Keskiviikko 21.9.2016 n. klo 17:30
Istun Agoralla kirjallisuuden
seminaarissa. Kello alkaa uhkaavasti lähestyä kuutta. Minä,
tunnollinen 5. vuosikurssin opiskelija, kuuntelen tietysti
tarkkaavaisena luentoa tutkimusetiikasta. Keskittymiseni ei
tietenkään herpaannu, vaikka ajattelenkin noin puolen tunnin päästä
alkavia sitsejä. Ja sitä, että mahdollisesti myöhästyn ja saan
rangaistuksen. Tai sitä, kuinka olen survonut koulureppuni täyteen
sitsievästä (lue: kaljaa). Luentodia 8/20 menossa. Ei vittu.
Kello näyttää tasan 18:00.
Myöhäistä, rankkua tulee. Minä ja muut sitseille suuntaavat
opiskelutoverini kiemurtelemme tuoleissa. Joko viitsisi poistua?
Noin kello 18:15 professorimme antaa
armoa ja päättää luennon. Sydämeni läpättää jo innosta ja
tungen tavarat reppuun. Luennolla kitunut sitsikansa syöksyy ulos
luokasta ja alkaa riuhtoa sitsivermeitä päälle. Kilpajuoksu
Educalle alkakoon!
Kun sitten vihdoin saavumme saliin,
jossa sitsit järjestetään, on ilo päässyt jo irti. Helan gårit
on laulettu ja ensimmäiset snapsit kumottu kurkusta alas. Me
mattimyöhäset saamme rangaistuksen, joudumme esittämään
näkemyksemme Helsingin traktorimielenosoituksesta. Mielestäni
esitämme omaperäisen ja tunteikkaan tulkinnan, mutta lehmien
(toastit) mielestä esitys ei ole sitä, mitä sen olisi pitänyt
olla. Höh.
Ja sitten hetki, jota olen koko päivän
odottanut: saan istua sitsipöytään muiden täkyjen kanssa, ja
sihauttaa auki taskulämpimän oluen. Helan går lauletaan uudelleen,
jotta me myöhästyjätkin saamme kulauttaa Suomi-viinaa äänihuulten
lämmikkeeksi. Hyi helvetti, kurkkua polttaa. Mutta silti on niin
mukavaa. Pian saammekin jo nauttia ohjelmasta, sillä vuorossa on
kaksi kaunista karaoke-esitystä. Ensimmäinen karaokeryhmä esittää
vanhan kunnon klassikon: Popedan Ukkometson. Raikulimeiningin jälkeen
toinen karaokeryhmä tulkitsee koskettavasti Paula Koivuniemen
Aikuisen naisen.
 |
Toasteilla on melkoinen yllätys
sitsikansalle: Maajussille morsian -ohjelma on saapunut juuri meidän
sitseillemme. Harvat ja valitut maajussi-sitsaajat saavat etsiä
itselleen puolisoa kaikenmaailman lehmien, possujen ja
jyväjemmareiden joukosta. Kilpailu on kovaa, mutta lopulta kaikille
löytyy puoliso. Niin söpöä.
Kaiken yleisen ilottelun ja ohjelman
seasta mieleeni jäi erityisesti Samuli Reunamon esittämä oodi
vessalle. Se oli kaunista. Ja mielestäni oli ihan oikein, ettei
Samuli pissannut tuolille ja sitä kautta myös karsinamme lattialle.
Pakko vaan todeta, että kyllä
sitseillä on kivaa. Kaikille te, jotka ette ole vielä sitsanneet
syystä tai toisesta: korjatkaa virheenne! Sitsit is life. Sitsit is
love.
Teksti: Meri Kinnunen
Kuvat: Meri Kinnunen ja Veera Savelius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti