KAKSI KUTSUVAA KIRJA-ARVOSTELUA

 

”Ei elämää tarvitse ymmärtää. Sitä täytyy vain elää.”

 

Matt Haigin romaani Keskiyön kirjasto (2020) on teos elämästä ja kuolemasta, toisenlaisista valinnoista, unelmista sekä katumuksesta. 45-vuotias englantilainen romaanikirjailija ja toimittaja tuo esille tässä uusimmassa, lumoavan nerokkaassa romaanissaan melko suuriakin teemoja: miksi katumus oikeastaan on turhaa, kuinka tulevaisuuttaan ei voi ennustaa, ja miten elämä todellisuudessa on tässä ja nyt.

Teoksessa päähenkilö, 35-vuotias Nora Seed, on kyllästynyt elämäänsä – hän on saanut potkut töistä, menettänyt parhaan ystävänsä ja veljensä, sekä hänen rakas kissansa Voltaire jää auton alle. Noran yrittäessä itsemurhaa hän ajautuu elämän ja kuoleman välimaille eli Keskiyön kirjastoon, jossa hänellä on tilaisuus kokeilla kaikkia niitä mahdollisia elämiä, jotka olisi voinut elää tehdessään jonkin valinnan toisin. Oppaanaan kirjastossa Noralla toimii hänen entisen koulunsa kirjastonhoitaja, vanha ja ymmärtäväinen rouva Elm.

Kirjastossa rouva Elm antaa Noralle käteen Katumuksen kirjan, joka on kokonaisuus Noran elämän katumuksen aiheista. Kirjasta käy ilmi päähenkilön surevan muun muassa sitä, ettei pitänyt hauskaa nuorempana, tullut jäätikkötutkijaksi, jäänyt nuoruuden bändiinsä tai kuinka erosi entisestä poikaystävästään. Nyt Noralla on mahdollisuus perua näitä tekoja ja elää vaihtoehtoisia elämiä eri aikoja. Mikäli Nora löytää vaihtoehtoisten elämien joukosta itselleen sopivan, hänellä on mahdollisuus jäädä kyseiseen elämään kuolemaansa saakka.

Haigin romaani on kokonaisuudessaan hyvin koskettava ja toiverikas saaden syvemmin pohtimaan omaa elämää sekä sen lukemattomia mahdollisuuksia. Romaanin aikana päähenkilö kasvaa ihmisenä, huomaa katumuksen kuihduttavan itseään ja löytää elämänhalunsa uudelleen. Rouva Elmin kaltainen järjen ääni on loistava lisä teokseen, sillä hänen antamansa neuvot, vertaukset ja joskus varsin suoratkin kommentit saavat Noran sekä lukijan tajuamaan elämänsä arvon sekä oman roolinsa siinä. Seikkailut eri puolilla maailmaa sekä mielenkiintoiset vaihtoehtoiset elämät kuljettavat tarinaa sulavasti ja antavat sille vaihtelevuutta. Ärsyttäviltä henkilöhahmoilta ei myöskään vältytä, kuten Noran ex-poikaystävä Dan lukijalle osoittaa.

Suosittelen teosta kaikille, jotka joskus ovat tunteneet tai tuntevat elämänsä tylsäksi, turhaksi ja jopa arvottomaksi. Romaaniin voisi suhtautua kuvauksensa perusteella kliseisenä ja turhankin syvällisenä kokonaisuutena, mutta se on sen sijaan viihdyttävä ja erilainen. Haigin teoksen uskaltaa sanoa olevan maaginen pakopaikka arjesta, mutta myös rohkaiseva elämän muuttava potku persuksille – kunhan sitä vain oppii katsomaan uudesta näkökulmasta.

Teksti: Henna Ehrukainen

Delia Owens – Suon villi laulu (2020)

Kääntänyt Maria Lyytinen

Äänikirjana lukenut Sanna Majuri

Helsinki: WSOY

Delia Owensin esikoisromaani Suon villi laulu on kasvutarina Pohjois-Carolinan marskimaalla asuvasta Kya Clarkista, kouluja käymättömästä ja ypöyksin asuvasta tytöstä, joka myös ”rämelikkana” tunnetaan. Kyan äiti häipyy ja hylkää lapsensa asumaan alkoholisoituneen ja väkivaltaisen isän kanssa, ja pian äidin lähtemisen jälkeen lähtevät vanhemmat sisarukset, lopulta isäkin. Musertava hylkääminen varjostaa Kyan elämää, mutta hän nuoresta iästään huolimatta onnistuu neuvokkaasti pärjäämään yksin marskimaan luonnossa.

Romaanin tapahtumat enteilevät lisää synkkyyttä Kyan elämään, sillä vuonna 1969 tienoon kultapoika Chase Andrews löytyy kuolleena rämeeltä, ja epäilykset tämän murhasta kohdistuvat Kyaan. Niinpä romaani kertoo hänen selviytymis- ja kasvutarinansa lisäksi suorastaan piinaavasta oikeusjutusta. Koska tapahtumia ei esitetä kronologisessa järjestyksessä, lukija pääsee psykologisoimaan Kyan syytettyä osuutta murhaan oikein olan takaa.

Suon villi laulu on saanut valtavasti kehuja. Romaania on myyty yli kahdeksan miljoonaa kappaletta, ja se on viettänyt yli sata viikkoa New York Timesin bestsellereiden listalla. Teosta luonnehditaan koskettavaksi lukukokemukseksi, jonka ei halua päättyvän. Itse kuuntelin sen äänikirjana Nextory-palvelussa, vaikka aiemmin vain yhden äänikirjan kuunnelleena 13 tuntia ja 23 minuuttia kuulosti aluksi piinallisen pitkältä ajalta – lopulta teos hujahti hetkessä!

Tarinana Suon villi laulu on miellyttävä ja paikoin jännittäväkin, sen kerronta on sujuvaa ja luontokuvaus kaunista. Voin paljastaa pohtineeni arvosanaa romaanille usean päivän ajan: antaako kolme vai neljä tähteä viidestä. Nextory-palveluun annoin romaanille lopulta 3/5 tähteä, vaikka olisin halunnut antaa arvioon vielä puolikkaan. Neljää tähteä en antanut siksi, että romaanin suorastaan nerokkaaksi kehuttu loppu ei minuun lopulta kolahtanut. Se pikemmin sipaisi ja vahvisti lukukokemuksen olleen ehdottomasti kolme ja puoli viidestä. Ehkä olin kuunnellut liian monta tuntia putkeen ja olin Sanna Majurin miellyttävän äänen unettama?

Äänikirjat ovat olleet tervetullut lisä arkeeni. Myönnän, etten kuluta niitä läheskään päivittäin, mutta on ollut kausia, kun en ole edistynyt kirjastoon ja olen halunnut välttämättä jotain kirjanjanoa tyydyttämään – tähän tarkoitukseen monien palvelujen ilmaiset kokeilujaksot ovat soveltuneet mainiosti! Äänikirjat ovat myös yksi hyvä kokeilu nukahtamisvaikeuksiin, ja omalla kohdallani olen myös huomannut keskittymiseni parantuneen. Jos nämä sanat eivät vakuuta, niin eivät kai sitten mitkään!

P.S. Jos romaanin mainittu miljöö ”marskimaa” jäi pohdituttamaan, sitä voisi verrata suoalueeseen. Marskimaat ovat alavia lietemaita, jotka ovat suurimmaksi osaksi veden peitossa – kyllä, tarkistin tämän Googlesta, jotta teidän ei tarvitse teoksen lukemisen tai kuuntelemisen ohessa sitä tehdä.

Teksti: Karoliina Kapanen

Kuva: Henna Ehrukainen