Pääkirjoitus

Parasta kevätkiireen lääkettä etsimässä

Hei kaikki rakkaat lukijat! 

Kevät alkaa hiljalleen taas saada niskaotetta talvesta. Vuoden alusta löysin itseni jälleen vastuussa Itäkynästä, mistä olen todella iloinen, sillä tämä lehti on lähellä sydäntäni ja on mukavaa taas päästä pyörittämään sitä. Palatakseni ajassa aika kauas taaksepäin eli edelliseen kesään, mielestäni oli todella mainiota, että Itäkynään alettiin hahmotella jokaiselle numerolle omaa kokoavaa teemaa. Aion pitää tätä yllä, mikä tarkoittaa, että niin tässä kuin tulevissakin numeroissa tulee olemaan jokin teema.

Kevätlukukausi yllätti minut valtavalla to do -listalla ja jatkuvasti alitajunnassani hakkasi kysymys, kuinka pitkälle omat voimat riittävät. Tätä kysymystä tarkastellessa ystävät ovat nousseet todella isoon rooliin. Ystävät ovat minulle kaikki kaikessa ja heidän kanssaan viettämäni hetket auttavat hetkeksi irtautumaan kaikesta stressistä ja lataamaan akkuja. Olen huomannut ystävyyden olevan ainakin minulle parasta lääkettä kevätstressiin. Tämän numeron teeman miettiminen ei siis minulle ollut mikään iso ongelma, vaan aika nopeasti tulin siihen lopputulokseen, että haluan ottaa teemaksi ystävyyden. 

Tässä numerossa tarjoilen yhdessä mahtavien kirjoittajien kanssa teille perinteisesti puheenjohtajan tervehdyksen, tunnelmia Helsingin Osmasta sekä kaverisitseiltä, sisarusten välisen ystävyyden pohdiskelua, täkyläisten ehdotukset parhaiksi ystävyyden tunnareiksi sekä runoutta. Vaikka tässä numerossa Ismo-Irmelin palsta onkin tauolla, on se palaamassa jälleen osaksi seuraavaa numeroa. Hyväksi uutiseksi voin myös kertoa sen, että hyvää palautetta saanut kesänumeromme aiotaan jälleen tehdä paperisena versiona. 

Toivottavasti nautitte tästä numerosta! 

Itäkynävastaava ja päätoimittaja Siiri