sunnuntai 24. joulukuuta 2017

SEIKKAILUA PIKKU OSMASESSA

Seikkailua  Pikku Osmasessa

Tänä talvena Täkyltä lähti innokas porukka kohti Jyväskylää ja kahdesti vuodessa järjestettävää Osmaa. Osman teemaksi oli tänä vuonna valikoitunut Pikku kakkonen, ja tähän teemaan sopien Täkyn rytmiryhmä päätti lähteä Osmaan kokkelivekkuleina.
Perjantai aamu alkoi katastrofin lailla ja hetken ajattelin paniikissa, että en välttämättä pääsisikään bussiin, jolla olimme sopineet yhdessä lähtevämme. Olin odottanut Osmaa kuin kuuta nousevaa, joten raivasin esteet tieltäni ja pääsin kuin pääsinkin bussille. Hyvä seura sekä innostus saivat bussimatkan sujumaan ripeästi, ja kun olin saanut tavarat heitettyä keskustan ihanaan majoituspaikkaan sekä syötyä lounaan, olikin jo aika siirtyä luennoille. Ja millaiset luennot meille tarjottiinkaan! Hiljalleen myöhästelijöiden valuessa paikalle saimme kuulla dokumenttien vaikutuksesta työpaikkakommunikaatioon, minkä jälkeen meille tarjottiin kuuden minuutin äärimmäisen intensiivinen, mutta mielenkiintoinen luento suomen kielen opettamisesta ulkomailla. Kolmas ja viimeinen luento puolestaan käsitteli kansainvälisten luetunymmärtämistestien merkitystä. Luennoista olisi helppo kirjoittaa aivan omat juttunsa tähän Itäkynään, sillä etenkin kaksi viimeistä luentoa herättivät paljon ajatuksia. Osma kuitenkin on koko viikonlopun tapahtuma, jossa perjantain ohjelmaa kuului vielä illanviettoa Opinkiven saunatiloissa. Suomen kielen opiskelijoita osallistui illanviettoon iso liuta, joten tunnelma oli siellä erittäin tiivis. Oli äärimmäisen mukava nähdä jälleen ihmisiä, joihin olin edellisen vuoden aikana tutustunut, sekä tehdä uusia tuttavuuksia. 
Lauantaina olikin sitten vuorossa turnaus. Täkyn laulu raikui ja kokkelivekkulit suoriutuivat rasteista upeasti, mutta tänä vuonna se valitettavasti riitti pronssille. Voitto meni tänä vuonna Helsinkiin. No, ehkä Tampereen Osma tarjoaa keväällä Täkylle jälleen Osmapokaalin. 
Hengähdystauon jälkeen oli vuorossa sitsit. Osmaajien valtavan lukumäärän tähden oli sitsien lisäksi järjestetty kotibileet niille, jotka eivät sitsipöytien ääreen olleet mahtuneet. Koskaan en ole aikaisemmin ollut sitseillä, joissa ruoka haetaan itse, mutta nyt tuli sekin koettua. Ohjelma sitseillä oli hyvin toteutettua, mutta koska ensimmäinen tauko oli päässyt venymään turhan pitkäksi, tuntui, ettei aika riittänyt tarpeeksi monelle laululle. Sehän tosin ei sitsaajia haitannut. Laulu nimittäin raikui meidän poistuessa rakennuksesta ja suunnatessamme kohti jatkoja. 

Seuraavan aamun brunssilla kohtasimme yllättävänkin pirteää porukkaa, sillä luonnollisesti uupuneimmat juhlijat jäivät majoituspaikalle keräilemään voimia ennen kotikaupunkiin suuntaamista. Illalla astuin ulos bussista Joensuussa ajatellen, että Osma on kyllä erinomainen tapahtuma, enkä malta odottaa, että pääsen taas keväällä uudelleen  Osmaan. 

Teksti: Siiri Rantanen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti