Ennen päivänlaskua ei voi
-kirja-arvostelu tai joku sen tapainen
Johanna Sinisalon vuonna
2000 julkaistu esikoisromaani ”Ennen päivänlaskua ei voi” on
fantasia-/tieteisromaani. Teos voitti aikanaan ensimmäisenä
fantasia-/tieteisromaanina Finlandia-palkinnon.
Teoksen tarina sijoittuu
hyvin realistiseen kontekstiin kuitenkin maustaen kokonaisuutta fantasian
elementein. Voimme huomata teoksen käsittelevän hyvin kontroversaalisia
aiheita, varsinkin omalle ajalleen. Teos sisältää hyvin vahvoja viittauksia
seksuaaliseen erilaisuuteen sekä sen monimuotoisuuteen. Voimme kuitenkin
huomata, että tämä ei kuitenkaan ole teoksen polttopisteessä oleva aihe. Teos
asettuu enemmän tutkimaan ihmistenvälisiä valtasuhteita sekä niiden vaikutusta
yksilön tietoisuuteen asioista.
Sinisalon teoksessa on
myös huomattavissa vahvaa viittausta suomalaiseen mytologiaan sekä uskomuksiin.
Näiden avulla teokseen pääsääntöisesti on luotukin näitä fantasian elementtejä,
joista aiemmin jo mainitsinkin. Teos siis heijastaa omalla tasollaan vahvasti
myös suomalaisuutta sekä sen mytologiaa, jonka itse ainakin koen pääsääntöisesti
olevan hyvin vähäistä nykykirjallisuuden saralla. Tämä suomalaisuuden tuominen
vuosisatojen takaa on omasta mielestäni hyvin mielenkiintoinen tapa lähestyä
suomalaisuutta, mutta omalla tavallaan myös erittäin hyvä tehokeino. Voimme
osaltamme myös nähdä tämän tuovan tämän kirjan lähemmäs nuorempaa sukupolvea,
jolle suomalainen mytologia on tullut – ainakin toivottavasti – tutuksi
lapsuuden saduista. Osaltaan teos siis osaa viedä meidät takaisin omaan
lapsenmieliseen ajatusmaailmaamme, joka sisältää fantasiaolentoja sekä muita
tälle maailmalle vieraita olentoja.
Teos on rakenteeltaan
hyvin tieteisromaaninen. Teos toisin sanoen sisältää perinteistä
kerrontamuotoista tekstiä, jonka tarkoituksena on kuljettaa juonta. Teos
sisältää kuitenkin myös paljon artikkelimaisia sekä tieteistekstin omaisia
katkelmia, joiden itse koen pyrkivän kuvaamaan tietoyhteiskunnan luomaa valtaa
ja nyky-yhteiskunnan valtarakenteita – ainakin osaltaan. Kerronnallisen
funktion näille katkelmille antaa niiden sisältämä informaatio, jotka ovat
pääosin fantasia olentoihin viittaavia teksti pätkiä. Nämä pätkät kertovat
teoksen sisällä olevien olentojen olemisesta sinänsä. Lukijalle pyritään
antamaan osviittaa teoksen sisäisestä maailmasta ja sen tietoyhteiskunnan
valtarakenteista näiden avulla. Osaltaan teos sisältää hyvin vahvaa
yhteiskunnallista kritiikkiä sekä osaltaan esittää sen, ettei tekstin ulkomuoto
sinänsä takaa tekstin sisällön todenmukaisuutta.
Itse koin teoksen hyvin
mielenkiintoiseksi ja virkistäväksi lukukokemukseksi. Teos avasi laajaa
näkökulmaa yhteiskunnan valtarakenteisiin sekä yksilön toiminnan
motivaatioista. Itse en kuitenkaan sanoisi, että teos olisi klassikko. Onhan
teos kuitenkin vielä hyvin nuori ja sen käsittelemät aiheet ovat sinänsä hyvin
ajankohtaisia sekä tärkeitä, mutta en koe sen antavaan hyvin suurta uutta
näkökulmaa ainakaan suomalaisen kirjallisuuden ulkopuolella. Mutta itse koen
teoksen hyvinkin lukemisen arvoiseksi ja kannustaisin kaikkia teoksesta edes
vähän kiinnostuneita ottamaan tämän Sinisalon teoksen käteensä, asettumaan
omaan lukunurkkaansa sekä lähteä ahmimaan tätä kaunista suomalaista teosta.
Päivänsäteistä kesää
kaikille!
Teksti: Miska Tanskanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti