VAPPU

Hallituslaiset kirjoittivat päiväkirjaa Täkyn vapputapahtumista, jottei hauskuus pääsisi uohtumaan.

18.4. Vappupreppi

Vappupreppiin oli kokoontunut parisenkymmentä täkyläistä maistelemaan munkkeja, siemailemaan simaa ja virittäytymään vappuun. Prepissä muisteltiin edellisiä vappuja, laulettiin alkukivien lakituksessa perinteisesti laulettavaa Meelelahutuslaulua ja tutkiskeltiin, mitä kaikkea Täkyn vuoden 2023 vappu pitääkään sisällään. Vapun läpikäyminen oli urakka – sen verran olimme hallituksen kanssa ohjelmaa suunnitelleet, että ehdin miettiä useampaan kertaan, missä välissä sitä vappuviikoilla pitikään nukkua. :D

 

Perinteiseen tapaan prepissä jaettiin myös nakkimerkkejä, joita täkyläiset saavat ansiokkaasta toimimisesta Täkyn eteen. Tänä vuonna nakkimerkki päätettiin myöntää myös ei-täkyläiselle, joka teki merkittävää ja arvostettavaa työtä Täkyn kuvausseinien eteen vappuviikolla. Hän vaikutti vilpittömän onnellisesta palkitsemisesta, kuten myös täkyläiset, jotka merkin saivat.

 

Tänä vuonna prepin aikaan oli vielä sen verran lunta, ettei ulkona oleminen onnistunut. Ehkä ensi vuonna simat ja munkit voidaan syödä vaikka Humpan terassilla, kuten joskus säiden salliessa on tehty.

 

Silja

 

20.4. 8-approt

Mikrovillus ry järjesti jo perinteeksi muodostuneet 8-approt 20.4. ja osallistuin tapahtumaan toista kertaa. Joensuussa approjen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina, eikä kaikille tule aina osallistuttua. Tällä kertaa halusin kuitenkin juuri näille approille osallistua, isoilta osin siksi, että tiesin monen Täky-ystäväni osallistuvan tapahtumaan myös, ja vappumeiningit ovat parhaita nimenomaan hyvässä seurassa.

 

Sää suosi approkansaa ja lähtö Ilosaaresta sujui yllättävänkin nopeasti. Jo alussa ihmetystä herättivät niin aurinko kuin tapahtuman erinomainen järjestelykin, ja aloitimme approilun kuvausseinän kautta Kerubista. Terassi ei ollut vielä auki, mutta aurinko paistoi mukavasti tupakkapaikalle, johon approkansa oli kerääntynyt nauttimaan kevään ensilämmöstä.

 

Leimojen kerääminen passiin sujui sopivaa tahtia, ja yllätyin yhä uudelleen siitä, miten nopeasti baareissa pääsi tiskille tilaamaan. Kiireen tuntua ei ollut, ja iloinen Täkyporukkamme pääsi istuskelemaan useammassakin paikassa rauhassa. Laskevan auringon säteet houkuttelivat vielä leimojen keräämisen jälkeen puistoon istumaan ja pitämään esimerkiksi yhtä vapunajan monista Gambinakokouksista.

Passi täynnä leimoja ja Gambinan jälkimaku suussani lähdin vielä jatkoille Las Palmasiin, johon sai vähemmän yllättäen jonotella hetken. Jono kuitenkin liikkui suhteellisen sujuvasti, ja jatkoilla tunnelma oli katossa ainakin sen ajan, mitä itse siellä viihdyin. Kahden aikoihin yöllä oli kuitenkin lähdettävä kotiin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli aika lähteä ajamaan autolla Ouluun fennistisitseille.

 

Pinja K.

 

21.4. Fennistisitsit

Kello kymmeneltä perjantaiaamuna suljin kotini oven ja hyppäsin autoon. Lähdimme yhdessä Siljan ja Villen kanssa kohti Oulussa järjestettäviä kansallisia fennistisitsejä, ja huolimatta vähäisistä yöunista sain jopa ajettua autoa ilman suurempia ongelmia. Kiitos tästä kuulunee Siljan äidin autolle, joka manuaalivaihteistosta huolimatta pysyi käynnissä ja kiihtyi hyvin näppärästi, eikä vaatinut kuskilta sen kummempia ajoteknisiä taitoja.

 

Saavuimme Ouluun ajoissa, mutta paikallisten logististen ongelmien takia myöhästyimme sitseiltä siitä huolimatta. Meihin suhtauduttiin siitä huolimatta suopeasti, ja olin rangaistuksen armollisuuden lisäksi yllättynyt myös sitsipaikan toimivuudesta. Tunnelma ei sen sijaan yllättänyt ollenkaan, vaan oli fennisteille tyypillisen rempseä ja positiivinen. Sitsaaminen on yksi omista suosikkiaktiviteeteistani kaikista opiskelijatapahtumista, eikä Oulu pilannut tätäkään suosikkia. Sitsit oli höystetty laulujen ja puheiden lisäksi vanhalla kunnon Jaloviinalla, jota juostiin nauttimaan WC-tiloihin tutun kaavan mukaan heti, kun vessa mainittiin sumalaisen puheessa.

Sitsien jälkeen kävimme jatkoilla paikallisen Pataässä-baarin yläkerrassa, josta fennisteille oli varattu yksityinen tila. Karaoke soi äärimmäisen tasokkaana, ja sitä pari kertaa itsekin kokeiltuani tulin siihen tulokseen, että Oulu ei tosiaankaan tunnu pilaavan tänä keväänä yhtään mitään (paitsi sitseille ajoissa ehtimisen.) Jatkot jatkuivat majoituksessamme Veikka Ritolan kotona aamukolmeen saakka, mutta osallistuin itse näille jatkojen jatkoille luomieni läpi vaakatasosta, sillä auton oli määrä startata lauantaiaamunakin suhteellisen varhain: olin itse menossa illalla töihin ja Villen täytyi päästä kämppäapproille ajoissa. Olisihan se nyt aivan älytöntä, jos jossain välissä ehtisi levätä.

 

Paluumatka sujui vauhdikkaasti mutta sujuvasti Wappuradiota kuunnellen, ja saavuimme Joensuuhun hyvissä ajoin. Olin aiemmin osallistunut fennistisitseille vain etänä, minkä takia kokemus oli itselleni uusi. Reissu oli kaoottinen, aikataulujen puolesta täysin järjetön ja siitä huolimatta aivan huikea, enkä usko, että samanlaista kokemusta voisi saada mistään muualta. Majoittuminen muiden fennistien kanssa oli odotetusti mahtavaa, ja pääsimme keskustelemaan muun muassa meitä kaikkia yhdistävästä professorista, joka on opettanut niin Turussa, Helsingissä kuin nyt Joensuussakin.

 

Pinja K.

 

24.4. Saunailta Suvaksella

Sauna lämpesi pienelle, mutta innostuneelle joukolle Suvaksella maanantai-illan kunniaksi. Illan aikana korkattiin vuosijuhlalahjaksi saatu suomi-Alias, jossa kilpailuhenkiset ja ei-niin-kilpailuhenkiset pelaajat pääsivät selittämään toisilleen esimerkiksi sanat savusauna, hillo ja lumi. Kaikkien onneksi Aliaksen vei tällä kertaa se Täkyn kilpailuhenkistä osastoa edustanut läsnäolija parinsa kanssa eikä jälkipuinteja tarvinnut käydä. :D

 

Tapahtumasta tuli yllättäen poikkitieteellinen, kun seuraamme ilmaantui muutama metsätieteen opiskelija ja metsäinsinööriopiskelija. Sehän ei ketään haitannut - hauskoja veikkoja olivat.

 

Muutama (melkein suora) lainaus illalta:

 

”Täällä on ainakin rempattu keittiö sen jälkeen, kun minä oon täällä viimeks käyny.”

”ISYY sais hommata tänne lattialämmityksen.”

”Mikä tää paikka on?”

”Nää limpparit pitää juoda, minä en näitä enää kotiin vie.”

 

Silja

 

25.4. Mocktail-ilta Playssa

Paikalle Playhyn oli saapunut runsaasti nefalaisia ja muutamia täkyläisiä. Ohjelmassa oli hengailun ja mocktailien lisäksi poikkitieteellisiä tutustumisleikkejä. Aluksi jakauduimme ryhmiin ja pyrimme etsimään meitä yhdistäviä asioita. Oli yllättävän helppoa löytää tuntemattomien kanssa asioita, joista kaikki pitivät (sarjojen katselu sohvalla) ja joista ei kukaan ei pitänyt (itikat).

Drinkkilistalla oli taas hyviä mocktaileja, kuten omenan ja toffeen makuinen omituisuus, jota oli pakko testata. Kokeilimme illan aikana vielä speed friending -tyyppistä tutustumista. Oli mukavaa, kun suurin osa porukasta heittäytyi mielellään mukaan näinkin sosiaalisiin aktiviteetteihin. Vaikka Playn yläkerta kävi porukalle hiukan ahtaaksi, illasta jäi sellainen fiilis, että pitäisi pitää useamminkin poikkitieteellisiä holittomia hengailuja!

 

Sinja

 

20.6. Kirkkovenesoutu

Kirkkovenesoutuun sattui osumaan kevään ensimmäinen lämmin päivä, joten menin paikalle hyvissä ajoin. Seurasin soutajajoukkueita kasvavalla pakokauhulla. Onneksi siniset Täky-sotamaalaukset ja kannustusjoukko (johon kuului myös koira) kohottivat epävarmaa mielialaa. Lopulta koitti Täkyn soutuvuoro. Kaikki pääsivät veneeseen kummemmitta kommelluksitta, enkä minäkään onneksi onnistunut kolauttamaan joukkuetoveriltani tajua kankaalle painavalla airolla.

 

Veneen soutaminen yhdessä paljastuikin yllättävän hankalaksi! Homma menee jokseenkin niin, että veneen perimmäisenä istuvat kaksi johtavaa soutajaa, joiden valkoisella merkittyjen airojen tahdissa muiden tulee pysyä. Veneessä istutaan tietenkin selkä menosuuntaan, joten johtavat soutajat eivät näe, mitä heidän selkänsä takana keulassa tapahtuu, vaan joutuvat toivomaan parasta.

 

”VETO, VETO, VETO”, huusi kirkkovenesoutu-asiantuntijamme veneen perästä, ja valkoinen airo alkoi heilua sellaisessa tahdissa, että putosin pian kärryltä. Maisemia ei matkalla tosiaankaan ehtinyt katsella, vaan kaikki keskittyminen meni souturytmissä pysymiseen. Meillä keulan soutajilla sattui airojen kanssa lukuisia kriittisiä tilanteita, joista onneksi selvittiin säikähdyksellä ja yhteispelillä.

 

Kokemus kirkkovenesoudusta oli urheilemattomalle ihmiselle sekoitus paniikkia ja huvitusta. Pärjäsimme kisassa odotetusti ja sijoituimme viidenneksitoista. Olin huojentunut, ettei kukaan loukkaantunut tai pudonnut veteen, ja positiivisesti yllättynyt siitä, että vene liikkui haluttuun suuntaan. Ei kun ensi vuonna uudestaan!

 

Sinja

 

26.4. Vappubingo

Täkyn poikkitieteellinen vappubingo keräsi mukavasti porukkaa BePop Streetiin. Innostuneet pelaajat kilpailivat drinkki- ja pääsylipuista henkilöstä riippuen joko totisen leikkimielisesti tai leikkimielisen totisesti. Tekniset ongelmat mikrofonin kanssa tai lattioilla ajoittain pyörineet bingopallot eivät osallistujien fiilistä laskeneet, ja pelit olivat oikein mainiot!

 

Silja

 

27.4. Kaverisitsit

Täky järjesti vappuviikolla kauan odotetut kaverisitsit, joiden ideana on se, että täkyläinen saa ottaa mukaansa kaverin, jonka ei tarvitse olla täkyläinen tai edes opiskelija. Sitsit järjestettiin Borealiksella ja niiden teemana oli Euroviisut. Pukeuduin itse hyvin hätäisesti meikkaamalla itseeni Euroviisuperhosta etäisesti muistuttavan viritelmän, ja huristin Tierillä sitsipaikalle. Kaverinani oli tällä kertaa puolisoni, joka pukeutui hyvin tyypillisesti ”tyypiksi, joka ennemmin pelaa koneella, kuin katsoo Euroviisuja.”

 

Sitsien toastmastereina toimivat Johanna ja Ville olivat järjestäneet hauskoja ohjelmanumeroita, joista oma suosikkini oli ehdottomasti hyvin tiukka laulukilpailu pöytien välillä: pöydät saivat vuorotellen Euroviisuissa kuullun kappaleen, jota heidän tuli musiikin katketessa jatkaa. Pöytämme voitti bonuskierroksella, mutta kilpailu oli hyvin tasainen ja toisen pöydän suorittaminen oli ilmiömäistä.

 

Sitseillä kuultiin tavallisten sitsilaulujen lisäksi myös viisuklassikoita, mikä toi hauskan piristyksen muuten perinteitä seuraaville sitseille. Kuten jo aikaisemmin totesin, sitsaaminen kuuluu lempiaktiviteetteihini, eikä näissäkään sitseissä ollut valittamista: sitsit ovat aina sitsit, ja Täkyn sitsit ovat aina hyvät sitsit.

