Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Toisaalta niin taitaa kyllä päättyä kaikki muukin. Pohdin jonkin aikaa, mistä aiheesta tällä kertaa valittaisin tai runoilisin, mutta mikään aihe ei tuntunut tarpeeksi huonolta. Olisin voinut valittaa henkilökohtaisesta jaksamisesta työn, opiskelun ja muun yltiöpäisen sekoilun seassa, joulusta, tietyistä kursseista, rahasta, Kelasta, populaarikulttuurista, sosiaalisesta mediasta, säästä, baareista, vanhuksista, lapsista, aikuisista, talvesta, kesästä, vapaa-ajan puutteesta, haalarimerkkien ompelusta, kirjoittamisesta, lukemisesta, ihmiskäyttäytymisestä, jalkapallosta, salilla käymisestä, tietokonepeleistä, tilastoista ja siivoamisesta.
Koska aiheita oli selkeästi liikaa enkä osannut niistä valita, ajattelin kääntää kuvitteellisen joulukelkkani kokonaan ja muistella hyviä asioita, koska niitä oli selkeästi helpompi rajata. Moraaliseksi ongelmaksi tässä vain muodostui se, että kehtaanko alkaa julkisesti hehkuttamaan kaikkia itselleni mukavia asioita, koska vielä onnettomammassa asemassa olevat lukijat eivät siitä ehkä kauheasti innostuisi. Päädyn siis kompromissiin ja totean, että ihmiselämä on isoksi osaksi aikamoista roskaa, mutta kyllä sieltä saattaa toisinaan löytää ihan kivojakin juttuja. Näin ainakin väitän omalla mututuntumallani, mutta saa olla vapaasti eri mieltäkin.
Aivan ensimmäisessä pääkirjoituksessani hieman availin silloisia henkilökohtaisia muutoksiani sekä arvailin vain, mihin tämä vuosi lopulta johtaa. No viimein sekin selvisi enkä ole ihan varma, onko alkuvuoden ikävä löyhkä kaikonnut vieläkään kunnolla. Tässä, todennäköisesti viimeisessä, pääkirjoituksessani jatkan tutulla sanahelinäteemalla eli kirjoitan paljon sanomatta oikeasti kunnolla sanaakaan. Miksipä sitä enää hyväksi todettua teemaa vaihtaisi? On kuitenkin toisinaan ollut kovin vapauttavaakin kirjoittaa viinipäissään, mitä mieleen ikinä juolahtaa. Olen myös täysin tyytyväinen, jos edes yksi henkilö itseni lisäksi on näitä blogitekstejäni jaksanut lukea ja ehkä saanut jopa jotain iloakin siitä. Toivoin alkuvuodesta myös, että näkisin ilotulitteita jatkossakin ja kohta selviää, toteutuuko toiveeni. Todennäköisesti taas jokin ikävä sumu pilaa iloni. Sumutkin onneksi lopulta aina hälvenevät.
- Yltiöpositiivisin terveisin Itäkynän päätoimittaja Mikko Heikkonen, joka käyttää alkoholia ainoastaan krapulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti