Täkyn uusi hallitus valittiin juhlallisin seremonioin syyskokouksessa, ja mitäpä ei tämä eliittijoukkio tekisi jämptiä ja vastuullista toimintaa edesauttavan ryhmähengen muodostumiseksi. Päätimme järjestää Hallitusappron, jonka nimessä oli seikkailuntuntua. Pelin henkenä oli kiertää hallituslaisten koteja mukavan ohjelman ja virvokkeiden merkeissä. Sitä ennen tuli kuitenkin selvitä todellisesta koitoksesta: kahden tunnin mittaisesta hallituksen kokouksesta.
Hallituksen jäsenet kokoontuivat pääkallonpaikalle eli puheenjohtajamme kotiin. Suu napsui ja sormet syyhysivät, kun vuosijuhlien suunnitteleminen venyi venymistään ja mallasjuoman kutsu repussa oli vähintäänkin seireenin lauluun verrattavissa. Vihdoin kokous päättyi ja itse hauskanpito saatiin alkuun. Inka oli päättänyt testata hallituslaisten tappionsietokyvyn matemaattisia lahjoja ja reaktionopeutta vaativan hedelmäkorttipelin parissa. Välttyäksemme suuremmilta konflikteilta heti alkuun, annoimme puheenjohtajamme voittaa.
Seuraavaksi suuntasimme Miskan luokse testaamaan tietoutemme – tai siis osoittamaan tietämättömyytemme – Trivial Pursuitin Disney-version parissa. Kaikki muut paitsi Siiri olivat pelissä ihan paskoja. Onneksi Miskalla oli hienoja meikkejä, joiden ihasteleminen sai pettymyksen laantumaan. Tuopposet tyhjenivät ja oli jälleen aika siirtyä seuraavaan etappiin: Roosulle. Juonittelu sen kuin jatkui ihmissusipelin merkeissä.
Ilta sai kaikin puolin imelän päätöksen illan viimeisessä kohteessa, Hannan luona. Rappukäytävään unohdetun kitaran anastamisen jälkeen talon emäntä sääti tunnelmavalaistuksen kohdilleen ja laittoi inspiroivaa musiikkia soimaan. Kyynistymistä lietsovien kilpailujen sijaan oli aika piristää kaamosmasennuksen nujertamia mieliä kehujen merkeissä. Jokainen raapusti suuren paperin keskelle oman nimensä, minkä jälkeen laput kiersivät ryhmässä niin, että kaikki saivat kirjoittaa toisilleen anonyymisti jotain positiivista.
Lopputuloksena oli live, love, laugh -seinätarroille kovan vastuksen asettava, vähintäänkin kullatut kehykset ja takanreunuspaikan ansaitseva tuotos. Tällaista ei pidä tehdä liian usein, jottei onnistuneisuudentunne ja itseluottamus pääse varsin nousemaan päähän. Vaikka kyllähän se pääsee kuitenkin kehupaperin päädyttyä jääkaapinoveen, jota ainakin tässä taloudessa käydään availemassa vähän väliä.
Teksti: Noora Koponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti