Vapauden
kaipuuta
Ei
se ole vaikeaa, ei ainakaan sillä tavalla, mitä sinä olet sen kuvitellut
olevan. Sen kuin menet ja hyppäät. Minä tiedän, mitä sinä mietit. Sinä mietit
liikaa, aivan liikaa. Sinä mietit etukäteen. Minun mottoni on, että tulisi
miettiä vasta jälkikäteen vasta, kun vahinko on jo tapahtunut, vain siten voit
nauttia elämäsi joka hetkestä, ihan joka sekunnistakin. Silloin sinun ei
tarvitse katua mitään tekemätöntä. Kadut vain tehtyjä erehdyksiä. Se on puhtaampaa
katumusta, sitä ei väritä katkeruus.
Katson sinua silmiin.
Käännän katseeni, lähden liikkeelle, keskityn ja ponnistan. Hetken leijun
tyhjyydessä. Tätä minä rakastan. Painottomuuden tunnetta, sitä hetkeä, kun
luulen voivani lentää, olevani vapaa. Ja joka kerta olen yhtä toiveikas.
Aivan liian pian tömähdän kuitenkin
hankeen melkein täydellisessä tasapainossa ja väistän nopealla liikkeellä
edessä olevan kuusen ja ponnistan uudelleen. Tällä kertaa ilmalento kestää vain
hetken ja joudun väistelemään nopeassa tahdissa kiviä laskiessani alas
kivikkoista rinnettä. Tunnen adrenaliinin kehossani ja nautin täysin
siemauksin.
Alhaalla jarrutan ja
käännyn katsomaan jyrkänteen yläreunaa. Sinua ei näy. Suljen silmäni ja avaan
ne uudelleen. Ei vieläkään mitään. Sinä et tule, minä tiedän sen.
Sinä pelkäät.
Katumus
on pahin kaikista
kaipauksen
ohella.
Kaipaus
on puhdasta
Katumus
ei.
Katumus
tuo
saastunut
värittynyt
aie,
jota
koskaan ei voi täysin puhdistaa,
Ja
yleensä on liian myöhäistä edes yrittää.
Veera Savelius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti