KUNINKAALLISEN HYVÄÄ MUSIIKKIA BRITTEINSAARILTA

Kuninkaallisen hyvää musiikkia Britteinsaarilta

Sisältövaroitus: älkää odottako kriittistä keikka-arviota, sitä tämä teksti ei tarjoa. Seuraavat 3 000 merkkiä ovat silkkaa fanitusta, teitä on nyt varoitettu.

Brittiläinen rock-bändi Royal Blood heitti ensimmäisen Suomen keikkansa viime kesänä 16.7. Ilosaarirockissa. Bändiä odotettiin saapuvaksi Suomeen siitä lähtien, kun debyyttialbumi Royal Blood julkaistiin syksyllä 2014, jolloin se kohosi heti Britannian listaykköseksi. Kesäkuussa bändi julkaisi toisen pitkäsoittonsa, How Did We Get So Dark, joka edellisen albumin tavoin jyräsi listoilla, ja jopa Ed Sheeran jäi kakkoseksi.

    Brightonissa perustetun rock-duon musiikissa huokuvat blues- ja garage rock -vaikutteet. Royal Blood on itsessään mielenkiintoinen konsepti, sillä se koostuu vain kahdesta jäsenestä: Mike Kerristä solistina ja bassokitaristina sekä rumpalista Ben Thatcherista. Basisti ja rumpali, nuo bändien aliarvotetuimmat hahmot, pääsevät vihdoinkin parrasvaloihin. Kaksikoksi ei bändiä uskoisi, sillä ääntä heistä lähtee aivan valtavasti.

    Ilosaarirockin Tähtiteltta täyttyi ihmisistä jo hyvissä ajoin: kukaan ei selkeästi halunnut missata Royal Bloodia mistään hinnasta. Olin itsekin paikalla jo varhain, noin 45 minuuttia ennen keikkaa, ja pääsin ystäväni kanssa eturiviin. Olin kurkkuani myöten täynnä onnea, kun vuosien odottelun jälkeen Kerr ja Thatcher vihdoin nousivat lavalle. Tähtiteltta sekosi jo silloin, kun ensimmäinen sointu kuultiin, ja keikka alkoi uusimman albumin kappaleella Where Are You Now. Lights Out pärähti soimaan valtavalla energialla ja villitsi yleisöä entisestään. Oma suosikkini uusimmalta levyltä, Hook, Line & Sinker, kuulosti sekin hyvältä.

    Jokainen kappale nostatti Tähtiteltan lämpötilaa, ja raajat olivat jo keikan puolessa välissä täysin hapoilla. Parhaimmistoa olivat ehdottomasti I Only Lie When I Love You sekä vanha kunnon Ten Tonne Skeleton. Little Monster ja Figure It Out, joista bändi ponnistikin julkisuuteen, olivat erittäin virkistävän kuuloisia livenä: unohdin jo, että kuuntelin ne aikanaan puhki. Ensimmäisen albumin ehdoton suosikkibiisini Loose Change kuulosti niin hyvältä, että talloin ja tönin muita kuuntelijoita turhankin paljon. Jos luette tätä, pyydän mitä nöyrimmin anteeksi – erityisesti sitä, jos pilasin keikkavideonne laulamisellani.

   

Uskonnollisuuteen kantaa ottava Come On Over toi esiin paitsi Mike Kerrin kriittisen kannan myös säkenöivän lahjakkuuden muusikkona: harvoin nähdään bassosooloja, varsinkaan yhdellä kädellä vedettyinä. Harvoin kuullaan myöskään rumpusooloja, ja sellainen Ben Thatcherin taituroimana kuulosti värisyttävän hyvältä. Kaksikko otti lavan haltuun erinomaisesti ja viihdytti yleisöä välispiikeissään, Kerr ylisti Suomen puhdasta ilmaa ja huudatti yleisöä euforiaan asti. Bändi päättikin keikkansa ikisuosikilla Out Of The Black, ja lopuksi Thatcher rimpuili rumpusettinsä takaa moikkaamaan yleisöä. Tunti kului nopeasti eikä olisi voinut olla enää parempi.

    Ja juurin kun ajattelin, että se oli ollut elämäni paras kokemus. Päädyin myöhemmin ystäväni kanssa Kerubiin jatkamaan Ilosaarirockin meininkejä – ilmeisesti samaa ajattelivat myös Royal Bloodin rokkikukot. Bongasimme Mike Kerrin Kerubin kellarista emmekä voineet uskoa silmiämme. Ujostellen menimme juttelemaan ja pyytämään yhteiskuvaa. Kerr osoittautui erittäin hurmaavaksi, joskin väsyneeksi illan keikan jälkeen. Sen sijaan tuulikaapissa vastaan tullut Ben Thatcher oli varsinainen energiakimppu, jolla puhetta riitti. Otimme yhteiskuvat ja lupasimme etsiä toisemme kellarin tanssilattialta. Uskokaa tai älkää!

    Vuosien ajan bändiä fanittaneena olin erittäin tyytyväinen Ilosaarirockin tarjoilemaan keikkaan. Olimme ystäväni kanssa yhtä mieltä siitä, että Royal Blood oli aivan mieletön kokemus! Jos sinäkin arvostat kunnon energiaa ja rock-hurmosta, Royal Blood on bändi sinun makuusi.

Teksti ja kuvat: Karoliina Kapanen