 

Kuten myös jo aikaisemmin toin ilmi, jostain syystä Tampereelta lähtöisin olevat Gambina-kokoukset yleistyivät kevään aikana tapahtumissa, joihin itse osallistuin (en näe näissä sitten yhden mitään korrelaatiota), ja myös näiden sitsien jälkeen kaivoin repustani ns. vara-Gambinan kokouksen pitämistä varten. Kokous pidettiin sitsipaikan pihalla, ja kirjoittamastani pöytäkirjasta löytyy muun muassa kuvassa näkyvä tärkeiden asioiden lista.

 

Pinja K.

 

29.4. Serpentiiniä Ilosaaressa

16 ainejärjestön järjestämä poikkitieteellinen Serpentiiniä Ilosaaressa keräsi sankoin joukoin opiskelijoita Ilosaareen epävakaasta säästä huolimatta. Haalarimerkkejä ostaneet muiden alojen opiskelijat naureskelivat Likaiset fantasiat - ja Kuva mun kullista -merkeille (”Okei, kyllä mäkin tommosen tarvin!”), ja täkyläiset esittelivät taitojaan menestyksekkäästi esimerkiksi munkinsyöntikisassa ja Twisterissä.

 

Vesisateen päätyttyä Ilosaaren lavalle, Kerubiin ja keskustaan suojaan kerääntyneestä juhlijakansasta osa palasi vielä saaren nurmikolle nauttimaan auringosta ja DJ Kirin musiikista, ja lähtipä melko suuri osa mukaan Täkyn puheenohtajan vetämään Fireball- & Dirlandaa -letkatanssiinkin. Tapahtuman päätyttyä osa opiskelijoista jäi vielä saareen viettämään aikaa ja valmistautumaan seuraavana päivänä olevaan vappuaattoon.

 

Silja

 

30.4. Vappuaatto

Mitä olisikaan vappuaaton aamu ilman jyskyttävää päänsärkyä ja taivaalta satavaa mitä lie veden ja lumen sekaista tavaraa? Olin kuitenkin päättänyt selvitä alkukivien lakitukseen ja vappukulkueeseen ensimmäistä kertaa opiskeluaikanani. Ja kyllähän se kannatti. Lakkipäinen ihmisjoukko odotteli jo alkukivien luona, ja puheenpitäjä Hannu Koutolakin hortoili paikalla. Hän toivotti minulle ”iloa ja valoa elämääsi, opetuslapseni”. Ja molempia oli luvassa, kun aurinko pilkisti pilvien takaa heti Täkyn aloittaessa ohjelmansa.

 

Täkyn perinteiden mukaisesti fuksit kantoivat kärsineen jättilakin kivelle, minkä jälkeen joku outo tyyppi piti puheen, jonka eturivin onnekkaana satuin kuulemaan – ilmeisesti paikallaolo tapahtumassa ei ole mikään tae siitä, että Koutolan puhetta oikeasti kuulee, koska mitään äänitekniikkaa ei käytetä. Sattuipa siis hyvin, että heti ensimmäisellä yritykselläni sekä todistin että myös kuulin tuon legendaarisen puheen, jonka Koutola on pitänyt ihan muutaman kerran Joensuussa parin vuosikymmenen aikana.

 

Puheen jälkeen lauloimme Meeleelahutus-laulun, jonka sanoitusta saatikka säveltä en ole vielä onnistunut sisäistämään. Laulusuoritus kuulosti joka tapauksessa keskimääräistä Suvannon Santran karaoke-esitystä paremmalta, eli varsin vappuisalta. Alkoholiton kuohari hälvensi päänsärkyäni sen verran, että aloin tosissani nauttia tapahtumasta, kun asettauduimme humanistisella luovuudella kulkueeksi ja marssimme Rytmihäiriköiden säestyksellä tukkimaan Yliopistokatua. Olipa hieno tunne, kun iso joukko täkyläisiä tepasteli kulkueen kärjessä, ja sai kävellä reteästi autotietä pitkin! Jotenkin valuin kulkueen edetessä etujoukoista aivan viimeisten täkyläisten seuraan saakka. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä paljon täkyläisiä samassa paikassa.

 

Peppi Pitkätossu -lastenlaulun tahtiin saavuimme lopulta aurinkoiseen Ilosaareen, jossa luvassa oli täkyläisten ryhmäkuva ja Täkyn uuden maskotin nimenjulkistus. ”Kumartakaa kaikki Mikael Agrikoalaa”, kävi käsky. Onkohan tässä ainejärjestömeiningissä jo hiukan kultin piirteitä, naureskelin muistellessani Koutolan sanoja opetuslapsista.

Iltapäivä jatkui Ilosaari-pikniköinnillä kuunnellen hyvää musiikkia (josta osa tuli täkyläisten reiviosaston kaiuttimista). Vaikka vappupäiväkirja loppuu tähän, vappu tunnetusti ei.

 

Sinja