Seikkailua Pikku Osmasessa
Tänä talvena Täkyltä lähti
innokas porukka kohti Jyväskylää ja kahdesti vuodessa järjestettävää Osmaa.
Osman teemaksi oli tänä vuonna valikoitunut Pikku kakkonen, ja tähän teemaan
sopien Täkyn rytmiryhmä päätti lähteä Osmaan kokkelivekkuleina.
Perjantai aamu alkoi katastrofin lailla ja hetken ajattelin paniikissa,
että en välttämättä pääsisikään bussiin, jolla olimme sopineet yhdessä
lähtevämme. Olin odottanut Osmaa kuin kuuta nousevaa, joten raivasin esteet
tieltäni ja pääsin kuin pääsinkin bussille. Hyvä seura sekä innostus saivat
bussimatkan sujumaan ripeästi, ja kun olin saanut tavarat heitettyä keskustan
ihanaan majoituspaikkaan sekä syötyä lounaan, olikin jo aika siirtyä
luennoille. Ja millaiset luennot meille tarjottiinkaan! Hiljalleen
myöhästelijöiden valuessa paikalle saimme kuulla dokumenttien vaikutuksesta
työpaikkakommunikaatioon, minkä jälkeen meille tarjottiin kuuden minuutin
äärimmäisen intensiivinen, mutta mielenkiintoinen luento suomen kielen
opettamisesta ulkomailla. Kolmas ja viimeinen luento puolestaan käsitteli
kansainvälisten luetunymmärtämistestien merkitystä. Luennoista olisi helppo
kirjoittaa aivan omat juttunsa tähän Itäkynään, sillä etenkin kaksi viimeistä
luentoa herättivät paljon ajatuksia. Osma kuitenkin on koko viikonlopun
tapahtuma, jossa perjantain ohjelmaa kuului vielä illanviettoa Opinkiven
saunatiloissa. Suomen kielen opiskelijoita osallistui illanviettoon iso liuta,
joten tunnelma oli siellä erittäin tiivis. Oli äärimmäisen mukava nähdä jälleen
ihmisiä, joihin olin edellisen vuoden aikana tutustunut, sekä tehdä uusia
tuttavuuksia.
Lauantaina olikin sitten vuorossa turnaus. Täkyn laulu raikui ja
kokkelivekkulit suoriutuivat rasteista upeasti, mutta tänä vuonna se
valitettavasti riitti pronssille. Voitto meni tänä vuonna Helsinkiin. No, ehkä
Tampereen Osma tarjoaa keväällä Täkylle jälleen Osmapokaalin.
Hengähdystauon
jälkeen oli vuorossa sitsit. Osmaajien valtavan lukumäärän tähden oli sitsien
lisäksi järjestetty kotibileet niille, jotka eivät sitsipöytien ääreen olleet
mahtuneet. Koskaan en ole aikaisemmin ollut sitseillä, joissa ruoka haetaan
itse, mutta nyt tuli sekin koettua. Ohjelma sitseillä oli hyvin toteutettua,
mutta koska ensimmäinen tauko oli päässyt venymään turhan pitkäksi, tuntui, ettei
aika riittänyt tarpeeksi monelle laululle. Sehän tosin ei sitsaajia haitannut.
Laulu nimittäin raikui meidän poistuessa rakennuksesta ja suunnatessamme kohti
jatkoja.
Seuraavan aamun brunssilla kohtasimme yllättävänkin pirteää porukkaa, sillä
luonnollisesti uupuneimmat juhlijat jäivät majoituspaikalle keräilemään voimia
ennen kotikaupunkiin suuntaamista. Illalla astuin ulos bussista Joensuussa
ajatellen, että Osma on kyllä erinomainen tapahtuma, enkä malta odottaa, että
pääsen taas keväällä uudelleen Osmaan.
Teksti: Siiri Rantanen
Teksti: Siiri Rantanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti