SYKSY 2015

Itäkynän loma venyi reilusti pitemmäksi kuin olin suunnitellut, mutta ei voi mitään, elämä jatkuu. Uusi lukuvuosi toi tullessaan uudet fuksit ja monilla on selvästi opiskelumotivaatio palannut, koska tekstejä on saanut odottaa ja odottaa. Aloitin Itäkynä-vastaavuuden sotkemalla ja räveltämällä ja mikäs sen soveliaampaa kuin sotkea ja räveltää kaksi viimeistä kertaa. Vuonna 2016 Itäkynä saa uuden vastaavan ja toivottavasti lehti palaa takaisin lehdeksi. Blogissakaan ei ole mitään vikaa, mutta uskoisin, että lehtenä saisimme taas uusia kirjoittajia ja uusia ideoita. Minulta alkavat ideat loppua kesken ja juuri siksi jättäydyn pois tästä kerrassaan ihanasta ja hermoja sopivasti kiristävästä hommasta.

Näin syksyn ensimmäisessä Itäkynässä on mukana syksyn alun huumaa. Täkyn uudet fuksit toivotettiin tervetulleiksi perinteikkäästi fuksiaisten avulla ja teemana oli suomalaiset muusikot. Täky oli myös luonnollisesti mukana kaupunkisuunnistuksessa, josta tällä kertaa kerrotaan rastinpitäjän näkökulmasta, ja luonnollisesti puheenjohtajamme avaa sanaisen arkkunsa ja kiireistään huolimatta kertoo meille kauniita tarinoita syksystä sekä opiskelijaelämästä. Kuten minä, nykyinen tapahtumavastaava turisee viimeisiä kertojaan ja kertoo meille menneistä tapahtumista.

Minnan rakkaus lukijoitaan kohtaan ei koskaan lopu, vaan Minna toivottaa kaikki tervetulleiksi Minnan Salonkiin vastaamalla taas asiantuntevasti kiperiin kysymyksiin. Syksyn ensimmäinen sarjakuva paljastaa, mitä tapahtuu humanistille sienikurssilla. Sarjakuvan opetuksenahan on, että humanisti on humanisti, vaikka kuinka yrittäisi muuttua. Itäkynän toimittaja jalkautui ihmisvilinään kampusrysäyksessä, jossa tehtiin lukuvuoden ensimmäinen Humppagallup ja tämä tieteellinen tutkimus osoittaa, että tänä vuonna Joensuun kampuksella ollaan nihkeitä. Kriitikko on päässyt myös vauhtiin ja antanut arvion syksyn kuumimmasta teoksesta. Saamme myös kuulla opetushallinnon opintokokonaisuudesta, joka on suunnattu rehtoriksi tähtääville opiskelijoille. Emme saa myöskään unohtaa pieniä eläimiä, sillä myyrän tarina ei ole aina onnellinen.

Seuraava Itäkynä ilmestyy joulukuussa 16.12.2015, joka kyllä tulee sisältämään haikeita jäähyväisiä, mutta sitäkin enemmän juhlaa ja iloa. Pikkujoulukausi on alkamassa, joten toivotan kaikille mukavaa joulun etkoilua!

Teksti: Jan Hokkanen