Olin säästellyt Kinnusen esikoisteosta kirjahyllyssä lomalukemiseksi, mutta ahminkin sen muuta
maailmaa havaitsematta jo menomatkan aikana. Tiedät varmaan sen tunteen, kun havahdut kirjan
maailmasta todellisuuteen tietämättä yhtään missä olet ja mitä kello on. Niin syvälle itse upposin
Neljäntienristeystä lukiessani ja kirja todella teki minuun vaikutuksen.
Ehkä eniten minua tässä kirjassa viehätti mutkaton ja selkeä kieli, joka heti ensimmäisiltä sivuilta
antoi itse tarinalle tilaa. Kovinkaan montaa teosta en voi kehua helppolukuiseksi ilman, että jokin
muu asia ei tunnu oikealta. Kinnusen teksti on yksinkertaisen hyvää ja nautittavaa, ja se mielestäni
on hyvän kirjoittajan merkki. Kertaakaan en joutunut palaamaan kirjassa taaksepäin liian pitkien
virkkeiden tai muuten raskaan tekstin takia.
Kirja koostuu neljästä osasta ja jokaisessa on eri kertoja. Kertojat vievät kokonaisuutta omasta vinkkelistään
eteenpäin ja viimeinen kertoja yhdistää lopulta langat toisiinsa, mikäli lukija ei sitä ole jo
itse tehnyt. Ensimmäisenä tarinaansa kertoo Maria, paikkakunnalle kätilöksi tuleva nainen. Marian
jälkeen vuorossa on hänen tyttärensä Lahja, kolmantena Lahjan miniä Kaarina ja viimeisenä Lahjan
aviomies Onni. Tapahtumat perustuvat löyhästi Kinnusen oman suvun tarinaan ja sijoittuvat pääasiassa
Kuusamoon.
Ajallisesti kertomus sijoittuu välille 1895–1996. Ajanjaksoon mahtuu monenlaista tapahtumaa, ja
käsiteltyä tulee vaikea aihe toisensa perään. Kirjassa viitataan enemmän tai vähemmän hienovaraisesti
moneen yhteiskunnallisesti merkittävään kysymykseen. Mikään niistä ei tunnu teennäiseltä,
vaan kaikki ovat luonnollinen osa kertomusta. Esiin nousevat muun muassa naisen asema, homoseksuaalisuus
ja aviottomat lapset. Osansa saavat myös sotavuodet, huonot olot ja Kuusamon jälleenrakentaminen.
Keskeistä kirjassa on kertojien tapa käsitellä häpeää ja ulkopuolisten painostusta. Jos
pidit esimerkiksi Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta, saatat pitää tästäkin, sillä Neljäntienristeyksestä
välittyy Kuusamossa vahvana elänyt lestadiolaisuus. Päähenkilöille aiheutuu vaikeuksia, kun heidän
ja uskonnollisen yhteisön ajatusmaailmat eivät täysin kohtaa.
Kinnunen ja Neljäntienristeys saavat minulta ainoastaan hyvää palautetta. Jos siis yhtään kiinnostaa
tämän tyyppinen kirjallisuus, niin kipin kapin kirjastoon ja Neljäntienristeyksen kanssa sohvaa kuluttamaan.
Teksti: Maileena Määttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti