JA NIIN KOITTI TAAS VAPPU!

 Sima, donitsit, nakkimerkit ja laulun raikuminen merkitsivät tietenkin sitä, että vietettiin Täkyn vappupreppiä. Kuitenkin oli vaikea uskoa, että huhtikuu oli jo loppusuoralla. Vielä oli muutama haalarimerkki ompelematta, värillinen hiusspray ostamatta ja fuksiradan rasti ideoimatta. Nämä kaikki jäivät hieman viimetippaan, mutta lopulta sitä sai itsensä valmiiksi vappuaattoa varten.

                     

Sää todella hemmotteli fuksirataan ja kostajaisiin osallistuneita. Fuksiradalla valvoin rastia, jolla fuksit pääsivät esittelemään lyyrikon taitojaan. Oli ilo seurata erittäin hyviä suorituksia! Carelian yläkerrassa muistot omasta fuksiradasta sekä toisten opiskelijoiden kertomukset omista kokemuksistansa pyöri valtoimenaan mielessä, ja toivon, että tämä fuksirata antoi fukseillemme kokemuksen, jota he hymyillen muistelevat tulevina vuosinaan. Kostajaiset ainakin antoivat minulle sellaisen kokemuksen. Fuksimme olivat todella laittaneet parastaan pistäessään meidät pienessä hiprakassa intoilevat vanhemmat opiskelijat kokemaan kaiken heidän fuksivuona kärsimänsä nöyryytyksen. Heidän rastinsa olivat erinomaisia! Löytyi niin kaurapuuroon kätkettyjen aarteiden metsästystä, estehyppelyä, kananmunan heittelyä kuin stillkuvien kehittelyä sekä esityksen rakentamistakin.

                     

Tänäkin vuonna pidettiin kiinni vuosia säilyneestä alkukivien lakituksen perinteestä, johon kuuluvat alkukiven lakitus, puhe sekä Meelelahutuslaulu. Skumppaa lasissa asetuimme perinteisen sähläävästi paikallemme vappukulkueeseen ja suuntasimme kohti Ilosaarta, jonne pääsimme viettämään piknikkiä. Musiikin raikuessa ja juomien vähetessä oli hauskaa tanssia, rupatella ystävien kanssa ja syödä naposteltavia.

                     

Ilosaaren piknikin jälkeen olikin sitten hyvä auttaa nopeasti vappuleijonaa metsästävää siskoani ja sitten siirtyä opiskelutovereiden ja kavereiden kämpille. Kaveriporukan kanssa ehdimme kuunnella musiikkia, syödä ja majailla kahdella asunnolla ennen kuin voimat ja into taas riittivät ulkona käyskentelyyn. Aivan samoin kuin edellisenä vuonna ajauduimme Kerubin toivottoman pitkään jonoon, josta päätin siirtyä omaan kotiin ennen kuin jono oli ehtinyt edetä juuri lainkaan.

                     

Vappupäivä oli viileä. Oli hyvä, että olin tajunnut laittaa lämpimän paidan kevättakkini alle, sillä napakka tuuli vei mennessään auringonpaisteen tuoman lämmön. Pari tuntia jaksoimme kuitenkin kavereiden kanssa keskustassa kuljeksia. Katsastimme myyntikojuja, nappasimme ruokaa ja istahdimme hetkeksi vielä Ilosaareen syömään ja kuuntelemaan musiikkia.

                     

Edellisenä vuonna elämäni ensimmäinen opiskelijavappu antoi minulle paljon, eikä tämä vappu todellakaan jäänyt kakkoseksi. Toivottavasti ensi vuonna laulu raikaa yhtä hienosti ja sää hemmottelisi meitä. Joensuun opiskelijavappu täkyläisenä on elämys, jonka ehdottomasti haluaa kokea uudelleen ja uudelleen. 

Teksti: Siiri Rantanen
Kuvat: Sohvi Pesonen