maanantai 17. maaliskuuta 2014

PÄÄKIRJOITUS

Näin se aina menee. Nousin valtaan, mutta alamaiset juoksivat pakoon pää kolmantena jalkana. Jäin lähes yksin, mutta onneksi edes pari ihmistä jäivät tekemään lehteä. Suurin muutos näkyy edessäsi, sillä edellisen päätoimittajan poistuessa keskuudestamme menetimme ainoan henkilön, joka osasi tehdä taiton. Yritin tehdä sen itse, mutta tietokoneeni ei pitänyt ohjelmasta ja en muutenkaan oikein saanut aikaan muuta kuin sotkua. En itsekään tiedä, onko tämän lehden tekeminen blogina oikein järkevää, mutta valitettavasti ei ole oikein muutakaan mahdollisuutta.

Sisältökin muuttuu hieman, sillä jo kauan puoliraakana ollut taikina on jostain syystä muuttunut täysin raa'aksi. En tiedä, tuleeko se toimimaan kovinkaan kauaa, enkä muutenkaan tiedä, tuleeko lehti selviämään edes vuoden loppuun asti. Kirjoittajapulan vuoksi ainoa toivomme on seuraavissa fukseissa. Jollain tavalla minun on keksittävä, miten tästä lehdestä saisi houkuttelevamman. Kenties tämä julkaisualustan vaihtaminen tekee asialle jotain, mutta toivottavasti ei ainakaan pahenna tilannetta.

Jos lehti elää vielä vuoden kuluttua, olen päättänyt pudottaa numeroista tämän ensimmäisen ja sen sijaan julkaista vappunumeron ensimmäisenä. Kutsumme tätä numeroa harjoituskappaleeksi, mikä on mielestäni oikein sopiva kuvaus sen vuoksi, että olen ensimmäistä kertaa päättämässä muiden kohtaloista ja muut joutuvat ensimmäistä kertaa kuuntelemaan minua. Edellinen päätoimittaja totesi minulle, että kaikista ideaalisin tilanne päätoimittajana olisi se, että minun ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin johtaa ja tehdä pääkirjoitus.

Kaikesta huolimatta minusta on kivaa tehdä tätä hommaa. En pääse oikein koskaan mitään luovaa tekemään, mutta nyt minulla on mahdollisuus siihen. Tiedän sen, että tämänkin lukee yksi tai kaksi ihmistä, mutta se ei haittaa; juttu jää elämään bittitaivaassa.


JAN HOKKANEN, KIRJOITUSTAIDOTON PÄÄTOIMITTAJA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti