KIRJA-ARVOSTELU

Ennen päivänlaskua ei voi -kirja-arvostelu tai joku sen tapainen

Johanna Sinisalon vuonna 2000 julkaistu esikoisromaani ”Ennen päivänlaskua ei voi” on fantasia-/tieteisromaani. Teos voitti aikanaan ensimmäisenä fantasia-/tieteisromaanina Finlandia-palkinnon.

Teoksen tarina sijoittuu hyvin realistiseen kontekstiin kuitenkin maustaen kokonaisuutta fantasian elementein. Voimme huomata teoksen käsittelevän hyvin kontroversaalisia aiheita, varsinkin omalle ajalleen. Teos sisältää hyvin vahvoja viittauksia seksuaaliseen erilaisuuteen sekä sen monimuotoisuuteen. Voimme kuitenkin huomata, että tämä ei kuitenkaan ole teoksen polttopisteessä oleva aihe. Teos asettuu enemmän tutkimaan ihmistenvälisiä valtasuhteita sekä niiden vaikutusta yksilön tietoisuuteen asioista.

Sinisalon teoksessa on myös huomattavissa vahvaa viittausta suomalaiseen mytologiaan sekä uskomuksiin. Näiden avulla teokseen pääsääntöisesti on luotukin näitä fantasian elementtejä, joista aiemmin jo mainitsinkin. Teos siis heijastaa omalla tasollaan vahvasti myös suomalaisuutta sekä sen mytologiaa, jonka itse ainakin koen pääsääntöisesti olevan hyvin vähäistä nykykirjallisuuden saralla. Tämä suomalaisuuden tuominen vuosisatojen takaa on omasta mielestäni hyvin mielenkiintoinen tapa lähestyä suomalaisuutta, mutta omalla tavallaan myös erittäin hyvä tehokeino. Voimme osaltamme myös nähdä tämän tuovan tämän kirjan lähemmäs nuorempaa sukupolvea, jolle suomalainen mytologia on tullut – ainakin toivottavasti – tutuksi lapsuuden saduista. Osaltaan teos siis osaa viedä meidät takaisin omaan lapsenmieliseen ajatusmaailmaamme, joka sisältää fantasiaolentoja sekä muita tälle maailmalle vieraita olentoja.

Teos on rakenteeltaan hyvin tieteisromaaninen. Teos toisin sanoen sisältää perinteistä kerrontamuotoista tekstiä, jonka tarkoituksena on kuljettaa juonta. Teos sisältää kuitenkin myös paljon artikkelimaisia sekä tieteistekstin omaisia katkelmia, joiden itse koen pyrkivän kuvaamaan tietoyhteiskunnan luomaa valtaa ja nyky-yhteiskunnan valtarakenteita – ainakin osaltaan. Kerronnallisen funktion näille katkelmille antaa niiden sisältämä informaatio, jotka ovat pääosin fantasia olentoihin viittaavia teksti pätkiä. Nämä pätkät kertovat teoksen sisällä olevien olentojen olemisesta sinänsä. Lukijalle pyritään antamaan osviittaa teoksen sisäisestä maailmasta ja sen tietoyhteiskunnan valtarakenteista näiden avulla. Osaltaan teos sisältää hyvin vahvaa yhteiskunnallista kritiikkiä sekä osaltaan esittää sen, ettei tekstin ulkomuoto sinänsä takaa tekstin sisällön todenmukaisuutta.

Itse koin teoksen hyvin mielenkiintoiseksi ja virkistäväksi lukukokemukseksi. Teos avasi laajaa näkökulmaa yhteiskunnan valtarakenteisiin sekä yksilön toiminnan motivaatioista. Itse en kuitenkaan sanoisi, että teos olisi klassikko. Onhan teos kuitenkin vielä hyvin nuori ja sen käsittelemät aiheet ovat sinänsä hyvin ajankohtaisia sekä tärkeitä, mutta en koe sen antavaan hyvin suurta uutta näkökulmaa ainakaan suomalaisen kirjallisuuden ulkopuolella. Mutta itse koen teoksen hyvinkin lukemisen arvoiseksi ja kannustaisin kaikkia teoksesta edes vähän kiinnostuneita ottamaan tämän Sinisalon teoksen käteensä, asettumaan omaan lukunurkkaansa sekä lähteä ahmimaan tätä kaunista suomalaista teosta.

Päivänsäteistä kesää kaikille! 

Teksti: Miska Tanskanen