatun joesta, ja onki sen ylös. Tämän jälkeen hattu on viety lakituksen jälkeen yöksi turvaan.
Teknisesti ottaen, en ole pitänyt samaa puhetta 31 kertaa. Ensimmäinen puhe vuonna 1987 ei viitannut perinteisiin ollenkaan, vaan siinä puhuttiin jostain, jota en yhtään muista, mitä, mutta sen muistan, että siinä viitattiin Tukholman Riittämättömien kykyjen museoon.
Koko lakitushistorian ajan keskiössä on ollut Täky ry.
Mulle julkisesti puhuminen on hirveän vaikeaa, puoli tuntia ennen puhetta vapisen kauhuissani, ja otan rohkaisuryyppyjä. Mutta olen kumminkin käyttänyt kokonaisen työpäivän matkustamaan bussilla 300 kilometriä, pakkohan se on pitää. Siksi, että olen ikiTäky, ja mulla on velvollisuus Itä-Suomen yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöä kohtaan.
Toivon, että nyky-Täky pystyy tuottamaan lapsilleen sen saman yhteishengen, joka meillä vuoden 85-kurssilaisilla oli. Sillä, että joku osaa sijamuodot, on keskeisen tärkeä kansallinen merkitys, eikä vain kansallinen, vaan myös yleisinhimillinen.
Kun satutte peilin eteen, älkää nähkö sieltä 'bad hair daytä' vaan nähkää sieltä suomalais-ugrilaisen kielikunnan tulevaisuuden toivo. Asutte maassa, joka on yksi maaliman parhaiten organisoiduista. Sen piskuisen kielen vaaliminen on teidän harteillanne, eikä se bad hair.
Ryhmähali, täkyliinit."
Hannu Koutola
Vappupuhuja
Ainaistäkyläinen
Ei nykytäky voi oikein käsittää, miten arvokas tämä perinne meidän pienelle ainejärjestöllemme oikein on. Eikä se ole pelkkä Täky, joka tätä perinnettä saapuu seuraamaan, vaan siitä on tullut osa muidenkin vapunviettoa.
Olin viime vuonna yksi niistä neljästä fuksista, jotka saivat kunnian lakittaa alkukiven ja kantaa lakkia kulkueen kärjessä. Täytyy sanoa, että homma näyttää paljon helpommalta kuin se oikeasti onkaan, sillä lakki ei ole maailman ergonomisin kannettava. Mutta kukaan meistä ei siitä valittanut. Johtuiko se sitten fuksin ylpeydestä vai omista skumpankaatajista, siihen en osaa ottaa kantaa. Sen kuitenkin tiedän, että perinteemme on vaalimisen arvoinen ja fuksimme kantavat lakkia myös tänä vuonna yhtä suurella ylpeydellä kuin aiemmatkin täkyt ovat tehneet.
Tänä keväänä lakitamme sen saman kiven jo 32. kerran. Kajautetaan Meelelahutuslaulu koko ainejärjestöylpeydellämme!
Teksti: Inka Räsänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti